Olen gradua vaille valmis luokanopettaja. Gradun mietintä ja työstäminen on alkanut ja aiheen rajaus- ja kohdentamisavuksi ajattelin haistella tuulia ja mielipiteitä täältä kasvattajien keskuudesta.
Eli kiinnostuksen kohteenani on tämän päivän lapsuus ja kasvatuskultuuri. Paljon puhutaan lapsuuden katoamisesta ja siitä kuinka kasvatuskulttuuri on muuttunut ja vaikuttaa näinollen nykypäivän lapsiin.
Ideoita graduaiheen fokusoinnista otan mielelläni vastaan. Mikä teitä mietityttää aiheessa? Millaisista asioista haluaisit tuloksia?
Itseäni kiinnostaa lasten tutkiminen aiheesta esim haastattelemassa jne. Mitenhän lapsia voisi haastatella, jotta saisi tietoa kasvatuskulttuurista ja tämänpäivän lapsuudesta? Aikuisten haastattelussa usein piilee vaara, että saa "kaunisteltuja" vastauksia, jotka eivät johda mihinkään tuloksiin.
Kiitos teille!
Eli kiinnostuksen kohteenani on tämän päivän lapsuus ja kasvatuskultuuri. Paljon puhutaan lapsuuden katoamisesta ja siitä kuinka kasvatuskulttuuri on muuttunut ja vaikuttaa näinollen nykypäivän lapsiin.
Ideoita graduaiheen fokusoinnista otan mielelläni vastaan. Mikä teitä mietityttää aiheessa? Millaisista asioista haluaisit tuloksia?
Itseäni kiinnostaa lasten tutkiminen aiheesta esim haastattelemassa jne. Mitenhän lapsia voisi haastatella, jotta saisi tietoa kasvatuskulttuurista ja tämänpäivän lapsuudesta? Aikuisten haastattelussa usein piilee vaara, että saa "kaunisteltuja" vastauksia, jotka eivät johda mihinkään tuloksiin.
Kiitos teille!
Vastaukset 4
Vanhimmat
1) Levottoman lapsen kotitausta ja vapaa-ajanvietto (Kuinka hyvin arkirutiineista ja säännöistä pidetään kiinni, kuinka paljon lapset ovat kavereidensa kanssa ilman aikuisen valvontaa, television katselu/millaisia pelejä saavat pelata ym. ym.)
2) Esiintyykö esim. lestadiolaisten keskuudessa ADHD:ta? Epäilen, että ei, koska perheyhteys on tiivis ja levottomuutta lisäävät virikkeet vähäisiä.
Mielenkiintoinen aihe voisi olla lasten itsenäisyys. Monet nykyvanhemmat korostavat lapsensa itsenäisyyttä ja pyrkivät kasvatuksellaan siihen. Kuitenkin useat alan tutkijat ja ammattilaiset perustelevat, miksi vanhempien pitää ottaa päätösvalta ja vastuu, eikä sysätä sitä liian nuorelle lapselle. Liian itsenäinen lapsi kokee turvattomuutta ja sosiaalisessa elämässäkin saattaa esiintyä ongelmia (esim. koulussa yhteisten pelisääntöjen oppimiseen menee kauheasti aikaa ja energiaa, koska lapsia ei ole kotona kasvatettu sellaiseen). Mielestäni tässä voisi olla hedelmällinen aihe graduun: Kuinka itsenäisiä lasten tulisi olla?
Esimerkiksi Keijo Tahkokallion kirjoista voisi saada lisää inspiraatiota aiheeseen.
yksinhuoltaja perheessä kasvanut / ydinperheessä kasvanut ongelmalapsi..
onko molemmissa perhemalleissa samankaltaisia ongelmia,ja kuinka paljon herkemmin yh lapseen kohdistuu ennakko asenteita..
Tutki vaikka lastenkulttuuria liikunnallisten pelien näkökulmasta.
Liikunnallisia pelejä ovat esim. EyeToy ja tanssimatot. Joissain peleissä aivojumppa korostuu ja niistä voisi olla apua myös oppimisvaikeuksien hoidossa.
Neuropsykologia
Oppimiskinesiologia
Sensomotoriikan yhteys oppimiskykyihin
Tämä oli nyt tämmöinen heitto, itse teen AMK:n opinnäytettä fyysisistä peleistä VTT tietotekniikka osaston kanssa.