Keisarinleikkaus?

Leikkuutako et sitten pelkää ollenkaan? Vatsasi vedetään auki.

MOI!
Itse pelkäsin myös synnytystä, koska tiesin vauvani olevan isokokoinen. 16 tunnin synnytyksen jälkeen päädyttiin hätäsektioon, eikä tosiaan ollut mikään kiva kokemus. Haava oli tosi kipeä, edes sängyssä ei päässyt kunnolla muutamaan päivään kääntymään, vauvaa ei pystynyt kunnolla imettämään kun oli niin kipeä saatika nostamaan.Kaikenlisäksi haava vielä tulehtui ja nyt muistona ruma arpi, joka todella näkyy.
Ennemmin synnyttäisin toisen lapseni normaalikautta
jos saisi valita. Voithan käydä ns.pelkopolilla juttelemassa synnytyspeloistasi

Keisarinleikkauksen saa synnytyspelon perusteella. Mutta vastarinta on lääkäreiden keskuudessa kova ja tulee aiheuttamaan vielä monet itkut.

Kannattaa hakeutua nyt heti synnytyspelko-ryhmään. Jos vielä senkin jälkeen pelottaa, saat keisarinleikkauksen. Jos haluat pelata varman päälle, hakeudut yksityiselle - esimerkiksi Femedaan.

Varmista myös mieheltäsi että hän on rinnallasi tässä keisarinleikkausasiassa eikä jänistä ja käänny sinua vastaan kun kätilöt vuoron perään toteavat ettei keisarinleikkauksesta voi muka vielä päättää. Ja laskettu aika vain lähestyy.

Kätilöt/synnytyslääkärit eivät tee päätöstä keisarinleikkauksesta vaan sen tekee erikoislääkärien ryhmä joka päättää siitä omassa palaverissaan. Tähän palaveriin et juuri voi vaikuttaa muuten kuin epikriisiin kirjattujen lausuntojen kautta. Eli varmista aina, että epikriisiin on kirjattu kaikki mitä puhutte synnytyslääkärin kanssa. Tekstistä "unohtuu" helposti kaikki sektiota puolustavat seikat.

Ja mene pelkoryhmään; muuten joudut sellaiseen syyllisyysryöpytykseen ja propagandakoneiston käsittelyyn että itse raskausajasta ei pysty nauttimaan kun lähestyvä synnytys hiertää koko ajan mielessä.

Olisin halunnut sektion, vauva kun osoittautui isokokoiseksi. Ei onnistunut! Piti mahtua alakautta, mutta toisin kävi. Vauva jäi jumiin ja kuoli kahdeksan tuntia myöhemmin. Lääkärit siihen, että voi voi näitä sattuu, mutta sektiota ei voi antaa kaikille, se kun on yhteiskunnalle kalliimpaa. Että näin! Mieti siis todella A) tarvitsetko sektiota, B) onko se vauvalle turvallisempi vaihtoehto. On pikkuisen ärsyttävää, kun "pelon" nimissä tehdään sektioita ja sitten toiset menettävät rakkaan, odotetun lapsensa. Jos ihan oikesti pelkäät synnytystä niin vaadi silloin sektiota!!! siis vaatimalla vaadi, muuten voi käydä kuin meille...

..että sektio on AINA iso leikkaus, josta on enemmän riskejä kuin alatiesynnytyksessä!! Ja sektiosta toipuminen kestää kuukausia. Itselläni sektioon päädyttiin 16h puurtamisen jälkeen kun synnytys ei edistynyt. Olisin mieluummin synnyttänyt alakautta, haava kun oli tosi kipeä ja kesti viikkoja ennenkuin pystyin toimimaan normaalisti.

Pari viikkoa sitten kiireellisen sektion kokeneena voin sanoa edelleen, etten olisi halunnut missään nimessä sektiota jos olisi ollut mahdollisuus päättää. Takanani on myös normaali alatiesynnytys, ja vaikka se oli pitkä ja rankka kokemus, niin kyllä valitsisin sen kuin sektion!
Pelko on normaalia, koska ethän voi tietää mitä edessä on. Minäkin pelkäsin ihan hirveesti synnytystä. En pystynyt ajattelemaan koko asiaa muuta kuin lopussa pakon edessä.
Mutta nyt olen surullinen siitä etten voinut synnyttää normaalisti, vaikka toki olen kiitollinen terveestä vauvasta ja siitä että kaikki meni hyvin.
Kun maha vedetään auki, se ei ole mikään pieni juttu. Toimenpidekin voi olla epämiellyttävä, sen jälkiseurauksista puhumattakaan! Minulla sektio tapahtui nukutuksessa, mutta olisin varmaan pyörtynyt jos olisin ollut hereillä.
Sektiohaavani on parantunut hyvin, mutta on niitäkin tapauksia kun tulee ongelmia.
Muistan sektion jälkeen ja kaikkien toimenpiteiden jotka siihen liittyivät (katetri, verihyytymien poisto, liikkumisen ja imetyksen vaikeus, tippaletkut joka puolella ym. inhottavuudet) jälkeen ajatelleeni, etten soisi tätä pahimmalle vihamiehellenikään.
Mieti tarkkaan onko järkeä haluta sektioa, vai voisitko voittaa pelon normaalin synnytyksen suhteen. Pelkoa voi hallita ja lopulta synnytyksessä se pelko unohtuu kaiken muun keskellä!

Suunnitellun sektion saat pelon takia aivan varmasti. Edellyttää ylimääräisiä käyntejä synnytyssairaalassa, mutta muuten sitä ei sinun tarvitse itkien kerjätä, kuten aiemmat vastaukset antavat ymmärtää. Yleensä sektion suunnittelu etenee jo raskauden alkuvaiheessa, kun neuvolassa ilmaiset pelkosi ja pyydät heiltä lähetteen sairaalaan pelkopolille. Siellä tapaat kätilön, joka kertoo sinulle eri synnytystavoista ja juttelet peloistasi hänen kanssa. Mikäli mielesi ei muutu synnytystavan suhteen pelkopolikäynneistä huolimatta, sinulla on oikeus sektioon.

Asiansa osaava neuvola- ja sairaalahenkilökunta ei nöyryytä ja nauti peloistasi vaan ovat sinua varten. Pelko ei saa olla esteenä lapsen hankinnalle, joten älä murehdi turhaan. Ikäsi ei vaikuta sektiopäätökseen, eikä tarvitse keksiä väkisin muitakaan sektiota puoltavia asioita, pelko riittää.

Ensinnä lääkäri antaa lähetteen pelkopoliklinikalle ja siellä saat käydä läpi kaikki asiat synnytyksen suhteen!Kuitenkin jopa 62% synnytyspelkoisia sektiota toivoneista naisista päättää synnyttää luonnollisesti joten siellä voi kelkka kääntyä :)

Synnytyspelko on kuitenkin riittävä lääketieteellinen peruste keisarinleikkaukselle jos pelkoa ei saada lievitettyä sellaiselle tasolle,että alatiesynnytys tuntuu mahdolliselle!

Kun pelko on suhteetonta ja epärealistista puhutaan synnytyspelosta joka on haitallista naiselle itselleen ja synnytykselle!

Jotenka synnytypelko voi olla todellakin paha oikea pelko! eikä se tarkoita sitä,ettäkun sektio tehdään niin nainen on valinnut helpoimman reitin niinkö jotkut ajattelee!!!

Meilläkin on kihlattuni kanssa haaveena vauva ja olemme jättäneet ehkäisyn pois. Jännitän mahdollista raskautta ja pelkään kuollakseni synnyttää. Siitä asti kun olen tajunnut, mistä lapset tulee, olen pelännyt ja päättänyt, että en koskaan synnytä! Ajatuskin siitä ällöttää ja saa mut voimaan pahoin. Olen niin herkkä, että kun olen katsonut telkkarista kun joku synnyttää, vaikka ei siinä mitään ole näytetty, niin mua alkaa heikottaa. Jos joutuisin synnyttämään, varmaan pyörtyisin. Epäilen myös, että lantioni on liian kapea synnytykseen. Keisarinleikkauksen haluaisin, mutta kyllähän sekin pelottaa sillä pelkään kipua ja kaikkia tuollaisia ällöttäviä juttuja, enkä ikinä suostu siihenkään ellei mua nukuteta. Pyörtyisin aivan varmasti myös keisarinleikkauksessa. Onko nukutus siis mahdollinen? Jos keisarinleikkaukseen päädytään, niin kuinka se päivä päätettään milloin sen tehdään? Päivä ennen laskettua aikaa vai silloin kun laskettu aika on? Ei kai ne anna lapsiveden mennä ja sitten äkkiä sairaalaan ja leikkaamaan vai kuinka tämä asia menee? Sen jälkeen on varmasti kipeä, mutta eikö siihen saa sitten mitään kipulääkkeitä? Joutuuko sairaalassa olemaan kauemmin kuin normaalissa synnytyksessä?

Millä perustein lääkäri viiltää, olen nähnyt pystysuoria leikkauksia ja vaakasuoria? Voiko siihen itse vaikuttaa? Haluaisin vaakaleikkauksen, jotta arven saisi edes piiloon bikinien alle. :)

Entä sitten seuraavat lapset? Että voiko keisarinleikkauksen tehdä kuinka monta kertaa, jos vaikka haluaa 3 tai 4 lasta?

Synnytin ensimmaisen lapsemme alateitse. Synnytys eteni normaalisti, halusin epiduraali puudutuksen tuskien takia, jonka sainkin.Siita eteenpain kohti synnytyksen loppua koittivat vaikeudet.Ilmeisesti syyna oli kokematon katilo-opsikelija, joka ei hallinnut epiduraalin vaikutuksia kun synnytys laheni ponnistusvaihetta. En koskaan tuntenut tarvetta ulos ponnistukseen...Kuitenkin yritin tata niin pitkaan, etta voimani loppuivat ja synnytys paatyi pihteihin.Tata ennen olisi koitettu imukuppia, vaan se ei toiminut, koska joku oli koonnut sen vaarin!!!Tuossa vaiheessa olin aivan lopussa, onneksi vauva tuli ehjana ja kaikinpuolin ihanana ulos.Tuon kokemuksen jalkeen paatin, etten enaa alatie synnytykseen rupea, jos toisen lapsen viela saan. Kavin lapi katilon kanssa koko synnytyksen tapahtumat ja tulos oli, etta ilman henkilokunnan kokemattomuutta olisin ilm.kokenut ok synnytyksen. Kesti 4 vuotta ennenkuin uusi synnytys oli ajankohtainen.Sain suunnitellun section mm. kokemukseni perusteella.Valitsin tallakertaa toisen sairaalan ja kaikki sujuikin kuten pitaa. Kuitenkin spinaalipuudutus oli mulle kauhea kokemus..halvaantumisen tunne oli tosi ahdistava,paniikkia lahestyva tunne.Sain lisaksi sivuvaik. laakkeesta, jota spinaalissa kaytetaan-kutisin alyttomasti koko ylakropasta, jossa tuntoa oli...yksi elamani kauheimpia hetkia.voimakkaampaa vastalaaketta ei voitu antaa, koska se olisi vienyt sarkylaakkeen tehoa ja sarky on paivanselvaa koska leikkaus on suuri,syva!Puudutuksen jalkeen alkoivat saryt, sain laaketta, mutta koin joitakin kertoja,ettei sita annettu mielellaan, koska imetin heti kun voin ja laakkeet siirtyy maidon valityksella vauvaan...imetysasennon loytaminen oli myos tyolasta, samoin nukkuminen.Halusin kotiutua mahd. nopeasti ja 4:na pvana leikkauksesta lahdin kotiin.Voimakkaat saryt alkoivat nopeasti, sain vain paracetamolia, joka ei auttanut yhtaan.Kahden mahdottoman vrk:n jalkeen(KAIKKI pieninkin liike nosti kyyneleet silmiin KIVUISTA, joita ei voi kuvailla) hankkiuduin laakarille, joka heti maarasi mm. Voltaren sarkylaakkeen saann.kuuriksi ja toista voimakasta sarkylaaketta tarv. Naiden avulla paasin pikkuhiljaa elamasta kiinni ja jaksoin iloita vauvasta ja isosta veljesta ja isallekin olin muuta kuin itkeva haamu.Jos tanapaivana valitsisin, niin en ottaisi sectiota.Alatie synnytyksen mennessa niin lukkoon,ettei aidin ja/tai vauvan terveytta voida taata saavat kaikki keisarinleikkuksen.Tasta voi myos sopia synnytyssairaalan edustajan kanssa etukateen.Siis tavallaan laatia sopimus, jos tietyt kriteerit ei tayty, niin nainen saa synntyksen kuluessa section. Nain ainakin taalla, missa asun-toisessa pohjoismaassa. Suosittelen normaalia synnytysta, jos ei mitaan laaketieteellista syyta sectioon ole!!Nyt sectiostani on 12vkoa,ja ero vatsan suhteen on suuri norm.synnytykseen nahden, viimeksi linjat asettui kohdalleen nopeasti,nyt kestaa....

Olen synnyttänyt kaksi lasta ns.normaalisti,kolmas lapseni syntyi keisarinleikkauksella.Synnytys kivut jää normaali synnytyksessä siihen kun lapsi syntyy,mutta leikkaus haava on kipeä viikkoja,olo on heikko ja imettämäänkään ei voi heti alkaa.

Mun siskon kaikki kolme lasta ovat syntyneet keisarinleikkauksella. Luvan kyllä lopulta saa kun pidät pääsi etkä muuta mielipidetäsi kertaakaan. Sanot että pelkäät yksinkertaisesti niin paljon että et synnytä ja piste. Itekki jos saa valita että otanko tyyliin 15 tunnin alatie synnytyksen verta, hikeä, kyyneliä, kipua ja mahdolliset repeämät vai puuduksen viillon mahaan 20min ja se siinä. Hhhhmm eipä tarvii kauaa miettiä. Mä myös pelkään synnytystä kuollakseni ja musta se on vaan nii oksettavaa oikeesti. Kaikki aina sanoo et se on luonnollinen tapa synnytttää. Musta siinä ei ole mitään luonnollista... Ihan järkyttävää.. Riippuu sit ihan henkilöstä miten leikkauksesta toipuu. Siskolla menny kaikki kolme tosi hyvin. Ekoilla kerroilla viikon ollu sairaalas ja kolmannella kolme päivää. Riippuu missä kunnossa on et voiko lähteä. Ja mä en oikeesti kestä niitä jotka jollai tapaa voi moralisoida tota keisarinleikkausta. Jokaisen pitää saada valita miten synnyttää ei siitä kukaan saa puolesta päättää. Elämä on valintoja :D Ne jotka synnyttää alateitse nii siitä vaan ! Mutta antakaa meidän muiden tehdä niinkuin me halutaan. Ei se ole keneltäkään pois..

Mene pelkopolille ja tehkää synnytyksestä suunnitelma. Mikään synnytys ei ole kivuton, mutta on olemassa hyvät puudutteet. Itse pelkopolin asiakkaana ja alatiesynnytys. Hyvin meni kaikki, ei ollut kivulias vaikka oli pitkä synnytys. Ei repeämiä. Suosittelen näin.

Onko joku jäänyt (esim jossain HUS-alueen sairaalassa ilman haluamaansa pelkosektiota? Esim lapsi syntynyt suunniteltua aiemmin ja sektiota ei vielä ole myönnetty? Itse olen niin tiukka, että penistä on vaikea saada sisään (yhden sormen ympärilläkin kiristää). En halua edes kuvitella, millaistra jälkeä vauva saisi aikaan. Sinä, joka et ollut revennyt, pystyitkö aavistamaan, että vauva mahtuisi helpostu ulos?

No ei sinun pillusi tiukkuus sitä kerro mahtuuko lapsi vaiko ei. Näin suoraan sanottuna :)
Mutta, jos tosiaan synnytys pelottaa, puhukaa ja VAATIKAA! Minä sain vaatia sektiota perätilan takia. Eivät meinanneet myöntää, otin ja kävelin sairaalaan ja sanoin etten tosiaankaan ala synnyttämään perätilavauvaa alateitse. Vaikka en ollut ensisynnyttäjä. Sain sitten samalle päivälle sektion. Ilmeisesti lääkärit eivät kuuntele kunnolla äitiä, vaan tekevät kuten itse haluavat.

Ja itse en revennyt alatiesynnytyksissä, (kyllä, niitä on useampi kuin yksi) itse ainakin tiesin että vauva mahtuu tulemaan. Vaikka missään raskaudessa ei minulle ole tehty synnytystapa-arviota. Toisaalta, uskoin että perätilavauvakin olisi mahtunut syntymään, mutta en uskaltanut ottaa riskiä.

täällä kans menossa 30.12 keisarin leikkaukseen koska äitipolilla totesivat että ei mahdu tulemaan paino arvio rv 39 3,5kg ja itse olen 154cm pitkä... ensin kätilö teki tutkimuksen ja sanoi että kyllä mahtuu,mutta ONNEKSI pyysi vielä ylilääkärin tarkastamaan koska pää on suhteellisen suuri vauvalla, ylilääkäri sanoi että hän laittaisi magneetti kuvaan minut jonne sitten sainkin ajan ihan heti =) sairaalasta päästyäni minulle soitettiin ja sanottiin että lääkäri on tutkinut kuvat ja lantioini ahtaanlainen,joten minulle on varattu sekstio aika... tuli aivan täytenä yllätyksenä ja nyt en oikein tiedä mitä pitäisi ajatella, kun ensi pelkää avautumisvaihetta ja nyt kun tietää että perjantaina meillä on jo vauva eikä ole mitään avautumisvaiheita tai ponnistus vaiheita..
Nyt vaan pelottaa miten leikkaus menee ja miten siitä toipuu.. lähteekö imetys käyntiin normaalisti ynm...

Itse olin ja synnytyspelko tosi vaikeaa ensimmäisen ja toisenkin lapsen kohdalla. Keskustelin monta kertaa asiasta lääkärien ja kätilön kanssa ja mieleni ei missään vaiheessa vaihtunut. JA mietin monesti että haen toiseen sairalaan sektioon, ajan myötä lääkäri antoivat varman sanan että saan leikkauksen. Kun rupesi fyysinen olemus menee huonompaan suuntaan. Kolmannen olisin halunnut jo synnyttää, koska sektiossa ole spinaalipuudutus on tosi kauheeta tai ainakin itse koin sen epämielyttäväksi. Ja toisessa sektiossa oli lapsen syntymän jälkeen heti valtava kipu ja en saanut ees lääkettä vaikka pyysin. Jouduin olemaan 1,5h siinä järjettömässä kivussa. Ja kipu tuli siitä kun lapsi oli ylävatsassa jumissa ja leikkauksessa kaksi hoitajaa työnsi kävisin lapsen leikkaavalle lääkärille että saatiin poika ulos. Ja kolma oli jo todella paha. Puudutus tuntui alussa menevän liian helposti poikkesi huomattavasti edellisestä. Noh tyttö syntyi ja sit alkoi ongelmat kiinnikkeitä paljon, virtsarakko oli kohtuun kasvannut kiinni ja repesi, kohtu oli paperin ohut, puudutus hävisi ja sterilisaatio polton aikana. ja viimeinen oli kun herääminen oli tosi vaikeaa ja leikkaus kesti yli 5h vaikka kaksi edellistä oli vaan kestänyt 2h.
Tänä päivänä olen huomannut että olen raskaana ja tuo hirveä leikkauspyötä kutsuu taas. Mieti tarkkaan mikä on sinulle sopiva tapa synnyttää.

No ei se ns. normaali suunniteltu sectio kestä paria tuntia _ellei_ ole jotain ongelmia, mm. kiinnikkeitä paljon ym.ym.ym.


. "Noh tyttö syntyi ja sit alkoi ongelmat kiinnikkeitä paljon, virtsarakko oli kohtuun kasvannut kiinni ja repesi, kohtu oli paperin ohut, puudutus hävisi ja sterilisaatio polton aikana." Siis sinut steriloitiin samalla? Minkä polton aikana se sterilisaatio oikein tehtiin, mitä tarkoitat tuossa yhteydessä sanalla poltto?