Eräässä talossa oli poikia. Pojat eivät olleet uskovaisia, mutta heidän äitinsä oli vanhoillislestadiolaisessa uskossa.
Pojat olivat hyvin maailmallisia, ja hyvin usein ryyppäsivät ihan kotonaaan uskovaisen äidin edessäkin. Arvata saatta että äidin elämä oli todella raskasta. Mutta hän ei paasannut pojille, eikäjaksanut uskomisen asiastakaan sanoa kaiken ryyppäämisen keskellä kuin:
"Katuvalle saarnataan aina kaikki synnit anteeksi.
Oli kulunut pitkä aika. Äiti oli jo ollut kauan haudan levossa odottamassa vanhurskasten ylösnousemusta. Niin tuli yhdelle juopoista pojista vakava sairaus joka johti sairaalan vuoteeseen. Sairaus oli sitä laatua että kuolema oli aivan lähellä edessä.
Silloin poika muisti äidin sanan, "katuvalle..."
Ja hän otti yhteyttä kotipaikkansa uskovaiseen pappiin, joka ei enää asunut siellä, vaan useamman sadan kilometrin päässä.
Potilas ja tämä pappi tunsivat toisensa, kun olivat asuneet pienehköllä paikkakunnalla, ja tämän äiti oli ollut uskovainen.
Niin, Potilas oli saanut soitettua papille ja oli pyytänyt tätä tulemaan sairaalaan hänen luokse.
Pappi oli siltä seisomalta hypännyt autoonsa, ja oli lähtenyt ajamaan kohti sairaan olimpaikkaa, jonne oli monen tunnin ajo. Mutta hän ymmärsi että nyt taitaa olla kysymyksessä herätetty omatunto. Ja ei kannata viivytellä kun sairaus on erittäin vakava.
Kun vieras oli viimein saapunut sairaalaan ja oli mennut potilaan huoneeseen, oli potilas heti ensimmäiseksi kysynyt, saako hän uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja kun hänta oli siunattu evankeliumilla hän oli todennut että häntä ei yhtään pelota ja hän on valmis kuolemalle.
Ja hän oli kuollutkin jo seuraavana päivänä.Ja pääsi äitinsä luokse Taivaaseen.
No niin.
Mitä me tästä ajattelemme?
Joillekkin saattaa tulla etsikonaika aivan elämän viime metreilläkin. Joillekkin paljon varhaisemmassa vaiheessa, ja tuntoa parannuksen tekoon ei kuoleman lähetessä tulekkaan.
Siksi kannattaa kuunnella mitä on raamattuun kirjoitettu:
"Sinä päivänä kun kuulet Jumalan kutsuvan äänen, ole ahkera ja tee parannus".
Pojat olivat hyvin maailmallisia, ja hyvin usein ryyppäsivät ihan kotonaaan uskovaisen äidin edessäkin. Arvata saatta että äidin elämä oli todella raskasta. Mutta hän ei paasannut pojille, eikäjaksanut uskomisen asiastakaan sanoa kaiken ryyppäämisen keskellä kuin:
"Katuvalle saarnataan aina kaikki synnit anteeksi.
Oli kulunut pitkä aika. Äiti oli jo ollut kauan haudan levossa odottamassa vanhurskasten ylösnousemusta. Niin tuli yhdelle juopoista pojista vakava sairaus joka johti sairaalan vuoteeseen. Sairaus oli sitä laatua että kuolema oli aivan lähellä edessä.
Silloin poika muisti äidin sanan, "katuvalle..."
Ja hän otti yhteyttä kotipaikkansa uskovaiseen pappiin, joka ei enää asunut siellä, vaan useamman sadan kilometrin päässä.
Potilas ja tämä pappi tunsivat toisensa, kun olivat asuneet pienehköllä paikkakunnalla, ja tämän äiti oli ollut uskovainen.
Niin, Potilas oli saanut soitettua papille ja oli pyytänyt tätä tulemaan sairaalaan hänen luokse.
Pappi oli siltä seisomalta hypännyt autoonsa, ja oli lähtenyt ajamaan kohti sairaan olimpaikkaa, jonne oli monen tunnin ajo. Mutta hän ymmärsi että nyt taitaa olla kysymyksessä herätetty omatunto. Ja ei kannata viivytellä kun sairaus on erittäin vakava.
Kun vieras oli viimein saapunut sairaalaan ja oli mennut potilaan huoneeseen, oli potilas heti ensimmäiseksi kysynyt, saako hän uskoa kaikki synnit anteeksi. Ja kun hänta oli siunattu evankeliumilla hän oli todennut että häntä ei yhtään pelota ja hän on valmis kuolemalle.
Ja hän oli kuollutkin jo seuraavana päivänä.Ja pääsi äitinsä luokse Taivaaseen.
No niin.
Mitä me tästä ajattelemme?
Joillekkin saattaa tulla etsikonaika aivan elämän viime metreilläkin. Joillekkin paljon varhaisemmassa vaiheessa, ja tuntoa parannuksen tekoon ei kuoleman lähetessä tulekkaan.
Siksi kannattaa kuunnella mitä on raamattuun kirjoitettu:
"Sinä päivänä kun kuulet Jumalan kutsuvan äänen, ole ahkera ja tee parannus".
Vastaukset 23
Vanhimmat
eivät kaikki epäuskoiset tod.näk. kestä.
Jos on Jumalan sanan mukaista aihetta.
Pääseekö muulla kuin vl-uskolla taivaaseen?
Kyllä vai ei?
sulleppa sulle... Jon on kyselevä mieli ja epävarmuus sielunpelastuksesta, niin kannattaa rukoilla Jumalaa...
Kaita tie vie elämään.
Lavea kadotukseen.
Minä olen samassa uskossa kuin piispat, eli kirkon uskossa mutta en vl-uskossa!
Pääsenkö taivaaseen tällä uskolla vai pitääkö ruveta vl-uskoon?
KYLLÄ VAI EI?
kohdalle synnit anteeksi.
Sen minkä Jeesus on opetuslasten käskeny tehdä, se tehtävä on voimakas... kun siihen uskoo. Se on niin, että jos ei oo Jeesuksen jäljissä, niin silloin on lavealla tiellä.
oon uskonut jo! Kirkon jumalanpalveluksen saarnasta! Yksi piispa julisti!
Pääsenkö taivaaseen tässä uskossani?
KYLLÄ VAI EI?
joukolle annettiin synteinpäästön saarnavirka. Ei monille joukoille. Jos julistaa moni-joukko-oppia ei ole saarna Jeesuksesta.
Siis lukittu se saarna vain yhteen joukkoon.
vastaa kiertelemättä:
KYLLÄ VAI EI? Olet jo kuitenkin sen sanonut, niin vastaa samantien kiertelemättä! Asiahan ei muutu miksikään.
KYLLÄ VAI EI?
kadotustuomiota lausumaan... Mutta parannukseen voin kehoittaa.
Eikä kukaan VOI pakottaa minua mihinkään sellaiseen KYLLÄ/EI lausuntoon. Jumala kerran kaikki TUOMITSEE: eivät ihmiset tuomitse.
...jos sanoo että TUOSSA USKOSSASI et pääse taivaaseen! Niinhän se Jeesus ja apostolitkin käskivät tekemään parannuksen tai ette peri taivasten valtakuntaa joten tämä ei ole tuomitsemista vaan parannuskehoitus, sekä ilmoitus että tuossa uskossasi et pääse taivaaseen! Näin minä ymmärrän! Jos olisin vl, en kyllä arkailisi sanoa sitä suoraan!
eli:
KYLLÄ VAI EI?
Mitä merkitystä sillä on, jos joku sanoo,että onko piispojen usko oikea. Jokaisen pitää tietää itse sielunsa tila. Jos se on nuin hakusessa, en kyllä uskoisi toivosi olevan kovin tukevalla perustuksella. Itse en ole VL, mutta kunnioitan toisen vakaumusta, jota täällä ei ole kovin usein havaittavissa. Kaikki pääsevät taivaaseen, se on vaan itsestä kiinni haluaako sinne todella!!
vl- uskollakaan pääse taivaaseen, jos sillä tarkoitetaan nykyistä Rauhanyhdistystä.
Rauhanyhdistyksen oppiin on nimittäin joskus 70- luvulla lisätty raamatunvastaista opetusta: väärä henki aihetuuaa syntejä ja että näistä(erinimimistä) hengistä on ensin tehtävä parannus ja vasta sitten synnistä. Koska tätä oppia ei Ry:n taholta olla ainakaan virallisesti kumottu, oppi on siis väärä ja raamatunvastainen.
"Väärässä opissa ei ole yhtään syntiä anteeksi."
Mitä taas tulee piispojen pelastumiseen, riippuu siitä, millä perustalla heidän uskonsa on. Ei pelkkä piispuus pelasta. Jos esimerkiksi piispa on sitä mieltä, että lapsen autuus on kastamisen varassa on se vastoin Raamattua, eli ainakin siltä osin väärää opetusta (myös kirkon virallinen oppi?).
"Vähä hapatus kaiken taikinan hapattaa."
Mikään porukka tai ammatti ei pelasta, vaan ainoastaan oma henkilökohtainen usko Raamatun opin mukaan.
Myös näin kuuluu Puhän raamatun varoitus.
Joka parannuksen teon huomiseen siirtää, se helvettiin vuoteensa rakentaa.
Selvää tekstiä!
:) Vitsikö? En voi olla varma. Siispä huomautan, ettei Raamatussa ole tuollaista tekstiä.
"Myös näin kuuluu Puhän raamatun varoitus.
Joka parannuksen teon huomiseen siirtää, se helvettiin vuoteensa rakentaa."
mistä kohtaa Raamattua tuo löytyy. Haluan mielelläni vilkaista.
Tuo kirjoittaja tarkoitti ilmeisesti tätä raamatunkohtaa, jonka nyt ehkä karkestai voisi referoida noillakin sanoilla, millä hän sen esitti:
3 Sen sijaan me, jotka uskoimme, pääsemme perille luvattuun levon maahan. Jumala on siis sanonut: -- Ja niin minä vihassani vannoin: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani." Näin hän sanoi, vaikka hänen työnsä ovat olleet valmiina maailman luomisesta asti.
4 Kirjoituksissahan on seitsemännestä päivästä sanottu: "Seitsemäntenä päivänä Jumala lepäsi kaikesta työstään."
5 Mutta tuossa toisessa kohdassa sanotaan: "Ikinä he eivät pääse minun lepopaikkaani."
6 Koska siis on varmaa, että jotkut pääsevät sinne, ja koska ne, jotka muinoin kuulivat hyvän sanoman, eivät niskoittelunsa vuoksi sinne päässeet,
7 Jumala on asettanut uuden määräpäivän, "tämän päivän". Hänhän on paljon myöhemmin Daavidin suulla lausunut edellä mainitut sanat: -- Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne.
8 Jos jo Joosua olisi vienyt kansan levon maahan, ei Jumala puhuisi toisesta, myöhemmin tulevasta päivästä.
9 Jumalan kansalla on siis yhä sapattijuhla edessään.
10 Se, joka pääsee levon maahan, saa levätä kaikkien töidensä jälkeen niin kuin Jumalakin työnsä tehtyään.
11 Pyrkikäämme siis kaikin voimin tuohon lepoon, ettei yksikään lankeaisi seuraamaan noiden niskoittelijoiden esimerkkiä ja sen vuoksi jäisi taipaleelle.
12 Jumalan sana on elävä ja väkevä. Se on terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka, se iskee syvään ja viiltää halki sielun ja hengen, nivelet ja luiden ytimet, se paljastaa sisimmät aikeemme ja ajatuksemme.
13 Jumalalta ei voi salata mitään. Kaikki, mikä on luotu, on avointa ja alastonta hänelle, jolle meidän on tehtävä tili.
Tarvitaan aina se Raamatun mukaan uskomassa oleva ihminen, jolla on valta antaa syntejä anteeksi.
silloin turvautuu? Toiseen ihmiseen vaiko Jumalaan?
Niinhän se yksinkertaisesti menee.
Mistä voit varmasti tietää, että toinen ihminen on OIKEASTI uskovainen?
Kuuluuhan vl-porukkaankin ihmisiä laidasta laitaan.
Täytyykö armahdusta kaipaavan ihmisen ottaa vielä vastuu syntejä anteeksi antavan ihmisenkin sieluntilasta???
Että asia olisi sillä tavalla että jos on sellainen tilanne, joka Jumalan sanankin mukaan on, että on nimi että elää mutta on kuitenkin kuollut. Eli joukossa on myös mätiä kaloja, joista raamattu myös ilmoittaa. Niin niinsanotusti mukana kulkevat uskovaiset eivät olisi halukkaita menemään sairaalakäynnille, koska varmaan omakin tilanne on vähintään hämmentynyt. Tällainen käsitys minulla henkilökohtaisesti on.
Kysyvätkö lestadiolaiset nimeenomaan vain oman liikkeensä pappia sielunhoidollisiin käynteihin sairaalaan?. Miten on maallikot, ja tavalliset rivimiehet?