Minulla on sellainen pelko, että haisisin jotenkin pahalle. Siksi en mieluiten halua olla ihmisten lähellä. Häpeän myös vessassa käyntiä. Minua nolottaa puhua kaikista luonnollisista asioista toisten ihmisten kuullen (esim. miehen ja naisen sukupuolielimet, rinnat, seksi, röyhtääminen, pieru, hampaat, kuola). Tämä ajatusmallini on ristiriidassa kaveripiirini kanssa kun he ovat niin räväköitä ja inhimillisiä. En ole vieläkään löytänyt paikkaani juuri tämän sosiaalisen esteen vuoksi. Olen liian siveellinen ja asiallinen. Pelkään mokaavani ruokalassa, jännitän niin paljon. Teen aina niin ison numeron kaikista virheistäni. Minua on monesti kiusattukin tästä. Pelkään että jään yksin. Mitä teen?
APUA
apuatarvitseva
2397
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tee se sopivassa seurassa, sano ääneen nuo mitä kirjoitit, no ei ehkä kaikkia kerralla :) Minulla itselläni on ollut aika tarkkaa mitä suustani päästän, on sanoja, joita en millään ole kehdannut päästää suustani. Mutta sitten vaan, vähän kerralla olen opetellut. Minusta ei koskaan tule kovin raisua puhujaa, olen kyllä puhelias ja pystyn asiallisesti keskustelemaan nykyisin asiasta kuin asiasta. Mutta opetella täytyi. Ei se nyt niin kauheaa ole, jos ei pystykään kaikkea sanomaan, ei se sinua huonommaksi tee. Hyväksy itsesi, mutta opettele hivenen vapaammaksi, ehkä se helpottaa kanssakäymistä muiden kanssa.
Niin ja anna itsellesi anteeksi, ole sellainen kuin olet :)
Se on korvien välissä! vaikka kaikki sanoo ettei minun ulko näössä ole vikaa niin pidän itseäni liian rumana näyttäytyäkseni ulkona.