Olen miettinyt, kertoisinko vai en, miksi näin juuri nyt, kun tiedän sinusta edes jotain. Teen tämän taas itseni vuoksi; kun kerron. Jos tämä sinua enää edes kiinnostaa tai ehdit jo mennä. -Tarina, että kohde tunnistaa itsensä.
Kaikki alkoi "täältä". Kirjoitin jotain, yritin tehdä itsestäni idioottia omissa silmissäni ja muittenkin. Shokkihoitoa. Tarkoitus oli päästä ihastuksesta eroon. Se varmaan selittää osittain ne pari muutakin viestiä. Tosin niihin olisin odottanut jotain vastausta, olisin tarvinnut sitä shokkihoitoa! Mutta ei, olit mieluummin hiljaa. "Kohtelias"!
Sitten kului aikaa ja sanoit jotain. Se oli joko omituinen vitsi tai jotain muuta. Minä vedin käyttäytymisen perusteella oman johtopäätöksen ja sen perusteella kysäisin suoraan. Siihen sain kyllä vastauksen, toivottelit "jotain" kesää yms.!
Näimme n. kuukausi sitten ja kaikesta päätellen olet antanut anteeksi sen kaiken. Myös sen töykeä sävyisen kysymykseni, joka oli loppujen lopuksi vain minun todella outoa huumoriani. -Nähdessämme luin taas sinua käytöksesi perusteella. Sinä et voinut lukea minusta mitään, olin hiukan loukkaantunut vielä "toivotuksista". Toinen syy oli näkyvillä.
Se toinen syy on osasyy tähän, miksi en jaksa. Sen syyn vuoksi "romahdin", en sinun vuoksesi. Siihen päälle se painolasti, jotka muut läheiset kippasivat niskaani, poltin itseni hetkellisesti loppuun. En siis jaksa vieläkään mitään "lässytystä", jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Olen pahoillani kaikesta tästä. Et voi väittää, etteikö olisi osin minun syy, että olemme tässä tilanteessa. Ilman sitä kirjoitustani et olisi minua huomannut. Ilman "roikkumistani" emme olisi tässä nyt. Enkä vieläkään, kaikesta huolimatta, pääse sinusta irti!
Jos tahdot minun menevän, senkun lauot minulle taas jotain "kivaa". Kunhan pidät sen huolen, että tunnistan kirjoituksen olevan sinulta. Muutoin jatkan tätä unohduksen odottelua. Enää en sinua häiritse henk.koht., sentään jotain rajaa! ;-)
Jos vaikutan negatiiviselle, olen vain tullut siihen käsitykseen, että et halua tästä mitään, siksi en elättele myöskään mitään toiveita. Ehkä niin on parempi.
Sinun on myös hyvä tietää, että olen hiukan hidas tajuamaan asioita. Reagoin hitaasti. Joskin saatan olla kaistapää kokeilemaan uutta...
Noh... tässä tämä. Kulkija raukka, sekaisin olen. Kyllä se valo minullekin löytyy. Vaikka vuoden olen tässä kulutellut näin, hölmö minä! ;-) Sinäkö se liene, joka vetää minua aina takaisin, etten pääse irti. *vits*
Selitykseksi tarkoitettu, korjaa, jos on väärinkäsityksiä!
-Kun lopettaisit olemasta kohtelias!!!! (Heh...)
Kaikki alkoi "täältä". Kirjoitin jotain, yritin tehdä itsestäni idioottia omissa silmissäni ja muittenkin. Shokkihoitoa. Tarkoitus oli päästä ihastuksesta eroon. Se varmaan selittää osittain ne pari muutakin viestiä. Tosin niihin olisin odottanut jotain vastausta, olisin tarvinnut sitä shokkihoitoa! Mutta ei, olit mieluummin hiljaa. "Kohtelias"!
Sitten kului aikaa ja sanoit jotain. Se oli joko omituinen vitsi tai jotain muuta. Minä vedin käyttäytymisen perusteella oman johtopäätöksen ja sen perusteella kysäisin suoraan. Siihen sain kyllä vastauksen, toivottelit "jotain" kesää yms.!
Näimme n. kuukausi sitten ja kaikesta päätellen olet antanut anteeksi sen kaiken. Myös sen töykeä sävyisen kysymykseni, joka oli loppujen lopuksi vain minun todella outoa huumoriani. -Nähdessämme luin taas sinua käytöksesi perusteella. Sinä et voinut lukea minusta mitään, olin hiukan loukkaantunut vielä "toivotuksista". Toinen syy oli näkyvillä.
Se toinen syy on osasyy tähän, miksi en jaksa. Sen syyn vuoksi "romahdin", en sinun vuoksesi. Siihen päälle se painolasti, jotka muut läheiset kippasivat niskaani, poltin itseni hetkellisesti loppuun. En siis jaksa vieläkään mitään "lässytystä", jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Olen pahoillani kaikesta tästä. Et voi väittää, etteikö olisi osin minun syy, että olemme tässä tilanteessa. Ilman sitä kirjoitustani et olisi minua huomannut. Ilman "roikkumistani" emme olisi tässä nyt. Enkä vieläkään, kaikesta huolimatta, pääse sinusta irti!
Jos tahdot minun menevän, senkun lauot minulle taas jotain "kivaa". Kunhan pidät sen huolen, että tunnistan kirjoituksen olevan sinulta. Muutoin jatkan tätä unohduksen odottelua. Enää en sinua häiritse henk.koht., sentään jotain rajaa! ;-)
Jos vaikutan negatiiviselle, olen vain tullut siihen käsitykseen, että et halua tästä mitään, siksi en elättele myöskään mitään toiveita. Ehkä niin on parempi.
Sinun on myös hyvä tietää, että olen hiukan hidas tajuamaan asioita. Reagoin hitaasti. Joskin saatan olla kaistapää kokeilemaan uutta...
Noh... tässä tämä. Kulkija raukka, sekaisin olen. Kyllä se valo minullekin löytyy. Vaikka vuoden olen tässä kulutellut näin, hölmö minä! ;-) Sinäkö se liene, joka vetää minua aina takaisin, etten pääse irti. *vits*
Selitykseksi tarkoitettu, korjaa, jos on väärinkäsityksiä!
-Kun lopettaisit olemasta kohtelias!!!! (Heh...)
Vastaukset 23
Vanhimmat
tylsää. Ja minä niin tylsä leikkikaveri, että taidan lähteä lottoamaan. Ja jos oikein villiinnyn niin pelaan eurolla Jokeriakin.
nytkö sinä sen vasta tajusit? Olisi sinun se pitänyt hoksata alun perinkin!
Minä en saa lotota. Voin muuttaa muuten muualle. Eli silläkin uhalla, taidan mennä kioskille, missä on veikkaus. Arpa(!)onnea ei ole, oisko kiitos sinun? -Tnx!
harmillista jos olen * aiheuttanut moisen turhautuman perjantaiehtoosi ratoksi.
* onnistunut, hyvä minä!
No juupa juu, olet aiheuttanut aika paljon turhautumaa, eikä vain perjantai-illan ratoksi! Olitko tietoinen? Kuulostaa sille.
En tarkoittanut hyökätä, mutta tein niin. Olen vaan niin täynnä tätä, mitä tuutista tuupataan! Viittaan siihen toiseen tarinaani, jonka rustasin.
Alkaa vaikuttaa sekavalle. Mutta... kävi niinkuin kävi. Syy ei ole sinun, vaan....
Ja pakko sanoa, että alkaa tehdä mieli tehdä epäilyjen mukaan!! Jokohan lähtis sinne kioskille..! -Mitään ei oo ollut ja tuntuu, että tässä on kerennyt vaikka mitä!! Ärh!! Revippä siitä huumoria.
Minulla oli kaksi syytä olla vastaamatta edelliseen. Ensiksikin en voinut uskoa, että kyse oli minusta (epäilen vieläkin, joten tämä saattaa olla aivan turha vastaus). Niin kauniisti sanasi laitoit. Ja toinen syy oli se, etten tiedä, mitä sanoa. Sanon mitä tahansa, se loukkaa sinua. Mutta koska tähän kuitenkin saattaa tulla "minunkuuloisianikin" vastauksia, jotka sotkevat tilannetta entisestään, en voi olla vastaamattakaan.
Olet oikeassa siinä, että en ollut tietoinen tunteistasi. En ole ehkä kovin hyvä havainnoija noin ylipäätään, enkä tunne sinua hyvin, mutta minusta olet käyttäytynyt koko ajan tilanteen edellyttämällä tavalla. Minua vaivaa nyt suunnattomasti se, että olenko minä sitten jotenkin johtanut sinua harhaan omalla käytökselläni? Kelaan noita mainitsemiasi tilanteita uudestaan ja uudestaan. Ensimmäistä mainitsemaasi "tapausta" en muista kovin hyvin (taisin olla todella pihalla kaikesta). En muista, mitä olen sanonut tai mitä sinä kysyit, tai mitä täsmälleen ottaen toivotin. Muistan kyllä hämärästi, että minulle jäi se olotila, että sinä olit jotenkin loukkaantunut, enkä tajunnut, mistä syystä. En kokenut, että sinä olisit loukannut minua millään lailla. Toisen kohdan muistan paremmin. Muistan höpöttäneeni sinulle jotain, ja ajatelleeni, että olit vaivautunut. Ainakaan et halunnut puhua siitä asiasta. Olin omista syistäni johtuen erittäin väsynyt ja ahdistunut, sen muistan. Mutta annoinko jotain "signaaleja"? Olenko jotenkin flirttailut tai tehnyt itseäni tykö? Olisin iloinen, jos kertoisit, sillä sellaista en ole ainakaan tarkoittanut, ja haluaisin todellakin pyytää anteeksi ja tarkistaa käytöstäni tarvittaessa.
Minä todella pidän sinusta ihmisenä, juuri sellaisena kuin olet. Sen olet varmasti huomannutkin. Seurassasi olen saanut nauttia sellaisista ylellisyyksistä kuin ystävällisyys ja vaivaton sekä rehellinen ajatustenvaihto, mutta en mielestäni ole hirveän usein varsinaisesti hakeutunut seuraasi, ja kun olen, sen olen tehnyt ilman mitään taka-ajatuksia. Sokeuteni harmittaa nyt, koska sinulle en suin surminkaan olisi halunnut tuottaa kärsimystä.
Niin, elämä on ollut kovin vaihtelevaa, niin minulla kuin ilmeisesti sinullakin. Viime aikainen kestoahdistukseni, jonka havaitsit, on monen asian summa. Kaikesta en voi syyttää kohtaloa, muita ihmisiä, enkä "tiimini" kriiseilytaipumusta, jos näin voi sanoa; olen onnistunut potkimaan myös itse itseäni (ja kait muitakin siinä sivussa) päähän ja maksan nyt siitä hintaa. Eli sinun ei ainakaan tarvitse olla pahoillasi tästä asiasta, olotilani on mikä on joka tapauksessa.
Olen vakuuttunut siitä, että kun (jos) olet jaksanut lukea tänne saakka, huomaat ajatustesi jo selkiintyneen ja koko tunteen hälvenneen sen siliän tien. Ja vaikka asia ei olisi tullut ilmi lainkaan, olisi käynyt samalla tavalla sitä myöden kuin olisit oppinut tuntemaan minut paremmin. Saatat nyt olla minulle todella käärmeissäsi. Toivoisinkin, että jos tässä on vielä mielestäsi selviteltävää, ottaisit asian esille. En tiedä, kannattaako täällä jatkaa (tämä taitaa olla suurten väärinkäsitysten tyyssija), pystyisimmeköhän siihen nenätysten?
Missään tapauksessa sinun ei tarvitse olla kiusaantunut. Ajattelen sinusta pelkästään hyvää edelleen (sinun pitäisi todellakin arvostaa itseäsi enemmän) ja tiedostan senkin, että minä en olisi ollut sinulle se, jollaista olisit tarvinnut, enkä olisi voinut myöskään antaa sinulle sitä, mitä olisi pitänyt (viittaan siis siihen, minkä olet ilmeisesti jotain kautta minusta kuullut).
En tiedä, miten sinä haluat asioiden olevan jatkossa, mutta toivoisin, että ainakin jollain aikavälillä ystävyys palautuisi entisiin sujuviin uomiinsa. Ja että sanoisit suoraan, jos "lässytykseni" käy hermoille.
Ja pahoitteluni, jos/kun tämä vuodatus nyt meni ihan väärään osoitteeseen.
vastauksestasi!
Et ole se, jota etsiskelin. Koska olen kertonut tunteeni. =) Ja siihen sain vastauksen. Kiitos vain.
Toivoisin, että se olisit ollut sinä, koska tämä helpottaisi minua suunnattomasti. En olisi tosin käärmeissäni. Tai se johtuu siitä, että sanasi eivät osuneet kovin monella kohtaa. Jos olisit ollut hän, olisi "hyvän kesän" toivotus muistunut mieleen erittäin hyvin, kuin myös lopussa mainitsemani "lopettaisit olemasta kohtelias". ... No, näitä nyt käy erittelemään. ;-) (pst. anteeksi vain, mutta ajattelin selventää)
Ja me emme näe enää, joten hän ei pysty lässyttämään. Tämä ei ollut tarkoitettu hänen sanoistaan, vaan... jotain muuta. Me kyllä voimme tavata naamatusten, ei siinä mitään. Eiköhän tämä asia ole aika selvä. Tai yhden selvennyksen hänelle vielä laitan.
Jeps. Mutta ... sorry. Ohi meni. Hyvää jatkoa sinulle joka tapauksessa! =)
tutulta mutta ympäripyöriäähän tuo vieläkin on.Eikä meillä ollut ystävyyttä mitä uomiinsa soljumaan saisi mutta ihana nähdä että teitä on muitakin välittäviä ihmisiä. Niitä tupsahtelee koko ajan lisää, kun uskaltaa silmiä raottaa ja päästää valoa pimeyteen monien vuosien jälkeen. Silmät olivat jo tottua hämärään. Niin sattumalta tänne palstalle eksyin. Rakkaudesta en vieläkään tiedä mitään, kunhan kuljeskelen näitä elämän valmiiksi tallattuja polkuja haparoivin askelin. Ei ihastumisesta voi kenenkään syyksi lukea, kunhan on. Et sinä tehnyt mitään, tunne minun sisälläni ja ystävällisyytesi ,silloin, ne ovat jotain tavoittelemisen arvoisia. Kenen kanssa ne sitten saavuttaakaan. Iloinen että tulit vastaan tällä kuoppaisella polulla. Vaikka se tienhaara jäisi ainoaksi kohtaamiseksi minä jatkan matkaa rikkaimmin eväin. Jos elämän myrskyt, kuten minulla, kulkee ajoittain sadepilvenä pääsi päällä matkallasi toivoisin voivani lahjoittaa keltaiset kumisaappaat, joilla kahlata lätäköistä yli ja hyppiä syksyn vaahterakasaan ennen kuin tuuli puhaltaa seesteistä ja aurinko lämmittää korvannipukoita.
Keltaisista kumisaappaista!
Sinulle vastalahjaksi iloisen punainen sadetakki, ettei sinua metsästetä hirvenä ja saat suojaa maailman myrskyiltä! ;-) Niitä myrskyjä on vaikea elämässä välttää, kenenkään.
Olen joku sukulaissielusi ehkä minäkin. Kuljen samankaltaisin askelein, jossain toisaalla, omia polkujani. Tiedän, en ole se, jota ehkä etsit. Tai olen, mutta kuljen niin kaukana, ettemme koskaan kohtaa. Kuinka vain. Minä voin vain kaivata rakastani, mitään yhteistä me emme saa. Olemme polkumme risteyksestä kulkeneet, siihen ei ole paluuta.
Olet oikeassa siinä, että välittäviä ihmisiä tupsahtelee kohdalle, kun vaan huomaa pitää silmänsä auki. Järisyttäviä tupsahtelee harvemmin, mutta heitäkin, heillä vain on oma tarkoituksensa.
Ajatella vaikka tätä omaa elämääni: kohtasin erään minulle edelleen rakkaan, vaikkemme koskaan enää kohtaa. Hänen tarkoituksensa oli opettaa minulle itsestäni jotain, jota en koskaan olisi muuten tajunnut. Ilman häntä (ja hänen opetustaan) taas en olisi koskaan tavannut tätä henkilöä, jota rakastan juuri nyt tavattoman paljon. (Tulen häntäkin rakastamaan aina, tiedän.) -Eli kaikilla ihmisillä on merkityksensä. Kohtalo tuo aina uuden kohtalon.
Ja kuten tarkkaavainen rakkaani ehkä huomaa, jätän mainitsematta erään henkilön, jolla on ollut suuri merkitys elämässäni koko tämän matkan ajan. Mutta se on taas kokonaan oma tarinansa.
Jokainen taaplaa tavallaan. Minä jatkan tätä taaplaamistani. Nyt kahluuhousuissa, koska menen niin syvässä mudassa, ettei tästä kumppareilla selviä!
Olin paossa viikon ja pakenen taas viikoksi. *"jos metsään haluat mennä nyt sä takuulla yllätyt. Jos metsään haluat mennä nyt näät sammaleet myllätyt..."* Tai: *"lähtekäämme metsään, metsään, metsään, lähtekäämme metsään retkelle. Hip hei trallalaa..."* ;-)
Kaikkea hyvää!
Happy New Year!
Hyvä provo / Sinun kirjoituksesi, VAIN Sinä tiedät totuuden, ei löydy bittiavaruudesta, voimia vuodelle 2006!
Ystävyys palautuu ainoastaan totuudella.
Terveisin:
">Järkyttynyt Sylvi, Agnes ja vielä Murtovarkaudessa muuriin langennut>"
Tähän ei tarvi vastata, mutta tiedän, että luet tämän.
Pikkulinnut lauleskelee laulujasi ja muistelevat. Ne saa minutkin muistelu tuulelle, en voi kieltää. Pikkulintujen kanssa sirkutellaan asioita, koska pikkulinnutkin osaavat ikävöimisen jalon taidon. Jutellaan, naureskellaan...
Tulee paikalle varis raakkumaan ja varastaa ilon. Alkaa räkättää ja sättiä muisteloista. Ihan kuin olisimme tehneet jotain pahaa! Se lopettaa muistelot siihen ja saa tämän linnun lentämään muualle. Mokomakin varis, kuvittelee minua käeksi, vaikka olen jotain aivan muuta!
Niin kauan varis on minua käeksi sanonut, että alan ajattelemaan itseäni käeksi. Mitäs, jos lentäisin kokonaan pois ja jättäisin sen räkättämään! On tullut harkittua useaan otteeseen. Muuten joku kaunis päivä huomaan tehneeni muodonmuutoksen ja olen -käki!
Kiva pikku tarina, eikö? Minua vaan ei jaksa naurattaa.
nyt mitä koko ajan olet toivonut. Menen, enkä palaa. Olen ollut aika pönttö, mutta meitä mahtuu maailmaan muitakin.
Toivon sinulle kaikkea hyvää! Ja anteeksi se kaikki, vaikka anteeksi jo annoitkin. =)
Hymyillään kun kohdataan, kuten tähänkin saakka!
-Siltä varalta, ettet vielä mennyt lopullisesti. Nyt voit sen tehdä! Menen minäkin. Tähän on hyvä päättää. No hard feelings!
mitä nyt on tapahtunut? Luulin, että ihan toinen päätös tässä jo tehtiin???? Pliis, selitä edes, mitä mä oon tehnyt????
Rakas ystäväni! Teimme toisen ratkaisun. Tiedän.
En minä osaa selittää. Olen niin hemmetin sekaisin tämän elämäni kanssa. Anteeksi, kun kiroilen, mutta en osaa nyt muuta.
Tai hyvä on, osaan minä selittää. Kun tarkemmin mietin. Päätin täyttää elämääni tulleen tyhjiön jollain. Pelkään, että yritän täyttää sitä sinulla ja se ei olisi sinulle oikein. Ei tällä hetkellä. Tiedän, mikä elämässäni on vialla. En muuten olisi näin sinussa "roikkunut", ellei vikaa olisi. Ja sinäkin sen tiesit. Koko ajan, minä keksin sen vasta. Olen vähän hidas.
Et sinä ole tehnyt mitään. Minä olen tehnyt. Tiedän, että osaat pitää huolen itsestäsi. En pyrikään sinua "holhoamaan" tällä. Mietin tässä vaan, mitä tekisin. Jotain ratkaisua haen. Nykyinen elämäntilanteenikaan kun ei ole selviö.
Jos kuvittelet, että tunteeni ovat jonnekin kadonneet, niin ei, päinvastoin! Mutta sehän se pointti tässä juuri onkin. Ymmärrätkö? Tosiasia tietysti on, että en minä näistä tunteistani edes pääse. Enkä tiedä, haluanko. ;-)
Kuten näet, olen todella sekaisin. Nyt voisin kai jo naurahtaa, että kuuluu ikään, vaikka myöhässä onkin! Hih...
Nyt tilanne on kuitenkin se, että hyppään kohta junaan ja vien ajatukseni metsään. Kirjaimellisesti. Palaan alkuviikoksi taas kiertämään tätä elämäni kehää. Mutta siellä risusavotassa puran tätä kaikkea... ajattelen sinua. Kuinkas muutenkaan. En oikein pääse pakoonkaan. Jollet muuten saa minuun yhteyttä, niin tulet näköjään uniini (oli enemmänkin vitsi, vaikkakin puoliksi totta)!
Kunhan nyt saisin itseni koottua, niin hallitsisin tilannetta vähän paremmin! Anteeksi vain, kun soudan ja huopaan. Hyppään hetkeksi veneestä ja tulen sitten takaisin, toivottavasti virkeämpänä!
Todennäköisesti et tajunnut tästä selostuksesta yhtään mitään, mutta näetpähän ainakin, että tarvitsen nyt aikaa itselleni. ;-) Taisin pakata järkeni jo tuonne repun pohjalle.
Odotatko siis? Vai uskallatko? Jos tulenkin hullumpana takaisin.... :-/
Onko kaikki ok? Kuis pyyhkii?
Asiat on sitten pohdittu. Onpa hurja olotila! Täällä olen ja odottelen. Säästöliekki suhisee. Mutta nyt en kirjoita mitään ennenkuin kerrot, miten sinulla! ;-) -Loppui nääs kiireet. Hukkasin airot.
Tämä vaikuttaa todellakin yksinpuhelulle. Kun katsoo tätä. ;-) Mutta onneksi tilanne ei ole ihan niin. Vaikka läheltä liippaakin.
Vaan. Tässä sinulle hiukan ajattelemista.
Lupasin ajatella poissa ollessani sinua. Tein todellakin niin. Jos huomasit, yritin seisoa vieressäsi ja katsoa maailmaa sinun kantiltasi. Näin aika paljon, mutta taisi olla kuitenkin mielikuvitukseni tuotetta suurin osa. Jotain havaitsin, kuten toivoinkin.
Olen ollut aikaisemmin tilanteessasi. Ajattelin kuten sinä. Kohtasin erään henkilön ja minun toiveeni olivat samanlaiset. No, olen nyt tässä, eli minunkin piti tehdä päätös. Se oli helppo päätös, mutta se jätti jälkeensä tuskaa. On osittain sen tapahtuneen syytä, että olen tässä taas. Jotain jäi kesken. Jotain olisi pitänyt tapahtua silloin. Mitään en kadu, päätös oli oikea. Mutta silti.
Pyydänkin, että mietit, oletko todella onnellinen, kuten sanoit. Jos vastaus on myöntävä, tässä ei ole mitään mieltä. Tunteita ei voida pois ottaa, mutta ei elätellä toiveita, että jotain tapahtuisi. Ei ole järkeä vaihtaa onnea johonkin muuhun. Koska juttu menee niin, että jos olet onnellinen, et tosi tilanteen tullen pysty tekemään mitään. Vrt jo tapahtunutta! I've been there. (-Vai herne siellä?)
Minun tilanteeni on mikä on. En ole tylsistynyt, kuten ajattelit. Minun on pakko vaan elää säästöliekillä, koska hermoissani on niin sanotusti vikaa ja jos poksahdan, se ei ole kovin mukavaa ympäristölle. Siis tarkoitan sitä todella poksahtamista, hermostun todella usein kyllä eikä siitä seuraa kovin pahoja. -Eli korjaan tämän verran, johdin sinua hiukan harhaan.
Totuus on kuitenkin se, että tämä loppuu joskus. Niin hullua kuin se onkin, se "edellinen tapaus" on mielessäni edelleen. Ne tunteet on siellä takaraivossa. Enkä koskaan voisi palata menneeseen. Rakkautta vaan ei voi ottaa pois. Kun löytää sielunsisaren/ -veljen... Mutta elän tätä päivää jotain oppineena, joskin rikkinäisenä.
Olen tässä, kuten lupasin. Sielun-... En oppinut tarpeeksi, en varmaan tästäkään. Ja kohta huomaan olevani taas siinä samassa tilanteessa, jos en tee asioille jotain. Aina ei pidä antaa periksi, mennä helpoimman kautta. Vaikka se kyllä houkuttelee nytkin.
Jotain vajaana jatkan. Jo kaksi palaa sydämestäni on poissa, ikuisesti!
-bitti-
tämän. Kun olet saanut mietiskellä ensin.
Minun tunteeni eivät siis katoa. Ehei! Tässä olen, vietän kohta vuosipäivää tämän olon kanssa. Tiedän, mitä haluaisin. Enää en vaan sano sitä ääneen, vaikka tekisi mielikin sanoa.
Ajattelin vain kertoa, koska jätin tahallaan vähän tuon edellisen jutun noin. Ehkä liian tylystikin. Nyt olen oikealla palstalla. Aikoinaan en tainnut olla. ;-)
Eli pyyntö: älä erehdy enää leikkimään. Selittää vähän tätä käytöstäni, miksi kiusaan sinua tällaisilla jutuilla. Toivottavasti nyt ymmärrät, miten tosissani olen! Ja anteeksi, en vaan voi sille mitään (miten tosissaan olen). Mokomakin...
Minulla on sellainen olo, että olen "keskustellut" täällä kanssasi monta kertaa. Nyt vain olen entistä enemmän epävarma siitä, oletko se, kenen kanssa luulin/luulottelin keskustelevani. Voisitko vastata pariin kysymykseen? Eli milloin olen sanonut sinulle olevani onnellinen nykytilanteeseeni (livenäkö)? Ja milloin ja miten olet minulle yrittänyt selvittää, mitä meistä haluat?
Täällä? Enpä usko, että olet jutellut täällä. Tai jos olet jutellut, olet sitten sen väärän henkilön kanssa juttelemassa.
Milloin olet sanonut... Siis olen kysäissyt asiaa suoraan sähköpostitse, henk.koht. ja siihen sain vastauksen. That's it. Ja loppu selvittely on nyt sitten tapahtunut eräällä toisella "sivustolla". Sanotaanko nyt vaikka näin. ;-) Mutta sitten tapahtui elämässäni jotain ja jouduin palaamaan lähtöpisteeseen. Eli olisitko silloin jutellut kanssani sen yhden kerran ja totesit, että väärä henkilö? En ole täällä muuten ollut.
Monta kertaa,sanon sinulle tämän " Minun tunteeni ei katoa " En sano ääneen,kuten en aikaisemminkaan,sinä vain kuulit.
Tiedänhän minä. Minä jatkan elämääni, se palanen vain puuttuu, tiedäthän.
Ehkä joudun etsimään elämääni vielä jostain muualta. Aika näyttää. Siksi minun oli pakko selvittää, nyt lopullisesti. Eli jos katoan, joskus on pakko! :-/
Pakko on kysyä. Oletko siellä, missä näimme ekan kerran? Nimittäin olen patti tilanteessa. Minun olisi varmaan pakko käydä siellä. Vaaditaan ihan. Mutta jos olet siellä, ajattelet... mitä? Jos et ole siellä, sinne on turha tulla, koska vaatimus on esitetty niin, että sinutkin pitäisi "löytää". Tiedätkös? Arvaatkos? Olen vetkutellut asiaa. Olen keksinyt tekosyitä. Kohta en enää kai voi keksiä.
Rikki, hajalla, tämän vuoksi. En tahdo, että ymmärrät tilanteen väärin. Ettei kukaan ymmärrä. Sekin vielä.
Ole kiltti ja anna vinkki, mitä tekisin. Minun olisi jotenkin kai onnistuttava järjestämään joku pika näkeminen. (?)
Lähden illalla ja palaan viikon päästä. Eli hyvää lomaviikkoa sinulle (vaikka olisitkin töissä)! =) Palaillaan...! Siirryn sitten ehkä taas...!
siinä sitten kävi, että en tulekaan. Minun oli pakko järjestää asiat toisin. Vaikka itse olisin tahtonut kovinkin sinut nähdä.
Kuulet minusta kyllä eräällä tavalla, jonkun ajan kuluttua. Toivottavasti keksitte kuuluttaa sitten itsestänne takaisin. ;-) (Viaton pikku yllätys vain)
Vaikka tahtoisinkin ajoittain paeta, kaipaan sinua! Olet mielessäni, useimmiten aina. :-/ Lämpimin ajatuksin!