Tai ainakin kysymys on tärkeä minulle. Luin äsken seuraavan viestin: ****Jeesuksen yhdelle ainolle
joukolle annettiin synteinpäästön saarnavirka. Ei monille joukoille. Jos julistaa moni-joukko-oppia ei ole saarna Jeesuksesta.
Siis lukittu se saarna vain yhteen joukkoon. ****
Tuli sitten mieleen, että kun Jeesus tosiaan antoi synteinpäästöviran vain opetuslapsille, niin miten kävi niille muille uskoontulleille? Eli olihan Jeesuksenkin aikana jo suuri määrä muitakin uskovaisia, jotka seurasivat Jeesusta. Eikö synteinpäästövalta kuitenkin annettu vain kahdelletoista opetuslapselle? Oliko muillakin oikeus antaa syntejä anteeksi? ja missä kohtaa Raamattu puhuu siitä?
joukolle annettiin synteinpäästön saarnavirka. Ei monille joukoille. Jos julistaa moni-joukko-oppia ei ole saarna Jeesuksesta.
Siis lukittu se saarna vain yhteen joukkoon. ****
Tuli sitten mieleen, että kun Jeesus tosiaan antoi synteinpäästöviran vain opetuslapsille, niin miten kävi niille muille uskoontulleille? Eli olihan Jeesuksenkin aikana jo suuri määrä muitakin uskovaisia, jotka seurasivat Jeesusta. Eikö synteinpäästövalta kuitenkin annettu vain kahdelletoista opetuslapselle? Oliko muillakin oikeus antaa syntejä anteeksi? ja missä kohtaa Raamattu puhuu siitä?
Vastaukset 9
Vanhimmat
se Pyhän Hengen saarnavirka on kaikilla uskovaisilla, eli kaikki uskovaiset voivat saarnata synnit anteeksi.Toivottavasti joku Raamattuun perehtynyt teologisesti suuntautunut uskovainen ihminen nyt vähän selventäisi tätä asiaa Raamatun valossa.Minä olen liian tyhmä ja taitamaton.Eli annan mieluusti puheenvuoron muille.
Mainitsemasi viesti taitaa olla peruskoulun alkuaikojen laskentotunnilta, jolla kakaroille opetettiin matematiikan sijasta joukko-oppia.
Jos syntien anteeksiantaminen privilegisoitiin vain opetuslapsille, on ihmisille luvattu jo 2000 vuotta turhaan syntejä anteeksi. Jos se homma taas koskee kaikkia, on vanhoillislestadiolaisten turha paukutella henkseleitään.
Niin kauan kuin toisin todistetaan, on syntejä hyväksi pyytää anteeksi siten kuin Raamattu opettaa mm. Isä meidän -rukouksessa. Anteeksiannon uskomisen tukena voi olla koko uskovien joukko (jonka osajoukkona erilaiset lestadiolaisetkin voivat olla).
sieltä tuli Melperin oppia, kuinkas muuten.
Melperin oppia ei ole olemassa.
Kirjoittaja, jolle vastasit, puhui asiaansa Raamatun opin mukaisesti. Saman Raamatun opin mukaisesti myös minä pyrin kirjoittamaan tälle palstalle niiden leivisköjen mukaan, jotka Jumala on minulle antanut.
Raamatun oppien vastakohtana monissa kohdin ovat Oulun HARHAOPIT.
>>
Tai ainakin kysymys on tärkeä minulle. Luin äsken seuraavan viestin: ****Jeesuksen yhdelle ainolle
joukolle annettiin synteinpäästön saarnavirka. Ei monille joukoille. Jos julistaa moni-joukko-oppia ei ole saarna Jeesuksesta
>>
Noh, tuolle väittämälle ei löydy Raamatusta mitään perusteluita. Olihan Jeesuksenkin aikaan Johanneksen opetuslapset omassa joukossaan ja Jeesus kävi vielä kastattamassa niin itsensä kuin opetuslapsensakin Johanneksella.
Lisäksi oli mies, joka ei seurannut Jeesusta itseään, mutta silti paransi Jeesuksen nimeen. Miten se olisi mahdollista ilman Pyhää henkeä tai hengen valtaa antaa anteeksi?
Lisäksi on huomattava Jeesuksen puheet missä Hän korostaa että Hänellä on muitakin lampaita:
Joh. 10:16
"Minulla on myös muita lampaita, sellaisia, jotka eivät ole tästä tarhasta, ja niitäkin minun tulee paimentaa. Ne kuulevat minun ääneni, ja niin on oleva yksi lauma ja yksi paimen"
Kuten jokainen voi tuosta lukea, niin Jeesus ei määrittele lainkaan MILLOIN kaikki Hänen opetuslapsensa ovat kaikki yhdessä laumassa. Yhdistyvätkö kristityt lopun ajalla, kuten jotkut ennustavat? Vai puhuuko Jeesus viimein taivaassa olevasta laumastaan? Se on vielä arvoitus, mutta kokonaisuutena Raamatusta ei löydy mitään perusteita yhden joukon joukko-opille.
Ainoa mitä Raamatussa vaaditaan syntien anteeksi saamiseen ja pelastumiseen on sydämen usko. Missään ei mainita että täytyisi kuulua oikeaan maalliseen joukkoon.
Keskellämme uskoen kuten ennenkin?
Opissa ja elämässä
Huom.yksikkö muodot
...Mutta ei varmasti sillä yhteneväisyydellä, millä vl-oppi "samanlaista oppia" vaatii...
Sinänsä sama alkuseurakunnan oppi on olemassa monessakin joukossa että pelastuksen ja syntien anteeksiantamuksen saa yksin sydämen uskosta.
Olen joskus esittänytkin vaikean kysymyksen että mitkä ovat oikean opin rajat. Lienee filosofinen ikuisuuskysymys:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000003&conference=4500000000000490&posting=22000000006399792#22000000006399792
tuon jutun, minkä otit esille..
Jatkan tässä, että olihan, olisko Paavalin vaiko Pietarin kirjeissä sellainen maininta, että olivat alati leivänmurtamisissa keskenään. Jokin tuohon päin viittaava lause. Elikkä kertoo selvästi siitä, että joukko oli yhtenäinen, kävivät siis kokouksissa, jossa samaa leipää söivät. Ei eri leivästä syöneet...
...Joidenkin vl:ien perustelut voivat oikein mennä?
>>
olisko Paavalin vaiko Pietarin kirjeissä sellainen maininta, että olivat alati leivänmurtamisissa keskenään. Jokin tuohon päin viittaava lause. Elikkä kertoo selvästi siitä, että joukko oli yhtenäinen, kävivät siis kokouksissa, jossa samaa leipää söivät.
>>
Kiitos nauruista;D
Jos kerrotaan että jokin joukko söi samasta leivästä, niin eihän se kerro että nämä leivänsyöjät olivat KOKO Jeesuksen seuraajien joukko;) Eikä leivän syönti tarkoita sitä, etteikö voisi erimielisyyttä ja riitojakin tulla, joiden perusteella sitten lähdetään eri teille...
Tällaista täyttä puutaheinää tulee kun pitää yrittää vääntää mustaa valkoiseksi ja ei tunneta kirjoituksia.
Jopa alkuseurakunnan opetuslapset saattoivat riidellä ja laittaa kantapäät vastakkain, eli lähteä riidan seurauksena omille teilleen. Tässäpä sellainen kertomus Raamatusta:
Ap.teot 15:
"36 Jonkin ajan kuluttua Paavali sanoi Barnabakselle: "Lähde kanssani uudelle matkalle kaikkiin niihin kaupunkeihin, joissa olemme julistaneet Herran sanaa. Käymme katsomassa, mitä veljille kuuluu."
37 Barnabas halusi ottaa mukaan myös Johanneksen, jota kutsuttiin Markukseksi,
38 mutta Paavali ei hyväksynyt häntä matkatoveriksi, koska hän oli Pamfyliassa luopunut heistä eikä ollut lähtenyt heidän kanssaan työhön.
39 Tästä sukeutui niin kova riita, että kumpikin lähti omille teilleen. Barnabas otti Markuksen mukaansa ja purjehti Kyprokseen.
40 Paavali puolestaan valitsi toverikseen Silaksen"