arkiston oven salaisuus

Heräsin aamulla hikisenä ja kiihtyneenä, uneni oli pyörittänyt minua ympäri vuodetta, joka näytti olevan taistelun jäljiltä. Jalkoväliäni jomotti, unessa olin vihdoin ja viimein saanut vuoteeseeni tummaihoisen prinssin, mutta loppuhuipennus oli leikkautunut pois herätessäni. Aion liu’uttaa sormeni ahdinkoani helpottamaan, kun tulin katsoneeksi kelloa. Tällä vauhdilla myöhästyisin töistä. Naurahdin tuskastuneena. Tällaista elämäni nyt oli, ainoat säpinät unessa…
   Jollen sitten toteuttaisi fantasiaani… Se olisi uskaliasta, mutten uskonut kestäväni selibaattia kauempaa järkeni järkkymättä. Pukeuduin nopeasti; viininpunaiset setringit ja parhaat push-upini, lyhyt hame, alle pitsikoristeiset reisisukat ja viimeksi tiukahko, avokaulainen pusero. Asu oli vain aavistuksen verran räväkämpi kuin yleensä, työpaikallani asu oli vapaa ja talon nuorimmalle sallittiin siinä hiukan etuoikeuksia.
   Kävellessäni töihin saappaiden korot kopisten muistelin, mitä ylläni oleva hame oli viimeksi saanut aikaan. Sitä olisi paha kieli voinut sanoa roiskeläpäksi. Olin kiireisen aamupäivän kiihkeimmillä hetkillä tiputtanut pinkan papereita, jotka minun oli vietävä päätoimittajan huoneeseen. Manaten huonoa onneani kömmin pöydän alle ja kurottelin aa-nelosia niin syventyneenä puuhaani, etten huomannut jonkun tulleen ovelle. Vasta noustessani näin ovella rahtifirman miehen, sen nuoren ja komean, punastuneena ja kun hämmentyneenä laskin katseeni, huomasin pullistuman hänen farkuissaan… Olin ryhdistäytynyt nopeasti ja ollut kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut. Nolous iski vasta jälkikäteen; saatoin sieluni silmin nähdä saman kuin rahtifirman Kim; takamukseni yksityiskohdat eivät todellakaan siinä asennossa jääneet epäselviksi.
   Sen jälkeen Kim iski usein silmää minulle konttorissa käydessään, enkä voinut kieltää, etteikö hauskannäköinen ja hyvin varusteltu rahtasi pyörinyt mielessäni muulloinkin. Olin vastaanotossa ainoa ja päiväni olivat kiireisiä, hyvä kun ehti kahvilla käydä. Puhelin soi ja asiakkaita kulki edestakaisin. Nyt oltiin kuitenkin jäämässä pidennetylle viikonloppuvapaalle, joten arvelin päivästä tulevan hiljaisemman kuin yleensä. Kunhan Kim ilmaantuisi, järjestäisin hänelle elämänsä yllätyksen.
   Oma tilanne harmitti, mutta huvittikin. Nuori nainen, ei suuria vikoja ulkonäössä eikä luonteessakaan, näin puutteessa… Mutta työ ja harrastukset veivät ajan, baareissa pyöriminen ei kiinnostanut eikä sopivaa miestä ollut sattunut kohdalle.
   Päivä oli hiljainen. Seurasin kelloa, pian Kim tulisi. Konttorista lähti portaat alaspäin, siellä oli arkisto. Arkiston oven kanssa oli välillä ongelmia, joten täytyisi pyytää Kimiä katsomaan sitä. Hengästytti ja punastutti, kun ajattelin tulevaa, vielä voisin unohtaa koko jutun. Entä jos Kim torjuisi minut? No, se riski täytyisi ottaa…
   Yhtäkkiä Kim seisoi ovella pahvilaatikko ja pinkka kirjeitä käsissään. Juoksin avaamaan oven, moikkasin iloisesti ja autoin laatikon nostamisessa, vaikka Kim olisi sen yksinkin saanut nostettua. Iloinen sirkutukseni kiinnitti Kimin huomion, yleensä olin varsin vaitonainen…
- Johtuu tulevasta vapaasta, sanoin. - On hauskaa saada ylimääräinen vapaapäivä ja pääsenkin tänään aiemmin töistä… Voisitko muuten tulla katsomaan arkiston ovea, se on taas jotenkin jumissa?
   Valeeni ei näkynyt päällepäin. katselin Kimiä läheltä, hänellä oli syvänsiniset silmät, pitkät tummat ripset ja taipuisa kastanjanruskea tukka. Kim katsoi minuun pitkään, kuin arvioiden, väläytti hymyn ja lupasi tulla. Johdatin hänet alas portaita. Arkiston ovi oli käytävän päässä. Sytytin tahallani vain ensimmäisen valon, jolloin käytävän pää jäi hämärään.
- On se kumma, ettei se teidän talonmies tee sille mitään, Kim kummasteli astuessaan oven luo. Hän kumartui, jolloin astuin rohkeasti aivan hänen viereensä. Hänen päänsä oli vain kymmenen sentin päässä hameestani. Hän katsoi minua kummastuneena ja nousi, silloin tartuin hänen käsivarsiinsa ja kurotuin saman tien suutelemaan häntä ohjaten hänen kätensä takamukselleni. Häkeltynyt Kim yritti perääntyä, mutta siirsin toisen käden etumukselleni ja hieroin sitä. Kim vastasi suudelmaani ja jatkoi halukkaasti siitä, mihin olin hänet ohjannut. Hänen kätensä löysivät hameeni alle, kosteaan paikkaan joka janosi hänen hierovia sormiaan…
   Taivas että suuteleminen saattoi olla ihanaa! Olin melkein unohtanut, mitä taitavat huulet ja kieli saattoivat saada aikaan. Vatsanpohjassani tykytti. Tavoittelin Kimin vyötä, sain sen auki ja ujutin käteni hänen alushousujensa sisään. Kova, kuuma kalu tuntui ihanalta kädessä. Hieroin sitä ja Kim vavahti.
- Mitä jos joku tulee?
   Työnsin hänet avoimesta ovesta naisten pukuhuoneeseen ja suljin oven. Tätä huonetta eivät käyttäneet muut kuin minä. Laskin Kimin farkut ja kumarruin ottamaan hänen peniksensä suuhuni. Se oli suolainen ja tuoksui mieheltä, liu’utin kieltäni pitkin sitä ja suukottelin terskaa hieroen samalla kiveksiä. Kun upotin kalun suuhuni niin pitkälle kuin saatoin, Kim nosti minut pois.
- Anna kun minä…
   Hän istutti minut penkille ja polvistui jalkojeni väliin, siirsi stringien nauhaa ja painoi kevyen suukon klitorikselleni. Hän suuteli reisieni sisäpintoja kiusoitellen, hänen hengityksestään päättelin että hän oli todella kiihottunut. Katselin tuota melkein vierasta miestä, joka alkoi nuolla ja imeä häpyäni, kiihotuin lisää ja laukesin nopeammin kuin koskaan. Vatsanpohjan polte liittyi klitoriksen paineeseen ja koko lantioni oli yhtä sykkivää solua.
   Saatuani hengitykseni tasaantumaan nousin penkille polvilleni, Kim tuli minuun takaapäin ja suuteli samalla kaulaani pidellen toisella kädellään hiuksiani, toisella puristellen ja hieroen rintaani. Hän oli todellakin hyvin varusteltu, tunsin täyttyväni ääriäni myöten ja hänen vetäytyessään pois melkein anoin häntä; älä… Työntö työnnöltä paineen tunne kasvoi ja vaikka pyysin häntä panemaan kovempaa, hän hidasti. Sen sijaan että olisin voinut odottaa, vartaloni kiirehti huippuunsa; laukesin hitaasti ja pitkään Kimin jatkaessa työntöjään.
   Kim tarttui molemmilla käsillään lantiostani ja kiihdytti tahtia, hän murisi ja samalla kuiskaili ihania, tuhmia sanoja, jotka kiihottivat minua ja hieroi samalla klitoristani kädellään. En olisi uskonut sitä, mutta Kimin lauetessa rajusti sykkien ja vapisten minäkin laukesin jälleen, melkein tuskallisen ihanasti. Kim pusersi yhä rintaani kädellään.
   Käännyin suutelemaan Kimiä, ja hän vastasi hellästi suudelmaan. Sitten hän asetti stringieni nauhan kohdalleen ja laski hameeni helman alas, suoristi paitani helman ja kaula-aukon. Laskeuduin hieman vapisevin polvin penkiltä juuri parahiksi kuullakseni käytävästä markkinointipäällikön äänen.
- Tulossa ollaan, huikkasin. Ääneni kuulosti omituiselta. Kim hymyili minulle lämmintä hymyään vetäen samalla vyötään kiinni.
- Kummallista, miksihän tuo rahtifirman auto seisoo tuossa, markkinointipäällikkö ihmetteli noustessani mahdollisimman normaalin näköisenä arkiston portaita.
- Jaa… Rahtari taisi poiketa vessaan, sanoin. - Hän auttoi minua arkiston oven kanssa. Jaa, siinähän ne paperit ovatkin… Kiitos.
   Kim nousi portaat heti kun markkinointipäällikkö oli mennyt. Hän oli… saaneen näköinen. Oma alapääni tuntui melkein kipeältä, se tykytti turvoksissa mutta onnellisena hameeni kätköissä.
- Kiitos, sanoin.
- Kiitos itsellesi, Kim sanoi. Hän asteli ovelle ja mielessäni käväisi, että kyllä pitikin olla hyvännäköinen peffa.
- Nähdään, sanoimme yhteen ääneen ja nauroimme. Kim harppoi autolleen, mutta palasi jo ovelta takaisin.
- Ne kuittaukset…