Moi! Mä tarttisin apua, jota mun olis pitänyt hankkia jo vuosia sitten.. Mutta siis, yks mun lukuisista ongelmista on se, että mä oon vaan jatkuvasti hirvittävän vihanen mun isälle, kun se on pettänyt meitä monta kertaa.. Ei nyt pitkään aikaan, mutta se ei helpota mun oloa yhtään..
Saan välillä itkukohtauksia, raivokohtauksia (en tosin satuta ketään), ja joskus joudun nousta illalla sängystä ylös, kun niin suuri surun ja suuttumuksen tunne valtaa mut. Opiskelu ei onnistu noiden tunteiden vallassa, ja kärsin univaikeuksista. Mulla ei oo ymmärrystä auttaa itseäni, oon ikään kuin jumissa, joten apu ja hyvät neuvot tulis tarpeeseen: Miten mä saan tän pahan olon; vihan ja surun pois?
Tää on yks mun ongelmista, jota oon pitänyt niistä pienimpänä, mutta joka alkaa nyt nostaa oikeen kunnolla päätään.. Kiitos jo nyt, jos joku jaksaa antaa vinkkejä. :)
Saan välillä itkukohtauksia, raivokohtauksia (en tosin satuta ketään), ja joskus joudun nousta illalla sängystä ylös, kun niin suuri surun ja suuttumuksen tunne valtaa mut. Opiskelu ei onnistu noiden tunteiden vallassa, ja kärsin univaikeuksista. Mulla ei oo ymmärrystä auttaa itseäni, oon ikään kuin jumissa, joten apu ja hyvät neuvot tulis tarpeeseen: Miten mä saan tän pahan olon; vihan ja surun pois?
Tää on yks mun ongelmista, jota oon pitänyt niistä pienimpänä, mutta joka alkaa nyt nostaa oikeen kunnolla päätään.. Kiitos jo nyt, jos joku jaksaa antaa vinkkejä. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oletko mies? ja harvinaisen pitkä ikäiseksesi?
keskusteluapua. Vaikeahan seinne on mennä, mutta jos sulle osuu asiallinen terapeuttti, niin kyllä siitä apua. Unohda häpeä, vaikka helpommin sanottu kuin tehty. Mulla meni yli vuosi ennen kuin kehtasin puhua asian ytimestä terapeuttilleni.
Mä olen saanut valtavasti helpotusta pahaanolooni.
Harrastatko liikuntaa? Tarpeeksi fyysisessä liikunnassa voi samalla myös päästellä turhia höyryjä ja patoutuneita tunteita ilmoille. Nyt on syksy ja kaikki harrastuskurssit alkavat, joten ei muuta kun menet esim. potkunyrkkeilyyn tai vaikka juoksulenkille ja purat pahaa oloas sinne. Kyllä se siitä! Nimittäin kokemusta on :)
Ja muistathan, että kukaan ei ole täydellinen, ei edes isä tai äiti. Jokainen tekee virheitä. Sun täytyy koettaa jollakin keinoin antaa isällesi anteeksi kaikki se paska mitä oot (ootte) joutuneet kokemaan. Vaikka tuntuis siltä, ettet voi koskaan antaa anteeksi, niin usko mua, vaan sillai sä saat ittelles rauhallisen mielen ja paremman olon. Koetathan antaa anteeksi ja jollain tasolla ehkä ymmärtääkin isäsi tekoja, vaikka vaikeeta se varmasti on. Se on ainoa keino, jotta sulle tulis parempi olo. Miksi SUN pitäis tuntea paskaa fiilistä siitä mitä ISÄS on tehnyt, eikö sen pitäisi olla isäsi, jonka pitäisi ymmärtää katua tekojaan ja potea huonoa mieltä?
Tehty mikä tehty, tapahtunu mikä tapahtunu ja just sitä ei voi muuttaa. Ei se auta kuin hyväksyä, että tämä elämä on myös isäsi elämä, jota se elää omalla tavallaan, hyväksyit sitä tai et. Muista että jokainen tekee virheitä. Koeta sinä keskittyä elämään omaa elämääsi, äläkä tee samoja virheitä kuin isäsi on tehnyt; Pidä huolta itsestäsi ja sinulle rakkaista. Päätä nyt, että sinähän et enää pilaa yhtäkään päivää tai iltaa tai yötä isäsi takia. Yritä ymmärtää, anna anteeksi ja keskity tekemään ja ajattelemaan niitä asioita, joista pidät. Muista että ymmärtää voi vaikka mitä paskoja asioita, mutta se ei tarkoita sitä, että sun pitäis samalla niitä hyväksyä. En tiedä minkä ikäinen olet, mutta olisiko sun mahdollista ottaa isästäsi myös etäisyyttä, joskus etäisyys auttaa. Toisaalta, puhuminen helpottaa aina. Jos sinulla ei ole ketään kenelle voisit purkaa sydäntä, niin kirjoita päiväkirjaan raivon hetkellä. Kerro mitä mieltä oot isästäsi, mutta koeta samalla kuitenkin antaa anteeksi. Pää pystyyn, kyllä sä selviät!