Tahvanainen: Erikoistehtävä

Viljo Tahvanainen kirjoitti oman kirjansa muistiinpanoihinsa pohjautuen. Erkki Hautamäki käytti tätä aineistoa hyväkseen, mutta teki ja teetti paljon lisätyötä.

Hautamäen kirjan esipuheet ovat eversti, fil.maist. Erkki Nordbergin ja Ruotsin sotakorkeakoulun prof. Kemt Zetterbergin käsialaa. Eivät nämä miehet huuhaa-kirjoihin kirjoittele.

V.Tahvainainen oli sitä mitä hänen sanotaan po.kirjoissa olleen. Siitä ei voi olla epäilyksiä.

Suomen sotien historia on melkoisen kaluttu luu.

Ei siitä muut ole kirjoitelleet kuin suomalaiset. Siitä joukosta löytyy monenlaista tulkitsijaa.
Valitettavasti ne tulkinnat on tehty kiinteästi omaa napaa tuijotellen.

Sotiemme historia pitäisi antaa muiden arvioitavaksi. Vaikkapa brittien tai ranskalaisten.

HÄTKÄHDYTTÄVÄÄ LISÄTIETOA WWII:sta !

Kirjoittanut: Matti-Keränen 4.11.2004 klo 20.51

Länsi ei ole tunnustanut omia petoksiaan !
Kirjoittanut: Matti-Keränen 4.11.2004 klo 20.50

04.11.2004 kello 20.50 Matti Keränen , Salla

USA , ENGLANTI JA RANSKA KAUPPAMIEHINÄ STALININ
KANSSA. LÄNSI EI HALUA TUNNUSTAA 15.10.1939 TE-
KEMÄÄNSÄ SALASOPIMUSTA VENÄLÄISTEN KANSSA. TÄMÄ
SOPIMUS AVASI TOISEN MAAILMANSODAN...

http://www.promerit.net/talvisota.html

Finland i stormens öga -kirja on mm. Akateemisen kirjakaupan valikoimissa.
Talvisodassa Suomea ei myynyt Saksa, vaan Yhdysvallat, Englanti ja Ranska

Opetusneuvos res.maj. Erkki Hautamäeltä on Ruotsissa julkaistu kirja, joka muuttaa yleisiä käsityksiä toisen maailmansodan syistä.

Finland i stormens öga "Suomi myrskyn silmässä" paljastaa sensatiomaisesti, että Stalinin Neuvostoliitto myöskin Molotov/Ribbentrop - sopimuksen jälkeen piti avoinna kaksi vaihtoehtoa ja jo 15. lokakuuta 1939 solmi salaisen periaatesopimuksen länsivaltojen kanssa Churchillin allekirjoittamana.

Länsivallat hyväksyivät tässä sopimuksessa periaatteen, jonka mukaan NL voi yhdistyvien sodanpäämäärien mukaisesti miehittää Suomen ja Baltianmaat, sekä suunnittelivat samalla omasta puolestaan Norjan ja Ruotsin miehittämistä. Lontoon-Pariisin akselin ja Moskovan kaksoispeli tarkoitti yhteisen hyökkäyksen suorittamista Saksaa vastaan pohjoisesta jo kesällä 1940.
Tällä oli tarkoitus muiden saarrostavien rintamien ohella saada aikaan Saksan täydellisesti murskaava yllätys, joka lyhentäisi käynnissä olevaa maailmansotaa olennaisesti.
Sotilaallinen apu (ns. siirtoarmeija), jota länsivallat lupasivat Suomelle Talvisodan kestäessä olikin näin vain kyyninen tekosyy Norjan ja Ruotsin miehittämiseksi ja samalla Ruotsin malmikenttien haluun ottamiseksi. Ennen kaikkea oli tarkoitus saada yhteys pohjoisen Puna-armeijan joukkoihin ja näin pakottaa Hitler tälläkin alueella vastatoimiin.
Tässä voimme nähdä kuinka Churchillin jo ensimmäisen maailmansodan aikainen (1915) idea ja suunnitelma kahden sivustarintaman avaamisesta Saksaa vastaan oli jälleen otettu esille, nyt vain jo heti sodan alettua.
Rintamat olivat: "Eteläinen (E) Balkan/Mustameri ja "Pohjoinen" (N) Itämeri/Skandinavia". Viimeksi mainittu rintama onnistuessaan synnyttäisi Saksalle kuolettavan uhkan sen pohjoiselle sivustalle.

Kirjoittaja (Hautamäki) antaa kirjassaan lukijan seurata suurvaltojen salaista taustapoliittista peliä lähinnä Suomen osalta aikaisin 1930-luvulta jatkosodan syntyvaiheisiin 1941 ("op. Barbarossa"). Kiinnostava ja jännittävä kirja, joka ei jätö meitä rauhaan ennen kuin II-osa julkaistaan


http://www.promerit.net/talvisota.html


Talvisodan rauhan arvoitus on ratkaistu


Historiantutkija, opetusneuvos Erkki Hautamäen keväällä 2002 ilmestyvän kirjansa sisällöstä laatima yleisluonteinen yhteenveto viimeaikoina paljon keskustelua aiheuttaneesta Talvisotamme 1939-1940 koskevista poliittisista taustatekijöistä. Pian 8 vuotta jatkunut tutkimus on perustunut Suomen marsalkka C. G. E. Mannerheimin salaisen asiakirjakansion (Kansio S-32) kopioihin ja marsalkan henkilökohtaisiin lausuntoihin, sekä laajaan koti- ja ulkomaiseen lähdeaineistoon.

Akateemiset historian tutkijamme ovat viime vuosina käyneet väsymättä kiistaa talvisotamme poliittisesta taustasta ja ennen kaikkea sodan 13.3.1940 päättäneen Moskovan rauhan synnystä ja merkityksestä. Tutkijamme ovat päätyneet kuitenkin yhä uudelleen kuin muurin eteen, josta ei aukene ovea Talvisodan "mysteeriin" enempää sen puhkeamisen kansainvälis-poliittiseen taustaan kuin varsin yllättävään päättymiseen. Prof. Olli Vehviläinen lausui samasta asiasta mielestäni osuvasti (Suomen tie Jatkosotaan – luentosarja/Porthania 14.11.2000) " – kaikkiin kysymyksiin ei ole vastausta, sillä kaikkia lähteitä ei vielä ole käytettävissä." (Karjala/16.11.2000)

Tutkijoistamme mm. prof. Ylikangas on, aivan oikein, tarttunut pariin pieneen tapahtumaan (H. Göringin lausunto ministeri T. M. Kivimäelle 22.2.1940 ja kenraali P. Talvitielle 18.12.1940) ja kehitellyt tästä teoriansa vastatessaan tutkijalle aina niin tärkeään kysymykseen – miksi? Virhe ja samalla teorian jääminen "leijumaan" ilmaan johtuu siitä, että asetettu kysymys katsoo vain –eteenpäin, -seurauksiin! Syyn ja vasta siitä johtunut "seurauksen laki" on unohtunut!

Kivimäelle helmikuussa 1949 annettu hämärä vihje ei oikeuta Ylikankaan tekemiin pitkälle meneviin johtopäätöksiin Saksan hyökkäyssuunnitelmista itään. Puhumattakaan, että Suomesta jo tuolloin olisi tullut Saksan liittokumppani ja aseveli. Saksallehan oli tuolloin vasta vahvistunut karmea tietoisuus siitä, että sille ratkaisevan tärkeä liittolainen – Stalin (Moöotov/Ribbentrop – sopimus oli solmittu 23.8.1939) oli siirtynyt jo vuoden 1939 lokakuussa vihollisen so. Länsivaltojen leiriin, tosin omin pitkälle tähtäävin salaisin tavoittein.

Neuvostoliiton ja Saksan laaja yhteistoimintasopimus – 1936

Stalinin aloitteesta solmivat Neuvostoliitto ja Saksa laajan etupiirijakoon perustuvan keskinäisen sopimuksen helmikuun loppupuolella 1936 (1)

Tämä erittäin salaisena pysynyt sopimus sisälsi laajan taloudellisen yhteistyön lisäksi sotilas- ja aluepoliittiset tavoitteet. Niiden mukaisesti molemmat valtiot pyrkisivät toisiaan tukien palauttamaan kaikki niiltä 1. Maailmansodassa riistetyt alueet emämaittensa yhteyteen. Neuvostoliiton kohdalla tämän ei katsottu koskevan itsenäistynyttä Suomea (laskettiin kuuluvaksi Skandinaviaan/Kirj.) eikä myöskään Baltian maita. Viimeksimainitut joutuisivat kuitenkin sallimaan Neuvostoliiton tukikohtia alueellaan sen turvallisuuden takaamiseksi.

Huolimatta ankarasta vastenmielisyydestään kommunismia kohtaan suostui Hitler hyväksymään sopimuksen, joka täyttäisi ainakin kaksi hänen omintakin suunnitelmistaan. Niistä ensimmäinen oli Versaillesin rauhassa 1010 silvotun, (n. 10 milj.) saksalaista oli -joutunut vieraan vallan alle) Saksan yhtenäisyyden palauttaminen. Toinen ja epäilemättä houkuttavin oli sopimus yhteistoiminnasta Neuvostoliiton kanssa, joka takaisi sen, ettei syntyisi kahden rintaman sotaa, mikäli rauhanomainen ratkaisu alueiden palauttamiskysymyksen yhteydessä Ranskan, Englannin ja USA:n kanssa ei onnistuisi. Tästä oli varsin selviä merkkejä em. maiden lehdistöissä ja johtavien poliitikkojen (mm. Churchill, Roosevelt) lausunnoissa. Mm. Winston Churchillin lausunto 1934 Saksan entiselle liittokanslerille Heinrich Bruningille Lontoossa: "Mikäli Saksasta tulee liian vahva, täytyy se jälleen lyödä hajalle ja tällä kertaa l o p u l l i s e s t i (2)

Mikä oli Stalinin salainen, pitkälle tähtäävä ja nerokas tavoite solmiessaan sopimuksen Hitlerin kanssa? Ensimmäisenä ja tärkeimpänä oli pyrkimys ohjata "kapitalistit kiinni toistensa kurkkuun" ts. nähdä Hitlerin tulevien toimien lopulta johtavan Saksan sotaan Länsivaltojen kanssa. Tästä Ranskan ja Englannin ulkopolitiikan Saksan vastaisesta linjasta oli Stalin täysin vakuuttunut Hitlerin valtaannousun jälkeen.

Toisena ja yhtä tärkeänä seikkana oli kaikin keinoin pitää Neuvostoliitto ulkona tulevasta kamppailusta, joka saattaisi Euroopan ehkä koko maailman sekasorron ja epäjärjestyksen kouriin. (Tämäkin tuntui onnistuvan jo 1936 – 1939, vrt. Italian/Abessinian sota. Espanjan sisällissota, Japanin/Kiinan sota, Japanin/Neuvostoliiton kauko-idän sota., Hitlerin rohkeus ryhtyä rakentamaan Saksalle jälleen armeijaa, Kansainliiton kyvyttömyys jne.)

Kolmantena sopimusetuna Stalin näki mahdollisuuden saada Neuvostoliiton haltuun sopimuksella sellaiset alueet mahdollisimman kaukana lännessä, joista puna-armeijan tulevat offensiivit aikanaan olisivat edulliset käynnistää. (3)

Stalinin nerokas suunnitelma myötätuulessa

Vain pari viikkoa vuoden 1936 sopimuksen allekirjoituksen jälkeen ryhtyy Hitler (7.3.1936) kokeilemaan mahdollisuuksiaan saksalaisen Reininmaan militarisoinnilla ts. siirtämällä alueelle saksalaista poliisi- ja sotaväkeä, vaikka se Versaillesin rauhansopimuksessa oli kielletty. Seurauksena jo tästä toimenpiteestä oli Belgian, Hollannin ja Ranskan vaatimus sotilaallisista toimista Saksaa vastaan Hitler huomaa varsin nopeasti, ettei väestön enemmistön mielipide (kansanäänestys) Kansainliiton asettamana edellytyksenä valtioiden välisten rajojen sijoitteluun – koskenutkaan saksalaisia. /Sleesia, Memel, Sudeettialueet, Etelä-Tiroli/Kirj.) Neuvottelujen lisäpainoksi tarvittaisiin jatkossa sotilaallista voimaa. Tähän oli myös Stalin tähdännyt, Saksan sotilaallisen voiman kasvaessa nopeasti vuodesta 1938 alkaen, kasvoi samalla länsivaltojen kiivas halu estää Saksan yhdistyminen vaikka sodan avulla. Nämä pyrkimykset naamioitiin demokratian ja pienten kansojen puolustamisella samalla yllyttäen näitä (esim. Tsekkoslovakia, Puola) olemaan suostumatta mihinkään Saksan lukuisista neuvotteluesityksistä.

(W. Churchill: "Minulla on vain yksi ainoa päämäärä, se on Hitlerin tuhoaminen, siinä korostuu koko elämäntehtäväni") (4)

Puola valittiin "syötiksi"

Varsinainen, kuuluisaksi tullut Molotov/Ribbentropp-sopimus (23.8.1939) tuli olemaan ansa, joka viritettiin Hitlerille yhteistuumin englantilais – ranskalaisissa neuvotteluissa Stalinin kanssa vuoden 1939 aikana Moskovassa ja täydennettiin Stalinin ja Chruchillin kesken vuoden 1940 alussa.

Stalin toteaa kuitenkin salaisessa puheessaan Korkeimmassa Neuvostossa 19.8.1939, tällä Saksan kanssa solmittavalla hyökkäämättömyys-sopimuksella saavutettavan hänen salaisia tavoitteitaan palvelevina mm. seuraavat tärkeät edut:

Saksa vapautuu kahden rintaman pelosta ja hyökkää yhteisen sopimuksen mukaisesti Puolaan, saadakseen takaisin Versaillesin rauhassa v. 1919 Puolalle luovutetut tärkeät saksalais-alueet.
Tämän seurauksena tulevat Englanti ja Ranska varmuudella julistamaan sodan Saksalle. (Neuvostoliiton vastaavat toimet niin Puolassa kuin Baltiassa eivät kesän 1939 neuvotteluissa sovitun mukaisesti tätä aiheuttaisi / Daladierin lauisunto Ranskan parlamentin tutkimuskomitealle 19.5.1947 / Kirj.)
Jos taas yhteistyösopimus tehdään ja julkistetaan Englannin ja Ranskan kanssa, Saksa ei hyökkäisi ja sota vältettäisiin, siksi sopimus tehdään Saksan kanssa.

Tällöin syttyvän suursodan sekasorrossa syntyvät hyvät mahdollisuudet kaapata valta Euroopassa bolsevikkien käsiin, mikä ei kuluneiden 20 rauhanvuoden vallitessa ole meille onnistunut.
Syntyneen sodan olosuhteissa pyrimme pysyttäytymään konfliktin ulkopuolella mahdollisimman kauan sitä pitkittäen. Ja laajentaen ja näin valitsemme itse edullisimman ajankohdan siihen yhtymisellemme.
Tehtävämme on näin pitää Saksaa sodassa mahdollisimman pitkään niin, että samalla myöskin Englanti ja Ranska siinä nääntyisivät. Siksi Neuvostoliitto tulee toimittamaan Saksalle kauppasopimusten mukaisesti tärkeitä raaka-aineita ja elintarvikkeita pysyttäytyen puolueettomana ja oikeaa hetkeä odottaen. Apumme Saksalle ei kuitenkaan saa horjuttaa omaa talouttamme eikä armeijamme iskuvoimaa.
Mikäli Saksa lopulta häviää sodan, jota olemme pitkittäneet ja laajentaneet mahdollisimman paljon, eivät Englanti ja Ranska ole enää kykeneviä estämään meitä bolsevisoimasta sitä, samoin lopulta Ranskaa ja muita eurooppalaisia valtioita. Kaikissa niissä on tehtävä voimakasta maanalaista työtä kommunistien vallan kaappaamisen onnistumiseksi. (DDR, muut Neuvostoliiton eurooppalaiset ""atelliitit" toisen maailmansodan jälkeen ns. kylmän sodan aikana? (5)
Mikäli Saksa voittaisi sodan, on se sen päättyessä voimaton eikä pysty uhkaamaan Neuvostoliittoa ainakaan 10 vuoteen. Nostatamme kaikki sen alistamat kansat liittolaisiksemme ja toteutamme lopulta maailman vallankumouksen (=proletariaatin diktatuurin – Kiina, Korea, Afrikan sosialistiset valtio, Kuuba, muut Keski-Amerikan sos.valtiot, sekä ns. "vapautus- ja sissi-liikkeet" eri puolilla maailmaa. Toisen maailmansodan jälkeen ns. kylmän sodan aikana.) (5)

Näillä maailman suurvaltojen johtajien näkemyksillä ja salatuilla tavoitteilla saatettiin toisen maailmansodan "rautaiset vankkurit" liikkeelle. Tämän jälkeen niitä ei voitu, eikä haluttu enää pysäyttää.

Skandinavia Englannin ja Ranskan operaatiosuunnitelmissa

Mikä sai Saksan johdon (Hitlerin) äkkiä helmikuun alussa 1940 käynnistämään täysitehoisesti Tanskan ja Norjan miehittämiseen tähtäävän operaatio "Weserubungin"?

Asetetun kysymyksen taustalla ovat mm. Vidkun Quislingin käynti Hitlerin puheilla 14. Ja 18.12.1939, jolloin tämä varoittaa saksalaisia mittavasta englantilais-ranskalaisesta tiedustelusta maihinnousua varten Norjassa. (satamat, rautatiet, sillat, maantiet, lentokentät jne.) Hitler ei innostu ajatuksesta puuttua puolueetomien maiden (Tanska, Norja, Ruotsi) asioihin, mikäli ne neutralitewettinsa pystyisivät ja haluaisivat säilyttää. Saksan sodanjohto käynnistää kuitenkin tutkimukset ("Studio-Nord") vuoden lopussa1939, jossa pyrittiin selvittämään länsivaltojen mahdollisen, lähinnä Norjan, miehityksen merkitystä Saksan sodankäynnille.

Saksan tehostetun tiedustelupalvelun antamat tiedot Norjan tilanteesta käyvät kuitenkin yhä hälyyttävimmiksi ja niimpä Hitler antaa käskyn erikois-esikunnan perustamisesta 27.1.1940.suunnittelemaan Norjan mahdollista miehittämistä (Op Weserubung) e n n e n länsivaltoja. Esikunta aloittaa kiireellisenä varsinaisen työskentelynsä 5.2.1040. (6)

Samana päivänä olikin Englannin ja Ranskan yhteinen sotaneuvosto tehnyt Pariisissa lopullisen päätöksen siirtoarmeijan lähettämisestä Skandinaviaan. Norjan ja Ruotsin odotettiin hyväksyvän invaasio-toimet tekemättä vastarintaa, koska nyt vedottiin Suomelle lähetettävään sotilaallisen apuun, maan taistelussa Neuvostoliiton hyökkäystä vastaan. Aikaisemmin tekosyynä olleesta pohjoisen Ruotsin malmikaivosten haltuunottamisesta ei enää juuri puhuttu.

Edelleen samana päivänä 5.2.1940 antaa Neuvostoliiton sodanjohto (STAVKA) saatuaan tiedon Pariisissa vihdoinkin aikaansaadusta päätöksestä maihinnousun suorittamisesta Norjaan, oman hyökkäyskäskynsä Suomen miehittämisestä, kuten Länsivaltojen sodanjohdon kanssa oli sovittu. Marsalkka Timoshenkolle oli nyt varattu tähän tehtävään miljoonan miehen armeija varustettuna ennen näkemättömällä määrällä panssareita, ilmavoimien kalustoa ja tykistöä. Suurhyökkäys alkaa 9. – 10. helmikuuta 1940.

Asetamme seuraavat kysymykset

Miksi Molotov, joka Suomen johdon epätoivoisten rauhanpyrkimysten johdosta oli 29.1.1940 ilmoittanut Moskovan olevan valmis "kuulemaan" suomalaisten esityksiä rauhanteon pohjaksi, (2.2.1940 Suomi esitti nämä lisäluovutuksia luvaten ja neuvottelutahtoa ilmaisten) äkkiä ja yllättäen myöskin 5.2.1940 ilmoittaa, ettei Suomen esitys kelpaa? (Hyökkäyskäsky puna-armeijalle oli juuri annettu).

Mitä oli keskusteltu ja päätetty Moskovaan jo 16 – 17.11940 saapuneen Churchillin "harmaan eminenssin" Sir Stafford Crippsin ja Kremlin johdon välisissä neuvotteluissa? Ulos annettu tieto kertoo vain "kauppaneuvotteluista"?

Kun Sir Cripps seuraavan kerran saapuu Moskovaan 16.2.1940 käydään keskusteluja Kremlin johdon kanssa Neuvostoliiton sodan päämääristä Suomen suhteen ja englantilais-ranskalaisen invaasion toteuttamisen aikataulusta Skandinaviaan. Gripps wsittää Molotoville kommunikean antamista, jossa maailmalla yleisesti voimakkaan tuomion saanutta hyökkäystä pyrittäisiin selvittelemään parhain päin. Molotov torjuu sen kuitenkin tarpeettomana, koska Suomen asia (=valloitus) on enää viikon parin vaiva! Cripps mainitsee lisäksi päiväkirjassaan, että Molotov oli koko neuvottelujen ajan vaikuttanut varautuneelta ja hyvin huolestuneelta.

Kysymme jälleen – miksi?

Neuvostoliiton Berliinin asiainhoitaja Skartsev oli aamulla 10.2.1940 toimittanut Moskovan johdolle Hitlerin 9.2.1940 allekirjoittaman nootin, jossa kohteliaasti toivottiin Moskovan pyrkivän mahdollisimman nopeasti rauhaan Suomessa. Syyksi esitettiin mahdollisen sotilaallisen tilanteen kiristyminen Skandinaviassa, sodan turha laajentuminen ja Saksan intressit mm. Suomessa sekä puna-armeijan jo saavuttama taso, joka hyvin vastasi Moskovan syksyllä 1939 Suomelle esittämiä aluevaatimuksia.

Molotovin huoli lienee koskenut juuri samaan aikaan voimalla käynnistettyä puna-armeijan suurhyökkäystä ja sen Saksan lähettämän nootin vastaisia tavoitteita s.o. Suomen valloitusta.

Nyt kysymyksemme kuuluu, miksi Hitler lähettää edellämainitun nootin?

Aamulla 9.2.1940 ovat Saksan ilmavoimat Lontoon lentokentällä toimineen agenttinsa vihjeen perusteella ottaneet alas Pohjanmerellä Lontoosta Moskovaan lentoa suorittavan kansallisuustunnuksia vailla olevan, mutta venäläiseksi tunnistetun 2-moottorisen lentokoneen. Tiedustelumiesten suorittamassa perinpohjaisessa tarkastuksessa tästä "kenraalikuriirin" koneesta löytyvät koko toisen maailmansodan historian mullistavat asiakirjat, jotka kaikki mikrokuvataan.

Näistä asiakirjoista käy selville Churchillin ja Stalinin 15.10.1939 tekemä salainen sotasopimus Saksan lyömiseksi. Tämä tapahtuisi saartamalla Saksa neljältä eri suunnalta, jolloin se ei kykenisi enää keskitettyyn vastarintaan ja luhistuisi nopeasti. Rintamat olivat E= Neuvostoliiton rintama (Baltia, puola, Ukraina, Romania). SE= Balkanin rintama (Kreikka, Bulgaria, Jugoslavia). N= Skandinaviaan muodostettava rintama, josta lopullinen yllättävä hyökkäys Saksaan tapahtuisi Etelä-Ruotsin ja Tanskan kautta. Neuvostoliiton ja länsivaltojen maajoukkojen väliraja kulkisi Pohjanlahdelta Itämerelle jatkuen Bornholmin tasalle. Hyökkäysvalmius piti saavuttaa 15.6.1940 mennessä. (Kartta A)

Kaapattu liittolaisen kone sai n. neljän tunnin pysähdyksen jälkeen jatkaa matkaansa. Sen alas-oton syyksi luonnollisesti esitettiin vain koneen puuttuneet kansallisuustunnukset.

Saamansa tiedot päätti Saksan johto salata tarkoin vastapuolelta ja paljastumisvaaran vuoksi myös omiltaan. Vain ns. "sisärengas"; Göring, Ribbentrot, Keitel, Hess, ja Hitler itse olivat salaisuudesta perillä.

kommunistit olivat tekemässä vallankaappausta vuonna 1930 ja että Lapuan liikkeeseen soluttautuneet kommunistit kyydittivät Ståhlbergin. Tahvanaisen julkaisema kirja vuonna 1971 pahimman vasemmistoliikehdinnän aikoihin oli varmaankin shokki...

25.08.2005 kello 11.35 Matti Keränen , Salla.

SYYSPÄIVÄNTASAUS TULI JA MENI ILLALLA 22.09.2005 - Nyt on meidän Lapin asukkaiden tyytyminen lyhyempään , pimeämpään ja runsastähtisempään säähän kuin teidän siellä Helsingin ympäristössäasuvien.

Saanen kai seuraavassa muistuttaa teitä kaikkia ProKarelian artikkelista otetulla lausumallani nykyisten Suomen päättäjien oudosta Venäjän politiikasta !

Tosiasioita ei saa sanoa suoraan niinkuin pitää esimerkiksi maaltamme ryöstetyistä vuoden 1939 laillisista Suomemme alueista !

Sen sijaan solutetaan epämääräisin perustein " TOISIA VUODEN 1992 JÄLKEEN SALASSA SOVITTUJA SOTAKORVAUKSIA " Venäjälle !!! Nimikkeenbä on jokin epämääräinen " Lähialueyhteistyö ".

Jos Venäjää kiinnostaa meidän teknologia esim. Pietarin hoitamattomassa jätevesihuollossa , niin ostakoon sitä meiltä käypään kansainväliseen hintaan ! Miksiköhän hullut johtajamme lahjoittelevat sinne kymmeniä miljoonia ilman päätä ja häntää ?

Tällainen hullu , edesvastuuton , päätön , salakähmäinen rahanlahjoitus vain ruokkii korruptiota , rikollisuutta ja hewrättää avun vastaanottajissa vain ja ainoastaan suuttumusta ...

22.08.2005
ProKarelia

SALALIITTOTEORIAT VAUHDISSA VENÄJÄLLÄ

Ulkoasiainministeriön Mediakatsaukset 19.08.2005 kirjoittaa "Venäläislehdistö: suomalais-ugrilainen salaliittoteoria Venäjän luonnonvarojen kaappaamiseksi" -otsikolla venäläisistä käsityksistä suomalaisten tavoitteista.

http://www.formin.fi/netcomm/news/
Alaotsake Media ja siellä 19.08 päivän uutiseen:

"Venäläislehdissä on lisääntymässä kirjoittelu erilaisista salaliittoteorioista, joiden mukaan Venäjän suomalais-ugrilaisilla alueilla on meneillään Suomen, Viron ja Unkarin tukema suurfennougrian rakennusprojekti Venäjän luonnonvarojen kaappaamiseksi. Suomen osalta kysymys liitetään myös Karjalan palauttamiseen. Aiheesta kirjoitti myös hallituksen virallinen lehti Rossiiskaja Gazeta.

Tämä uutisointi on hämmentänyt suomalaisia, jotka ovat pyyteettömästi avustaneet venäläisiä arvioiden heidän olevan avun tarpeessa. Ilmeisesti kansalaisten auttaminen ulkolaisten toimesta ei kuitenkaan ole sallittua Venäjällä.

Suomen hallituksen tulisi tästä uutisoinnista vetää kaksi selkeää johtopäätöstä. Venäjä kokee Suomen lahjoitukset lähialueyhteistyörahoina ja pohjoisen ulottuvuuden rahoituksena kiusallisina ja kunnialleen sopimattomina. Onhan kieltämättä omituista, että noin 5 miljoonan kansalaisen Suomi lahjoittaa rahaa 140 miljoonan kansalaisen Venäjälle, joka lisäksi on luonnonvaroiltaan maailman rikkain valtio ja jonka kassa pursuaa öljyvaroja.

Toinen johtopäätös on se, että Karjala-kysymys on venäläisten poliittisten päättäjien mielessä hiertävänä kivenä, joka tulisi ratkaista. Ei liene ihme, jos venäläisiä johtajia hämmentää suomalaisten poliittisten johtajien pelko edes kotimaassaan puhua tästä asiasta. Mieluummin lahjoitetaan veronmaksajien varoja varakkaalle naapurille kuin kysellään omien alueitten ja omaisuuden perään.

Virallisen Suomen tapa tarkastella oman maan ja kansalaisten etua on vähintään oudoksuttava. Voidaan vain toivoa, että siihen tulee pikainen muutos.

Kumma juttu, että kirjoitan tämän kohta tulevan seuraavan.
Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi. Oli se sitten punalipun alla riehuva bolsevikki tai minkä muun uskon alla riehuva "ryssä".
Tuntuu pahalta, että nyt kun edellisestä sodasta on "niin kauan", niin niiden ihmisten määrä kasvaa hurjaa vauhtia, jotka kuvittelee teorioissaan, että ihmismieli pystyisi jotenkin maagisesti evolutionisoitumaan siinä määrin muutamassa kymmenessä vuodessa, että kateus, vallanhimo ja tyhmyys (sidonnainen keskihajontaan tietenkin) muut piirteet kansoissa väistyisivät siinä määrin, että uusi sota ei olisi mitenkään ajankohtainen tai mahdollinen.
Usko on uskoa ja ymmärrys on jotain muuta. Realimaailman monimutkaisuus on käsittääkseni liian vaikea suurimman osan käsitettäväksi koskaan. Sen seurauksena on myös "helppo" manipuloida ihmisisten näkemyksiä omien tarkoitusperien mukaisiksi (poliitikot ym.).
Taisi tulla aika tajunnan virtaa tuossa yllä, mutta tarkoitus ei ollut loukata ketään. Tuli rehellisesti sanottuna vain tarve jostain ihmismäisestä syystä jakaa omaa näkemystä kanssa kuulijoille (lukijoille).
"Sotatutkimuksen perusvirhe"- nimimerkin viesti oli mielenkiintoinen, btw.

"Kysynkin, onko kellään mitään tietoa Vilho Tahvanaisen persoonasta, onko hän todella voinut olla Mannerheimin asiamiehenä? Vai onko kyseessä ainutlaatuisen mielikuvituksen tuote?"

Tahvanainen oli 1936 varusmiespalveluksen suorittanut reservin alikersantti. Talvisodassa Päämajan valvontaosaston Joensuun alatoimiston ylimääräinen etsivä. Jatkosodassa hän oli 11. D:ssa ja pääosan aikaa tilitiysaliupseerina divisioonan esikunnassa Syvärillä.

Kaikki muu on tarinaa, jota hän kehitteli toimiessaan sotilasteknikkona RUK:n rahastonhoitajana 60-luvulla.

Isäni ryyppäsi (ts. maksoi Tahvanaisen syömiset ja juomiset) 1966 kesällä Vaalassa, Joensuussa ja Imatralla valtiohotellissa.
Ko "herra" oli silloin sekoillut tarinoissaan ja nimissä hemmetisti monen päivän juomisen aikana.
Faija ei uskonut sanaakaan sen sotajutuista. Ne kun sattuivat sellaiseksi, että Tahvanainen väitti olleensa kesähyökkäyksen aikaan kolmessa kohtaa rintamaa! Samalla hän väitti olleensa neuvomassa Mikkelissä kenraaleja!
Kun Erikoistehtävä julkaistiin (sellainen tuli isälle postissa), faija eli vielä. Hän luki sen syöpäsairaana sairaalassa. Kovissa tuskissaankin nauroi Tahvanaista ja sen kirjaa. Kuoli sitten pois.

Teoksessa Erikoistehtävässä on kymmenkunta epäjohdonmukaisuutta, jotka olisi kustantajan upseerin pitänyt huomata jo kohrruktuurivedoksesta! Siellä väitetään Tahvanaisen osanneen viittä kieltä! Aliupseerikoulussa on kantakortissa kielinä vain suomi ja välttävät ruotsi/venäjä. Olisiko Mannerheim tarvinnut tempaista poikasen 1932 salaiseen palveluksensa? Miettikää ja naurakaa! Mannerheimi olisi saattanut tarvita Tahvanaisen aivan muuhun "touhuun"!

Vilho Tahvanaisen “Eikoistehtävä” myyntikieltoon.
Kalevi Kannus 27.8.2011

http://www.promerit.net/2011/08/vilho-tahvanaisen-eikoistehtava-kirja-myyntikieltoon/

“Erikoistehtävä” Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945 kirjan on Suomen kustannusyhdistys ry (Kirjavälitys Oy:n taustajärjestö) määrännyt myyntikieltoon.
Huomioitavaksi (arkistotiedon mukaan) Vilho Tahvanasen vuonna 1971 julkaistun kirjan kustannussopimuksen osalta on ollut kiistaa. Tarkemmin alla.
“Erikoistehtävä” –kirja liittyy oleellisesti Erkki Hautamäen “Suomi myrskyn silmässä” historiatutkimuksiin. Hautamäki on saanut haltuunsa Tahvanaisen pojalta isänsä arkiston Varkaudessa 5.5.2004 kirjallisella sopimuksella ja valtuuksilla:
“Allekirjoittanut Pekka Tahvanainen ../.. annan isäni Vilho Tahvanaisen oikeudenomistajana opetusneuvos Erkki Hautamäelle oikeuden isäni kirjallisen ja muun aineiston käyttämiseen eri muodoissa.”
Siis, Tahvanaisen jäljellä oleva kirjallinen (viisi mappia) ja muu aineisto on siirtynyt Erkki Hautamäen haltuun ja omistukseen. Arkistokansiossa on “Erikoistehtävän” alkuperäinen käsikirjoitus työnimellä “Suomen tie“.
../..

Kirjan, Suomi myrskyn silmässä I-osaan liittyvän työn aikana (1994-2004) ilmeni varsin usein kyselyitä koskien alkuperäisen “Erikoistehtävä” –kirjan saamisen ja löytymisen mahdollisuutta. Muuta ei voinut kuin ilmoittaa, että kirjaa voisi löytyä antikvariaateista, joka sekin tie näytti lopulta tyrehtyvän.
Tässä vaiheessa heräsi ajatus näköispainoksen julkaisemisesta v. 2008.
Tahvanaisen kansioista, niitä tutkittaessa löytyi materiaalia mm. käsikirjoituksiin, kirjeisiin, sähkeisiin ym. kuuluvina.
“Erikoistehtävä” –kirjaan liittyy vastaus Tahvanaisen ystävältään (pvm. 6.8.1985) saamaansa kirjeeseen, jossa ystävä oli esittänyt “Erikoistehtävän” saattamista palvelemaan puolustusvoimiamme esim. ottamalla yhteyttä Sotakorkeakoulun silloiseen johtajaan Matti Lukkariin ja että hän oli samassa asiassa tiedustellut Akateemisen kustannusliikkeen toimitusjohtaja Mikko Mattilan mielipidettä asiassa.
Vastauskirjeessään (pvm. 11.8.1985) Tahvanainen ilmoittaa seuraavaa:
1) Mikko Mattilalta ei tarvitse kirjaani, siinä olevia asioita, eikä mitään muutakaan kysyä millään tavalla. Akateeminen kustannusliike Oy on ajat sitten menettänyt oikeutensa ja mahdollisuutensa mihinkään minua ja kirjaani koskeviin asioihin.
3) Eversti Lukkarin ja yleensä puolustusvoimien sisällä mahdolliset jatkoasiat eivät mitenkään voi tulla kysymykseen.
Allekirjoitus Vilho Tahvanainen
../..
Arkistotiedoiosta “Erikoistehtävä” –kirjaan liittyy vastaus Tahvanaisen ystävältään (pvm. 6.8.1985) saamaansa kirjeeseen, jossa ystävä oli esittänyt “Erikoistehtävän” saattamista palvelemaan puolustusvoimiamme esim. ottamalla yhteyttä Sotakorkeakoulun silloiseen johtajaan Matti Lukkariin ja että hän oli samassa asiassa tiedustellut Akateemisen kustannusliikkeen toimitusjohtaja Mikko Mattilan mielipidettä asiassa.
Vastauskirjeessään (pvm. 11.8.1985) Tahvanainen ilmoittaa seuraavaa:
1) Mikko Mattilalta ei tarvitse kirjaani, siinä olevia asioita, eikä mitään muutakaan kysyä millään tavalla. Akateeminen kustannusliike Oy on ajat sitten menettänyt oikeutensa ja mahdollisuutensa mihinkään minua ja kirjaani koskeviin asioihin.
3) Eversti Lukkarin ja yleensä puolustusvoimien sisällä mahdolliset jatkoasiat eivät mitenkään voi tulla kysymykseen.
Allekirjoitus Vilho Tahvanainen
../..
“Erikoistehtävän” nonsaleraamisesta, eli mitätöimisestä on muodostunut sellainen käsitys, että Akateeminen kustannusliike Oy:n toimitusjohtaja joutui syksyllä 1971 melkoiseen ”myllytykseen”, nimittäin mappeja tutkiessa niistä käy ilmi valtava liikehdintä Tahvanaista ja hänen kirjaansa vastaan.
Siellä on kirjan julkipanon yhteydessä Akateemisessa Kirjakaupassa ollut melkoinen meno. Edellisenä iltana on ollut koolla presidentti Urho Kekkosen kutsumana ”palaveri” hänen luonaan, jossa on kutsuttuna ollut läsnä professoreita, kenraaleita, päätoimittajia, poliitikkoja jne. (20-25) nimiäkin on tiedossa, mutta jääköön mainitsematta. Joka tapauksessa UKK on lyönyt tuohtuneena ”Erikoistehtävän” pöytään ja ilmoittanut selvin sanoin, että kaikkien läsnä olevien, joiden etenemiseen ja tulevaan karriääriin hän voi vaikuttaa – on tehtävä kaikkensa ko. kirjan nonsaleeraamiseksi ja poistamiseksi myynnistä.
Viit. ”Suomi myrskyn silmässä” I-osa s. 25-26. Tahvanainen on jäänyt tai jätetty ryöpytyksen paineissa YKSIN?
Näiden asiatietojen perusteella julkaisimme v. 2008 uusiopainoksen.
Akateeminen kustannusliike ei ole vastannut kirjeisiin, vasta kuin nyt v. 2011 Suomen kustannusyhdistyksen välityksellä ja heti yksipuolisella määräyksellä “Erikoistehtävän” myyntikiellosta; ilman mahdollisuutta käydä kahdenvälistä keskustelua ja ilman tilaisuutta neuvotella suoraan Akateeminen kustannusliike OY:n omistajien kanssa?
27. elokuuta 2011
Kalevi Kannus

Vilho Tahvanainen - Erikoistehtava


Vilho Tahvanainen - Erikoistehtava

https://www.google.fi/search?q=vilho tahvanainen erikoistehtävä&newwindow=1&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=1I-pU52NM8fQ4QSryIHQCw&ved=0CEwQsAQ&biw=1316&bih=581

Kun Googletin huistoriamme kuuluisinta " epahenkiloa " ja hanen erikoistehtavaansa presidenttiemme Svinhufvud , Kallio , Ryti , Mannerhein ja Paasikivi aikana , niin sain seuraat linkit .

Ne antavat aihetta moniin kysymyksiin ja herattavatsyvia epaluuloja meille uskoteltua virallista historiamme kasitysta kohtaan . . .

https://www.google.fi/search?q=vilho tahvanainen erikoistehtävä&newwindow=1&tbm=isch&tbo=u&source=univ&sa=X&ei=1I-pU52NM8fQ4QSryIHQCw&ved=0CEwQsAQ&biw=1316&bih=581

oli. Ja varsin hyvin onnistunut.

"Ne antavat aihetta moniin kysymyksiin ja herattavatsyvia epaluuloja meille uskoteltua virallista historiamme kasitysta kohtaan . . . "

Aina on niitä, jotka haluavat uskoa huijareihin ja tulla huijatuiksi.
Sillähän huijarit elävät.

Vai estettiin painamasta Suomessa...?

Kaitpa kirjan kustantajallakin oli sanansa sanottavana...

Tahvanainen Vilho Erikoistehtävä - Mannerheimin salaisena asiamiehenä 1932-1945
Akateeminen kustannusliike, 1971, 331 s., painos: 1-4,