Mitä mun pitäis tehä, et mä tuntisin itteni tasavertaseks muitten ihmisten rinnalla. Mun faija on alkoholisti ja mutsi vaan haukkuu mua koko ajan joka asiasta ja tuntuu, et musta ei kukaan välitä. Tääkin vuodatus kuulostaa lähinnä säälittävältä, mut mull ei oo kavereita eikä mitään. Mä oikeestaan vaan yritän käydä koulussa ja sit mä käyn salilla. Treenaan ja tapan aikaa Aku Ankkojen parissa. Eikä mun itsetuntoa helpota ollenkaan se asia, et kaikki pitää mua ihan jälkeenjääneenä, niinku mä varmaan olenkin. Mä en ees sano koskaan kenellekkään mitään takas enkä lyö ketään, vaikka jotkut meiän koulun jätkät mua löis ja pilkkais. Mä tunnen itteni vaan niin turhaks.
Mitä mä teen?
Lauri
4622
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mulla ihan sama tilanne, ei yhtäkään frendiä ja kenellekään ei uskalla puhua mitään. Vaikka käyn lukioo missä on paljon mun ikäisiä, en vaan tunne olevani samalla viivalla koska oon alkoholistiperheestä ja koko lapsuuteni saanut kuulla että oon arvoton paska. Nyt tiedän ettei asia oo niin, mutten osaa enää muuttaa mitään, ei sitä itseluottamusta vaan tipahda taivaasta. Mut koita jaksaa, et ainakaan oo ainoa jolla menee perseelleen!
tosi hyvä tyyppi, paljon parempi kuin kukaan muu
et tee yhtään mitään. olet vain se mikä olet. etsi itsesi. rupeat kokeilemaan mistä asioista pidät ja mistä et pidä. sitten olet niiden parissa joista pidät ja muu ei ole tärkeää.
tekstistäsi voi hyvin päätellä että olet aivan yhtä normaali kuin muutkin ihmiset, hieman masentunut vain. mutta ei se mitään.
sinulla on ongelma ja sinun täytyy selvittää se.
et ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin muutkaan.
olet vain rohkeasti se mikä olet. tee sitä mitä haluat välittämättä mitä joku muu on siitä mieltä.
jos jotkut pitää sinua jälkeenjääneenä niin se ei tarkoita sitä että olisit sitä. he eivät tunne sinua joten he eivät voi sitä tietää. mutta sinä kuitenkin tiedät mikä olet etkä voi olla yhtään sen enempää tai vähempää sitä mitä olet joten et voi asialle mitään. sitä ei siis tarvitse murehtia.
kaikki on vain sun päässäsi. vain sinä itse voit tuntea itsesi turhaksi jälkeenjääneeksi ym. mutta mietihän. oletko sitä? et helvetissä ole! pidä pääsi ja ole mitä olet tulkoot muut ruputtamaan mitä vain mutta sinä olet sinä ja se siitä.
teet joitan kivaa. takerru niihin aisoihin joista pidät. ole mikä olet vaikka joidenkin silmissä sitten näyttäisitkin jälkeenjääneeltä tai miltä ikinä sitten näyttäisitkään. pääasia on että sinulla on hauskaa.
ja on se aika säälittävää katsella vain miltä muut näyttävät ja haukkua heitä sitten. jumalauta! eläisivät omaa elämäänsä katsoisivat itseensä ennen kuin tulevat muille aukomaan päätään! eivät he sen parempia ole. huonompia melkeimpä kun aiheuttavat toisille pahaa!
olet hyväsydämminen ihminen kun sinä et kiusaa ketään. ole siitä ylpeä.
ota ilo irti kaikesta mistä vaan voi ottaa!
ja se on aluksi erittäin vaikeaa päästä yli masennuksesta mutta kun aikansa yrittää niin lopulta siitä pääsee yli.
ei omaa ajatusmaailmaansa pysty muuttamaan tuosta vain. se vie älyttömästi aikaa mutta kuitenkin siitä pääsee yli kunhan vain jaksaa yrittää.
älä lannistu! olet nuori vielä sinulla on aikaa. eikä se tee sinua turhaksi jos sinua kiusataan.
sellaista elämä on paskaa mutta turhaan sitä jää miettimään kun se ei hyödytä mitään. etsii vain jotain hyviä asioita ja jättää huonot pois.
tärkeintä on oma asenne elämään ja muihin ihmisiin. pitää hyväksyä myös muut ihmiset virheineen.
tuo itseäsi enemmän esille. näytä kuka olet. kerro mielipiteesi. ole sinä!
yksi keino saada vähän lisää itsekunnioitusta ja uusia kavereita on hankkia joku harrastus. jos käyt jo salilla, mene vaikka johonkin liikuntaryhmään, missä ei ole ketään tuttujasi. ota itseäsi niskasta kiinni ja hankkiudu ihmisten seuraan..
itselläni vahvistava asia läpi elämän on ollut musiikki. saan soittaa ja edistyä, suhde ihaniin soitto-opettajiin on tehnyt tosi hyvää. Ja ryhmässä soittaessa kukaan ei kysy, millanen mun perhetausta on tai mieti, millasia mun luonteenpiirteet on. soittaminen on ollut mulle myös tosi tärkeä itseni ilmaisun väline - ja myös keino saada muiden kunnioitusta =) kukaan ei naura sulle, jos aloitat vaikka kitara- tai pianotunnit. ne voi yksityisellä opettajalla (esim. opiskelijalla) maksaa noin 10 euroakin kerta - ja tunneilla voi käydä sopimuksen mukaan vaikka kerran parissa viikossa.
monet harrastukset on tietysti kalliita, mutta on ne sen arvosia myös.. painostat vanhempasi rahoittamaan ne - tai voithan rahoittaa niitä myös omalla työlläsi..
itsetunto-ongelmiin saa apua myös terapiasta. älä epäröi pyytää apua! ulkoisia syitä sulla ainakin on ihan tarpeeksi, että sut otetaan vakavasti terapiassa. koulukuraattorien lisäksi terapiaa voi saada erilaisilta nuorisojärjestöiltä tai kunnalliselta puolelta ilmaiseksi. etsi netistä tietoa!
tärkeintä on ettet jää yksin itseksesi miettimään ongelmiasi. jos koulu tuntuu ympäristönä ahdistavalta, niin sitäkin voi aina halutessaan vaihtaa.
etsipä muuten netistä nuorten psykologisen järjestön, nyytin sivut - oisko www.nyyti.fi (löytyy googlesta). siellä on hyviä ohjeita!