Mun elämässä ei ole mitään järkeä. Ihan toivotonta. Ahdistaa, pelottaa, masentaa. Eilen sain uuden lääkkeen. Näin kai tehdään joka syksy, vaihdetaan aina uusi lääke kun masentaa. Kukaan ei kerro miten mun pitäis toimia muuten kuin syödä lääkkeitä. En jaksais kulkea tuolla haistapaskaterapiassa, kun en saa siitä mitään irti. Aloin kulkemaan sellasessa tomintaryhmässä jossa naisporukassa hommaillaan kaikenlaista "virkistävää" ajatellen että se veis ajatuksia vähän muuaalle kun omaan napaan. Mutta sinne tuskin enää menen, ei mun ongelmat selviä tuollasella. Ts. eihän ne selviä jos ei niitä mun kans kukaan selvitä.Tähän asti oon pärjänny kun vaan menen töihin vaikka ei jaksaiskaan ja oon niinkuin ei mitään oliskaan hätänä. Kun totuus on että kukaan ei välitä.
Mä oon niin kauheen vihanen kaikille. Miksei mua autettu sillon, kun ongelmat alko. Miksei mua auteta nyt? Mitä mun oikeen pitäis tehdä? Sitä väitetään että kyllä sinusta välitetään, mutta missä se näkyy. Äitinikin tietää että sairastan, mutta on niinkuin mitään ei oliskaan.
Mä en osaa auttaa itteäni. Mua pelottaa osastolle joutuminen, en halua mennä sinne. Mutta musta tuntuu että mä en selviä tästä eteenpäin, että se osastojakso kuitenkin olis edessä jossain vaiheessa. Haluaisin kuolla, mutta sekin pelottaa. Mitä siellä tuonpuoleisessa sitten olis vastassa. Jos mä haluankin sitten takasin kuitenkin enkä pääse.
Mä oon niin kauheen vihanen kaikille. Miksei mua autettu sillon, kun ongelmat alko. Miksei mua auteta nyt? Mitä mun oikeen pitäis tehdä? Sitä väitetään että kyllä sinusta välitetään, mutta missä se näkyy. Äitinikin tietää että sairastan, mutta on niinkuin mitään ei oliskaan.
Mä en osaa auttaa itteäni. Mua pelottaa osastolle joutuminen, en halua mennä sinne. Mutta musta tuntuu että mä en selviä tästä eteenpäin, että se osastojakso kuitenkin olis edessä jossain vaiheessa. Haluaisin kuolla, mutta sekin pelottaa. Mitä siellä tuonpuoleisessa sitten olis vastassa. Jos mä haluankin sitten takasin kuitenkin enkä pääse.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pakko meidän on kestää.Omaa elämää ei kannata oman pään takia lopettaa vaikka myös omassa mielessä käyny.Ei auta muu kuin turvautua lääkkeisiin ja etsiä hyvä terapeutti,niitä on.Jos nykyinen terapia ei tepsi niin hae yksityiseltä.Kyllähän sitä jostain muusta tinkii jos paranee.Tällaiset kortit olemme saaneet ja näillä pelinappuloilla on pelattava ja opittava elämään sen kanssa vaikka se välillä helvettiä onkin,ei onneksi joka päivä.Voimia!