Kun rakkaus kukki ja satoa kantoi, sä olit elämäni valo. Aurinkosi kasvulle voimaa antoi.
Vaan sammui tunteittesi palo ja kuihtui lemmen terälehdet, vain yksi siemen pieni jäi sydämeni poimuun.
Se valoaan oottaa hiljaa, vielä joskus kantaakseen uutta rakkauden viljaa.
Kyyneleilläni sen öisin kastelen, vaan ilman aurinkoas ei tule elämääni enää samanlaista onnen ruusutarhaa.
Vaan sammui tunteittesi palo ja kuihtui lemmen terälehdet, vain yksi siemen pieni jäi sydämeni poimuun.
Se valoaan oottaa hiljaa, vielä joskus kantaakseen uutta rakkauden viljaa.
Kyyneleilläni sen öisin kastelen, vaan ilman aurinkoas ei tule elämääni enää samanlaista onnen ruusutarhaa.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kerran, joka runoili minulle kauniita asioita..
Mutta runoilu ei ole sama kuin "näin asia on". Sanoilla voimme maalata kauniin kuvan, joka on kubistinen tuote, ei muuta..
Eräs H!
Näin on, runot eivät ole yhtäkuin "näin asia on"... =) Runot saavat väriä ja kielikuvia myös asioista, joita ei ole ollut, eikä tule olemaan. Mielen maalailua, kun suru kaihertaa tai riemu kuplii. Paljolti vain rakkautta sanojen maailmaa kohtaan...
Mä en ole koskaan saanut muistokirjoituksia.Mut on unohdettu aina ilman jälkivärssyjä.
Yksi tuli mieleen...:
Vaikka sull`ois ystäviä
viittä vaille sata,
älä sentään minuakaan
jätä muistamata.
Enpä ole minääkään itse saanut ainuttakaan muistovärssyä :( Mutta se ei estä minua muistamasta niillä ystäviäni, joista välitän... =)
...liian myöhään.
Nekin menevät kuuleviin korviin.