Joskus yläaste iässä koin kiusaamista. Se jatkui ja jatkui ja viimein kerroin kotona aiheesta ja lopulta otettiin yhteyttä opettajaan. Seuraavalla viikolla minua alettiin kiusata, koska olin kertonut opettajille.
Tähän koulu reagoi lähettämällä minut koulukuraattorille (miksi?) ja minua alettiin pilkata, koska jouduin "kallonkutistajalle". Itse kiusaajat eivät saaneet edes jälki-istuntoa eikä heidän kotiinsa ilmoitettu. Tilanne jatkui kunnes vaihdoin koulua.
Myöhemmin kuulin, että kiusaajille ei oltu pidetty edes puhuttelua aiheesta. Uudessa koulussa sain vihdoin kavereja ja lukio aikakin sujui hyvin. Vaikka asiat ovat nyt paremmin, jäi silti paljon henkisiä arpia. Olen kärsinyt pahasta masennuksesta ja unettomuudesta vuosikausia. Vaikka tiedän, että monissa kiusaajien puheissa ei ollut mitään perää, niin silti sen ajan painostava masentava tunnelma on on jäänyt paikoilleen. Se on vuosien mittaan tuhonnut aloitekykyäni ja itsetuntoani. Veikkaan että sama jatkuu tulevaisuudessakin, eli käytännössä voisi melkein olettaa, että nämä kiusaajat vammauttivat minut loppuelämäkseni.
Kysymykseni onkin, että miten saisin nämä kiusaajat jollain tasolla vastuuseen teoistaan. Luin muutaman viestin, jossa väitettiin kiusaajien itse kärsivän. Näillä kiusaajille menee kuitenkin varsin hyvin... hyvät opiskelupaikat ja laajat kaveripiirit ja muutenkin hyvä elämä. En ollut asiaa ajatellut pahemmin, mutta muutamana viime kertana, kun olimme baarikierroksella, niin muutama vanha kiusaaja sattui samaan paikkaan. En ollut uskoa korviani, kun kuulin vanhoja nimityksiä ja halveksuntaa. Olemme yli parikymppisiä ja he silti vielä jatkavat terroriaan? Mitä tälläisille tyypeille pitäisi tehdä? Olen ajatellut koota pientä porukkaa ja järjestää jonkin sortin lynkkauksen jollekkin heistä, mutta en tiedä että palvelisiko se yhtään itse kostoa. Enkai voi vain unohtaa heitä ja antaa asian olla, kun he kerran jättivät minuun elinikäiset henkiset arvet...
Tähän koulu reagoi lähettämällä minut koulukuraattorille (miksi?) ja minua alettiin pilkata, koska jouduin "kallonkutistajalle". Itse kiusaajat eivät saaneet edes jälki-istuntoa eikä heidän kotiinsa ilmoitettu. Tilanne jatkui kunnes vaihdoin koulua.
Myöhemmin kuulin, että kiusaajille ei oltu pidetty edes puhuttelua aiheesta. Uudessa koulussa sain vihdoin kavereja ja lukio aikakin sujui hyvin. Vaikka asiat ovat nyt paremmin, jäi silti paljon henkisiä arpia. Olen kärsinyt pahasta masennuksesta ja unettomuudesta vuosikausia. Vaikka tiedän, että monissa kiusaajien puheissa ei ollut mitään perää, niin silti sen ajan painostava masentava tunnelma on on jäänyt paikoilleen. Se on vuosien mittaan tuhonnut aloitekykyäni ja itsetuntoani. Veikkaan että sama jatkuu tulevaisuudessakin, eli käytännössä voisi melkein olettaa, että nämä kiusaajat vammauttivat minut loppuelämäkseni.
Kysymykseni onkin, että miten saisin nämä kiusaajat jollain tasolla vastuuseen teoistaan. Luin muutaman viestin, jossa väitettiin kiusaajien itse kärsivän. Näillä kiusaajille menee kuitenkin varsin hyvin... hyvät opiskelupaikat ja laajat kaveripiirit ja muutenkin hyvä elämä. En ollut asiaa ajatellut pahemmin, mutta muutamana viime kertana, kun olimme baarikierroksella, niin muutama vanha kiusaaja sattui samaan paikkaan. En ollut uskoa korviani, kun kuulin vanhoja nimityksiä ja halveksuntaa. Olemme yli parikymppisiä ja he silti vielä jatkavat terroriaan? Mitä tälläisille tyypeille pitäisi tehdä? Olen ajatellut koota pientä porukkaa ja järjestää jonkin sortin lynkkauksen jollekkin heistä, mutta en tiedä että palvelisiko se yhtään itse kostoa. Enkai voi vain unohtaa heitä ja antaa asian olla, kun he kerran jättivät minuun elinikäiset henkiset arvet...
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sä olet aika pirun säälittävä tyyppi. Ne sun "kiusaajas" on selvästikkin menestyviä, mukavia ja sosiaalisia ihmisiä, jotka on hyvin erilaisia suhun verrattuna. Et ole varmaankaan tullut ajatelleeksi että tämä "aivan kauhea kiusaaminen joka on jättänyt lähtemättömät henkiset arvet" on ollut pelkkää kiusoittelua, johon normaali ihminen pystyy ragoimaan pelkällä naureskelulla. Tuo nimittely näyttää olevan sinulle hyvin arka paikka, mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi että kokevatko nämä nk. "kiusaajat" sitä loukkaukseksi. Jos todella pohtisit sitä saattaisit huomata etteivät he ole sen kamalampia ihmisiä, itseasiassa tuo heidän kaveripiirinsä puhuu vallan toisella tapaa. He ovat oikeasti mukavia ihmisiä ja sinä olet se ärsyttävä tunnevammainen hylkiö joka ei kuulu mihinkään porukkaa. Saanko arvata, kun nämä "kiusaajat" olivat nuorina kylillä sinä vain istuit neljän seinän sisällä?
Hanki ammattiapua, ei väkivalta ole ratkaisu sinun ongelmiisi.
"Sä olet aika pirun säälittävä tyyppi."
Juu kiitos...
"Ne sun "kiusaajas" on selvästikkin menestyviä, mukavia ja sosiaalisia ihmisiä, jotka on hyvin erilaisia suhun verrattuna."
Minä olin ennen sosiaalinen ja aloitekykyinen ihminen. He muuttivat tämän. He ovat suoraan sanottuna kusipäitä eivätkä suinkaan mukavia. Elämässäni on nyt ystäviä ja mukavia ihmisiä, mutta nämä henkilöt jättivät silti minulle huonon itsetunnon.
"et ole varmaankaan tullut ajatelleeksi että tämä "aivan kauhea kiusaaminen joka on jättänyt lähtemättömät henkiset arvet" on ollut pelkkää kiusoittelua, johon normaali ihminen pystyy ragoimaan pelkällä naureskelulla"
Juttu alkoi noin, mutta hyvin pian jäin täysin yksin ja he tekivät minusta kaikkien pilkankohteen. Jouduin vaihtamaan silloin koulua, jolloin kiusaaminen loppui välittömästi. Silti kiusaamisesta aiheutuneet pelot ja muut tunteet jäivät elämään.
"Tuo nimittely näyttää olevan sinulle hyvin arka paikka, mutta oletko koskaan tullut ajatelleeksi että kokevatko nämä nk. "kiusaajat" sitä loukkaukseksi."
En niinkään itse nimittelyä nää araksipaikaksi vaan yleisen mustamaalaamisen, joka esti täysin kaiken sosiaalisen kanssakäymisen kenenkään saman ikäisen kanssa kyseisessä koulussa. Viimeksi kun baarissa heitä näin, niin nuo vanhat nimet toivat vain tunteita pintaan ja järkytyin kun huomasin että he todella nauttivat minulle tuskan tuottamisesta eikä koko tapahtuma näin voinut pistää lapsuusiän piikkiin.
"Jos todella pohtisit sitä saattaisit huomata etteivät he ole sen kamalampia ihmisiä, itseasiassa tuo heidän kaveripiirinsä puhuu vallan toisella tapaa. "
Ihmiset jotka eivät kykene tuntemaan empatiaa, ovat minun mittakaavassani kamalia. Itse puhun monella tapaa enkä kursaile jutuissani normaalisti... en ole mikään hienohelma kielenkäytössä yleensäkkään. Pystyn nauramaan itselleni tarvittaessa. Kyse ei ollut vain puheesta vaan henkisestä väkivallasta.
"He ovat oikeasti mukavia ihmisiä ja sinä olet se ärsyttävä tunnevammainen hylkiö joka ei kuulu mihinkään porukkaa. "
Kyllä minulla välittäviä ystäviä on ja perhettä, mutta "tunnevammainen" kyllä olen... sitä en kiistä.
"Saanko arvata, kun nämä "kiusaajat" olivat nuorina kylillä sinä vain istuit neljän seinän sisällä?"
Minulla oli sosiaalinen elämä, joka lakkasi näiden henkilöiden vuoksi useaksi vuodeksi.
"Hanki ammattiapua, ei väkivalta ole ratkaisu sinun ongelmiisi."
En ole hakemassa apua vaan haluaisin jonkin tason oikeutta, mutta en tiedä mitä tehdä.
Ole sinä se fiksumpi ja anna niille anteeksi. Ei tuollainen koston vaatiminen, etenkään kun et kostoasi toteuta, tuota mitään muuta kuin pahaa mieltä istsellesi.
...se on kyllä totta. En minä silti heille anteeksi antamaan varmasti ikinä pysty, mutta olisi ollut mieltä helpoittavaa, jos he olisivat joskus käsittäneet sen tuskan mitä aiheuttivat.
Se on sitä tunnevammaisuutta. Nuo asiat ovat ollutta ja mennyttä, ja olisi sinulta hienosti tehty jos suostuisit nielemään lapsellisuuden ja antamaan heille anteeksi.
Koko jutusta jäi muistoksi toistuvat masennuskaudet ja unettomuus ja muut epävarmuudet. Ei niitä voi vain unohtaa tai siirtää tieltään. Sitä paitsi jos olisin aikasemmin tajunnut, niin todennäköisesti olisin pystynyt haastamaan koulun jopa oikeuteen asiasta ja saamaan korvauksia, kuten eräässä toisessa tapauksessa ei niin kauan sitten. Mutta se taitaa olla liian myöhäistä. Sen takia minusta olisikin tärkeää, että kiusatut henkilöt tekisivät aiheesta suurempaa melua, jotta moinen ei pääsisi toistumaan niin usein. Jotkut nimittelyt ja muut voi unohtaa eikä kannata muistella, mutta mielenterveysvaivat ovat usein pysyviä ja aiheuttavat ongelmia sekä itselle että valtiolle.
Kiusaajien täytyy ymmärtää, että kaikki paha minkä jollekkin joskus aiheuttaa tulee ennen pitkään kostetuksi taukautuvasti. Jos väitetään että kostaminen jälkikäteen on psykopaattien hommaa, niin olivatko kiusaajat sitten tuolloin yläasteella psykopaatteja? Vastaus on kyllä. Ja kun he eivät näköjään vieläkään kadu tekojaan, niin ei kai tässä sitten muu auta kuin pistää ne kärsimään ja katumaan ensi kerran elämässään. Tuleepaahan sekin tunne viimein tutuksi.
Niihin henkisiin kipuihin voi myös hakea ammattiapua, jos ne todellakin ovat niin suuria että ne estävät nykyelämäsi. Se psykiatrisetä tai -täti voi varmaankin helpottaa oloasi niin ettei tuollainen täysin turha kostonhimo pääse valloilleen. Ajattele nyt miltä se näyttäisi lehdessä: "Mies hakkasi pesäpallomailalla entisen koulutoverinsa. "se haukku mua baarissa" -mies selittää."
Todellakin, älä tee sitä.
Kiusaajat saavat elää elämäänsä miten sattuu ja kiusatun pitää antaa anteeksi ja kärsiä kaikki omissa nahoissaan, vain siksi että joku kusipää on kusipää?? Onhan se fiksua antaa anteeksi, mutta elämä on kovaa joten mitä sitä turhaan alentua kynnysmatoksi, kun ei sitä kuitenkaan arvosteta. Jos kerran saa olla ajattelematon niin miksei myös se kiusaaja saisi olla?? Itse en onneksi ole joutunut kiusaamisen kohteeksi, mutta olen ollut tekemisissä tällaisten tapauksien kanssa ja myönnän että ei haittaisi yhtään jos kiusaajat joskus joutuisivat "vastuuseen" teoistaan. Jos on niin tyhmä, ettei tajua miten pahaa jälkeä voi toiselle aiheuttaa niin ei multa siitä säälipisteitä saa. Kannatan sitä, että kiusaajat näkevät mitä ovat kiusatuille aiheuttaneet, en minkään koston takia(varsinkaan väkivalta ei auta mitään), vaan siksi että he itse tajuaisivat nämä vikansa. Juu onhan niitä ketkä eivät erota kiusaamista ja hyväntahtoista naljailua, mutta sellainen ihminen joka lyö vielä lyötyä haukkumalla säälittäväksi ja tunnevammaiseksi on aika surkea tapaus. En sitten tiedä onko kyseessä joku ex-kiusaaja, jonka pitää kohottaa itsetuntoaan tai lievittää syyllisyyden tuntoaan kehumalla kiusaajia mukaviksi. Jotkut kiusaajat ovat sen verran fiksuja että katuvat tyhmiä tekojaan, mutta ei näköjään kaikki.
Mikä oikeus sulla on alkaa haukkumaan kiusattua? Ootko sä lukenu mistään että mitä kiusaaminen on? Silloin ku se on toistuvaa ja ihminen tuntee olevansa kiusattu niin silloin se on kiusaamista. Ei kellään oo oikeutta edes haukkua! Ei edes sulla. Samaa mieltä oon kyllä siitä kostohommasta. tai siis että ei oo järkeä alkaa tekeen mitään fyyfiftä väkivaltaa... Jos pystyy niin unohtaa...
Jannu on joko itse näitä ex-kiusaajia ja nykyään "hyvin menestyviä" tapauksia tai sitten yksnkertaisesti vai tyhmä..
Oletko Jannu koskaan kuullut puhuttavan psykopaateista? Jos et nyt itse välttämättä ole sellainen, niin todennäköisesti nämä hyvin menestyvät kiusaajat ovat juuri sellaisia. Nyky-yhteiskunta vieläpä suosii sellaisia ominaisuuksia. Ja sitten vielä ihmetellään miksi meininki muuttuu koko ajan raaemmaksi.
Kenties nämä "kiusaajat" ovat kotonaan vaimonhakkaajia, juoppoja tai vaikka sadomasokistejä, mutta ei se kuulu tähän. He voivat ihan yhtä hyvin olla olemattakin. Kannattaa nyt muistaa ettei Pekka ole ollut lainkaan tekemisissä näiden ihmisten kanssa moneen vuoteen, ja silloinkin kun he tapasivat he olivat selvästikkin juopuneita. Ihmiset ovat todella typeriä kännissä.
"in Finland we have this thing called Reilu Meininki" Mitäpä tuohon muutakaan voi sanoa...? Koululaitos tuntuu tosiaan tarttuvan asiaan juuri kuvailemallasi tavalla, eli tekemällä lisäpahaa kiusatulle.
Ei muuta kun kostat vaan kiusaajille oppiipahan että heidän tekonsa kostautuu moninkerroin takaisin!
Minua alettiin kiusta yläasteella koulua vaihdettuani ja sitä kesti ysille asti. Siitä piinasta on jo yli 20 vuotta, mutta silti mietin mitä tekisin jos tapaisin kiusaajani, enkä ole tekopyhästi toivonut heille mitään hyvää. Onneksi siitä koulusta lähdettyäni en ole kohdannut moisia kusipäitä ja elämäni on ihan kohdallaan. On ihan totta, että kiusaaminen vaikuttaa itsetuntoon sillä, vieläkin mietin uusia ihmisä tavatessani, että millaisena he minut näkevätja minun on myös välillä vaikea arvostaa itseäni. Uskon, että kiusaamisesta on jäänyt minullekin ikuiset arvet.
Sama juttu mut joku vuosi koulun päätyttyä annoin kaikille oikeen kunnolla turpaan. Ja yhen näin just ja sanoin sille et mitä ajattelin. Sanoin et oon muistanu sut kauan ja oon suunnitellu sut nähdessäni hakkaavan sut kunnolla. Kyllä oli nöyträä poikaa ja yritti hyvitellä ja pyydellä anteeksi. Oon nyt yhtä isokokonen kun ne, siloin olin niin paljo pienempi et oli helppo kuisata. Enää ei epäröi kun nään sellasen kiusaajani, pikkasen kun tulee nimittelyä tai sanan harkkaa nii kisksen heti turpaan ilman mitää epäilyjä.
Ja kyllä oli kiva kun sellanen kusipää tuli töitä häkee ja huomas et istuinki pomon paikalla. Arvaa tiesikö lopputuloksen. No ei varmaa tuu tänne töihin eikä mihinkään muuallekaan missä mulla on suhteita. Jos näin jossain töymatkalla jonkun niistä nii hankin sille varmasti fudut. Ja tuhoon sen elämän kaikilta osin jos vaan voin.¨
Kosto on ihanaa...