Olen viikolla 25.. miten mulla on vieläkin kokoajan semmoinen epävarma olo tän raskauden suhteen.. vieläkin ihmettelen että olenkohan mä raskaana muka oikeasti.. Liikkeitä kun en tunne vielä kovin hyvin, iltasella semmoista muljahtelua tuolla mahassa.. Ja joskus aamuisella.. minkalaisia tunteita teillä muilla? yöllä en saa oikein nukutuksi.. kääntyilen vaan.. maha on jo aika iso..
valkovuotoa tulee ihan älyttömästi, tuleeko muilla?? on vissiin normaalia..
mieli herkässä, itkettää niin pirusti koko ajan vieläkin..
ja muutenkin semmoinen masentunut olo kokoajan..
eikös tään pitäis olla semmoista parasta aikaa raskaudessa.. ei mulla ainakaan..
on kaiken näköisiä huolia ja murheita.. jaksaakohan se vauva noita äidin huolia, kun ei kovin liikukaan aktiivisesti :(
ensi viikolla lääkäri.. aion siellä vähän purkaa sydäntäni, ja ei auta kun rukoilla että vauvalla olisi kaikki kunnossa!!
kirjoitelkaaa..
valkovuotoa tulee ihan älyttömästi, tuleeko muilla?? on vissiin normaalia..
mieli herkässä, itkettää niin pirusti koko ajan vieläkin..
ja muutenkin semmoinen masentunut olo kokoajan..
eikös tään pitäis olla semmoista parasta aikaa raskaudessa.. ei mulla ainakaan..
on kaiken näköisiä huolia ja murheita.. jaksaakohan se vauva noita äidin huolia, kun ei kovin liikukaan aktiivisesti :(
ensi viikolla lääkäri.. aion siellä vähän purkaa sydäntäni, ja ei auta kun rukoilla että vauvalla olisi kaikki kunnossa!!
kirjoitelkaaa..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Heippa
Mulla on siinä suhteen sama homma et itkeskelen paljon, ja vähän masentunut olo melkein päivittäin.. On elämäntilanne hieman sekava ja vaatii paljon käsittelyä henkisellä tasolla. Mulla menee päivät yleensä työn lomassa nopeasti ja hyvillä mielin. Illalla nukkumaan mennessä alkaa asioiden mielessä vatvominen ja itkuisuus.. Mietin et mihin oon itseni saattanut ja miten tästä selviää. Mulla vauva oli vahinko mutta halusin pitää sen. Sivusta kun seuraa kavereiden lapsiperhearkea niin hirvittää aika lailla... Oon kans viikolla 25 . Olis kiva vaihtaa ajatuksia sun kanssa:)
Hei molemmille. Itse tänään tasan 25 vkoa. Hassu juttu koko raskaus tai nämä tuntemukset. Minulla meni koko alkuraskaus superhyvin, ei pahoinvointia eikä väsymystä olin jopa "ajattelematta" koko rauskautta. Ihmettelin välillä miksi kaikki vouhkaa sitä alkuraskatta niin kovasti. Nyt yks kaks..... kaikki tapahtuu niin nopeasti. Vatsani on kasvannut 2-3 viikon aikana ihan hirmusti, nyt ihmiset joille en ole kertonut raskaudestani alkavat huomaamaan tilanteen ja kysymyksiä satelee lähes päivittäin. Siis olen salannut raskauteni kaikilta puolitutuilta ja tosin jopa työkavereiltani (työnantajani tietää). En tiedä miksi en jaksa ihmisten hössötystä, ehkä johtuu siitä että en ole mikään täydellinen odottava äiti eli ihan kaikista "paheista" en ole kokonaan luopunut. Nyt mulla on viikon verran supistellut aika säännöllisesti, tosin ei kipeitä supistuksia, mutta lääkärille aika vasta 1,5 vkon päästä. Töissä hirveitä paineita ja se stressi tekee "hulluksi", mutta en voisi noin vain hakea sairaslomaa ja inhoan sitä ajatusta että hakisin muuten vaan..... Totta kai vauva on etusijalla, mutta silti, viikkoja vielä odotusta jäljellä enkä halua hössöttää. Toivotan molemmille ihanaa aikaa, itse en ihan tiedä mitä sillä tarkoitetaan.... alkuraskaus oli paljon helpompaa aikaa minulle.
Niin, mullakin vauva oli vahinko.. Mutta heti ajattelin että haluan pitää sen. Ollut oikeestaan aika rankkaa siitä lähtien.
Lapsen isän elämän pilasin kun vauvan päätin pitää.. Eli niinku yh-muori olen, tuleva. Ainakin näillä näkymin.
Mulla kans päivät menee nopeesti töissä käydessä, ja kavereiden kans ja harrastusten parissa. Mutta aina iltaisin alkaa ahdistaa ja olo on niin yksinäinen, että ei jaksa kun itkee.. Ja muutenkin yksin ollessa tulee jotenkin ahdistunut olo,.
Hirvittää että miten pärjään sen kanssa, ja olenko tehnyt ollenkaan oikean ratkaisun jne.
Olisi kyllä mukava jutella enemmänkin! :)
niin minäkään en ole kaikista paheistani luopunut, että en minäkään mikään täydellinen odottava äiti kyllä ole..
Ja mulla on kans ollut supistuksia melkein päivittäin, ensi viikolla on onneksi lääkäri..
Jos sulla on joku "anonyymi" sähköposti niin laita osoite niin kirjoitan. Mulla ei ole kuin omalla nimellä, enkä sitä tänne viittis laittaa. Mulla on kans erikoinen tilanne vauvan isän kanssa... Olis varmaan suurta apua keskustella toisen samoin tuntevan kanssa:)
Hei !. Itsellä odotus alkoi aikaan kun sitä vähiten odotti. Eli lapsi on kyllä haluttu asia, tuleva isi on vielä enempi asiasta tohkeissaan ja häneltä koko ajatus lähtikin, mutta ollaan oltu siis yhdessä 8 vuotta ja tunnettu yli 15 vuotta. Eli siltä osin minulla kaikki kunnossa. Mutta lasta "yritettiin" yli vuosi ennen kuin tärppäsi, mutta rehellisesti sanottuna raskaus oli silti "järkytys". Elämässäni oli todella kurja puoli vuotta takana eli olen jäänyt raskaaksi samassa kuussa kun sain vasta 52 vuotiaan äitini hautaan. Äitini oli terve kuin "pukki" ja sitten löytyi syöpä ja puoli vuotta myöhemmin hän kuoli. Ja vaikka en ihan nuori olekkaan niin näin ensimmäistä odottaessani kaipaisin äitiäni ihan mielettömästi. Eli kuitensin vaikka lasta oli vuoden verran yritetty niin totuus oli se etten sitä viimeiseen puoleen vuoteen miettinytkään. Välillä ottaa tosi koville ajatus etten ehtinyt edes kertoa tulevasta lapsenlapsesta. Ehkä siis tapani olla "ajattelematta" vauvaa niin kovasti on se että jotenkin odottelen koko ajan jotain pahaa tapahtuvan ja olen päättänyt jatkaa "normaalia" elämää...... Itse olen myös syntynyt tosi pienenä keskosena, alle kilon painoisena mutta onneksi terveenä. Nyt vaan tämä mammamainen olemukseni pakottaa asiaa miettimään enemmän, sillä kuitenkaan en ole perinteinen äitityyppi, en ainakaan kuvittele olevani.
Toivotan tsemppiä "ahdistuneelle" ja kaikkea hyvää = )
Otan osaa Minni 34. Varmasti ollut vaikeaa sinulla. Ehkä sillä oli joku tarkoitus tulla raskaaksi juuri tuossa vaiheessa.. Menetit yhden sinulle rakkaan ihmisen, ja samalla olet saamassa uutta rakasta ihmistä. En tiedä oliko hölmösti sanottu, mä jossain määrin uskon tuommoiseen tarkoitukseen. :)
Mä kans kokoajan odotan jotain pahaa tapahtuvaksi tässä raskaudessa, siksi panikoin noita liikkeita ym.. Vaikka muuten mennyt ihan ok. (paitsi alkupahoinvointi). Ei sais stressata, mutta on niin paljon stressattavaa, mäkin oon yrittänyt että kyllä se siitä vielä- asenteella!
Emilia olisi kiva jos kirjoittelisit, voit laittaa postia mulle osoitteeseen [email protected]