Hei Cherrykirsikka!
Luin aikaisempia vastauksiasi ja ajattelin, että osaisit ehkä auttaa minua.
Olisin erittäin kiitollinen sinulle, jos ehdit vastata joskus. :)
Olen siis parikymppinen tyttö ja opiskelen yliopistossa humanistisessa tiedekunnassa. Minulla on suuri perhe ja olemme melko läheisiä. Ystäviäkin minulla on ja välillä ne ystävyyssuhteet menevät paremmin välillä huonommin.. aina ei tahdo sitä aikaa muka löytyä ystävien kanssa vietettäväksi. Näin minusta tuntuu.
Suurimman ongelman minulle muodostavat romanttiset ihmissuhteet. Tai paremminkin niiden puuttuminen. Olen elänyt elämääni vain jotenkin siinä sivussa, kun odotan koko ajan minut pelastavaa prinssiä valkealla ratsullaan. No sellaistahan ei ole näkynyt. :)
Viime aikoina minut on useasti pelästyttänyt ajatus, että jäänkin yksin loppuelämäkseni. Kuolen yksinäisenä vanhana piikana. En saa ikinä tuntea rakkautta ja kaikki säälivät minua, silloin kun minut muistavat. Vieraannun ystävistäni, jotka perustavat perheitään ja siirtyvät elämässään eteenpäin. Näin ei ole siis vielä tapahtunut, mutta näen sen hyvin todennäköisenä tulevaisuudessa.
On minua lähestyttykin muutamia kertoja romanttisessa mielessä, mutta tuntuu että he eivät tahtoneet minua vaan vain jonkun ja minä satuin olemaan siinä. Lisäksi pelästyn näitä uusia tuttavuuksia, jotka yleensä tahtovat edetä aivan liian nopealla vauhdilla eteenpäin. Ja minähän olen melko kokematon vielä näissä asioissa.. Lisäksi en ole oikeastaan tuntenut mitään näitä miehiä kohtaan, olen toki ollut imarreltu huomiosta. Aluksi on kivaa tutustua uuteen ihmiseen, mutta kun ensimmäisen kerran sitten erotaan omille teillemme ja sovimme soittelevamme jne. toivon etten enää ikinä näe kyseistä ihmistä. Enkä pysty teeskentelemään tunteitani, jos en ole romanttisesti kiinnostunut miehestä, niin minua ei silloin kiinnosta romanttinen suhde hänen kanssaan.
Sellaisia romanttisia ihastumisia on ollut melko harvoin ja yleensä aina yksipuolisia. Tai mistä minä tietäisin, salaan nimittäin tunteeni paremmin kuin ehkä kukaan tuntemani ihminen. Kukaan ei oikeastaan tiedä mitä ajattelen ja tunnen. En uskalla näyttää tunteitani, pelkään että teen itseni naurunalaiseksi. (..miten noin ihana mies voisi olla minusta ikinä kiinnostunut.) Ihastun johonkin mieheen ja tiedän että en näe häntä enää ikinä, no mitä teen? En mitään. Suren viikon, ehkä kaksi ja räydyn yksinäisyyden aallon pohjalla. Kunnes taas alan haaveilemaan. Haavemaailma pelastaakin minut usein todellisuudelta. Ehkä liiankin usein.
Mutta olen todella elänyt elämääni vain toissijaisesti, en pysty keskittymään siihen täysillä koska kaipaan niin kovasti toista ihmistä vierelleni, jonka kanssa jakaa kaikki ja jota saisin rakastaa. Teen lähes kaiken yksin, kiertelen puistoissa, kaupungilla ja erilaisissa tilaisuuksissa. Samalla ajattelen väistämättä kuinka paljon ihanampaa se olisi jos olis joku kenen kanssa sen voisin jakaa.
En tiedä kuinka selvästi nyt tämän asiani selitin.. koska en ole ikinä koonnut kaikkia niitä ajatuksia tällälailla yhteen kuin nyt. Toivottavasti ymmärsit mitä ajan takaa. :)
Ihanaa syksyn alkua!
Cherrykirsikalle
5
291
Vastaukset
- elle
Niin, toivossa on hyvä elää, jos se ei hallitse itse elämää... Minä myös elin vielä vähän aika sitten unelma- ja mielikuvitusmaailmassa. Muu elämä kyllä kulki "hienosti" siinä sivussa. Minulle sanoi yksi psykiatri, että se on ihan tavallista sellaiselle ihmiselle joka on kokenut "kovia" lapsena ja/tai nuorena. Oma elämäni oli hyvin rankkaa lapsena ja nuorena ja jouduin kokemaan sellaisia asioita joita ei olisi pitänyt tapahtua.. Sain itseäni "viisaammalta" neuvon kuinka oppia rakastamaan itseäni ja itse auttaa patanemistani. Minua neuvottiin hokemaan "rakastan itseäni" niin usein kuin suinkin pystyin 2 viikon ajan. Ja aina parempi jos pystyy sitä myös ääneen hokemaan. Tämä auttoi minua paljon. Se tosin oli vasta alku, mutta hyvä sellainen. Olen tehnyt paljon töitä itseni kanssa ja nykyään luotan tulevaisuuteeni, muutta en elä sielä vaan, elän tässä hetkessä ja nautin siitä mitä minulla on nyt. Elämä antaa paljon enemmän kun elää sitä nyt, eikä haaveile liikaa siitä mitä tulee tai mitä voisi olla.. Zemppiä sinulle..
- levoton, yksinäinen sielu
En usko, että olisin kokenut mitään kovin traumaattista lapsuudessani. Lukioiässä menetin ensirakkauteni, jolla oli täysin eri mielipide meidän suhteestamme kuin minulla. Samaan aikaan vanhempani erosivat ja elämä murjoi muutenkin, mutta mitään sen kamalampaa minulle ei ole tapahtunut.
Olenkin miettinyt, että minun täytyy ensin rakastaa itse itseäni ennen kuin kukaan muu voi minua rakastaa. Pelkään vain että minusta tulee liian omahyväinen ihminen. Yksin asuessani minun ei ole tarvinnut huomioida oikeastaan kuin omat tarpeeni, saan mennä ja tulla niinkuin haluan. Siksi juuri olenkin sanonut siskolleni, että toivottavasti osaan huomioida vielä muidenkin ihmisten mielipiteet enkä vain pyöri oman itseni ympärillä. Onneksi hän kertoi ettei näin ole päässyt tapahtumaan. :)
Tuntuu siltä kuin olisin näkymätön muille ihmisille, eivät he useinkaan huomaa olemassaoloani. Koetanpa tuota itseni rakastamista, jos sitä kautta saisin rohkeutta ilmaista itseäni paremmin ja tuoda itseäni esille.
Kiitos vielä sinulle! - caracolliz
levoton, yksinäinen sielu kirjoitti:
En usko, että olisin kokenut mitään kovin traumaattista lapsuudessani. Lukioiässä menetin ensirakkauteni, jolla oli täysin eri mielipide meidän suhteestamme kuin minulla. Samaan aikaan vanhempani erosivat ja elämä murjoi muutenkin, mutta mitään sen kamalampaa minulle ei ole tapahtunut.
Olenkin miettinyt, että minun täytyy ensin rakastaa itse itseäni ennen kuin kukaan muu voi minua rakastaa. Pelkään vain että minusta tulee liian omahyväinen ihminen. Yksin asuessani minun ei ole tarvinnut huomioida oikeastaan kuin omat tarpeeni, saan mennä ja tulla niinkuin haluan. Siksi juuri olenkin sanonut siskolleni, että toivottavasti osaan huomioida vielä muidenkin ihmisten mielipiteet enkä vain pyöri oman itseni ympärillä. Onneksi hän kertoi ettei näin ole päässyt tapahtumaan. :)
Tuntuu siltä kuin olisin näkymätön muille ihmisille, eivät he useinkaan huomaa olemassaoloani. Koetanpa tuota itseni rakastamista, jos sitä kautta saisin rohkeutta ilmaista itseäni paremmin ja tuoda itseäni esille.
Kiitos vielä sinulle!se homma menee mielestäni niin että mikäli et opi rakastamaan itseäsi,niin sinä et voi oppia rakastamaan ketään muuta.
Olet viisas,sen näkee kirjoituksestasi.Joskus rakkaudessa on kuitenkin niin että sinun täytyy unohtaa kaikki ne viisaat opit,antaa tunteille valta.Se voi viedä paljon aikaasi ja olla ajoittain turhauttavaa mutta se palkitsee.Rakkaus käsitykseni mukaan satuttaa kovin usein lähes yhtä riipaisevasti kuin hivelee hyvää oloasi.Aika tulee opettamaan sut näkemään toisen ihmisen,sitten kun tiedostat omat tarpeesi ja toisen tarpeet.Jotta opit tiedostamaan hyvin itsesi lisäksi toisen ihmisen tarpeet tarvitset aikaa ja kärsivällisyyttä,sekä itseltäsi että tulevalta mieheltäsi.ole hellä itsellesi.Rakkaudessa tuskin kukaan voi olla ns.hyvä tai osata sen,ei sellaista ole.Se riittää että annat itsestäsi kaiken irti sekä itsellesi että kumppanillesi.
viisautta toki tulet tarvitsemaan rakkaudessa,siinä kohtaa kun tulee aika sopia yhteisistä asioista ja toisen kunnioittamisessa.
taas sanon tiedosta itsesi,näe itsesi niin muutkin näkevät sinut.
vieläkään en ole ennustaja,tämä on vain mielipiteeni ja sitä ei pidä ottaa turhan vakavasti.en teilaa kenenkään muun mielipidettä.Tämän paremmin en osaa selittää mutta loppu ehkä valkenee kun otat hiukan löysemmin ja annat itsellesi luvan heittäytyä rakkauteen,se on vallattomuutta mitä ei ole tarkoituskaan yrittää hallita.
Oletkin saanut hienoja vastauksia, joissa on paljon viisautta takana. Kuuntele ehdottomasti näitä ellen ja caracollizin neuvoja, lue ne sydämelläsi :)
Et sinä lopuksi iäksesi yksin jää, sitä sinun on turha pelätä. Rakkaus tulee, kun olet itse sen valmis vastaanottamaan. Älä kiirehdi, tärkeintä on elää tässä ja nyt, ei menneessä eikä tulevassa. Rakkauden aika ei ole vielä - nyt on aika oppia elämään itsesi kanssa, tutustua itseesi ja siihen kuka oikein olet, mitä oikein haluat. Halaa itseäsi joka päivä, ota itsesi kuvaannollisesti syliin ja rakasta itseäsi (huomaan kirjoittavani ihan samoja asioita kuin edellisetkin ;))!!
Parin vuoden sisällä tapaat opiskelukuvioissa melko hiljaisen, ujohkonkin, hoikan, ristiverisen pojan, jonka hiuksissa saattaa olla häivähdys punaistakin. Hämmästyt siitä, kuinka samanlaisia olettekaan ja kuinka samalla tavalla asioista ajattelette. Hän ei etene liian nopeasti, vaan antaa sinulle ja itselleen aikaa totuttautua uuteen tuttavuuteen, ihastua ja rakastua pikkuhiljaa, mutta kuitenkin niin, että sen kyllä tuntee, mistä on kyse..
Olet vielä nuori, ja kaikki mitä olet kuvaillut, kuuluu nuoren normaaliin kehitykseen - toiset käyvät nämä asiat läpi hieman aikaisemmin, toiset myöhemmin. Vielä toistaisin, ettei sinulla ole kiire mihinkään. Älä vertaa itseäsi muihin, jokaisen elämänpolku on niin yksilöllinen ja juuri hänelle tarkoitettu, hänen itsensä jo ennen syntymäänsä valitsema, vaikeuksineen kaikkineen.
Minun luottamukseni sinuun on suuri, olen varma, että tulet löytämään oivan kumppanin ja huomaamaan, kuinka ihanaa elämä onkaan! Luota sinäkin itseesi ja siihen, että elämä kantaa ja tuo eteesi kaiken, mikä on sinulle tarkoitettu. Rakkaudella cherry :)- levoton, yksinäinen sielu
Kiitos vastauksistanne!
Koetan nyt parhaani mukaan toteuttaa neuvojanne elämässäni.
Kiitokset vielä.
Olette ihania! =)
Lämmintä syksynjatkoa!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kuolemanrangaistus
Mielestäni kuolemanrangaistus on väärin kaikissa tilanteissa. Vaikka joku olisi murhannut 10 ihmistä, hänen surmaaminen755704Muistakaa persut, että TE petitte, ei kokoomus
Miksikö kukaan ei arvostele kokoomusta? No sen vuoksi, että kokoomus noudattaa vaalilupauksiaan. Sen sijaan TE persut,2744990Riikka Purra ei estä tehomaksun käyttöönottoa
Sähkön hinnoittelua koskevan määräyksen on määrä astua voimaan vuoden 2029 alusta, Energiavirastosta kerrotaan. Määräyk453234Outo ilmiö - vasemmistolaiset eivät kirjoita mitään kokoomuksesta
joka sentään johtaa hallitusta, ja jonka talouspolitiikkaa noudatetaan. Nämä muutamat vasemmistolaiset jotka täällä aina1052673Lopetan ikävöinnin
Ei meistä enää koskaan tule mitään. Olen ikävöinyt ja kaivannut enkä saa mitään vastakaikua ja lämpöä. Parempi erillään52392Jos kaikki lopulta kuolevat, onko edes pahimmillakaan rikoksilla mitään väliä?
Kaikki kuolevat lopulta. Siksi ihmisten tekemillä rikoksillakaan ei lopulta ole mitään merkitystä. Joidenkin mielestä t41615Väestöstä vain vassarit vaihtuvat nopeammin kuin persut
Kevääseen 2023 verrattuna vassareita 50 prosenttia enemmän, ja persuja 25 prosenttia vähemmän.151575Vihervassarit
Vihervassarit sitä, vihervassarit tätä. Minulla on paha mt-ongelma. Se tuli lobotomian jälkioireina. Vihervassarit tät291418Sinä olet minun forEver
Sinä olet minun sielussain, sydämessäin, huulillain, sinä olet ain, Sinä olet vieressäin, kainalossain, sylissäin, ain,211330Mies joka vetäytyy osoittaa teoillaan
Ettei halua olla tekemisissä. Mies joka ei vastaa viesteihin, ei halua sua. Mies joka jättää sut epätietoisuuteen, ei130905