Olen kuullut, että seksielämän hiipuminen olisi jokseenkin yleistälesbosuhteissa. Olisin halunnut kuulla mielipiteitänne asiasta. Onko kahdella naisella suurempi "vaara" ajautua suhteessaan seksittömyyteen, ikäänkuin ystäviksi.
Omassa suhteessani minua painaa juuri tuo, ettemme juuri enää rakastele. Kumppanini tietää että asia vaivaa minua, mutta en usko hänen ymmärtävän kuinka paljon. Keskusteluissa hän kuittaa asian aina sillä, että olisin jotenkin yliaktiivinen seksuaalisesti, vaikka se ei pidä paikkaansa.
Häntä ei haittaa, vaikka olisi todella pitkiäkin kuivia kausia. Vaikka hän kyllä pitää seksistä kanssani, se ei vain ole hänelle tärkeää -kaikki muu menee aina rakastelun edelle. Olemme molemmat alle neljänkymmenen.
En ymmärrä mikä auttaisi. En haluasi näin platonista suhdetta, enkä ainaista puutteessa oloa. Huolehdin itsestäni, teen aloitteita, olen tekemättä, hän ei petä minua jne jne... Mikä neuvoksi?
Omassa suhteessani minua painaa juuri tuo, ettemme juuri enää rakastele. Kumppanini tietää että asia vaivaa minua, mutta en usko hänen ymmärtävän kuinka paljon. Keskusteluissa hän kuittaa asian aina sillä, että olisin jotenkin yliaktiivinen seksuaalisesti, vaikka se ei pidä paikkaansa.
Häntä ei haittaa, vaikka olisi todella pitkiäkin kuivia kausia. Vaikka hän kyllä pitää seksistä kanssani, se ei vain ole hänelle tärkeää -kaikki muu menee aina rakastelun edelle. Olemme molemmat alle neljänkymmenen.
En ymmärrä mikä auttaisi. En haluasi näin platonista suhdetta, enkä ainaista puutteessa oloa. Huolehdin itsestäni, teen aloitteita, olen tekemättä, hän ei petä minua jne jne... Mikä neuvoksi?
Vastaukset 28
Vanhimmat
Todennäköisesti kysyjä on helluntailainen provokaattori, joka kerää materiaalia ASLAN ry:n homo- ja lesbovastaiseen propagandaan. Aslan lähetti oikeuministeriölle kirjelmän, jossta tätäkin käytettiin perusteluna
3.4. Muihin parisuhteisiin verrattuna lesbosuhteissa on enemmän väkivaltaa, symbioottisuutta ja seksin vähenemistä...
http://www.espoohsrk.fi/html/body_aslan_kannanotto.htm
Muistakaa muutkin, että jos tällaisia viestejä tulee, niin vastatkaa vain, että "päinvastoin lujaa menee".
Ikävä kyllä, kyseessä ei ole provo. ...Ja olen todella kaukana helluntalaiskäännyttäjästä (-; Tilanne on todellinen ja kärsin siitä. Ilmeisesti ongelma ei sitten ole kovin yleinen, mukavaa lauantai-iltaa teille, meidän sängyssä ei harrasteta kuin nukkumista.
Meillä sama "ongelma".Itse haluaisin seksiä huomattavasti enemmän kuin kumppanini.Molemmat olemme kyllä edelleen(useita vuosia yhdessä)rakastuneita ja pidämme toistemme ulkonäöstä ym.
Välillä on kutukausia ja sitten taas hiljaisempaa.
Kultani on tyytyväinen,minä taas kuin kipeä kissa seksittömänä aikana.
Laatu korvaa määrän ..vai korvaako.
Tsemppiä sulle,jaksellaan!
Ei kuin värisevä vatukka käteen ja toimeksi! Vai puuttuuko myös läheisyyttä??
Onhan rakkaussuhteessa paljon muitakin kauniita asioita kuin seksi! Ne ehkä pienet asiat ja hetket, jotka kertovat nimenomaan rakkaudesta ja kaikkinaisesta hyväksynnästä kumppanien välillä. Liian pientä huomattavaksi??
Läheisyys ja kaikki siihen kuuluva pikkusälä, katseet, hymynhäivät, kosketus, haliminen, suukot, aivan jokapäiväinen huomioiminen jo käytännön elämän tasolla, yhteinen tekeminen harrastuksissa ja kotona, ja kaikki se elämän jakaminen. Keskustelu, kuuntelu, tukeminen, elämän "taakan" kannattelu, iloista iloitseminen.
Tätä kaikkea tarvitaan. Ja tätä kaikkea tarvitaan myös sopivien tilanteiden luomiseksi ja tunnelmaan virittäytymiseen että myös huippuhetket olisivat mahdollisia.
Pitkän kuivan kauden jälkeen yhdessä oleminen tietysti värittyy seksielämän runsaudella, ehkä liiaksikin, esim. pitkän seurustelusuhteettoman kauden jälkeen. Seurustelukumppanista saattaa saada aika kyltymättömän vaikutelman ja huomaavaisuutta häneltä satelee runsaskätisesti yhteistä aikaa järjestyessä. Suhteen jatkuessa elämä menee tässäkin asiassa uomiinsa, kuivat ja kosteat kaudet vaihtelevat. Onneksi!
Sulla..
"Nimbus" - onks se suoraan asicsin lenkkareista vai mistä ootkaan sen keksinyt?
Seksistä voisin sen verran sanoa, että olen aikamoinen seksimaanikko.. Kotonakin on kaapit pullollaan.......... ym tarvikkeita
Nimimerkki on sekoitus asicsin lenkkareista ja Harry Potterien luutamallista. Heh.
Mukava kuulla, etten ole ainoa, jota ongelma koskettaa. Olisi vielä mukava kuulla, onko joku päässyt ongelman yli ja miten.
Otsikko oli hämäävä; kyse ei ole niinkään seksin puutteesta kuin rakastelun -näinollen seksilelut eivät voi korvata kumppanin läsnäoloa.
Niin, kyl meikäläinenkin rakkautta ja läheisyyttä kaipaa..
Ja kun rakastelu alkaa vähentyä, niin mä en ainakan odota että se sit joku päivä palautuisi tasolle "aamuin - illoin"
Sopetumistahan tää elämä on..
Täällä meilläkin mielestäni liian vähän. Ei pitäis mitään ongelmaa olla, niin masentaa se ainainen torjutuksi tuleminen.
enkä enää edes tideä että mikä siinä seksissä mättää. alkuun sitä oli liian vähän. nyt omatkin halut on hiipuneet.... eikä asiasta voi keskustella, kun heti jos aloittaa, niin toinen hyökkää. olen umpikujassa. ja kuitenkin niin rakastunut...
kaikenlaisten välineiden hankkimista..
Ne piristää kummasti kuihtunutta s-elämää..
itse jätin tyttöystäväni melkee 3vk siitten.Syitä oli monta mut yks oli se ettei harrastettu seksiä enää.Se ei halunnu ja mä en kestäny sitä.Olen seksuaalisesti aktiivinen ja mulle ei riitä se et masturboin pari kertaa päivässä,haluan myös oikeeta seksiä.Jotkut kestää sitä ettei saa seksiä niin usein kun haluaa ja toiset ei.Ihminen päättää ite mitä on sille tärkeetä elämässä.Jos luulet että voit elää kumppanisi kanssa ilman seksiä niin toivotan teille onnea.vilpittömästi.
mul on ollut jo jonkin aikaa hiljais eloa kullan kanssa.Mä olen jostain syystä se osapuoli joka ei saa itsestään irti sillai miten täs hyvinä hetkinä oli. En ole masentunut mut henkisesti jotenkin väsynyt... Itseeni kyllä vaivaa kun tietää et kulta
on viriilimpi osapuoli ja mä... Jostain syystä
halut on kuivunut. Rakasta kumppaniani ja en missään
nimessä halua suhteen kuivuvan niin et ero tulisi.
Välillä oon ajatellut tää on vaan minussa oleva ongelma mut hyvä kuulla et sitä on muillakin ilmassa.
tulevat ja menevät. Varsinkin seurusteluaikana tapaamiset ja yhdessä ajan viettäminen saattavat antaa suhteesta kovin viriilin ja villin kuvan. On aivan luonnollista kehitystä, että seurustelun edetessä ja yhdessä elettäessä parisuhde saa muitakin sävyjä. Eletään kaikki elämään kuuluvat yhdessä, iloineen suruineen. Harvoin kahden ihmisen elämisen ryhmit niin tasajalkaa menevät, että innostukset ja alavireisyydet, seksihalut sattuisivat samoihin aikoihin. Mutta eikö rakkaus ole se tärkein, joka auttaa jaksamaan niin omat kuin kumppaninkin muutokset?!
naisenne ja uutta kehiin!! kyl suhteessa jotain on vikana jos ei enää seksi maita.
Blaah.
Olen myös pohtinut tuota ongelmaa... olemme jo pidempään olleet yhdessä mutta seksi on alkanut kadota kokonaan viimeisen vuoden aikana.
Asiasta on keskusteltukin mutta eipä se ole mitään muuttanut... tänä vuonna olemme rakastelleet huimat 5 kertaa, kyllä minuun ainakin vaikuttaa negatiivisesti.
Pahinta on kun kumppani hellii/hyväilee aamulla ja puhuu kauniisti illasta ja illalla sitten mennäänkin nukkumaan. Minua on jo alkanut ahdistaa kosketukset, tuntuu ihanalta kun toinen koskee hellästi mutta kun tiedän ettei se johda mihinkään niin se sattuu.... Rakastan ja haluan kumppaniani ja hän tietää hyvin tarkkaan miten sytyn, mutta sitten kun lapset ovat nukkumassa ne kosketukset loppuvat ja "väsyttää". Nykyään olen huomannut etäännyttäväni itseäni hänestä ankä anna hänen juurikkan koskea itseeni, suojelen itseäni pettymyksiltä. Helpompi olla ilman kun ei ole hellyyttä eikä turhaa toivoa ihanasta hellästä rakastelusta.
Jos tietäisin ratkaisu tähän tilanteeseen olisinkin onnellinen nainen...
Ehkä rakkaasi on jollain tasolla kyllästynyt seksiin kanssasi. Hän tietää jo etukäteen mitä hän tulee saamaan ja kuten lapsi kyllästyy jos "leikki" noudattaa aina samaa kaavaa, niin myös ihminen kyllästyy jos rakastelu noudattaa aina samaa kaavaa. Siispä:
Tee jotain repäisevää, erilaista, sellaista mitä et ole hänelle koskaan "tarjonnut". Olen aivan varma, että on asioita joita ette ole kokeilleet. Ehkä on aika hieman rohkaistua. Sinun on otettava ohjat käsiisi.
Keskity häneen, AJATTELE mitä teet.
Todellinen toisen huomaaminen ja myös rakkauselämässä ja seksissä huomioiminen vaatii keskittymistä yhteiseen hyvään, toiseen erityisesti ja itseen. Keskittymistä meihin. Keskittymiseen tarvitaan rauhaa, ettei elämäntilanne mistään suunnasta purista. Ja jonkin verran aikaa.
Tällaisista kyllä voi jutella kumppanin kanssa. Mitkä on fiilikset meidän kesken ja muiden ihmisten suuntaan, kun heitäkin aina on läheisinä. Keskustelu luo osaltaan yhteyttä, jota tarvitaan luottamuksen syntymiselle, tunteelle että olemme jakamassa tätäkin asiaa yhdessä, että tässäkin tuemme toisiamme.
Pitäisi vaan osata jutella ajoissa, ihan vaikka vaan juttelun vuoksi tuulettaa päätään ja sydäntään. Ettei tämäkään seksiosasto ala elämässä painaa, rasittaa tunteita ja aiheuta solmusykkyrää, jota sitten viimehädänhetkellä on vaikea kiihkoilematta on availla. Siinä jutellessa ne toiveetkin tulevat selville, mistä pitää, mistä haaveilee, ettei sitten rakastellessa vain puuhkuta tutun ja turvallisen tavan mukaan.
Tästä aiheesta sukeutui hyvä keskustelu Ranneliike.netin sisarsivustolla, check it out: http://lepakkolaakso.net/keskustelu.php?act=rthrd&grpid=24&thrdid=2100
Se, etteivät seksihalut kohtaa, aiheuttaa varmaan keskustelua monissa suhteissa. Minulle seksi on todella tärkeää ja sytyn tosi nopeasti. Usein valahdan märäksi jo siitä, että saan toisen syliini. (Eikä sekään ole aina mukavaa.) :) Meillä toinen osapuoli ei yleisesti ottaen "tarvitse" yhtä paljon seksiä kuin minä.
Minun mielestäni yksi avain sopivan tasapainon löytämiseen on kaikilta osin puhua toisen kanssa. Meillä seksistä puhutaan paljon ja olen opettanut tyttöystävää kertomaan, mistä hän pitää ja mistä ei, jne. Meillä sanotaan suoraan, jos haluttaa, ja sanotaan suoraan myös se, jos ei haluta tai väsyttää. Haluttomuudestakin voidaan vitsailla: "Ihme ettei minua ole haluttanut kahteen viikkoon eikä oikeastaan haluta vieläkään..." :) Täytyy myös muistaa, että haluaminen on lopultakin aina aivoista kiinni. Stressi, kiireet, huolet ja murhet, tunne ettei toinen huomioi... Paljon ei tarvita ja halut ovat poissa.
Puhuminen yleensäkin helpottaa asioiden sujumista. Minulla on tavoitteena oppia tuntemaan toinen aina vain paremmin ja paremmin, myös seksin osalta. Meillä on esimerkiksi käytetty "taulukointia" orgasmien suhteen, eli jälkeenpäin kysellään varovasti, että mitä antaisit asteikolla 1-10. Kuulostaa ehkä kornilta ja mekaaniselta, mutta ei se sitä ole. Sillä tavalla olen esimerkiksi oppinut ymmärtämään, millä tavoin toinen saa helpommin tai voimakkaammin. Seksi kun on mielestäni paitsi tunne, myös tekniikkalaji! :) Ja kun tunne on rakastelussa jo mukana, niin tekniikkaakin voi jo hioa... :)
Olen yrittänyt opettaa toiselle myös sitä, ettei rakastelusta tarvitse ottaa hirveästi paineita. Nykyään kun lähestyn häntä, hän saattaa sanoa jo etukäteen että "Luulen etten voi nyt saada." Siihen minä annan aina vastauksen, ettei rakastelu ole pelkästään orgasmin tavoittelua ja pyydän lupaa pitää häntä silti hyvänä. Usein epäily saamattomuudesta ei pidä paikkaansa, mutta toisaalta ääneenlausuttuna riisuu kuitenkin sellaisia paineita, että tarvitsisi tavoitella orgasmia väkisin.
Meillä eletään kiireistä elämää, johon kuuluvat opiskelu, työt ja treenit. Aikaa ei siis ole turhan paljon... Ehkä siksikin on muotoutunut sellainen tapa, että loppujen lopuksi melko harvoin kumpaakin rakastellaan samana iltana. (Kuulostaa taas näin sanottuna ääliömäiseltä, kun rakastelu on niin monimuotoinen asia...) Kun toinen lähestyy toista ja alkaa pitämään hyvänä, orgasmin jälkeen olo on jo usein niin väsynyt ja voimaton ettei toista välttämättä jaksa pitää hyvänä. Toiveesta pidetään kyllä, mutta tiedetään, että jos toinen ei tänä iltana jaksa pitää hyvänä niin seuraavana iltana on sitten se oma vuoro. Ja jos toista ei haluta, niin miksi sen pitäisi olla esteenä toisen hyvänäpitämiselle? Minua ei ole haluttanut yli kuukauteen (mikä on minulle tosi pitkä aika), mutta tyttöystävä ei ole silti jäänyt ilman. Enhän minä ole silittämättäkään tai jätä halaamatta, vaikken itse sitä juuri sillä hetkellä tarvitsisi! Tiedän että kun kiire vähän helpottaa, niin sitten nautitaan taas...
Koskettelun, läheisyyden ja arkipäivän kehujen ja kiitoksien merkitystä ei voi mielestäni myöskään liikaa painottaa. Kun toinen ehtii meillä tiskata, on se jo iso kiitoksen aihe. Tyttöystäväni oli ennen melko arka joissain rakasteluun liittyvissä asioissa, mutta ihailu, kannustus, rohkaisu ja kehut ovat muuttaneet häntä paljon.
Kiitos että kerrankin tästä aiheesta saatiin asiallinen, kannustava ja ehdottoman positiivinen kommentti! Sai todella uskomaan (pitkästä aikaa) että kyllä kahden naisen on mahdollista olla onnellisia yhdessä, erilaisista libidoista ja ties mistä huolimatta. Eli kiitos, pelastit päiväni! :)
Kuusi vuotta meni hyvin, sitten se parin vuoden ajan harveni ja loppui kokonaan. Yli vuoden seksittömyyden jälkeen olimme niin etääntyneitä toisistamme, että ero tuli. Toistuva torjuminen loukkasi, suututti ja jätti jälkensä. En usko, että kukaan muukaan voisi minua enää haluta, koska tuo nainen, jonka tiedän vieläkin rakastavan minua, niin päättäväisesti torjui minut kokonaan seksuaalisesti, ilman syitä ja selityksiä. Lukemattomat kerrat kun yritin asiasta keskustella, vastaus oli, että kyllä hän haluaa ja millon vaan, mutta torjutuksi tulin kuitenkin aina. Mikään ei auttanut. Lopuksi ei enää edes osannut lähestyä toista, sitten loppui kaikki, suukot, halaukset, ystävällinen puhe ja hiipui omatkin halut. Silti rakastan häntä vieläkin - aina.
Meillä on tuo tilanne juuri nyt... haen itse etäisyyttä kumppaniini, en halua helliä kosketuksia, lupauksia seksistä jne. koska tiedän että se ei johda mihinkään. Toiveeni heräävät helposti vaikka tiedän jo niiden herätessä niiden olevan täysin turhia. Tämä toistui taas eilen, aamulla hän tuli sängyssä syliini puhui ihanan pehmeällä äänellään, kosketteli hellästi ja edotti että illalla voisimme nauttia tosistamme.... iltakin sitten tuli, oli työasioita ja väsytti. Mieleeni tulee että hän tekee tätä aivan tarkoituksella, miksi muuten hän kerrasta toiseen jatkaa samalla tavalla, olen sanonut hänelle tuostakin asiasta ja sanonut että itsetuntoni kärsii tilanteesta pahasti. Viimeksi olen saanut rakastella häntä heinäkuussa, hän on edellisen kerran rakastellut minua huhtikuun alussa.
Pelkään antaa hänen koskea itseeni, rehellisesti olen miettinyt mitä teen tässä tilanteessa. Muihin en koske niin kauan kuin meillä on suhde. Toisaalta kun suhde on mennyt jo siihen että pelkään ehdottaa / hänen ehdotuksiaan (ne eivät kuitenkaan toteudu) ja halujen herääminenkin on jo nykyään epämiellyttävää, mihin enää pääsemme tässä?
Eräs ikävä piirre on myös se että nukkumaan mennessämme jos hänen kätensä nousee rinnalleni tms. menen täysin lukkoon, olen alkanut jo pelätä seksiä. makaan jäykkänä ja toivon/pelkään hänen alkavan hyväillä minua. Ristiriitaiset tunteet vellovat, olen miettinyt ulkopuolisen avun hakemista mutta kun seksuuaaliterapeuteilla on usein (käsittääkseni) melkoinen hetero-oletus niin ei sekään tunnu huokuttelevalta.
Miksi ei voi rakastella aamulla, kun silloin on hellät tuntemukset? On hassua, että silloin vain luvataan illalla rakastella. Illallahan voi tosiaan olla aivan poikki.
Minusta rakastella voi ihan mihin aikaan tahansa, kunhan olo on sopiva.
Tosi kurja tuollainen "rakastelulukko". Luulisi, että seksuaaliterapeutit osaisivat auttaa myös lesboja. Miksi he ymmärtäisivät vain heteroiden tunne-elämää ja seksuaalisuutta? Ihmisillä on loppujen lopuksi aika samanlaisia tarpeita sukupuolisesta suuntautumisesta riippumatta.
meillä on perheessämme lapsia, joten ilta/yö on aikaa jolloin on mahdollista rakastella... Aamulla on hiukan liian suuri riski että lapset heräävät ja tulevat vaatimaan aamupalaa... ei oikein toimi silloin
Niin ei se joka perheessä toimi.
Mutta meilläkin on lapsia. Aika isoja tosin, osaavat ottaa aamupalaa itsekin. Totta, että pienet lapset rajoittavat seksielämän ajankohtia.
Tod.hyväkeskustelu aihe;on tosi helpottavaa ajatella näin sinkkuna että ei tää oma elämäntilanne olekaan sitä jatkuvaa puutetta ja kurjuutta ja yksinoloa.kun on kokemusta myös parisuhteista niin tietää ettei seksi ole ikinä itsestäänselvyys,eikä mikään muukaan.se säännöllisyys on kai se asia joka poistaa sen jännityksen ja värinän parisuhteesta, ja se että nähdään joka pv ,sitä arkea...niinhän se on että mitä ei voi saada se kiinnostaa ja se mikä on saatavilla se i niinkään. mutta, vaikka kuinka olisi kiihkeää alussa, aina se vähän vauhti hiipuu ajan kanssa. nää on mun kokemuksia,joku on varmaan eri mieltäkin. halut on kovin riippuvaisia jaksamisesta, ja hormonikierrosta.
on kuukaudessa aikoja että tekee mieli kovasti, ja aika harvoin on mahdollisuutta siihen saada kumppanina, ei muuta kuin omin käsin onneen ja toivoa sopii että joskus saisi jonkun kiinni.;9