Diagnosoitu henkilö on lääketieteen kannalta katsottuna
vaikka fyysisesti katsoen, usein henkiseltä kantiltaan
voi olla keskimääräisesti muita terveempi.
As-pedanttina olen terveysintoilija. Nautin ravintoa
vain sen verran kuin kulutan.
Assina olen sosiaalisissa suhteissa ja taidoissa usein aut, lähes täystuho.
Hiukan ristiriitaista, koska henkilöä ilman dg.tä pidetään "terveenä".
vaikka fyysisesti katsoen, usein henkiseltä kantiltaan
voi olla keskimääräisesti muita terveempi.
As-pedanttina olen terveysintoilija. Nautin ravintoa
vain sen verran kuin kulutan.
Assina olen sosiaalisissa suhteissa ja taidoissa usein aut, lähes täystuho.
Hiukan ristiriitaista, koska henkilöä ilman dg.tä pidetään "terveenä".
Vastaukset 8
Vanhimmat
Tämäpä hyvä. Niin siis mua voidaan pitää terveenä, kun mulla ei ole diagnoosia. HHHMMMM
Mitä se diagnoosi siihen vaikuttaa? Ei muuta, kuin, että lääkärin mielestä mulla on silloin as, jos se on sen diagnosoinut.
No tiedän kyllä, mitä ajattelette vastaväittäjät, mutta en tarkoittanut sitä.
Mulla ei ole varsinaisesti yhteen toiseenkaan sairauteen diagnoosia, vaikka se on varsin ilmeinen.
Silti sairastan sitä.
Yrititkö hakea sitä, että As diagnoosi ei välttämättä tarkoita, että henkilö olisi tällöin pahemmin autistinen esimerkiksi? Vai, että diagnoosi ei tee assista assia? Vai et kumpaakaan?
Että ennen dg olin laillisen yleislääkärin tutkimuksen mukaan terve kuin pukki.
Moni vanhemman polven tk-lääkäri sanoo vieläkin piut paut monille "näille" dg:lle.
Juridisessa mielessäkin olen OK ja täysin vastuullinen teoistani.
Kuitenkin lääketieteellisessä katsannossa olen sairas, koska minulla on as.
Ei se minua loukkaa. Muuten; olisin nuorena miehenä saanut raivarin, jos
joku autistitutkija olisi sanonut minua assiksi.
Lapsille ja murrosikäisille dg on tiukka selittämisen paikka.
DG:t ovat hyvä juttu. Kun tapaan hillittömästi riehuvan kaverin
jossain yleisellä paikalla, voi ajatella; mitä tuon raivon takana ehkä on.
Eli tuomitsevuus vähenee tietäessään, ettei itsekään ole ihan "100"!
Niin aspergerilla on systemaattiset aivot - mutta empatia puuttuu. Voit kuitenkin oppia empatiaa. Siitä on sinulle kyllä hyötyäkin, vaikket sitä vielä havaitse. Nykyajan yhteiskunta tosin korostaa omaan pussiin vetämistä, mutta ihmissuhteissa tämä merkitsee ongelmia...
itse olen hyvinkin empaattinen assi
Ei asseilta empatiaa puutu. Me emme vain (aina) osaa ilmaista empatiaamme. Itse tunnen empatiaa erityisen paljon eläimiä kohtaan, tietty ihmisiäkin, mutta erityisesti eläimiä kohtaan.
Kuin Rahikaisen ruuna.Rakkaus eläimiin tuli ensin mukaan elämään.
Uuteen oivallukseen saattaa riittää joku hyvä tapaus.
Muutama vuosi sitten keväällä aamulenkillä koiran kanssa
joku vaan niksahti; hokasin äkkiä, miten fiksuja nykykoululaiset enimmältään ovat.
Ihmettelen tätä "valaistumisen" hetkeä vieläkin!
Minun tietääkseni hyvin monet assit osoittavat hellyyttä ja ovat empaattisia juuri eläimiä, ei ihmisiä kohtaan, koska eläimiä "saa" ymmärtää omaehtoisesti.
Meidän assi ei pidä koskettamisesta, mutta koiraa on silti kiva silittää ja koira saa nuolla silittäjän kättä.
Empatia tulee esiin satunnaisesti varmaan siksi, että sosiaaliset tilanteet tulevat ymmärretyiksi satunnaisesti. Esimerkiksi vähän oudomman sukulaisen hautajaisissa muiden suru on pelkästään kiusallista, mutta tavallisesti ärsyttävän pikkuveljen kokemus koulukiusaamisesta herättää yllättäen myötätuntoa. Varmaan meidän "normaalien" pitäisi älytä toimia tulkkina ajoissa, tilanteet tulevat ja menevät niin nopeasti.