jos löytyisi kohtalotovereita..
olen nuori nainen,opiskellut,tehnyt aina töitä,ja juonut hirveät määrät viinaa.mulla on KÄSITTÄMÄTÖN halu tuhota aina kaikki kun asiat on "liian hyvin" helvetin nopeasti ja tehokkaasti juomalla ja yhtäkkiä havahdun että oon juonut viikon aamusta iltaan,säätänyt herraties mitä.. ja minkä takia??? n.40000 ammattiauttajaa on katsonut muo ja sanonut että pitäiskö sun ajatella tota sun juomista?apua!! että ajatella tota juomista..juu kuuluu kaksi kolme kuukautta ja taas on sama tilanne,mä oon mielestäni parantunut kun on tehty hirveät määrät työtä(rangaistus itselle),treenattu kroppa kuntoon(2 rangastus),ja koti kiiltää.ja miten loppu sitä onkaan kun tätä on jatkunut kahdeksan vuotta.selkärankaa mulla ei ole viinan suhteen senttiäkään!kertokaa joku viisaampi mitä tulisi tehdä?
olen nuori nainen,opiskellut,tehnyt aina töitä,ja juonut hirveät määrät viinaa.mulla on KÄSITTÄMÄTÖN halu tuhota aina kaikki kun asiat on "liian hyvin" helvetin nopeasti ja tehokkaasti juomalla ja yhtäkkiä havahdun että oon juonut viikon aamusta iltaan,säätänyt herraties mitä.. ja minkä takia??? n.40000 ammattiauttajaa on katsonut muo ja sanonut että pitäiskö sun ajatella tota sun juomista?apua!! että ajatella tota juomista..juu kuuluu kaksi kolme kuukautta ja taas on sama tilanne,mä oon mielestäni parantunut kun on tehty hirveät määrät työtä(rangaistus itselle),treenattu kroppa kuntoon(2 rangastus),ja koti kiiltää.ja miten loppu sitä onkaan kun tätä on jatkunut kahdeksan vuotta.selkärankaa mulla ei ole viinan suhteen senttiäkään!kertokaa joku viisaampi mitä tulisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Pyydä n.40000 ammattiauttajalta lisää ja tarkempia neuvoja. Kerro kaunistelematta koko tilanteesi.
Tämän palstan neuvot voit lukea alla olevista kirjoituksista.
lakkaisit ajattelemasta juomista ja alkaisit ajatella raitistumista?
Selkäranka ei auttanut minuakaan viinaa vastaan taistellessa, vaikka sisukkaana olen aina itseäni pitänytkin. Älystäkään ei ollut mitään hyötyä. Ainoa mikä auttoi, oli se että nostin kädet pystyyn ja luovutin. Myönsin että tästä en selviä yksin.
Entä jos 40 000 ammattiauttajan sijaan kokeilisit samaa konstia, jonka avulla maailmassa on toipunut muutama miljoona kaltaistasi? Pyytäisit ammattilaisten sijaan apua vertaisiltasi. Eivät ne ammattilaiset viinapirua sinun puolestasi kukista, mutta vertaiset osaavat kertoa kuinka ovat itse sen kukistaneet.
Kontaktin niihin vertaisiin saat soittamalla AA:n vastauspalveluun 040 8484000 (tai siihen toiseen numeroon, joka sinulle kohta täällä palstalla tarjotaan :-) Lisäohjeita löydät esimerkiksi klikkaamalla profiiliani.
Se toinen numerohan on 09-750200 :-D
"...selkärankaa mulla ei ole viinan suhteen senttiäkään!"
Tuo on hyvä lähtökohta. Nyt kenenkään niistä 40.000 urheasta ei enää tarvitse turhaan pitää sinulle luentoa aiheesta
"Sisun ja selkärangan merkitys lievän viini- ja likööriongelman hallinnassa".
Vie se jäljellä oleva selkärankasi johonkin niistä osoitteista, joita saat näistä esitetyistä puhelinnumeroista ja junttaa itsesi penkkiin.
vaan täydellisellä antautumisella viinapiru on voitettavissa, kuten kollega tuossa kirjoittikin.
Suosittelen, että lukisit Raimo O. Kojon kirjan "Eroon viinasta". Se on tuliliemen tuttavan tien itse kulkeneen miehen kirjoittama, asiallinen, avartava, karmea ja selkeä teos ja se on auttanut satoja, minä mukaanluettuna.
Tämän saman olisivat voineet sanoa lukuisat tämän palstan käyttäjät. Kirjoitan siksi, että olen itse aikoinani ollut hyvin samantapaisessa tilanteessa. Puolikin vuotta ja enemmänkin meni selvänä ollessa ja kaikki oli ihanasti...mutta aina se päättyi viskikuuriin. Aina edellistä pahempaan.
Mutta kun runsas seitsemän vuotta sitten panin korkin kiinni, tiesin että se myös pysyy kiinni. Olin laskenut aseeni Kuningas Alkoholin edessä ja antautunut. Siitä se lähti. Ei enää viinattomuutta hampaat irvessä, vaan raittiutta. Viina ei kuulu enää elämään, ei muodosta sen keskelle mustaa aukkoa. Toivoa on, natalia, viinasta irtipäässeitä on aika joukko. Elämme täysipainoista, ihmisarvoista elämää. Meille tämä on ainoa tapa elää sellaista.
vastauksista,mulla on justiinsa sellainen tilanne kun olen ollut nyt juomatta kolmisen kuukautta ni oikeen huomaan kun takaravossa on alkanut hakkaa se "toinen minä" että kyllä vähän voi ottaa,ja enhän mä voi,sen oon tiennyt kauan,mutta kun pää on vaan sairas ja pahasti!oikeen tosissaan,pääseekö siitä äänestä eroon ikinä,koska totuuden nimessä en mä sen viinan makua rakasta,vaan hullua humalaa!!!ja miksi,miksi voin haluta sellaiseen tilaan mitä sydämestään vihaa?
Vähintäinkin siinä vaiheessa kun se toinen minä pusoo esille, niin on tehtävä jotain, mikäli tosissaan aikoo raitistua. Itse aikoinani tartuin puhelimeen ja soitin jompaan kumpaan noista em numeroista ja niin tulen vastakin tekemään jos aihetta ilmaantuu, koska tuo viinanhimo saattaa kestää vain hetken ja siitä hetkestä pääsee kivuttomasti ylitse vaikkapa juttelemalla puhelimessa toipuneen alkoholistin kanssa.
Vajaa pari vuotta sitten tein päätöksen, etten lähde juomaan ennen kuin olen soittanut noin kymmenen puhelua. Jos ne eivät auta, niin vasta sitten.
Yritän selittää omalta kannaltani. Et ole vielä päästänyt irti alkoholista, et ole ollut raitis juomaton alkoholisti kolmea kuukautta, olet vain sinnitellyt ja tehnyt töitä ym. hullunlailla, että sitten joskus saisit luvan ryypätä. Tottakai ne äänet siellä huutelee, kun antaa luvan. Tarvitset todella vertaistukea ja sitä, että et ajattele, että kyllä sitten joskus taas voi ottaa. Sinun pitää huomata, että tämä raitis elämä on todella elämisenarvoista, kokea sen mukavuudet. Ne äänet käyvät todella vähiin pitemmän raittiuden myötä, itse vasta 8 kk takana ja ensin se oli melkoista päivittäistä voittamista, nyt ei tule mieleen kuin välähdyksenomaisesti ehkä kerran kuussa ja saman olen päättänyt, että ennenkuin tartun pulloon, soitan muutamalle AA-kaverille.
Olisiko sinun aivan mahdoton etsiä itsellesi sopiva aa ryhmä ja ruveta nauttimaan elämästä ilman pelkoa, että sitä hallitsee viina.