USA:n kannabiksen kieltolaissa
kyse ei ollut oikeastaan vain politiikasta vaan ennemminkin taloudellisista
intresseistä. Hamppu oli 1800-luvun alkuun asti merkittävin kuitukasvi
maailmassa: siitä tehtiin arviolta 80% ihmiskunnan vaatteista, teltoista,
köysistä jne, ja se soveltui mainiosti myös paperin valmistukseen. Teollisen
vallankumouksen myötä hampun asema heikkeni merkittävästi, kun paperin
valmistus puusta ja keinokuidut tulivat uusien teollisuusprosessien ansiosta
hamppua tehokkaammiksi. 1930-luvun alussa hampunjalostusteknologia kehittyi
kuitenkin siten, että hampusta tuli vakava uhka yrityksille jotka olivat
sijoittaneet puuhun perustuvaan paperintuotantoon ja tekokuituihin. Paperin
valmistus hampusta uudella menetelmällä vähensi kustannukset alle puoleen
puuselluun verrattuna. Lisäksi hamppu tuottaa sadon vuosittain, hyvissä
olosuhteissa jopa useita satoja vuodessa.
Eräs uhatuista oli mediamoguli William Hearst. Paitsi että hän omisti
lukuisia sanoma- ja aikakauslehtiä, hän oli myös osakkaana monissa
paperitehtaissa ja omisti tuhottoman paljon metsää. Omia etujaan
suojellakseen Hearst valjasti lehdistönsä ja uutiselokuvatuotantonsa sotaan
hamppua vastaan. Hearst itse oli paatunut rasisti, ja myös hänen lehdistönsä
hyödynsi häikäilemättä valtaväestön ennakkoluuloja mustia ja latinoja
kohtaan. Sensaatiomaisissa lehtijutuissa marijuanan kerrottiin olevan
syyllinen mielipuoliseen, irstaaseen käyttäytymiseen ja murhanhimoisuuteen:
"Marihuana influences Negroes to look at white people in the eye, step on
white men's shadows and look at a white woman twice." -Hearstin lehdistö
1936
"Marihuana makes fiends of boys in thirty days -- Hashish goads users to
bloodlust." -Hearstin lehdistö 1937
vuonna 1948 oli propaganda löytänyt uusia ulottuvuuksia:
"Marihuana leads to pacifism and communist brainwashing" -H.J. Anslinger
"Marihuana on portti koviin huumeisiin" lienee propagandan tuorein versio.
Paperin ohella uhattuna oli myös keinokuituja valmistava kemianteollisuus.
Pitkäkuituinen hamppu on erittäin kestävää ja edullista, siitä tehty kangas
vettähylkivää, ja kaiken lisäksi hampun kasvattaminen on helppoa eikä vaadi
torjunta-aineita. Niinpä myös kemianteollisuuden yrityksillä oli näppinsä
pelissä hampun kieltolain ajamisessa. Suurimman yrityksen, DuPontin
pankkiiri oli sattumoisin valtiovarainministerinä näihin aikoihin. Hän oli
myös silloisen huumeviraston (Federal Bureau of Narcotics, nykyinen DEA)
johtajan Harry J. Anslingerin setä. Niinpä Anslinger lähti taistoon hamppua
vastaan. Hänen suurin saavutuksensa - yhdessä valtiovarainministeriön
kanssa - oli vuonna 1937 hampulle asetettu vero (marihuana transfer tax
act), jonka hän henkilökohtaisella panoksellaan ajoi läpi kongressissa. Vero
oli tarkoitettu näennäisesti hampun huumekäytön estämiseksi, mutta
käytännössä se merkitsi sitä, että hamppu verotettiin kilpailukyvyttömäksi
kuitukäytössä.
Kongressin kuulemistilaisuudessa Anslingerin puhe lain puolesta koostui
suurelta osin Hearstin lehdistöstä lainattuihin otteisiin, joita hän luki
ääneen. Hän näki myös paljon vaivaa varmistaakseen, että mahdollisille
hampun puolestapuhujille ilmoitetaan kuulemistilaisuudesta mahdollisimman
myöhään. Muun muassa American Medical Association, joka mitä
todennäköisimmin olisi puhunut marihuanan lääkekäytön puolesta, sai tiedon
vain kaksi päivää aiemmin.
Hamppusodan vieminen ulkomaille ei varmaankaan johtunut ainakaan vähiten
usa:laisen teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämispyrkimyksistä. Päätöksiä
tehtäessä ei huomioitu olemassa ollutta tutkimustietoa kannabiksen
päihdekäytön vaikutuksista (mm. englantilaisten tekemät tutkimukset Intiasta
ja Pakistanista). Sen sijaan päätösten pohjana käytettiin sensaatiohakuisia
lehtijuttuja ja tarkoitukseen räätälöityä tutkimustietoa. WHO:n edustaja
P.O.Wolf totesi kannabiksesta joskus 30-40 -luvulla, että "aina ikiajoista
lähtien marihuana on ollut yhteydessä mielisairauksiin, rikollisuuteen,
väkivaltaan ja raakuuksiin." 90-luvulla WHO kunnostautui sensuroimalla
tutkimuksen jossa kannabis todettiin tupakkaa ja alkoholia vaarattomammaksi
päihteeksi. USA:n johdolla kannabis lisättiin täysin kiellettyjen
substanssien luetteloon. Niiden lukuisten vanhan kannabiskulttuurin maiden
vetoomukset, joissa oltiin huolissaan haitallisemman alkoholin vyörystä jos
kannabis kielletään, jätettiin huomiotta. Amerikkalaisen teollisuuden etujen
nimissä jouduttiin myös lakkauttamaan hyvin toiminut valtion
kannabismonopoli Tunisiassa.
Sodan seurauksena ennen niin yleinen ja hyödyllinen hamppu on unohdettu
suuressa osassa maailmaa, rikollisjärjestöt rahoittavat sillä toimintaansa
ja harmittomat käyttäjät saavat jopa vankilatuomioita. Propagandalla läpi
ajettu kieltolaki ei hyödytä ketään - joitakin teollisuudenaloja ehkä lukuun
ottamatta. Sen lisäksi että kieltolaki aiheuttaa tarpeetonta harmia
kannabiksen käyttäjille, se vaikeuttaa myös hampun hyötykäyttötutkimusta.
Hampussa on niin paljon potentiaalia jo pelkästään ympäristöystävällisenä,
kestävänä, monipuolisena ja tuottoisana kuitukasvina että... olisiko jo aika
ottaa järki käteen?
lähteet:
Hamppu Suomessa, toim. J.K. Ihalainen (Palladium-kirjat)
Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen - huumausainepolitiikka
Pohjolassa
http://www.reefermadness.org/propaganda/prop.html
http://www.fattyboombatty.com/hemp.htm
kyse ei ollut oikeastaan vain politiikasta vaan ennemminkin taloudellisista
intresseistä. Hamppu oli 1800-luvun alkuun asti merkittävin kuitukasvi
maailmassa: siitä tehtiin arviolta 80% ihmiskunnan vaatteista, teltoista,
köysistä jne, ja se soveltui mainiosti myös paperin valmistukseen. Teollisen
vallankumouksen myötä hampun asema heikkeni merkittävästi, kun paperin
valmistus puusta ja keinokuidut tulivat uusien teollisuusprosessien ansiosta
hamppua tehokkaammiksi. 1930-luvun alussa hampunjalostusteknologia kehittyi
kuitenkin siten, että hampusta tuli vakava uhka yrityksille jotka olivat
sijoittaneet puuhun perustuvaan paperintuotantoon ja tekokuituihin. Paperin
valmistus hampusta uudella menetelmällä vähensi kustannukset alle puoleen
puuselluun verrattuna. Lisäksi hamppu tuottaa sadon vuosittain, hyvissä
olosuhteissa jopa useita satoja vuodessa.
Eräs uhatuista oli mediamoguli William Hearst. Paitsi että hän omisti
lukuisia sanoma- ja aikakauslehtiä, hän oli myös osakkaana monissa
paperitehtaissa ja omisti tuhottoman paljon metsää. Omia etujaan
suojellakseen Hearst valjasti lehdistönsä ja uutiselokuvatuotantonsa sotaan
hamppua vastaan. Hearst itse oli paatunut rasisti, ja myös hänen lehdistönsä
hyödynsi häikäilemättä valtaväestön ennakkoluuloja mustia ja latinoja
kohtaan. Sensaatiomaisissa lehtijutuissa marijuanan kerrottiin olevan
syyllinen mielipuoliseen, irstaaseen käyttäytymiseen ja murhanhimoisuuteen:
"Marihuana influences Negroes to look at white people in the eye, step on
white men's shadows and look at a white woman twice." -Hearstin lehdistö
1936
"Marihuana makes fiends of boys in thirty days -- Hashish goads users to
bloodlust." -Hearstin lehdistö 1937
vuonna 1948 oli propaganda löytänyt uusia ulottuvuuksia:
"Marihuana leads to pacifism and communist brainwashing" -H.J. Anslinger
"Marihuana on portti koviin huumeisiin" lienee propagandan tuorein versio.
Paperin ohella uhattuna oli myös keinokuituja valmistava kemianteollisuus.
Pitkäkuituinen hamppu on erittäin kestävää ja edullista, siitä tehty kangas
vettähylkivää, ja kaiken lisäksi hampun kasvattaminen on helppoa eikä vaadi
torjunta-aineita. Niinpä myös kemianteollisuuden yrityksillä oli näppinsä
pelissä hampun kieltolain ajamisessa. Suurimman yrityksen, DuPontin
pankkiiri oli sattumoisin valtiovarainministerinä näihin aikoihin. Hän oli
myös silloisen huumeviraston (Federal Bureau of Narcotics, nykyinen DEA)
johtajan Harry J. Anslingerin setä. Niinpä Anslinger lähti taistoon hamppua
vastaan. Hänen suurin saavutuksensa - yhdessä valtiovarainministeriön
kanssa - oli vuonna 1937 hampulle asetettu vero (marihuana transfer tax
act), jonka hän henkilökohtaisella panoksellaan ajoi läpi kongressissa. Vero
oli tarkoitettu näennäisesti hampun huumekäytön estämiseksi, mutta
käytännössä se merkitsi sitä, että hamppu verotettiin kilpailukyvyttömäksi
kuitukäytössä.
Kongressin kuulemistilaisuudessa Anslingerin puhe lain puolesta koostui
suurelta osin Hearstin lehdistöstä lainattuihin otteisiin, joita hän luki
ääneen. Hän näki myös paljon vaivaa varmistaakseen, että mahdollisille
hampun puolestapuhujille ilmoitetaan kuulemistilaisuudesta mahdollisimman
myöhään. Muun muassa American Medical Association, joka mitä
todennäköisimmin olisi puhunut marihuanan lääkekäytön puolesta, sai tiedon
vain kaksi päivää aiemmin.
Hamppusodan vieminen ulkomaille ei varmaankaan johtunut ainakaan vähiten
usa:laisen teollisuuden kilpailukyvyn säilyttämispyrkimyksistä. Päätöksiä
tehtäessä ei huomioitu olemassa ollutta tutkimustietoa kannabiksen
päihdekäytön vaikutuksista (mm. englantilaisten tekemät tutkimukset Intiasta
ja Pakistanista). Sen sijaan päätösten pohjana käytettiin sensaatiohakuisia
lehtijuttuja ja tarkoitukseen räätälöityä tutkimustietoa. WHO:n edustaja
P.O.Wolf totesi kannabiksesta joskus 30-40 -luvulla, että "aina ikiajoista
lähtien marihuana on ollut yhteydessä mielisairauksiin, rikollisuuteen,
väkivaltaan ja raakuuksiin." 90-luvulla WHO kunnostautui sensuroimalla
tutkimuksen jossa kannabis todettiin tupakkaa ja alkoholia vaarattomammaksi
päihteeksi. USA:n johdolla kannabis lisättiin täysin kiellettyjen
substanssien luetteloon. Niiden lukuisten vanhan kannabiskulttuurin maiden
vetoomukset, joissa oltiin huolissaan haitallisemman alkoholin vyörystä jos
kannabis kielletään, jätettiin huomiotta. Amerikkalaisen teollisuuden etujen
nimissä jouduttiin myös lakkauttamaan hyvin toiminut valtion
kannabismonopoli Tunisiassa.
Sodan seurauksena ennen niin yleinen ja hyödyllinen hamppu on unohdettu
suuressa osassa maailmaa, rikollisjärjestöt rahoittavat sillä toimintaansa
ja harmittomat käyttäjät saavat jopa vankilatuomioita. Propagandalla läpi
ajettu kieltolaki ei hyödytä ketään - joitakin teollisuudenaloja ehkä lukuun
ottamatta. Sen lisäksi että kieltolaki aiheuttaa tarpeetonta harmia
kannabiksen käyttäjille, se vaikeuttaa myös hampun hyötykäyttötutkimusta.
Hampussa on niin paljon potentiaalia jo pelkästään ympäristöystävällisenä,
kestävänä, monipuolisena ja tuottoisana kuitukasvina että... olisiko jo aika
ottaa järki käteen?
lähteet:
Hamppu Suomessa, toim. J.K. Ihalainen (Palladium-kirjat)
Nils Christie & Kettil Bruun: Hyvä vihollinen - huumausainepolitiikka
Pohjolassa
http://www.reefermadness.org/propaganda/prop.html
http://www.fattyboombatty.com/hemp.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niinpä, näinhän se on. Mutta kannattaako kangeta vastavirtaan? Siitä ei seuraa, kun ongelmia. Juuri tämän päihdepolitiikkaa koskevan mielivallan takia.