No mulla on rasittava ongelma, enkä osaa selittää syitä itselleni. Osaisiko joku muu analysoida?
Siis hommahan on näin: olen ihan suunnattoman ihastunut. (Joskus mietin että ehkä jopa rakastunut?) Ja siis ihmiseen, jonka kanssa olen enemmän ja vähemmän hengaillut reilut puoli vuotta. Tänään olin hänen luonaan, toivonani viettää koko viikonloppu siellä. Puhe oli että mies lähtee EHKÄ tänään reissuun. Ajattelin että ei se varmaan lähekkään ja yhtäkkiä sitten tulikin puhelu, että nyt pitää sitten lähteä. No tätä ennen olin niin iloinen ja onnellinen ja hymy naamalla, mutta kun kuulin tämän, olin ihan itku kurkussa. Ja sitten tietenkin itkin...
No tästähän sitten ei seuraa kuin huonoa. Miehelle tulee paha mieli ja huono omatunto kun näkee mut itku silmässä, vaikka ei ole tehnyt mitään pahaa. Ja minä olen ihan surullinen, kun joudunkin viettämään aikaani kotona...
En osaa itselleni selittää miksi tulen niin surulliseksi, jos mies ei olekaan kanssani. Miksi en voi ottaa sitä normaalisti??? Kertokaa mulle. Tämä rasittaa suhdetta.
Oma arveluni on se että kun mä tykkään vaan olla sen kanssa niin paljon, nautin ja olen onnellinen. Kun taas sitten kotona yksinäinen. Mieskin haluaisi tietää et mikä on kun näin aina käy...
Siis hommahan on näin: olen ihan suunnattoman ihastunut. (Joskus mietin että ehkä jopa rakastunut?) Ja siis ihmiseen, jonka kanssa olen enemmän ja vähemmän hengaillut reilut puoli vuotta. Tänään olin hänen luonaan, toivonani viettää koko viikonloppu siellä. Puhe oli että mies lähtee EHKÄ tänään reissuun. Ajattelin että ei se varmaan lähekkään ja yhtäkkiä sitten tulikin puhelu, että nyt pitää sitten lähteä. No tätä ennen olin niin iloinen ja onnellinen ja hymy naamalla, mutta kun kuulin tämän, olin ihan itku kurkussa. Ja sitten tietenkin itkin...
No tästähän sitten ei seuraa kuin huonoa. Miehelle tulee paha mieli ja huono omatunto kun näkee mut itku silmässä, vaikka ei ole tehnyt mitään pahaa. Ja minä olen ihan surullinen, kun joudunkin viettämään aikaani kotona...
En osaa itselleni selittää miksi tulen niin surulliseksi, jos mies ei olekaan kanssani. Miksi en voi ottaa sitä normaalisti??? Kertokaa mulle. Tämä rasittaa suhdetta.
Oma arveluni on se että kun mä tykkään vaan olla sen kanssa niin paljon, nautin ja olen onnellinen. Kun taas sitten kotona yksinäinen. Mieskin haluaisi tietää et mikä on kun näin aina käy...
Vastaukset 1
Vanhimmat
Minä olen ihan samanlainen tossa asiassa..
En voi mitään sille että itku tulee.
Kyllähän se rassaa suhdetta, mutta pyytelen aina kovasti anteeksi kun itkin. Ja olen sanonut syynkin: tulee niin ikävä, on kurja olla yksin. Ja kerron myös että ymmärrän. Mutta silti.
Mies lohduttaa, ja haluaisihan se itsekin että voisi jäädä, mutta mutta.
Seuraavan kerran kun tavataan, on kaikki taas hyvin ja käperryn kainaloon, on hyvä olla. No siitäkin voi itku tulla, siitä onnesta ja hyvästä olosta.
Koitetaan jaksaa, joohan.