Onko suhtautuminen kannabikseen muuttunut?
Kannabis on Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa käytetyin ja yleisimmin saatavilla oleva laiton huumausaine. Yli 90 % kaikesta laittomien huumeiden kokeilusta ja käytöstä koskee nimenomaan kannabista. Suomessa kannabista vuoden sisällä käyttäneitä oli 2,5 % ja kuukauden sisällä käyttäneitä 1 % nuorista ja aikuisista vuonna 1998.
Kannabis on siis avainasemassa kun puhutaan huumeiden käytöstä ja sen ehkäisystä. Mutta kun laittomia ja laillisia päihteitä tarkastellaan kansanterveyden tai käyttäjien oman terveyden näkökulmasta, se on varsin pieni syntinen. Tämä ristiriita näkyy julkisessa keskustelussa yhä kärjistyneempänä.
Riskit lievimmästä päästä
Kannabiksen terveysriskit ovat sekä muihin laittomiin että laillisiin päihteisiin verrattuina lievimmästä päästä. Riippuvuus syntyy verraten harvoille ja vieroitusoireet ovat lieviä milloin niitä esiintyy. Kuitenkin myös kannabisriippuvuuden takia hoitoon hakeutuneita on. Eniten kannabiksen haitoista kärsivät päivittäin tai lähes päivittäin käyttävät, nuoret, raskaana olevat sekä mielenterveyspotilaat. Terveyshaitat ilmenevät lähinnä säännöllisen ja pitkäikäisen käytön seurauksina. Kuitenkaan valtaosalle pitkäaikaiskäyttäjistäkään ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa. Akuutteja haittavaikutuksia ovat päihtymystilan aikainen muistin ja huomiokyvyn heikkeneminen ja joskus esiintyvät sekavuus- ja ahdistustilat sekä psykoottiset häiriöt. Pitkäaikaisen käytön seurauksia voivat olla kognitiivisten aivotoimintojen häiriöt, jotka todennäköisesti korjaantuvat raittiina aikana. Polttamisesta aiheutuu lisäksi samantapaisia riskejä ja ärsytysoireita kuin tupakoinnista.
Suuri poliittinen ja symbolinen merkitys
Yhtäältä kannabista katsotaan rajoittavan huumepolitiikan näkökulmasta. Sen perusteluissa kaihdetaan niin laittomien ja laillisten päihteiden rinnastamista kuin eri laittomien huumeiden erojenkin esiin tuomista. Tästä seuraa päättelyketjuja, jotka irtoavat todellisuudesta niin kuin vain poliittinen puhe voi. Kaikki huumeet ovat vaarallisia koska yksi johtaa toiseen. Koska näin on, kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia. Ja koska ne kaikki ovat yhtä vaarallisia, kannabis laajimmalle levinneenä oikeastaan on niistä vaarallisin ja vaatii eniten huomiota.
Neljä viidestä kannabiksen kokeilijasta lopettaa yhteen tai muutamaan kertaan, joten kannabis näyttää lähinnä olevan portti huumeiden käytön lopettamiseen. Yksi kymmenestä jatkaa vaarallisempiin aineisiin ja/tai päätyy ongelmakäyttöön. Siihen väliin jää vielä yksi kannabiksen kokeilija kymmenestä, joka jatkaa käyttöään enemmän tai vähemmän säännöllisesti mutta ilman, että ainakaan hoito- tai kontrollikoneistolle välittyy tietoa hänestä.
Politiikka törmää todellisuuteen
Rajoittavan huumepolitiikan pyrkimys pitää kaikki huumeet marginaalisena ja laajalti tuomittuna ilmiönä törmää näinä vuosina huumeilmiön arkipäiväistymiseen. Yhä useammat suhtautuvat huumeisiin entistä realistisemmin, pyrkien ymmärtämään sekä eri aineiden että erilaisten käyttäjien ja käyttötapojen eroja. "Huumeiden käyttäjät näyttävät toimivan kuin ketkä tahansa rationaaliset kuluttajat, käyttäen eniten aineita joiden riskit ovat vähäisimmät", kirjoitetaan tuoreessa The Economist -lehdessä (28.7.2001).
Virallinen suhtautuminen kannabikseen muuttuu hitaasti jos lainkaan. Käytännössä se voi jopa tiukentua, jos huumeiden käyttöä pyritään testein kontrolloimaan entistä tarkemmin työelämässä, koulussa ja liikenteessä. Kannabis näkyy testeissä kauemmin kuin monet vaarallisemmat huumausaineet. Oikeusministeriössä valmistellun lainmuutosesityksen mukaan rattijuoppoustuomio seuraisi aina, kun kuljettajan näytteessä on jälkiä huumeista. Jo nyt kannabiksen käyttö, josta on seurannut syytteestä luopuminen tai sakko, voi johtaa hallinnolliseen ajokortin menetykseen.
Voi kysyä, onko kannabiksen käyttäjien ja huumeita hallitusti tai satunnaisesti käyttävien kohtelu nykyisellään sen enempää tarkoituksenmukaista kuin oikeudenmukaistakaan. Ei pitäisi edistää kokeilijoiden eikä käyttäjien leimautumista eikä syrjäytymistä normaalielämästä. Rangaistukset ja muut seuraamukset rikkovat yhdenvertaisuutta, kun ne suhteuttaa käytön todellisiin riskeihin. Näiden epäkohtien välttäminen ei edellytä lainsäädännön tai politiikan perusteiden muuttamista. Hyödyllistä olisi luopua huumeiden käyttäjien säännönmukaisesta rankaisemisesta ja käyttää rikosoikeudellisia keinoja vain aineiden levittäjiin.
Markku Soikkeli
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Stakesissa
Kannabis on Euroopassa, Pohjoismaissa ja Suomessa käytetyin ja yleisimmin saatavilla oleva laiton huumausaine. Yli 90 % kaikesta laittomien huumeiden kokeilusta ja käytöstä koskee nimenomaan kannabista. Suomessa kannabista vuoden sisällä käyttäneitä oli 2,5 % ja kuukauden sisällä käyttäneitä 1 % nuorista ja aikuisista vuonna 1998.
Kannabis on siis avainasemassa kun puhutaan huumeiden käytöstä ja sen ehkäisystä. Mutta kun laittomia ja laillisia päihteitä tarkastellaan kansanterveyden tai käyttäjien oman terveyden näkökulmasta, se on varsin pieni syntinen. Tämä ristiriita näkyy julkisessa keskustelussa yhä kärjistyneempänä.
Riskit lievimmästä päästä
Kannabiksen terveysriskit ovat sekä muihin laittomiin että laillisiin päihteisiin verrattuina lievimmästä päästä. Riippuvuus syntyy verraten harvoille ja vieroitusoireet ovat lieviä milloin niitä esiintyy. Kuitenkin myös kannabisriippuvuuden takia hoitoon hakeutuneita on. Eniten kannabiksen haitoista kärsivät päivittäin tai lähes päivittäin käyttävät, nuoret, raskaana olevat sekä mielenterveyspotilaat. Terveyshaitat ilmenevät lähinnä säännöllisen ja pitkäikäisen käytön seurauksina. Kuitenkaan valtaosalle pitkäaikaiskäyttäjistäkään ei aiheudu todettavaa fyysistä tai psyykkistä haittaa. Akuutteja haittavaikutuksia ovat päihtymystilan aikainen muistin ja huomiokyvyn heikkeneminen ja joskus esiintyvät sekavuus- ja ahdistustilat sekä psykoottiset häiriöt. Pitkäaikaisen käytön seurauksia voivat olla kognitiivisten aivotoimintojen häiriöt, jotka todennäköisesti korjaantuvat raittiina aikana. Polttamisesta aiheutuu lisäksi samantapaisia riskejä ja ärsytysoireita kuin tupakoinnista.
Suuri poliittinen ja symbolinen merkitys
Yhtäältä kannabista katsotaan rajoittavan huumepolitiikan näkökulmasta. Sen perusteluissa kaihdetaan niin laittomien ja laillisten päihteiden rinnastamista kuin eri laittomien huumeiden erojenkin esiin tuomista. Tästä seuraa päättelyketjuja, jotka irtoavat todellisuudesta niin kuin vain poliittinen puhe voi. Kaikki huumeet ovat vaarallisia koska yksi johtaa toiseen. Koska näin on, kaikki huumeet ovat yhtä vaarallisia. Ja koska ne kaikki ovat yhtä vaarallisia, kannabis laajimmalle levinneenä oikeastaan on niistä vaarallisin ja vaatii eniten huomiota.
Neljä viidestä kannabiksen kokeilijasta lopettaa yhteen tai muutamaan kertaan, joten kannabis näyttää lähinnä olevan portti huumeiden käytön lopettamiseen. Yksi kymmenestä jatkaa vaarallisempiin aineisiin ja/tai päätyy ongelmakäyttöön. Siihen väliin jää vielä yksi kannabiksen kokeilija kymmenestä, joka jatkaa käyttöään enemmän tai vähemmän säännöllisesti mutta ilman, että ainakaan hoito- tai kontrollikoneistolle välittyy tietoa hänestä.
Politiikka törmää todellisuuteen
Rajoittavan huumepolitiikan pyrkimys pitää kaikki huumeet marginaalisena ja laajalti tuomittuna ilmiönä törmää näinä vuosina huumeilmiön arkipäiväistymiseen. Yhä useammat suhtautuvat huumeisiin entistä realistisemmin, pyrkien ymmärtämään sekä eri aineiden että erilaisten käyttäjien ja käyttötapojen eroja. "Huumeiden käyttäjät näyttävät toimivan kuin ketkä tahansa rationaaliset kuluttajat, käyttäen eniten aineita joiden riskit ovat vähäisimmät", kirjoitetaan tuoreessa The Economist -lehdessä (28.7.2001).
Virallinen suhtautuminen kannabikseen muuttuu hitaasti jos lainkaan. Käytännössä se voi jopa tiukentua, jos huumeiden käyttöä pyritään testein kontrolloimaan entistä tarkemmin työelämässä, koulussa ja liikenteessä. Kannabis näkyy testeissä kauemmin kuin monet vaarallisemmat huumausaineet. Oikeusministeriössä valmistellun lainmuutosesityksen mukaan rattijuoppoustuomio seuraisi aina, kun kuljettajan näytteessä on jälkiä huumeista. Jo nyt kannabiksen käyttö, josta on seurannut syytteestä luopuminen tai sakko, voi johtaa hallinnolliseen ajokortin menetykseen.
Voi kysyä, onko kannabiksen käyttäjien ja huumeita hallitusti tai satunnaisesti käyttävien kohtelu nykyisellään sen enempää tarkoituksenmukaista kuin oikeudenmukaistakaan. Ei pitäisi edistää kokeilijoiden eikä käyttäjien leimautumista eikä syrjäytymistä normaalielämästä. Rangaistukset ja muut seuraamukset rikkovat yhdenvertaisuutta, kun ne suhteuttaa käytön todellisiin riskeihin. Näiden epäkohtien välttäminen ei edellytä lainsäädännön tai politiikan perusteiden muuttamista. Hyödyllistä olisi luopua huumeiden käyttäjien säännönmukaisesta rankaisemisesta ja käyttää rikosoikeudellisia keinoja vain aineiden levittäjiin.
Markku Soikkeli
Kirjoittaja työskentelee kehittämispäällikkönä Stakesissa
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.