Sovinismia
On pakko tarttua aiheeseen ja tapakulttuuriin joka vielä lienee vielä hyvin yleistä näissä piireissä. Kirjoituksellani on tarkoitus kiinnittää huomiota ja ravistella tätä ongelmakohtaa.
Kyseessä on siis tasa-arvoasioihin liittyvä huomio, eli onko sellaista olemassakaan vai unohdetaanko se avioliittosopimuksen ja anteeksiannon nimissä.
Lukuisia kertoja tai tarkemmin sanottuna aivan säännöllisenä sukuperinnetapana olen pannut merkille sen seikan, että perheen päämies eli ison perheensä ”kantaisä” päättää työpäivänsä paljon aikaisemmin kuin vaimonsa, työtunneissa mitattuna useiden tuntien päivittäinen ero.
Kun kyseessä on sunnuntai, juhlapäivä tai vieraiden talosteleminen niin miehen ponnistelut jää kyllä aivan pakolliseen, eli minimiin. Tämä tietysti vaimoaan vanhempi mies istahtaa kiikkutuoliin ja nauttii olostaan sekä elostansa, ei ole köyhä eikä kipeä, mutta vaimoaan ei kyllä auta, eikä edes varttuvat isänkopiotkaan. Korkeintaan mies jopa ääneen komentelee että missä se kahvi viipyy, tai miksi se vauva oikein huutaakaan, ja eikö ole edes kakkua vieraille.
Ei kyllä yhtään naurata. Äiti panee parastaan, yrittää olla mukana seurustelemassa vieraiden kanssa, mutta kun ei oikein ehdi.
Lapsia jo suuri määrä, väsyttää, sillä työtä on ollut varhaisesta aamusta alkaen ja lasten nukkumaanmenot sekä tiskaukset ym. vielä, imetyksistä puhumattakaan.
Kyllä miesten passaa olla, ja onhan kohta se pyhäinmiesten päiväkin.
Milloin naisista tulee tasa-arvoisia ihmisiä avioliitossa, pyhiä naisia, eikä pelkkiä palvelijoita tai rumasti sanottuna orjia.
On pakko tarttua aiheeseen ja tapakulttuuriin joka vielä lienee vielä hyvin yleistä näissä piireissä. Kirjoituksellani on tarkoitus kiinnittää huomiota ja ravistella tätä ongelmakohtaa.
Kyseessä on siis tasa-arvoasioihin liittyvä huomio, eli onko sellaista olemassakaan vai unohdetaanko se avioliittosopimuksen ja anteeksiannon nimissä.
Lukuisia kertoja tai tarkemmin sanottuna aivan säännöllisenä sukuperinnetapana olen pannut merkille sen seikan, että perheen päämies eli ison perheensä ”kantaisä” päättää työpäivänsä paljon aikaisemmin kuin vaimonsa, työtunneissa mitattuna useiden tuntien päivittäinen ero.
Kun kyseessä on sunnuntai, juhlapäivä tai vieraiden talosteleminen niin miehen ponnistelut jää kyllä aivan pakolliseen, eli minimiin. Tämä tietysti vaimoaan vanhempi mies istahtaa kiikkutuoliin ja nauttii olostaan sekä elostansa, ei ole köyhä eikä kipeä, mutta vaimoaan ei kyllä auta, eikä edes varttuvat isänkopiotkaan. Korkeintaan mies jopa ääneen komentelee että missä se kahvi viipyy, tai miksi se vauva oikein huutaakaan, ja eikö ole edes kakkua vieraille.
Ei kyllä yhtään naurata. Äiti panee parastaan, yrittää olla mukana seurustelemassa vieraiden kanssa, mutta kun ei oikein ehdi.
Lapsia jo suuri määrä, väsyttää, sillä työtä on ollut varhaisesta aamusta alkaen ja lasten nukkumaanmenot sekä tiskaukset ym. vielä, imetyksistä puhumattakaan.
Kyllä miesten passaa olla, ja onhan kohta se pyhäinmiesten päiväkin.
Milloin naisista tulee tasa-arvoisia ihmisiä avioliitossa, pyhiä naisia, eikä pelkkiä palvelijoita tai rumasti sanottuna orjia.
Vastaukset 2
Vanhimmat
viela elettävän? VL-isä on tasavertainen lasten hoidossa ja kotihommissa. Isät ovat mukana kodin askareissa ja monesti olen nähnyt,kun isälle annetaan pienen lapsen kakkapyllyn pesu.Tuo kuvaamasi tilanne sopii paremmin jonnekkin -50 luvulle :)
Se on täyttä totta ja tätä päivää ja liiankin yleistä, mutta rakkaus peittää... liian paljon. Vaietaan vain aihe hiljaisuuteen.
Sama tilanne on myös työelämässä. Naiset joutuvat suuremman työtaakan alle palkkaansa nähden.