oon varattu ja ihastunu toiseen :/ haluaisin vain ottaa jalat alle ja lähteä mutta se voisi olla elämäni virhe. miksi pitää olla tämmösiä :((
tämä on
yhtä painajaista
71958
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mä en tiiä mitä teen.
Tu hakee mut, nyt heti, ni ratkee sun ongelmas!
...enkä oo katunu. Oli hyvä, pitkä parisuhde takana. En vain enää pitkään aikaan ollut halunnut kumppaniani seksuaalisesti, vaikka muuten häntä rakastin. Niinpä lähdin uuden onnen perään. Huonosti kävi sen suhteen, mutta omilleenlähtö oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Riskinottoan minäkin pelkäsin, vaan tällä kertaa se ainakin kannatti =) Tsemppiä ystävät!!!
ei elämästä kuitenkaan selviä hengissä ja se on joka tapauksessa liian lyhyt hukkaan heitettäväksi. parasta mitä mielestäni voit tehdä,on elää elämää omilla ehdoillasi, omien halujesi mukaan siten että tulet ja olet onnellinen. ei kannata elää elämää vain toisen takia oman onnellisuuden kustannuksella.
itse taistelin yli vuoden,kun en uskaltanut lähteä,koska pelkäsin satuttavani toista. loppujen lopuksi lähdin uuden ihastuksen perään ja suhde hänen kanssaan kesti vain kaks viikkoa. kuitenkaan en ole katunut päätöstäni hetkeäkään!
elämässä täytyy tehdä paljon valintoja ja osa niistä on todella kirpaisevia,mutta se kirpaisee vain sen kerran. tsemppiä vaan sulle kiperään tilanteeseen!
minäkin tilanteessa jossa en jaksaisi enää jatkaa yhteiseloa mutta lopettaminen ei ole helppoa, varsinkin kun toinen ei usko et olen tosissani.
Sitten on tietysti kaikki muut käytännön asiat, joiden vuoksi päätöksen loppuun saattaminen tuntuu niin helvetin vaikealta.
Välillä tuntuu että luovutan ja jatkan samaa rataa hautaan asti, sitten taas sisuunnun ja päätän että jonain päivänä olen vielä vapaa. En haluaisi elää suhteessa joka ei anna mitään, enkä rakasta toista niinkuin puolisoa tulisi. Elämä on tosiaan liian lyhyt hukattavaksi, vaikka eihän se pelkkiä suuria tunteita aina ole, mutta eipä vuosien tunteettomuuskaan kenellekään mitään hyvää tee.
Ihastunutkin olen, mutta mitään toiveita sen suhteen en elättele, ehkä se on vain pakotie päästä irti tästä vanhasta.
mä oon lähtenyt pitkästä suhteesta.
rikkonut kodin ja perheen ja yhteenkuuluvuuden, joka aikojen kuluessa on muodostunut.
muutanut suuren ison kauniin ihasumisentunteen perässä.
syy ei ehkä ollut oikea lähtöön, mutta..
kertaakaan en ex puolisoani ole kaivannut.
ainoastaan sitä sitä meidänperhetunnelmaa.
Lähdöstäni on nyt runsas vuosi.
Kannattaako lähteä vai ei? jos sinulla on itsenäinen , rohkea, elämänmyönteinen, läheisriippumaton luonne niin kannattaa tietenkin. suhteita ne vaan on. vituttaa vaan myöhemmin itkee että tuhlas aikaa.
Jos sinun luonteesi ei muistuta ylläolevaa, niin jää kotiin kultasi kanssa ja leiki onnellista. ja kotia. Saatat hyvinkin olla onnellinen etkä osaa kaivata parempaa.