En ymmärrä vieläkään miksi Urho Kekkonen meni 1964 Viroon ja ylisti maan sosialistisia saavutuksia ja haukkui virolaiset emigrantit. Kekkonen ei tukenut vapaata Viroa vaan antoi tukensa Neuvosto-Eestille. Tämäkin on lohdutonta Suomen historiaa, tämä on lohdutonta Kekkosen historiaa. Mitä tarkoitusperia Kekkosen Viron-vierailu ajoi 1964? Halusiko Kekkonen todellakin, että NL miehittää Viroa? Vierailunsa aikana tuolloin, Kekkonen ei vahvistanut virolaisia taistelemaan miehitystä vastaan vaan pyrki hyväksyttämään NL:n läsnäolon Virossa. Kenen etuja Kekkonen oli ajamassa Virossa?
Kekkonen ja Viro
Ei tajua
19
617
Vastaukset
- HeinämiesEE
No Kekkosen tärkein tukija ja poliittinen viiteryhmä oli Kreml - ja se oli pidettävä tyytyväisenä. Eipä siinä pinei Viro paljon painanut, kun Kekkonen omia valta-asemiaan vahvisteli.
Samalla tavalla kauppatavaraa olivat itsenäisen Suomen asiat, kun Kekkonen mielisteli Kremliä.
Jonkinlainen totuuskomissio olisi paikallaan Kekkosen, maalaisliitto/kepun ja SKP:m stallarisiiven epäisänmaallisesta toiminnasta. - virolaisilta
Kannattais varman kysyä asiaa virolaisilta ajan eläneiltä ihmisiltä. He saattavat muistaa asian toisin kuin keskustelun avaaja.
PS. Koivistohan se Viron vapautti vai mitä? - Haukkumatta paras
Urho Kekkonen piti Tarton yliopistossa vuonna 1964 viron kielellä puheen, joka rohkeudessaan nosti kuulijoilta hiukset pystyyn.
Kekkonen oli ensimmäinen läntinen valtionpäämies, joka vieraili Virossa sotien jälkeen.
Kekkosen viesti oli: "Viron kansa, kieli ja kulttuuri voivat säilyttää elinvoimansa vain Virossa"
Kekkosen mielestä Suomen tuli suuntautua Viroon sen sijaan, että vaalittaisiin suhteita emigrantteihin.
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/17.maaliskuu/kekk1100.htm
http://www.tuglas.fi/estfin.htm#6
Lisää asiasta voi vielä kysellä virolaisilta itseltään.- todellakin
...Viron kansan puolesta kirjoitti:
toiminut viron kansan puolesta, luuletteko, että tätä ei olisi huomattu KGB:ssä? Kekkosella oli hyvät suhteet Kremliin ja KGB:hen ja KGB hallitsi Viroa. Kekkonen ei olisi voinut koskaan ajaa vapaata Viroa. Kekkonen oli sitoutunut KGB:hen.
- Tutustu noihin linkkeihin...
todellakin kirjoitti:
toiminut viron kansan puolesta, luuletteko, että tätä ei olisi huomattu KGB:ssä? Kekkosella oli hyvät suhteet Kremliin ja KGB:hen ja KGB hallitsi Viroa. Kekkonen ei olisi voinut koskaan ajaa vapaata Viroa. Kekkonen oli sitoutunut KGB:hen.
...ja kysele virolaisilta.
Vaikkapa presidentti Mereltä.
- oivahärkönen
... osoittaa "Ei tajuan" kirjoitus. Eipä hän tosiaan tajua. Aina on pidetty Kekkosen vierailua -64 Viroon ja hänen vironkielistä puhettaan Tarton yliopistossa pidettiin rohkeana tekona ja se hiveli virolaisen väestön itsetuntoa ja rohkaisi virolaisen Viron säilyttämistä. Viro kuului siihen aikaan N-liittoon. Eihän vieraan maan presidentti voi mennä toiseen maahan ja alkaa yllyttää ainakaan julkisesti kansaa kapinaan.
Uskomattomiin saavutuksiin jotkut Kepu- ja Kekkoskaunaiset pääsevät kun leimataan tuokin matka N-liiton nuoleskeluksi, kun asia oli juuri päinvastoin. Kekkonen oli saavuttanut taitavalla politiikallaan sellaisen aseman neukkujenkin silmissä, että hänellä oli vara tuommoiseenkiin.Voi Oiva-rukkaa! Epätoivoinen on tehtäväsi, kun yrität pestä mustan valkoiseksi.
Tuo Kekkosen Viron matka oli kuvottavaa Moskovan nuoleskelua. Kekkonen hyväksyi täysin Viron miehityksen - taisipa Kekkonen toivoa samaa kohtaloa myös Suomelle. Mieluusti Kekkonen olisi patsastellut Neuvosto-Suomen johtajana ja politbyroon jäsenenä.- Kekkosen
olevan läheiset suhteet KGB:hen? Tiesivätkö he että Kekkonen oli koodinimi "timo" ja oli ns. yhteistoimintamies NL:n kanssa? Kekkonen ei halunnut vapaata Viroa sen enempää kuin Koivistokaan, joka ei millään uskonut, että NL voisi hajota.
- ...siellä kelpasivat...
Kekkosen kirjoitti:
olevan läheiset suhteet KGB:hen? Tiesivätkö he että Kekkonen oli koodinimi "timo" ja oli ns. yhteistoimintamies NL:n kanssa? Kekkonen ei halunnut vapaata Viroa sen enempää kuin Koivistokaan, joka ei millään uskonut, että NL voisi hajota.
.."todisteeksi" tuommoiset mölähtelyt.
Suomi toimi omalla turvallisella linjallaan.
Lukekaa tarkasti, varsinkin tuo viimeinen kappale
http://www.paasikivi-seura.fi/paasikivenlinja.htm
Ps. Mitäköhän olette itse tehneet virolaisten hyväksi ? - Pienikin maa
...siellä kelpasivat... kirjoitti:
.."todisteeksi" tuommoiset mölähtelyt.
Suomi toimi omalla turvallisella linjallaan.
Lukekaa tarkasti, varsinkin tuo viimeinen kappale
http://www.paasikivi-seura.fi/paasikivenlinja.htm
Ps. Mitäköhän olette itse tehneet virolaisten hyväksi ?voi toimia toisin. Kekkonen ja Suomi katselivat 50 vuotta vierestä kun Viroa venäläistettiin ja samalla yhteydet emigrantteihin kiellettiin. Kekkonen jopa kukisti Sukselaisen virolaisten emigranttien kautta. Sukselaista syytettiin yhteydenpidosta heihin.
- ...tullut tahdä...
Pienikin maa kirjoitti:
voi toimia toisin. Kekkonen ja Suomi katselivat 50 vuotta vierestä kun Viroa venäläistettiin ja samalla yhteydet emigrantteihin kiellettiin. Kekkonen jopa kukisti Sukselaisen virolaisten emigranttien kautta. Sukselaista syytettiin yhteydenpidosta heihin.
...Viron auttamiseksi ?
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/17.maaliskuu/kekk1100.htm
http://www.tuglas.fi/estfin.html#6 - Leonid Härkönen
Kyllä me suomettajat osataan.
- JormaKKorhonen
...näkemyksestäsi Kekkosen tarkoituksesta hänen puhuessaan vuonna 1964 viroksi tartossa, enkä sen puheen vaikutuksista virolaisiin. Olihan kekkonen jo 1920-30 luvuilla leimallinen Viron ystävä, ja mihin se kaikki myötätunto olisi voinut kadota hänen rinnastaan. Mutta ei Kekkonen tuolloin pyrkinyt rohkaisemaan virolaisia itsenäisyyteen, mutta eivät sitä tehneet muutkaan, ei edes Mauno Koivisto vuonna 1990, kun hänkään ei tuolloin vielä uskonut Neuvostoliiton kaatumiseen.
Varmaan tiedät Kekkosesta ja muustakin historiasta paljon enemmän kuin keskiverto saittipersoona täällä. Mutta miksi pimitätä suuren osan tiedoistasi? Et millään ole voinut lukea lähteitäsi niin yksisilmäisesti, että olisit saanut niistä tiedoksesi ja tajuntaasi vain se, mitä yleensä esität poliittisten näkemystesi tueksi.
Tämä pätee myös tietoihisi Kekkosesta, joiden täytyy olla paljon laajempia kuin täällä esiin tuomasi. Jos haluaisit olla, niin varmaan pystyisit olemaan hieman avarakatseisempi, moniulotteisempi näkemyksissäsi, niin olist uskottavampi monessa asiassa ja vaikutuksesi täällä olisi suurempi ja myönteisempi. Keskusta tarvitsisi sellaista, sillä sen näkyvimpänä ja kuuluvimpana äänitorvena täällä esiinty nyt henkilö, joka varmasti tekee puolueen kannatukelle enemmän hallaa kuin kukaan sen vastustaja.
Juuri noista Sinun ja eräiden muiden yksisilmäisistä kekkosnäkemyksistä johtuen Se minun kekkostutkielmani saattoi olla asenteellisempi kuin tarkoitin. Ehkäpä poimin lähteistäni enemmän kielteistä Kekkosesta osoittaakseni, että sellaistakin hänessä oli. Silti pääasiallinen tarkoitukseni oli kyllä antaa varsin monipuolista tietoa miehestä, jonka vihamies en mitenkään ole, en ole koskaan ollut. Mutta minua vain äklöttää eräiden hänestä esittämä yksipuolisesti hymistelevä ylistys, joka ei tee oikeutta tuolle lahjakkaalle, mutta monisärmäiselle miehelle.
Pimin tähän eräitä Kekkosta koskevia yleisluonnehdintoja (omiani ja muiden) tuosta tutkielmastani, sen eri osista:
- - -
Mutta miten hyvin tuo ihailtu mies itse asiassa tunnetaan? Tunnetaanko hänen koko uransa, hänen nuoruuden ajatuksensa ja tekonsa, ja tunnetaanko myös ne teot, joiden ansiosta hän pääsi tuohon arvostelun yläpuolella olevaan asemaansa? Ymmärretäänkö, että Urho Kekkonen oli vain raadollinen ihminen, joka älykkyydestään, lahjakkuudestaan ja monista muista avuistaan huolimatta oli myös heikkoa lihaa, ehkä jopa enemmän kuin vahvaa henkeä?
- - -
Urho Kekkonen oli täysin häikäilemätön valtapoliitikko. Toista hänen kaltaistaan ei ole ollut itsenäisen Suomen historiassa. Kaikista hänen presidenttikautensa tapahtumista Suomessa saamme joko kiittää tai moittia vain Urho Kekkosta. Hänellä nimittäin oli kaikki valta, ehdoton yksinvalta, jota voidaan verrata vain Stalinin, Hitlerin, Mussolinin tai Francon valtaan maissaan tai tsaarin valtaan vanhalla Venäjällä.
- - -
Max Jakobson, joka vuosikymmeniä seurasi Kekkosta läheltä ja oli pitkään yksi hänen luottomiehiään diplomatiassa – mm. Risto Hyvärisen ja Keijo Korhosen ohella – antaa kirjoissaan Kekkosesta hieman ristiriitaisia lausuntoja. Toisaalta hän uskoo Kekkosen aina ajatelleen ennen muuta Suomen asiaa, mutta ei hyväksy hänen menettelyjään siinä. Hän pitää häpeällisenä sitä, miten Kekkonen alisti lähimpänsä omassa puolueessaan ja teki puolueesta vain valtansa välikappaleen.
Jakobson toteaa: ”Kekkonen oli periaatteiltaan demokraatti, mutta luonteeltaan autokraatti. Hän lamaannutti parlamentarismin voidakseen pitää vallan omissa käsissään. Suhteita Neuvostoliittoon hän hoiti käyttäen KGB:n kanavaa. Kukaan ei uskaltanut muistuttaa häntä perustuslain pykälästä, jonka mukaan kaikki tiedonannot ulkovalloille on toimitettava sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat”.
Jakobson toisaalta myös suorastaan ylistää Kekkosta. Hän kertoo, miten Kekkonen seurasi valppaasti maailman tapahtumia ja luki valtavasti, sekä kirjallisuutta että monien maiden valtalehtiä. Jakobson ihailee Kekkosen älyä ja hänen henkistä kapasiteettiaan, mikä ilmeni mm. hämmästyttävänä kykynä tajuta nopeasti asioista oleellinen. Myös Kekkosen muistia ja monien asioiden samanaikaista hallintaa Jakobson ylistää, mutta kertoo hänkin huomanneen tuon kyvyn rapistumisen Kekkosen viimeisinä presidenttivuosina.
- - -
Olen tällä lyhyellä esitykselläni Kekkosesta presidenttinä pyrkinyt kertomaan, miten hän sai vallan haltuunsa ja miten hän käytti sitä. Se mielestäni parhaiten kuvaa Kekkosen poliitikon olemusta. Kotimaan politiikassa hän oli vallanhaluinen ja täysin häikäilemätön, mutta ihmeen nöyrä ja säyseä Neuvostoliitolle. Olen pyrkinyt myös osoittamaan, että hänen asemansa perustui ennen muuta Neuvostoliiton tahtoon ja tukeen. Oliko tuo NL:n tuki välttämättä tarpeen Suomen presidentille? Uskoakseni ja monen muun mielestä sitä ei olisi tarvittu eikä sitä olisi saanut edes vastaanottaa niin selvästi. Mutta NL:lta saamiensa valtuuksien puitteissa Kekkonen kyllä usein toimi taitavasti Suomen etua ajatellen.
Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
Urho Kekkonen oli monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan suuri mies ja kiistatta aikansa merkittävin suomalainen poliitikko, mutta hänen merkityksensä laatu Suomelle ei ole minun mielestäni yksiselitteisesti, tuskin edes voittopuolisesti hyvä.
- - -
Laitan tähän vielä linkin, jonka takaa löytyy tuo kohta puolitoistavuotta sitten saitille laittamani tutkielma:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400 - valitettavasti
JormaKKorhonen kirjoitti:
...näkemyksestäsi Kekkosen tarkoituksesta hänen puhuessaan vuonna 1964 viroksi tartossa, enkä sen puheen vaikutuksista virolaisiin. Olihan kekkonen jo 1920-30 luvuilla leimallinen Viron ystävä, ja mihin se kaikki myötätunto olisi voinut kadota hänen rinnastaan. Mutta ei Kekkonen tuolloin pyrkinyt rohkaisemaan virolaisia itsenäisyyteen, mutta eivät sitä tehneet muutkaan, ei edes Mauno Koivisto vuonna 1990, kun hänkään ei tuolloin vielä uskonut Neuvostoliiton kaatumiseen.
Varmaan tiedät Kekkosesta ja muustakin historiasta paljon enemmän kuin keskiverto saittipersoona täällä. Mutta miksi pimitätä suuren osan tiedoistasi? Et millään ole voinut lukea lähteitäsi niin yksisilmäisesti, että olisit saanut niistä tiedoksesi ja tajuntaasi vain se, mitä yleensä esität poliittisten näkemystesi tueksi.
Tämä pätee myös tietoihisi Kekkosesta, joiden täytyy olla paljon laajempia kuin täällä esiin tuomasi. Jos haluaisit olla, niin varmaan pystyisit olemaan hieman avarakatseisempi, moniulotteisempi näkemyksissäsi, niin olist uskottavampi monessa asiassa ja vaikutuksesi täällä olisi suurempi ja myönteisempi. Keskusta tarvitsisi sellaista, sillä sen näkyvimpänä ja kuuluvimpana äänitorvena täällä esiinty nyt henkilö, joka varmasti tekee puolueen kannatukelle enemmän hallaa kuin kukaan sen vastustaja.
Juuri noista Sinun ja eräiden muiden yksisilmäisistä kekkosnäkemyksistä johtuen Se minun kekkostutkielmani saattoi olla asenteellisempi kuin tarkoitin. Ehkäpä poimin lähteistäni enemmän kielteistä Kekkosesta osoittaakseni, että sellaistakin hänessä oli. Silti pääasiallinen tarkoitukseni oli kyllä antaa varsin monipuolista tietoa miehestä, jonka vihamies en mitenkään ole, en ole koskaan ollut. Mutta minua vain äklöttää eräiden hänestä esittämä yksipuolisesti hymistelevä ylistys, joka ei tee oikeutta tuolle lahjakkaalle, mutta monisärmäiselle miehelle.
Pimin tähän eräitä Kekkosta koskevia yleisluonnehdintoja (omiani ja muiden) tuosta tutkielmastani, sen eri osista:
- - -
Mutta miten hyvin tuo ihailtu mies itse asiassa tunnetaan? Tunnetaanko hänen koko uransa, hänen nuoruuden ajatuksensa ja tekonsa, ja tunnetaanko myös ne teot, joiden ansiosta hän pääsi tuohon arvostelun yläpuolella olevaan asemaansa? Ymmärretäänkö, että Urho Kekkonen oli vain raadollinen ihminen, joka älykkyydestään, lahjakkuudestaan ja monista muista avuistaan huolimatta oli myös heikkoa lihaa, ehkä jopa enemmän kuin vahvaa henkeä?
- - -
Urho Kekkonen oli täysin häikäilemätön valtapoliitikko. Toista hänen kaltaistaan ei ole ollut itsenäisen Suomen historiassa. Kaikista hänen presidenttikautensa tapahtumista Suomessa saamme joko kiittää tai moittia vain Urho Kekkosta. Hänellä nimittäin oli kaikki valta, ehdoton yksinvalta, jota voidaan verrata vain Stalinin, Hitlerin, Mussolinin tai Francon valtaan maissaan tai tsaarin valtaan vanhalla Venäjällä.
- - -
Max Jakobson, joka vuosikymmeniä seurasi Kekkosta läheltä ja oli pitkään yksi hänen luottomiehiään diplomatiassa – mm. Risto Hyvärisen ja Keijo Korhosen ohella – antaa kirjoissaan Kekkosesta hieman ristiriitaisia lausuntoja. Toisaalta hän uskoo Kekkosen aina ajatelleen ennen muuta Suomen asiaa, mutta ei hyväksy hänen menettelyjään siinä. Hän pitää häpeällisenä sitä, miten Kekkonen alisti lähimpänsä omassa puolueessaan ja teki puolueesta vain valtansa välikappaleen.
Jakobson toteaa: ”Kekkonen oli periaatteiltaan demokraatti, mutta luonteeltaan autokraatti. Hän lamaannutti parlamentarismin voidakseen pitää vallan omissa käsissään. Suhteita Neuvostoliittoon hän hoiti käyttäen KGB:n kanavaa. Kukaan ei uskaltanut muistuttaa häntä perustuslain pykälästä, jonka mukaan kaikki tiedonannot ulkovalloille on toimitettava sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat”.
Jakobson toisaalta myös suorastaan ylistää Kekkosta. Hän kertoo, miten Kekkonen seurasi valppaasti maailman tapahtumia ja luki valtavasti, sekä kirjallisuutta että monien maiden valtalehtiä. Jakobson ihailee Kekkosen älyä ja hänen henkistä kapasiteettiaan, mikä ilmeni mm. hämmästyttävänä kykynä tajuta nopeasti asioista oleellinen. Myös Kekkosen muistia ja monien asioiden samanaikaista hallintaa Jakobson ylistää, mutta kertoo hänkin huomanneen tuon kyvyn rapistumisen Kekkosen viimeisinä presidenttivuosina.
- - -
Olen tällä lyhyellä esitykselläni Kekkosesta presidenttinä pyrkinyt kertomaan, miten hän sai vallan haltuunsa ja miten hän käytti sitä. Se mielestäni parhaiten kuvaa Kekkosen poliitikon olemusta. Kotimaan politiikassa hän oli vallanhaluinen ja täysin häikäilemätön, mutta ihmeen nöyrä ja säyseä Neuvostoliitolle. Olen pyrkinyt myös osoittamaan, että hänen asemansa perustui ennen muuta Neuvostoliiton tahtoon ja tukeen. Oliko tuo NL:n tuki välttämättä tarpeen Suomen presidentille? Uskoakseni ja monen muun mielestä sitä ei olisi tarvittu eikä sitä olisi saanut edes vastaanottaa niin selvästi. Mutta NL:lta saamiensa valtuuksien puitteissa Kekkonen kyllä usein toimi taitavasti Suomen etua ajatellen.
Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
Urho Kekkonen oli monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan suuri mies ja kiistatta aikansa merkittävin suomalainen poliitikko, mutta hänen merkityksensä laatu Suomelle ei ole minun mielestäni yksiselitteisesti, tuskin edes voittopuolisesti hyvä.
- - -
Laitan tähän vielä linkin, jonka takaa löytyy tuo kohta puolitoistavuotta sitten saitille laittamani tutkielma:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400Kekkosen luiden pakkomielteinen kalvaminen se vaan jatkuu tämän tannerheimiläis populaation toimesta.
Ei se hetkauta Kekkosen arvostusta kansan keskuudessa vähääkään.
Hulluillakin pitää kuitenkin olla omat huvinsa. Mutta onko tämä saitti oikea paikka ,tähän päättömään pälpätykseen. - oivahärkönen
JormaKKorhonen kirjoitti:
...näkemyksestäsi Kekkosen tarkoituksesta hänen puhuessaan vuonna 1964 viroksi tartossa, enkä sen puheen vaikutuksista virolaisiin. Olihan kekkonen jo 1920-30 luvuilla leimallinen Viron ystävä, ja mihin se kaikki myötätunto olisi voinut kadota hänen rinnastaan. Mutta ei Kekkonen tuolloin pyrkinyt rohkaisemaan virolaisia itsenäisyyteen, mutta eivät sitä tehneet muutkaan, ei edes Mauno Koivisto vuonna 1990, kun hänkään ei tuolloin vielä uskonut Neuvostoliiton kaatumiseen.
Varmaan tiedät Kekkosesta ja muustakin historiasta paljon enemmän kuin keskiverto saittipersoona täällä. Mutta miksi pimitätä suuren osan tiedoistasi? Et millään ole voinut lukea lähteitäsi niin yksisilmäisesti, että olisit saanut niistä tiedoksesi ja tajuntaasi vain se, mitä yleensä esität poliittisten näkemystesi tueksi.
Tämä pätee myös tietoihisi Kekkosesta, joiden täytyy olla paljon laajempia kuin täällä esiin tuomasi. Jos haluaisit olla, niin varmaan pystyisit olemaan hieman avarakatseisempi, moniulotteisempi näkemyksissäsi, niin olist uskottavampi monessa asiassa ja vaikutuksesi täällä olisi suurempi ja myönteisempi. Keskusta tarvitsisi sellaista, sillä sen näkyvimpänä ja kuuluvimpana äänitorvena täällä esiinty nyt henkilö, joka varmasti tekee puolueen kannatukelle enemmän hallaa kuin kukaan sen vastustaja.
Juuri noista Sinun ja eräiden muiden yksisilmäisistä kekkosnäkemyksistä johtuen Se minun kekkostutkielmani saattoi olla asenteellisempi kuin tarkoitin. Ehkäpä poimin lähteistäni enemmän kielteistä Kekkosesta osoittaakseni, että sellaistakin hänessä oli. Silti pääasiallinen tarkoitukseni oli kyllä antaa varsin monipuolista tietoa miehestä, jonka vihamies en mitenkään ole, en ole koskaan ollut. Mutta minua vain äklöttää eräiden hänestä esittämä yksipuolisesti hymistelevä ylistys, joka ei tee oikeutta tuolle lahjakkaalle, mutta monisärmäiselle miehelle.
Pimin tähän eräitä Kekkosta koskevia yleisluonnehdintoja (omiani ja muiden) tuosta tutkielmastani, sen eri osista:
- - -
Mutta miten hyvin tuo ihailtu mies itse asiassa tunnetaan? Tunnetaanko hänen koko uransa, hänen nuoruuden ajatuksensa ja tekonsa, ja tunnetaanko myös ne teot, joiden ansiosta hän pääsi tuohon arvostelun yläpuolella olevaan asemaansa? Ymmärretäänkö, että Urho Kekkonen oli vain raadollinen ihminen, joka älykkyydestään, lahjakkuudestaan ja monista muista avuistaan huolimatta oli myös heikkoa lihaa, ehkä jopa enemmän kuin vahvaa henkeä?
- - -
Urho Kekkonen oli täysin häikäilemätön valtapoliitikko. Toista hänen kaltaistaan ei ole ollut itsenäisen Suomen historiassa. Kaikista hänen presidenttikautensa tapahtumista Suomessa saamme joko kiittää tai moittia vain Urho Kekkosta. Hänellä nimittäin oli kaikki valta, ehdoton yksinvalta, jota voidaan verrata vain Stalinin, Hitlerin, Mussolinin tai Francon valtaan maissaan tai tsaarin valtaan vanhalla Venäjällä.
- - -
Max Jakobson, joka vuosikymmeniä seurasi Kekkosta läheltä ja oli pitkään yksi hänen luottomiehiään diplomatiassa – mm. Risto Hyvärisen ja Keijo Korhosen ohella – antaa kirjoissaan Kekkosesta hieman ristiriitaisia lausuntoja. Toisaalta hän uskoo Kekkosen aina ajatelleen ennen muuta Suomen asiaa, mutta ei hyväksy hänen menettelyjään siinä. Hän pitää häpeällisenä sitä, miten Kekkonen alisti lähimpänsä omassa puolueessaan ja teki puolueesta vain valtansa välikappaleen.
Jakobson toteaa: ”Kekkonen oli periaatteiltaan demokraatti, mutta luonteeltaan autokraatti. Hän lamaannutti parlamentarismin voidakseen pitää vallan omissa käsissään. Suhteita Neuvostoliittoon hän hoiti käyttäen KGB:n kanavaa. Kukaan ei uskaltanut muistuttaa häntä perustuslain pykälästä, jonka mukaan kaikki tiedonannot ulkovalloille on toimitettava sen ministerin kautta, jonka toimialaan ulkoasiat kuuluvat”.
Jakobson toisaalta myös suorastaan ylistää Kekkosta. Hän kertoo, miten Kekkonen seurasi valppaasti maailman tapahtumia ja luki valtavasti, sekä kirjallisuutta että monien maiden valtalehtiä. Jakobson ihailee Kekkosen älyä ja hänen henkistä kapasiteettiaan, mikä ilmeni mm. hämmästyttävänä kykynä tajuta nopeasti asioista oleellinen. Myös Kekkosen muistia ja monien asioiden samanaikaista hallintaa Jakobson ylistää, mutta kertoo hänkin huomanneen tuon kyvyn rapistumisen Kekkosen viimeisinä presidenttivuosina.
- - -
Olen tällä lyhyellä esitykselläni Kekkosesta presidenttinä pyrkinyt kertomaan, miten hän sai vallan haltuunsa ja miten hän käytti sitä. Se mielestäni parhaiten kuvaa Kekkosen poliitikon olemusta. Kotimaan politiikassa hän oli vallanhaluinen ja täysin häikäilemätön, mutta ihmeen nöyrä ja säyseä Neuvostoliitolle. Olen pyrkinyt myös osoittamaan, että hänen asemansa perustui ennen muuta Neuvostoliiton tahtoon ja tukeen. Oliko tuo NL:n tuki välttämättä tarpeen Suomen presidentille? Uskoakseni ja monen muun mielestä sitä ei olisi tarvittu eikä sitä olisi saanut edes vastaanottaa niin selvästi. Mutta NL:lta saamiensa valtuuksien puitteissa Kekkonen kyllä usein toimi taitavasti Suomen etua ajatellen.
Myös monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan – ennen muuta älyltään – hän oli suurmiesluokkaa. Mutta paljon hänessä oli muutakin, häntä pienentävää. Tämän olen koettanut tuoda esille inhimillisenä näkökulmana. Ei kai hän ollut ihmisenä vain hyvä tai paha. Kukaan meistä ei ole sellainen. Kekkosessa tämä dualistisuus näkyi korostuneesti, sillä hän oli harvinaisen ristiriitainen henkilö.
Urho Kekkonen oli monilta henkilökohtaisilta ominaisuuksiltaan suuri mies ja kiistatta aikansa merkittävin suomalainen poliitikko, mutta hänen merkityksensä laatu Suomelle ei ole minun mielestäni yksiselitteisesti, tuskin edes voittopuolisesti hyvä.
- - -
Laitan tähän vielä linkin, jonka takaa löytyy tuo kohta puolitoistavuotta sitten saitille laittamani tutkielma:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=4000000000000028&posting=22000000003692400... puheenollen voidaan sanoa, että kirjoitukseksi Kekkosesta ja kepusta erittäin yksisilmäisiä. Jotta ei Sinilla ole vara moittia moisesta toisia. Minä puolustan kepua ja Kekkosta. Ei minun tarvitse kaivaa niitä toisia puolia - te koklipit teette sitä aivan tarpeeksi.
On totta, että minä tunnen erittäin tarkkaan nimenomaan sodanjälkeisen Suomen historian. Kekkonen oli siinä hallitseva hahmo. Minulla on kymmeniä ellei lähes sata aiheesta kirjoitettua poliittisluontoista kirjaa. Lisäksi olen sitä seurannut omakohtaisesti päivittäin tiedotusvälineistä. Parast'aikaa luen Heikki Kymäläisen "Rafael Paasio-Kun aika on kypsä", Edellinen oli Fgerholmin muistelmat, seuraavana odottaa Georg Ehrnroothin kirjoittama kirja. - JormaKKorhonen
oivahärkönen kirjoitti:
... puheenollen voidaan sanoa, että kirjoitukseksi Kekkosesta ja kepusta erittäin yksisilmäisiä. Jotta ei Sinilla ole vara moittia moisesta toisia. Minä puolustan kepua ja Kekkosta. Ei minun tarvitse kaivaa niitä toisia puolia - te koklipit teette sitä aivan tarpeeksi.
On totta, että minä tunnen erittäin tarkkaan nimenomaan sodanjälkeisen Suomen historian. Kekkonen oli siinä hallitseva hahmo. Minulla on kymmeniä ellei lähes sata aiheesta kirjoitettua poliittisluontoista kirjaa. Lisäksi olen sitä seurannut omakohtaisesti päivittäin tiedotusvälineistä. Parast'aikaa luen Heikki Kymäläisen "Rafael Paasio-Kun aika on kypsä", Edellinen oli Fgerholmin muistelmat, seuraavana odottaa Georg Ehrnroothin kirjoittama kirja....joten en pettynyt. Mutta onhan se vähän surullista, että noinkin paljon lukenut ja asioita tunteva mies esittää niistä vain yhtä puolta, joka koko ajan käy kapeammaksi.
Oliko se Fagerholmin muistelmat nimeltään "Puhemiehen ääni"? Vai Lasse Lehtisen "Fagerholm, Kekkosen tasavallan kakkonen"? Molemmat ovat hyllyssäni ja olen lukenut ne aikoja sitten, muita Fagerholm-kirjoja minulla ei taida ollakaan.
En ole lukenut tuota Paasio-kirjaa, mutta jos se Georg C. Ehrnroothin kirja on "Krokodiilien keskellä; muistelmia kylmän sodan vuosikymmeniltä", niin se saattaa olla uskosi kannalta arveluttavaa luettavaa! Kommentoipa sitten sitä täällä!
Mutta kun olet noin alkuun päässyt "toisuskoisten" poliitikkojen tutkimisessa, niin vilpittömästi suosittelen myös Väinö Tannerin kirjoittamia monia kirjoja ja Jaakko Paavolaisen hänestä kirjoittamaa hienoa elämäkertateosta. Paljon vaikuttavampi kuin Juhani Suomen kekkos-elämäkerrat, mutta olihan kohdekin vaikuttavampi.
Eipä sitten muuta kuin hyvää yötä. Ei tarvitse kommentoida, sillä en taas muutamaan päivään ole saitilla. - oivahärkönen
JormaKKorhonen kirjoitti:
...joten en pettynyt. Mutta onhan se vähän surullista, että noinkin paljon lukenut ja asioita tunteva mies esittää niistä vain yhtä puolta, joka koko ajan käy kapeammaksi.
Oliko se Fagerholmin muistelmat nimeltään "Puhemiehen ääni"? Vai Lasse Lehtisen "Fagerholm, Kekkosen tasavallan kakkonen"? Molemmat ovat hyllyssäni ja olen lukenut ne aikoja sitten, muita Fagerholm-kirjoja minulla ei taida ollakaan.
En ole lukenut tuota Paasio-kirjaa, mutta jos se Georg C. Ehrnroothin kirja on "Krokodiilien keskellä; muistelmia kylmän sodan vuosikymmeniltä", niin se saattaa olla uskosi kannalta arveluttavaa luettavaa! Kommentoipa sitten sitä täällä!
Mutta kun olet noin alkuun päässyt "toisuskoisten" poliitikkojen tutkimisessa, niin vilpittömästi suosittelen myös Väinö Tannerin kirjoittamia monia kirjoja ja Jaakko Paavolaisen hänestä kirjoittamaa hienoa elämäkertateosta. Paljon vaikuttavampi kuin Juhani Suomen kekkos-elämäkerrat, mutta olihan kohdekin vaikuttavampi.
Eipä sitten muuta kuin hyvää yötä. Ei tarvitse kommentoida, sillä en taas muutamaan päivään ole saitilla.... se on.
Yhä syytät minua yhden puolen esittelystä. Itse ja suuri joukko koklipejä esittelee kyllä palstalla riittävästi toisia puolia, ei minun enää sitä tarvitse tehdä. Minä sen sijaan yritän korjailla näitä kiihkoisia "toisia puolia".
En suinkaan ole päässyt alkuun toisuskoisten kirjojen lukemisessa, vaan jatkan sitä. Minulla on joitakin Tannerin kirjoja hyllyssäni, samoin Rautkallion. Paavolaisen elämäkertaa Tannerista en aio kukea. Sitä sain riittävästi selailemalla Sinun häväistyskirjoitustasi Kekkosesta. - jepsiszx
Känä kirjoitti:
Voi Oiva-rukkaa! Epätoivoinen on tehtäväsi, kun yrität pestä mustan valkoiseksi.
Tuo Kekkosen Viron matka oli kuvottavaa Moskovan nuoleskelua. Kekkonen hyväksyi täysin Viron miehityksen - taisipa Kekkonen toivoa samaa kohtaloa myös Suomelle. Mieluusti Kekkonen olisi patsastellut Neuvosto-Suomen johtajana ja politbyroon jäsenenä.uskomatonta...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1532607
- 1971880
- 701657
- 921628
Kesä, kesä!
Veikkaan, ettet juuri nyt ikävöi minua, ehket enää koskaan? Näkemättömyys on laimentanut tunteet, ja katselet iloisena k91341- 721008
- 80998
- 95989
Miksi sanotaan että Suomella on suuri armeija, tykistö jne.
Asioita tarkemmin seuranneet tietävät että tuolla Ukrainassa palaa kuukaudessa sen verran mitä Suomella on kokonaisuudes190914- 67901