Terve.
Nyt on tullut eteen sellainen tilanne että olen todenteolla alkanut pelkäämään synnytystä, siinä määrin että ajattelu vie yöunet. Rv on nyt 38 3 ja olen alkanut miettimään sektiota. Voisiko joku sen jo kokenut vähän valaista asiaa minulle? Kuinka se aloitetaan, millä viikolla, miten se tehdään, nukutuksessa vai puudutettuna jne. Olisin kiitollinen jos joku viitsii vastata.
Nyt on tullut eteen sellainen tilanne että olen todenteolla alkanut pelkäämään synnytystä, siinä määrin että ajattelu vie yöunet. Rv on nyt 38 3 ja olen alkanut miettimään sektiota. Voisiko joku sen jo kokenut vähän valaista asiaa minulle? Kuinka se aloitetaan, millä viikolla, miten se tehdään, nukutuksessa vai puudutettuna jne. Olisin kiitollinen jos joku viitsii vastata.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En ole kokenut sektiota joten silleen olen väärä henkilö vastaamaan.
Olen synnyttänyt 2 lasta alateitse ja kolmatta odotellaan.
Ajattelin, että oletko käynyt tutustumassa synnytys-sairaalaasi?
Sekin voisi helpottaa, kun tietää minne sitten joutuu ja näkee millaiset ne huoneet ovat.
Siellä ja neuvolassa kantsii puhua tästä pelosta ja kysellä kivunlievityksistä mitä on tarjolla jne.
Ilmeisesti pelkäät kipua kuitenkin enemmän?
Niihin on kyllä paljon hyviä vaihtoehtoja tarjolla nykypäivänä.
Ota keskusteluihin mukaan henkilö joka synnytykseen on tulossa mukaasi, niin hän osaa sitten suhtautua synnytyksessä sinuun, kun tietää mitä pelkäät.
En tiedä kuinka herkästi alkavat sektiota tekemään, mutta jos huomaavat, että olet täysin lukossa niin ilman muuta sektion saat.
Oletko käynyt koko- ja synnytystapa arviossa, siitäkin voisi olla apua?
Onko pelko tullut nyt vasta vai mistä se ilmestyi (kuulitko kenties jonkun kauhukokemuksen)?
Toisesta synnytys on voinut olla karmea ja toisista ei juuri kummoinenkaan me, kun suhtaudutaan kipuun eri lailla jokainen.
Ei varmaan kauheesti nyt apua ollut, mutta ajattelin, että jos alatiesynnytykseen ei ole estettä niin yritin ehdottaa vaihtoehtoja joilla rohkaista sinua edes hieman :)
Lykkyä sinulle, nopeasti se synnytys on kuitenkin ohi ja kivut unohtuu samontien kun vaavin saat syliisi! :)
hei.
Ollaan käyty mieheni kanssa sairaalassa tutustumassa ja sielä kätilö puhui eri kivunlievityksistä, siihen asti oli melko samanlaista että pelotti synnytys kaiken osalta mutta pelko siirtyi jännityksen puolelle sen käynnin jälkeen. Käynnistä on nyt kuukausi. Nyt on pelot taas tullut takaisin, en siis pelkää itse ponnistamista ja mahdollista repeytymistä vaan nimenomaan niitä supistuksia ja polttoja kun en yhtään osaa edes kuvitella miltä ne tuntuu kun esikoista odotan. En ole käynyt koko- ja synnytystapa arviossa. Yhtenä päivänä ajattelen että kyllä musta on synnyttämään alakautta ja taas toisena päivänä en voi kuvitellakaan synnyttävän alakautta, ajatukset on niin ristiriitaiset. Enkä välttämättä edes halua etukäteen tietää kuinka iso vaavi on kun sekin alkaisi kuitenkin jännittää että jos on oikein iso niin riittääkö voimat ponnistaa vaavi ulos.
Kyllä sä uskallat synnyttää ihan alateitse :)
Jotenkin saan sellaisen kuvan jännityksestäsi, että monilla se pelko on suurempi ja kun itsekin tunnet uskaltavasi ainakin välillä.
Eihän ne loppusalla kivoja supistukset ole, mutta ilman niitä ei voisi tietää koska alkaa ponnistamaan.
Ajattelet niitä vain merkkinä.
Se on loppujen lopuksi hyvin pian ohi koko tilanne.
En tiiä onko kovin sopivaa nyt kertoa, että esikoisen synnytys mulla kesti 14h ponnistus 40min. kuulostaa pitkältä ajalta, mutta vauvan synnyttyä ne olikin elämäni nopeimmat 14h :)
Sehän on ihan normaaliakin, että ensikertaa jännittää.
Sen voin sanoa, että mene laitokselle hyvissä ajoin jolloin ehdit saada ajoissa esim. epiduraalin tai mitä itse haluat kokeilla, koska kerran pelkäät niitä supistuksia.
En tietenkään tarkoita, että ampaiset sinne matkaamaan heti ekasta supistuksesta :)
mutta silleen, kun tunnet ettet pärjää kotona omin voimin.
Jos laitoksellasi on amme käytettävissä, niin minä ainakin sen tunsin rentouttavan (tämän koin harmikseni vasta tokalla kertaa) ja lieventävän supistusten kipua joten sitä suosittelen tai sitten suihkua.
Voisit koittaa harjoitella rentoutusta, niin sitten synnytyksessä siitäkin on apua, kun keskittyy supistusten aikana hallitsemaan kipuja.
Itse en tuollaiseen kiinnittänyt huomiota esikoisesta ja tuntui, että hengitinkin silloin ihan päin prinkkalaa...
Tokalla keralla jo sujui huomattavasti paremmin ja ne supistuksetkaan enään tuntuneet niin kauheilta, kun osasin ainakin vähän keskittyä.
Jännittäminen voi pitkittää avautumis vaihetta, siksi olisikin tärkeää saada itsensä rennoksi tai ainakin niin rennoksi kuin siinä tilanteessa nyt edes voi :)
Toivottavasti tästä oli edes hitusen apua :)
Tuosta kokoarvoista niin ei sinne kyllä oikeestaan kannata ees pyytää pääsemään koska kyllähän ne sinne laittavat jos epäilisivät ettei mahtuisi tulemaan :)
Niin ja vielä, että miehesi kanssa voisitte sopia miten hän sinua siellä sitten kannustaa, kun joskus on käynyt niin, että mies on jotain omasta mielestään hyvin sanonut ja äidillä onkin tehnyt mieli vetästä isiä päin naamaa :)
Niin ei pääse tällaista tapahtumaan ja latistumaan fiilikset :D
Mä menin synnyttymään avoimin mielin ja ajattelin etukäteen ottaa supistukset vastaan sellaisenaan, halusin tietää miten paljon se koskee. Mitään ilokaasua järeämpää kivunlievitystä en käyttänytkään.
Omalla kohdallani supistukset koskivat eniten selkään. Olin jotekin ajatellut että kipu olis ollut enemään niinkuin alapäässä. Mutta se on varmaan yksilöllistä, joillakin koskee esim yläreisiin. Ilokaasu kuitenkin auttoi minua. Kaikenkaikkiaan supistukset koskivat kyllä erittäin paljon, ihan tarkkaan en muista, koska ilokaasua nappaillessa sain itselleni nousuhumalan kaltaisen tilan.
Sinun kannattaa neuvolassa jutella tästä asiata ja tutustua erillaisiin kivunlievitysmenetelmiin. Ja jos tulet esim siihen tulokseen, että haluat epiduraalin niin ilmaise tahtosi heti kun menet synnyttämään. Itse en missään nimessä halunnut epiduraalia ja sanoinkin tästä asiasta heti ensimmäiselle kätilölle jonka tapasin. Toivettani myös noudatettiin.
Omalla kohdallani synnytys päättyi hätäsektioon 17 tunnin äheltämisen jälkeen. Ja sektion kokeneena olisi kyllä paljon mielummin synnyttänyt alakautta, mutta minkäs teit kun ei mahtunut tulemaan.
Eiköhän kaikki ensisynnyttäjät jännitä itse tapahtumaa. Ihan normaalia.
Minä pidin supistuksia "mukavan" tuntuisena kipuna. Siis se tunne, kun supistus oli loppumassa..ah!
Synnytys oli kohdallani poikkeuksellisen vaikea, mutta vastaavanlaisia on vain noin 2% kaikista synnytyksistä.
Itse olen päättänyt että tämä seuraava tulee sektiolla, synnytyksestä jäi KAUHU.
Kaikesta huolimatta, ihan kokemuksen arvoinen asia synnytys alateitse on. Ja valtaosalla se menee hienosti.
Ja se jännitys on täysin normaalia!
Tsemppiä koitokseen!