Otsikko kertookin siis mistä on kyse. Tietääkö kukaan, onko mahdollista (realistista?) opiskella yliopistossa siviilipalveluksen suorittamisen aikana? Tänä syksynä aloitin opinnot, enkä vielä ole osannut päättää missä vaiheessa kävisin sivarin. Opintojen välissä vai jälkeen? Onko yliopisto-opintojen kannalta mitään käytännön asioita, jotka olisi syytä ottaa huomioon jos menee sivariin? Ilmeisesti ei kannata ilmoittautua yliopistolle ainakaan läsnäolevaksi palveluksen ajaksi? Uskoisin, että täältä sentään löytyy sellaisiakin ihmisiä, jotka ovat käyneet sivarin. Onko joku ollut kenties yliopistolla sen vuoden töissä?
Mutta lähinnä olisin kiinnostunut mahdollisuudesta opiskella yo:lla niiden 8-tuntisten työpäivien ohella. Tietääkseni sen vuoden ajalle on mahdollista saada ihan kiitettävästi lomapäiviäkin, esimerkiksi tenttejä tms. ajatellen. Kuulostaako hullulta/mahdottomalta ajatukselta?
Mutta lähinnä olisin kiinnostunut mahdollisuudesta opiskella yo:lla niiden 8-tuntisten työpäivien ohella. Tietääkseni sen vuoden ajalle on mahdollista saada ihan kiitettävästi lomapäiviäkin, esimerkiksi tenttejä tms. ajatellen. Kuulostaako hullulta/mahdottomalta ajatukselta?
Vastaukset 73
Vanhimmat
Ja sitten vielä sivarit itkevät, että palvelusaika on niin pitkä, voi vittu, eihän ne ole palveluksessa kuin 8h/vrk, kun taas armeijassa ollaan joskus 24h/vrk, 7vrk/viikko! Että sitä sivariaikaa pitää pidentää tai laittaa ne työskentelemään vaikka 15 h / vrk ainakin. No, epäoikeudenmukaisuutta on muutenkin niin paljon, että ehkä se riittää, että nuo sivarti-pellet menettävät edes kunnioituksensa ja uskottavuutensa kun tulee eteen kysymys, että mikä on sotilasarvo, tai missä palvelit, ainakin kansakunnan kerman sauna-illoissa lienee sivari-vellihousuilla vastuun ja velvollisuuden välttelijöillä ikävät olot, kun aiheesta aletaan hieman olutta maisteltua puhumaan..
Nimim. res. vänr. ja ylpeä siitä
Kyllä huomaa jälleen kerran aivopesun tuloksen.
HELP mikä luuseri. "Pahat sivarit yääh yääh", voi elämä. Jos jotkut on pellejä, ne eivät ainakaan ole ne sivarit vaan ne kiihkomieliset älykääpiöt jotka vouhkaavat typerillä sotilasarvoillaan ja muulla paskalla, joka ei kiinnosta nykypäivänä ketään. Kunnioitus ja uskottavuus, voi kilin kellit..! Hyvä vitsi.
Typerällä vuodatuksellasikaan ei ollut kysymyksen kanssa mitään tekemistä.
Alkuperäiselle: tuttuni sai käydä sivariaikanaan joillakin luennoilla myös työpäivän aikana, ja tenteissä tietenkin. Riippuu paljolti siitä, että missä olet sivarina.
Sinä se täällä pelle olet. Olet aivopesun uhri! Itse kävin RUK:n vain sen takia että vuosi armeijassa oli hyvä vaihtoehto koska töitä en olisi saanut ja koulu alkoi vasta syksyllä. Taidat olla melkoinen tumpelo...
" että mikä on sotilasarvo, tai missä palvelit, ainakin kansakunnan kerman sauna-illoissa lienee sivari-vellihousuilla vastuun ja velvollisuuden välttelijöillä ikävät olot, kun aiheesta aletaan hieman olutta maisteltua puhumaan.. "
Vain ääliöt puhuvat inttijuttuja saunailloissa joissa on tarkoitus pitää hauskaa. Veljeni on tekninen johtaja erääsää suuressa firmassa ja hän ei ole käynyt inttiä ollenkaan (diabetes). Häneltä ei ole koskaan töissä kysytty sotilasarvoa.
Puhua intti-juttuja, voi niiden juttujen määrää! Ihme, että viitittiin palkata hyvään asemaan jotain vapautettua diabeetikkoa, en itse ainakaan palkkaisi, eikä kukaan tuntemanikaan mies. Sitäpaitsi itse olen lääkäri ja voin sanoa, että meriittinä pidetään johtajakoulutusta esim. ylilääkärin tehtäviin valitessa, saattoipa olla suoranainen este vielä vähän aikaa sitten armeijan käymättömyys ylilääkärin pallille, riippui toki klinikan ylilääkäristä, mutta jotkut olivat päättäneet, että jos saavat valita, niin heidän klinikkaansa ei tule kuin reserviupseereita! Kyllä se niin on, että armeijaa käymättömät vellihousut-vastuunvälttelijät ovat hieman halveksuttavaa porukkaa. Piste.
Itse en ainakaan kunnioita ihmisiä heidän sotilasarvonsa /arvottomuutensa perusteella. Antaa vähä-älyisten kunnioittaa minun puolestani vaan sotilasarvoja ei siinä mitään.
Terv. Tykkimies ja katkera siitä ettei tullut mentyä sivariin. No kymmenen vuotta sitten arvomaailma oli toinen, nyt se on huomattavasti ihmisläheisempi ja humaanimpi ja hyvä niin.
"Ihme, että viitittiin palkata hyvään asemaan jotain vapautettua diabeetikkoa..."
Asenteesi näyttää olevan kuvottavan fasistinen. Valitettavasti muunlainen syrjintä kuin ihmisen rotuun perustuva syrjintä ei ole riittävästi diskriminoitua, vaikka laissa tietysti mainitaankin peruste "...vakaumus." Tarvetta näet
olisi. Ja ilmeisesti lääketieteellinen korkeakoulutus ei välttämättä avarra ihmistä henkisesti, vaan vaara jäädä idiot savantiksi on näemmä olemassa.
Jos nyt sitä paitsi edes olet lääkäri, niin varmasti sillä koulutuksella, mikä sinullekin on syydetty, luulisi oppivan tajuamaan, että diabetes ja sitä kautta armeijan käymättömyys ei ole minkäänlainen ihmisen kyvykkyyden mittari minkään suhteen. Tuntuupa näköjään lääkäreilläkin olevan arvomaailma sekaisin, mitä lie Mengelen oppipoikia
teidänkin joukostanne löytyy.
Itse kävin 6 kk armeijaa, ja se oli yhtä paskaa se.
Muuten, ajatus armeijan käymisestä yleisen kansalaiskyvykkyyden mittarina on jokin suomalainen muinaisjäänne, johon ei törmää missään
sivistyneessä maassa, jo yksistään siitä syystä, että muualla on jo ajat sitten tajuttu, ettei suomalaistyyppistä kansanarmeijaa ole mielekästä ylläpitää.
Ps. Tunnen lääkärin, joka jo 70-luvulla haki sivariksi (mieti, 70-luvulla, se oli rohkeaa se), eikä se hänen urakehitykseensä tai elämänlaatuunsa
ole vaikuttanut juuri paskankaan vertaa. Kertoipa vain, että tahkosi hyvät rahat pitämällä sivariaikanaan vastaanottoja. (Ilmeisesti suoritti
tuon riippakiven pois joskus 27-vuotiaana?)
oikeasti tuollaisia olemassa??? Ei saakeli inttijuttuja puhuvat ovat täysin munattomia jätkiä jotka ovat jääneet sinne 18v tasolle. Esim oys:ssa on parikin ylilääkäriä jotka eivät ole armeijaa käyneet, elätkö kenties vieläkin menneisyydessä.
Veljeäni tuskin kiinnostaa palkkaisitko sinä häntä siitä päättävät yleensä hiukan viisammat ihmiset. Sinusta armeijan käyneenä tuskin koskaan tulee yhtä korkeaa kaveria kuin hänestä, tuskinpa koskaan tienaat n. 12 000e/kk, mutta onneksi kävimme RUK:n....
"Ja sitten vielä sivarit itkevät, että palvelusaika on niin pitkä, voi vittu, eihän ne ole palveluksessa kuin 8h/vrk, kun taas armeijassa ollaan joskus 24h/vrk, 7vrk/viikko!"
Sinä tässä lähinnä olet nyt se itkevä osapuoli. Olisit valinnut viisaammin ja mennyt sivariin, jos et kestä sitä, että toiset eivät alistu nyky-yhteiskunnan muinaisjäänteen armoille, vaan osaavat ajatella asioita laajemmin.
No mietippä laajemmin, mitä jos kaikki alkaisivat vältellä velvollisuuttaan ja oikeuttaan puolustaa itseään, kotiaan, vaimoaan, lapsiaan, omaisuuttaan ja itsenäisyyttään tuolla lailla itsekkäillä syillä ja omaan napaansa tuijottaen? Toki nyt osa voi tehdä noin, mutta:
sodan syyt ovat ihmisessä, ihmisen kyvytömyydessä sovitella ja tulla vastaan toista ihmistä. Sota on ihmisen itsekkyyttä, ei kykene tai halua asettua toisen asemaan.
Pienimmässäkin riidassa on jo sodan siemen. Sodassa on vain kyse monella tasolla ilmenevästä väkivallasta.
Sotia käydään yhä kaikkialla. Ihmiskunta ei kerta kaikkiaan ole oppinut omasta historiastaan.
Ristiriitoja jotka aiheuttavat sotia ovat tyypillisimmillään ahneus ja taloudellisen hyvinvoinnin epätasainen jakautuminen, luonnonrikkaudet jo riittävät aiheuttamaan väkivalloin toiselta ottamisen: öljy nyt ja varmasti sen vähetessä koko ajan pahentuu sen aiheuttamat väkivaltaiset "ottamiset", tulevaisuudessa vesi, pienenevä puhdas luonto ja elintila?
Lisäksi niinkin typerät asiat kuin epäluulo ja ideologiset, uskonnolliset ja kansalliset ristiriidat.
Epäoikeudenmukaiset valtarakenteet: yhteiskunnan rakenteissa voi itää sodan siemen: kynnys väkivaltaan madaltuu, kun ihminen kokee jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta.
Esivalta ja sen osana armeija pyrkivät ylläpitämään järjestystä ja oikeudenmukaisuutta Suomessa. SOTA ON JOSKUS PIENEMPI PAHA JA VÄLTTÄMÄTÖN KEINO OIKEUDENMUKAISUUDEN TOTEUTTAMISEKSI.
Jotkut ovat päätyneet pasifismiin eli aseiden ja voimakeinojen käytöstä kieltäytymiseen. Tässä ratkaisussa lähimmäisen ja yhteiskunnan etu voi jäädä toisarvoiseksi.
Aseellisen voimankäyttö on mielestäni perusteltua ja sallittua, jos se on pienempi paha ja se on kerta kaikkiaan viimeinen keino.
Valtakunnan alueellinen koskemattomuus, valtakunnan puolustus ja sen kansalaisten elinmahdollisuuksien ja perusoikeuksien turvaaminen on tehtävä tarvittaessa voimakeinoja käyttäen.
Kertokaa minulle mikä kohta noista on teistä väärä ja kohtuuton, toki voitte haaveilla maailmasta, jossa kaikki vain tahtovat hyvää toisilleen, mutta realistisesti, JOS HALUAT RAUHAA, VARUSTAUDU SOTAAN.
"No mietippä laajemmin, mitä jos kaikki alkaisivat vältellä velvollisuuttaan ja oikeuttaan puolustaa itseään, kotiaan, vaimoaan, lapsiaan, omaisuuttaan ja itsenäisyyttään tuolla lailla itsekkäillä syillä ja omaan napaansa tuijottaen?"
No jos maailmassa kaikki ryhtyisivät tästä hetkestä lukien sivareiksi, sotiminen varmasti lakkaisi. Tämä ajatusketju on ihan yhtä pitävä kuin itselläsikin.
"Esivalta ja sen osana armeija pyrkivät ylläpitämään järjestystä ja oikeudenmukaisuutta Suomessa. SOTA ON JOSKUS PIENEMPI PAHA JA VÄLTTÄMÄTÖN KEINO OIKEUDENMUKAISUUDEN TOTEUTTAMISEKSI. "
Armeija ei normaalisti ylläpidä järjestystä vaan alueellista koskemattomuutta. Se ei myöskään ota kantaa mihinkään oikeudenmukaisuuteen.
Ajatus sodasta pienempänä pahana johtaa hankaliin vertailuihin. Mikä oli pienempi paha Tsetseniassa tai entisessä Jugoslaviassa, ja kenelle? Kun kyse on nykyhetkestä, on joka tapauksessa järkevää hakea vertauksia nykyaikaisista konflikteista iänikuisen talvisodan sijaan.
Mitä mieltä olet irakilaisista rintamakarkureista? Hehän laiminlöivät lähinnä itsekkäin perustein velvollisuutensa puolustaa valtiotaan. Mutta kuka siellä pystyy määrittämään "pienemmän pahan"?
"JOS HALUAT RAUHAA, VARUSTAUDU SOTAAN."
Jostain syystä monikaan sotaan varustautuva valtio ei juuri rauhantahtoisuudellaan vakuuta.
Tuo on Vänrikki sinun näkemyksesi asiaan ja siksipä haluankin sinunkaltaisesi ihmiset jättää vapaasti taistelemaan keskenään.
Mutta onneksi löytyy edes pieni joukko ihmisiä, jotka oikeasti haluavat olla luomassa sitä parempaa vapaampaa tulevaisuutta. Näen, että nuo arvot ovat niin suuresti juurtuneet mieleesi, että haluat väkisin olla ylläpitämässä mahdollisuutta sodankäyntiin vain siksi, koska historia on osoittanut sitä ja tätä. Maailma on muuttunut.
Asioita voidaan verrata, mutta vertauksesi aseellisesta sodankäynnistä ja ihmisten pienestä keskinäisestä riitelystä on mielestäni huono. On eri asia valmistaa aseita varta vasten vain ihmisten riitojen selvittelyyn ikään kuin nähdäksemme sen lopullisena keinona ratkaista ongelmia.
Sillä välin kun sinä ja muut kaltaisesi soditte henkenne kaupalla joistain niinkin vähäpätöisistä asioista kuin maa-alueista, haluan minä kunnioittaa ihmisyyttä pysymällä poissa kaikesta ihmisiin kohdistuvasta väkivallasta, oli se sitten aseellista tai ei.
Mitä historiaan tulee, lähinnä säälin esimerkiksi sotiemme veteraaneja. kaikkea sitä, mihin he ovat haluamattaan joutuneet. En heitä kuitenkaan arvosta, koska en yksinkertaisesti näe mitään arvostuksen aihetta aseellisessa toiminnassa ja muiden vahingoittamisessa. Tyhmää nojata jumiutuneisiin normeihin, joiden mukaan maailmaa ei saa kehittää, vaan on tehtävä niinkuin aiemminkin, on sodittava ja pidettävä ylisuurta armeijaa vain tukena historian tapahtumat.
"sodan syyt ovat ihmisessä, ihmisen kyvytömyydessä sovitella ja tulla vastaan toista ihmistä. Sota on ihmisen itsekkyyttä, ei kykene tai halua asettua toisen asemaan."
Entäs se joukko, mikä ei halua sotia. Onko mielestäsi oikein pakottaa heidät mukaan aseelliseen toimintaan tai vaihtoehtoisesti rangaista heitä siitä siviilipalveluksella, että he eivät halua lähteä aseelliseen toimintaan mukaan?
"Pienimmässäkin riidassa on jo sodan siemen."
Noin ajattelevat vain ne, jotka haluavat sotia. Eli juuri sinun kaltaisesi ihmiset. On ihmisiä, jotka riidan syntyessä pohjaavat sivistyneisiin ratkaisukeinoihin, eivätkä idioottimaisiin väkivaltaisiin ratkaisuihin, kuten aseellisiin konflikteihin.
"Jotkut ovat päätyneet pasifismiin eli aseiden ja voimakeinojen käytöstä kieltäytymiseen. Tässä ratkaisussa lähimmäisen ja yhteiskunnan etu voi jäädä toisarvoiseksi."
Typerin ja suppeakatseisin kannanotto, mitä vähään aikaan olen nähnyt.
"Muuten, ajatus armeijan käymisestä yleisen kansalaiskyvykkyyden mittarina on jokin suomalainen muinaisjäänne, johon ei törmää missään
sivistyneessä maassa, jo yksistään siitä syystä, että muualla on jo ajat sitten tajuttu, ettei suomalaistyyppistä kansanarmeijaa ole mielekästä ylläpitää."
Esim. Israel? Muutkin sivistysvaltiot jotka ovat, tai ovat olleet isomman ikeen alla. Tiedätkö miten Israelissa suhtaudutaan armeijasta vapautettuihin tai asepalveluksesta kieltäytyviin?
"Kertoipa vain, että tahkosi hyvät rahat pitämällä sivariaikanaan vastaanottoja."
Kehuskeli oikein? Käytti yhteiskuntaa härskisti hyväksi? Rahankäärijä? Rahantahkoaja? V..tu että ärsyttää tuo kun aikuiset koulutetut ihmiset elvistelee tyyliin: "...käärin siitä hyvät rahat sitten siinä sivussa, eikä kukaan tajunnut mitään.."
Itse kävin aikoinaan armeijan 11 kuukaudessa, alikersantiksi suoriuduin. Paskaahan se oli, kyllä, mutta silti koen sen kansalaisvelvollisuudeksi.
Niin, tuossa viimeisessä kannanotossa, mitä typerää siinä oli? Eikö pasifismissa realistisesti ajateltuna jää juuri yhteinen eli yhteiskunnan etu toisarvoiseksi, jos ei yhdessä puolusteta omaa yhteiskuntajärjestystämme ja arvojamme ja maailmankatsomustamme vieraan vallan ikeen alle jäämiseltä? Eikö lähimmäisen etu jää toisarvoiseksi, ellei puolusteta paitsi itseä, samalla muita, esim. naisia ja lapsia, jos jokin vieras valta uhkaa meitä aseellisella voimankäytöllä?
Armeija ylläpitää laillista yhteiskuntajärjestystä Suomessa, armeijan toimiessa laillisen hallituksen alaisena ja laillisen esivallan johdolla, sehän on jo sodan oikeussääntöihin kirjattu, että sotaa on käytävä laillisen esivallan johdolla, jotta se on oikeutettua.
Jos kerran olet jääkäri, niin luulisi sinunkin muistavan vannomastasi sotilasvalasta, että olet luvannut puolustaa valtiota, paitsi ulkoisia, myös SISÄISIÄ uhkia vastaan, eli jos saat tietoosi olevan jotakin tekeillä laillisen hallitusvallan kukistamiseksi, tahdot sen viipymättä viranomaisten tietoon saattaa! Kannattaisi miettiä, mitä olet valalla vakuuttanut ja joskus vaikka kerrata se, jos noin pahasti pääsee unohtumaan!
Entisessä Jugoslaviassa nuo aiemmin kertomani perustelut, miksi siviilipalvelus ja aseista kieltäytyminen, eli pasifismi ovat arveluttavaa itsekkyyttä, eivät toimi: Jugoslaviassa ei ollut oikeutettua, laillista sotaa, ja sen on kansainvälinen yhteisö tuominnutkin, se sota ei siis ollut laillisen esivallan johdolla käytyä ja "oikeaa" sotaa, vaan sisäistä konfliktia, anarkiaa, kapinaa, sekasotkua, sisällis"sotaa", jossa rikottiin lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia räikeästi.
Irakissakin on sota loppunut ajat sitten, ei se mitään oikeaa sotaa ole ollut oikeastaan kuukauden jälkeen, tuskin olisi tuotakaan sotaa edes tullut, jos Irakilla olisi ollut oikeudenmukainen yhteiskuntajärjestys, tai sillä ei olisi ollut öljyä, tai jos sillä olisi ollut niin voimakas puolustus, että USA olisi katsonut hyökkäyksen sinne kannattamattomaksi.
Muuten kannanottoni koski nimenomaan SUOMEA, ei noita muita konflikteja, Suomi puolustaa itseään, ja sen tähden kaikki aiemmin esittämäni pohjaakin pelkästään SUOMALAISIIN SIVAREIHIN JA PASIFISTEIHIN, mitä tämä ilmiö aiheuttaa meille itsellemme, eli, jos meillä ei olisi uskottavaa puolustusta, niin mitä meille kävisi? Sotilaallisia tyhjiöitä kun ei ole, maassa on aina armeija, joko oma tai vieras, vai mitä?
Realismia pyydän, en mitään Halosmaista pallon syleilyä ja maailmanrauhan ja oikeudenmukaisuuden haaveilua, aina te yritätte filosofoida, että "jos kaikki olis pasifisteja, ei olis väkivaltaa ja sotia ja kenenkään ei tarvis mennä armeijaan", mutta kun tuo on niin idealistista ja lapsellista ja naivia, herätkää, oma napa teillä on mielessä, kun ette Suomen armeijaan mene, itsekkäät ja laiskat syyt, ei mikään "muutan maailman, olen niin hyvä ja uskon kaikkien ihmisten hyvyyteen ja epäitsekkyyteen, maailma on muuttunut, sotaa ei tule, eikä armeijoita tarvita".
Kai sinä ymmärrät, että vaikka kaikki viherpiipertäjät ja tekointellektuellit suomessa menisivät sivariin, tai koko Suomen kansa, se ei taatusti poista sotia maailmasta. Armeijoiden lakkauttaminen on täysin utopististinen ajatus. Omaa etua ajavat poliitikot tai joissain maissa jopa rikollisjärjestöjen johtajat (Kolumbiassaym. nyt jo) järjestävät/järjestäisivät tarvittaessa tilalle omia joukkojaan, joita käytettäisiin heidän pyrkimystensä ajamiseen.Sinun mahdollisuutesi sivariin riippuu täysin demokraattisesta järjestelmästä. Kai olet tietoinen, että sellaista ei ole kaikissa maissa? Olet varmaan kuullut tällaisesta joskus?Oletko?
Kai olet tietoinen siitä, että kaksi länsimaista demokratiaa ei ole miesmuistiin sotinut toisiaan vastaan..Siis todellista demokratiaa. Näin ollen " sivarius aate" ei juuri vaikuttaisi sotien todennäköisyyteen, vaikka se leviäisi niin laajalle kuin sen on mahdollista levitä.Iranissa ei sivariin mennä.Ääliö..
Väkivalta tai sillä uhkaaminen on osa ihmisen perusluonnetta, se että sinun kaverisi eivät tee niin, ja että Halonen toivoisi että KUKAAN ei tekisi niin...no sillä ei ole väliä.
Jos syntyy sotilaallinen tyhjiö, se täytetään. Näin on aina ollut ja näin on oleva. Tähän ei ole kukaan viherpiipertäjä KOSKAAN kyennyt vastaamaan, asia ohitetaan, solvataan asian esilletuojaa tai sanotaan: Mut SUOMEN armeijan vois hei lopettaa, se on ihan turha, ei tääl mitään sotaa tuu..
Siinä vaiheessa tietää että mikään ei ole mennyt perille, ja keskustelua on turha jatkaa...pienenä vihjeenä voi antaa globalisaation vaikutuksen muuhunkin kuin banaanien saatavuuteen, kuten esim....turvallisuuspolitiikkaan...tätä ei yleensä ymmärretä..(.Valmistaudun muuten nyt jo edellisen hipin huutoon siitä, miten olen fasisti, ja jos kaikki lopettaisivat aseiden käytön, ei olis sotia, KYLLÄ minä saan ja minä voin, MINUN ei tarvitse.....)
Ja sitten katsotaan kun Jugoslaviassa kustaan rauhanehdotusten päälle, nauretaan paskaista naurua ja puolisotilaalliset poliisijoukot teurastavat naisia ja lapsia...miksei KUKAAN tee mitään....niin, kuka voisi tehdä jotan..Halonen?Tuomioja? Vai.......armeija?
Usan pommituksethan senkin lopettivat...
On kiva että olet ihminen joka haluaa hoitaa riidat sivistyneesti. Voitkin keskustella sen kivan OMON-sedän kanssa joka tulee keräämään kaikkia epäilyttäviä pikkuhippejä kokoamisleirille siitä, miten sinun mielestäsi Venäjän uusi sotilashallintoteki tosi tyhmästi kun hyökkäsi Suomneen tekaistujen diplomaattisten konfliktien jälkeen, ja miten sinun mielestäsi tässä ei ole noudatettu avoimuuden ja rehellisyyden periaatteita, joita kansainvälisessä politiikassa tulisi noudattaa...
Katsos se että sinun kaverisi ja Oras Tynkkynen haluavat hoitaa asiat VAIN puhumalla, ei muuta tässä real politik'in maailmassa yhtään mitään. Voit leikkiä maailmanparantajaa, mutta niin kauan kun teet sen länsimaisessa demokratiassa, eli ainoassa mahdollisessa ympäristössä tähän toimintaa, teet sen aseiden mahdollitamana. Kommarit, fasistit ja yltiönationalistiset puolirikolliset eivät sivareita katsele. He ovat se toinen vaihtoehto. Minä pidän omista johtajista, kaikkine vikoineen.
On huvittavaa, että tuo typerä armeijauhoilu on aivan selvästi alemman älykkyysluokan ihmisten puuhaa. Korkeimman tason tiedemiehiä, tutkijoita ja muita neroja ei voisi vähempää kiinnostaa jos joku on käynyt intin vai ei.
Mutta täytyyhän sitä uhota näillä luolamiesjutuilla jos ei muuta itsestä löydy. Niinhän se on. Onnea vaan saunailtoihinne.
" Jos kerran olet jääkäri, niin luulisi sinunkin muistavan vannomastasi sotilasvalasta (...)"
Toki muistan. Sotilasvala ei kuitenkaan määrittele puolustusvoimien asemaa turvallisuuspolitiikassa, vaan se käsittelee yksittäisen sotilaan velvollisuuksia (tässä lojaaliutta) armeijaa kohtaan. Jollet usko minua, voit toki tarkistaa asian (http://www.mil.fi/perustietoa/tehtavat/ ).
Tietenkään kaikki maailman ihmiset eivät rupea sivareiksi eikä sota lopu. Vastaavasti Suomen maanpuolustuksen tulevaisuus ei riipu siitä, meneekö sivariin 2, 3 vai 5 prosenttia ikäluokasta. On kokonaisedun mukaista, että jokainen toimii maansa hyväksi niissä tehtävissä, joihin parhaiten sopii.
En väitä etteikö Suomea voisi kohdata tilanne, jossa sodalle ei ole vaihtoehtoa. Noilla ulkomaisilla esimerkeillä halusin todeta, että se tilanne voi kuitenkin olla paljon epäselvempi kuin vuonna 1939.
"Maailma on muuttunut." Perustele, herran jumala sentään. Tiedätkö kuinka monta sotaa on tällä hetkellä käynnissä?
Miten maailmaa muuttaa se, että heikennät maasi puolustuskykyä kieltäytymällä sotilaskoulutuksesta?Vai haluatko päästä helpolla ja perustella sen kevyillä, tarkempaa kritiikkiä perustelevillä ideoilla siitä, millainen maailma OLISI kiva...
Luuletko aidosti, tosissasi, että sodat todella loppuvat joskus jos puolet eurooppalaisista nuorista menee sivariin...Koska jos ne eivät lopu, niin MIKSI menet sivariin ja mainostat sitä jonkinlaisena aatteellisena kannanottona? Onko siitä hyötyä jos se ei vaikuta mihinkään?
Oletko todella ajatellut asiaa loppuun, v
kuitenkin laissa puolustusvoimista on yhdeksi pv:n tehtäväksi laitettu 3)"puolustaa valtakuntaa ja sen oikeusjärjestystä sekä kansan elinmahdollisuuksia ja perusoikeuksia" ja toiseen kohtaan 6)"antaa tarvittaessa virka-apua yleisen järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseen" eli kuten edellä sanoin ESIVALTA JA SEN OSANA ARMEIJA PYRKIVÄT YLLÄPITÄMÄÄN JÄRJESTYSTÄ JA OIKEUDENMUKAISUUTTA. Yksittäisen jääkärin ei tarvitse kuitenkaan kuin toteuttaa sotilasvalassa vannomansa asiat ja systeemi pyrkii pitämään yllä järjestystä ja nimenomaan Suomalaisille myös oikeudenmukaisuutta eli estämään vieraan vallan väkivallalla meille aiheuttamaa vääryyttä.
""Maailma on muuttunut." Perustele, herran jumala sentään. Tiedätkö kuinka monta sotaa on tällä hetkellä käynnissä?"
Sinä nyt et ainakaan paljon asioita osaa laajasti tarkastella. Kuka tahansa politiikan tai sotahistorian asiantuntija pystyy sanomaan, että sotien luonne on muuttunut 1900-luvun alku- ja puolestavälstä aina tultaessa nykypäivään.
Nykypäivän sotimiselle ovat tyypillisiä piirteitä niiden epämääräisyys ja puolisotilaalliset joukot. Sodan luonne on muuttunut pois perinteisestä valtionvälisestä sodasta yhä enemmän rajojen sisäisiin konflikteihin.
Niinpä on aivan oikeutettua sanoa, että maailma on muuttunut globalisaation myötä. Maailmaa hallitsevat nykyisin institutionalisoituneet maailmaanlaajuiset rajojen väliset organisaatiot, joten tyypillinen valtio vastaan valtio tyyppisiä sotia on demokraattisissa valtioissa turha nykyisessä tilanteessa enää odottaa. Sen sijaan tulisi keskittyä niiden ihan oikeiden kriisipesäkkeiden aseellisten yhteenottojen ehkäisyyn.
"Miten maailmaa muuttaa se, että heikennät maasi puolustuskykyä kieltäytymällä sotilaskoulutuksesta?Vai haluatko päästä helpolla ja perustella sen kevyillä, tarkempaa kritiikkiä perustelevillä ideoilla siitä, millainen maailma OLISI kiva..."
Osittain väitteesi maailman kivuudesta on totta, mutta haluan OMALTA osaltani olla luomassa parempaa aseetonta huomista ja inhimillisiä arvoja. On täysin vastuutonta pakottaa ne ihmiset aseellisen palveluksen suorittamiseen, ketkä sitä eivät halua tehdä. Tai vaihtoehtoisesti pakottaa heille rangaistuksenomainen sivari tai totaali. Jopa Amnesty International on suomen puolustuspolitiikkaa askelta edellä, ja siten luokittelee totaalikieltäytyjät mielipidevangeiksi, jollaisia nykypäivän demokraattisissa yhteiskunnissa ei pitäisi enää olla.
Sotienkin syyt ovat usein eriarvoisuudessa ja muissa yhteiskunnallisissa asioissa, joten sivistyneempiäkin keinoja konfliktien ratkaisemiseksi olisi olemassa.
Niin ja kysynpä vielä, kuuluuko sinun ihannemaailmaasi aseellinen toiminta. Ja ennen kuin vastaat sen olevan välttämätön pienempi paha, niin eikö mielestäsi maailmaa saisi kehittää kohti aseettomuutta, vaan ainako ne kaikki perustelut on tyrmättävä vedoten asevoimien välttämättömyyteen.
"Luuletko aidosti, tosissasi, että sodat todella loppuvat joskus jos puolet eurooppalaisista nuorista menee sivariin..."
Ei välttämättä, mutta mitä järkeä on pakottaa nämä puolet osallistumaan aseelliseen toimintaan väkisin jos he eivät halua sotia? Tuohon haluaisin erityisesti vastauksen. Onko oikein, että ihminen pakotetaan vahingoittamaan toista ihmistä aseellisesti, jos hänen maailmankatsomuksensa ei sitä salli?
"Onko siitä hyötyä jos se ei vaikuta mihinkään?"
Älä ainakaan ryhdy poliitikoksi tuolla asenteella, pyydän!
Konfliktien luonteen muutos ei vähennä armeijan tarpeellisuutta. Vai kuinka monessa sodassa tällä hetkellä taistelutoimia hoitaa paikallinen vegaaniviljelijöiden kommuuni? Vai haluatko mieluummin että Suomessa rekrytoitaisiin ihmisiä puolisotilaallisiin joukkoihin? Vakinainen armeijahan mahdollistaa sen, että naapurimaiden (on olemassa muitakin maita kuin Suomi..) puolisotilaalliset joukot eivät operoi ainakaan oman maan kansalaisia vastaan..
Juuri se, että demokraattiset valtiot eivät sodi keskenään, tuo esille armeijan tarkoituksen. Jos armeijpoita ei olisi, olisivat totalitaariset maat (joissa sivareita on kumman vähän) vallanneet sinunkin kotimaasi ajat sitten.
On ihan oikeutettua toimia paremman huomisen hyväksi, mutta sen voi tehdä vähemmän lyhytnäköisemmilläkin tavoilla kuin asepalvelun välttelyllä..Kansainväliset järjestöt, julkaisut, ÄÄNESTÄMINEN, mielenosoitukset jne....
Ota huomioon, että joka tapauksessa sotia tulee aina olemaan. Et kai tosissasi usko että maapallo joskus muuttuu täysin tasa-arvoiseksi onnen tyyssijaksi. Toivottavasti ei, se vaatisi joukkolobotomiaa tai hirvittävää diktatuuria. Asiaa voiPARANTAA lähes loputtomiin, mutta voimankäytön uhka ei koskaan katoa.
Näin ollen on epäloogista heikentää oman maan armeijaa, varsinkin kun naapurissa on lähes totalitaarinen valtio, koska mitään todellista muutosta ei tässä asiassa tule tapahtumaan tuhanteen vuoteen. Jos koskaan.
Rauhan eteen voi toimia muutenkin kuin kieltäytymällä asepalveluksesta. koskaan tullut mieleen...
Ja edelleen, aseet mahdollistavat sinun sivariutesi.Inhottava ajatus, eikö? Kyse ei ole muinaishistoriasta...Mikä on sivarien määrä Venäjällä.Kroatiassa. Pohjois-koreassa.Kuubassa. Kiinassa. Mutta onhan se kiva että vetoat yleismaailmallisiin organisaqatiohin jne. kun perustelet omia mielipiteitäsi, etkä ota huomioon että monien maiden naapurissa on täysin labiileja valtioita. Et voi odottaa valtioiden uhraavan itsensä jonkun rauhanihanteen vuoksi..Muutos kansainvälisessä politiikassa tulee kestämään niin kauan että armeijan radikaali heikentäminen on itsemurha monissa maissa.
Ja käsi sydämelle, voitko sanoa että olemme täysin turvassa 30 vuodenkin kuluttua. Armeijaa on myöhäistä perustaa sitten kun sitä jo tarvitaan....
Ja kyllä, valtiolla on oikeus pakottaa ihminen toimimaan valtion turvallisuuden kannalta tärkelällä tavalla.Tämä mikäli vaadittava toiminta ei ole jotenkin julmaa tai ihmisoikeuksia loukkaavaa. Armeijan käyminen ei sitä ole, eikä varsinkaan sivarin.
Sotatilanteessa useimmat ihmiset haluavat puolustaa perheitään hyökkääjää kohtaan, ja valtio saa tähän myös pakottaa. Samalla tavoin kuin ihmisillä on velvollisuus kykyjensä mukaan auttaa hyökkäyksen kohteeksi joutunutta lähimmäistä.
Tässä tapauksessa kaikia jo rintamalla olevia sotilaita.Yksinkertaista, eikö???
Itse olet varmaan enemmänkin sen tähden mennyt sivariin, että katsoit, ettet kestä armeijaa tai yksinkertaisesti et halunnut mennä sinne ja pääset helpommalla kuitenkin sivarissa, vaikka se kokonaisaikana 8h/vrk olisikin pidempi aika. EI tähän ratkaisuun varmaan vaikuttanut se, että katsot maailman olevan parempi paikka kun sinä et mene armeijaan ja että näytät esimerkkiä. Tuskin kukaan jättää menemättä armeijaan, kun sinäkään et mennyt ja ei sillä ole merkitystä, mitä sinä olet tehnyt asian suhteen muutenkaan kuin omalta kohdaltasi.
Harvan maailmankatsomus sallii toisen ihmisen tappamista kuitenkaan, jotkut armeijan käyneet ovat jopa suuttuneet minulle, kun olen huomauttanut, että sinutkin on opetettu tappamaan tarvittaessa vihollisjoukoissa taisteleva ihminen. Tähänhän erityisesti haluat vastausta, että pakotetaan sotimaan, jos ei halua. No, harva haluaa, tai hulluhan sitä pitää olla jos oikein haluaa, että tulee sota ja pitää tappaa ihmisiä.
MUTTA: erittäin moni on valmis siihen, ja jopa haluaa sitä, kun tilanne on se, että joko tuo vieraan valtion federaation sotilas tai minä, kun alkaa vihollisia tulla vaikka juuri sinun kotipihalle tai raiskaamaan sinun vaimoa tai tytärtä tai pakottamaan sinua tai poikaasi pakkotyöhön tai sotaan heidän puolelleen tai vain tappaa ja ryöstää ja ottaa väkivalloin omaisuuden ja maat, niin ERITTÄIN MONI ON VALMIS OMAN HENKENSÄ UHALLAKIN TAPPAMAAN VIHOLLISIA JA PUOLUSTAMAAN ITSEÄÄN, OMAISUUTTAAN, PERUSOIKEUKSIAAN JA LÄHIMMÄISIÄÄN JA PERHETTÄÄN.
Ja siihen on täysi oikeus. Tämä ei vain onnistu, ellei meillä ole laillisen esivallan alaisuudessa toimivia järjestyneitä asevoimia.
Aina ikävää kun omalla puolella on noita vaahtosuita...silti, tosiasia on etä varsinkin totalitaaristen maiden armeijat toimivat joskus kuin eläimet sotatilanteissa siviilejä kohtaan...johtuen yleensä annetusta koulutuksesta, alhaisesta koulutustasosta/sosio-ekonomisesta tasosta/ elinoloista ennen armeijaa, erilaisesta arvopohjasta ja jopa johtavien upseerien hyväksynäästä/yllytyksestä...näin ollen kyseeseen todellakin tulee tietynasteinen otsepuolustus, eikä vain valtion käskyjen npoudattaminen...
olen hyvin, hyvin humalassa....heh..
"Armeija ylläpitää laillista yhteiskuntajärjestystä Suomessa, armeijan toimiessa laillisen hallituksen alaisena ja laillisen esivallan johdolla, sehän on jo sodan oikeussääntöihin kirjattu, että sotaa on käytävä laillisen esivallan johdolla, jotta se on oikeutettua."
Ja tämäkö tarkoittaa, ettei asiasta (asevelvollisuus jne.) voisi käydä jonkinlaista teoreettista keskustelua edes filosofisella tasolla?
Oikeudessa ja laeissa on lopulta kysymys filosofisista kysymyksistä. Oikeus on moraalin, etiikan ja häilyvien yhteiskuntanormien ylläpitämistä, joissa ei varmasti sitä yhtä ja oikeaa mielipidettä ole olemassa. Niinpä kannattaa aina muistaa, että muillakin on omanlaisiaan kantoja ed. mainittuihin teoreettisiin seikkoihin, eivätkä asiantuntijatkaan ole asioista tismalleen samaa mieltä. joskus mielipide-erot ovat hyvinkin suuria.
Mutta mikä on se keskitie, mikä miellyttää kaikkia, onkin hyvä kysymys. Onko se yleinen asevelvollisuus, onko se asevelvollisuudesta luopuminen, onko se täydellinen aseettomuus vai jotakin tältä väliltä? Asioita ihan oikeasti kannattaa monesta näkökulmasta pohtia.
On olemassa tiettyjä faktoja, joita ei kannata kiistää; riitoja ja aseellisia yhteenottoja ei varmasti ikinä saada loppumaan, myöskään tiettyjä kansanryhmiä, jotka kannattavat esimerkiksi pasifismiä, ei ikinä saada poistumaan. Ei aina kannata sokeasti tuijottaa niihin omiin yhteiskuntamoraalisiin käsityksiin, vaan mielestäni kannattaa olla avoin myös muunlaisille kannanotoille.
Maailmankatsomuksia on monia. Niinpä esimerkiksi pasifistin näkökulma on aivan erilainen kuin juuri sinun. Pasifistin näkemys asioihin lähtee aivan eri pohjalta kuin asevelvollisuutta kannattavan. Oikeasti kannattaa tutustua kulttuureihin ja erilaisia mielipiteitä ja kannanottoja kannattaviin ryhmiin, jotta pystyisi näkemään asoita mahdollisimman objektiivisesti. Se on sitä todellista viisautta.
"Armeija ylläpitää laillista yhteiskuntajärjestystä Suomessa, armeijan toimiessa laillisen hallituksen alaisena ja laillisen esivallan johdolla, sehän on jo sodan oikeussääntöihin kirjattu, että sotaa on käytävä laillisen esivallan johdolla, jotta se on oikeutettua."
Minun on nyt heitettävä vastine väittellesi. Puhut paljon laista ja siitä, että sen pohjalta toimiminen on juuri sitä oikeutettua.
Entäpä, jos Suomessa ei olisi yleistä asevelvollisuutta lainkaan, vaan asepalvelus olisi täysin vapaaehtoinen.
Olisiko siinä tilanteessa aseellisesta toiminnasta kieltäytyminen täysin oikeutettua? Koska silloinhan yhteiskuntajärjestys olisi aivan toinen.
Kysyn tämä siksi, koska yleinen mielipiteiden suuntaus on ollut jatkuvassa nousussa kohti asevelvollisuudesta luopumista. Eduskunta muuttaa lakeja lähes päivittäin, ja ei ole ollenkaan niin varmaa, etteikö nykyisen tahdin vakaasti jatkuessa joskus asevelvollisuudesta luovuttaisi.
Sen päättämisen saa jokainen Suomen kansalainen päättää käyttäen omaa harkintakykyään.
Jos Suomessa nyt esimerkiksi SKP saisi 150 paikkaa eduskunnassa, en pitäisi enää sitä laillisena hallitusvaltana.
Vastauksia odotellessa...
"Jos Suomessa nyt esimerkiksi SKP saisi 150 paikkaa eduskunnassa, en pitäisi enää sitä laillisena hallitusvaltana."
Mutta jos Suomen kansa on näin äänestänyt, niin onhan se silloin laillinen. Demokraattisessa yhteiskuntamallissa katsoppas kansalla on valta, mikä taas valitsee edustajiston.
Toisaalta voimmehan hieman kyseenalaistaa nykyistä suhteellista vaalitapaa. Onko nykyisin oikein, että käytetään vertailulukuja. Pitkässä juoksussa tässä on huomattavissa ihan selkeä suurten puolueiden selviytymiskeino. Asiasta ei puhuta, eikä siitä liiemmin herätetä keskustelua, koska suuret puolueet nauttivat yllin kyllin tavallista suurempaa, vääristynyttä kansansuosiota.
Toinen asia, minkä voimme kyseenalaistaa, on vaalipiirien pilkkominen alueittain. Vääristääkö se tuloksia?
Lopuksi vielä mainittakoon, että en minäkään tuollaista SDP-ylivaltaa toivo, enkä edes nykyisenkokoistakaan valtaa. Luku ei ole millään mittarilla realistinen, mutta herätinpähän kysymyksen ilmoille kuitenkin.
Israel nyt onkin niitä vihonviimeisiä paikkoja mistä tänne mallia pitäisi ottaa.
Se olisi varmaan niinkuin esim. USA:ssa Vietnamin sodan aikoihin sitten tuo systeemi, mutta palkka-armeija, joka takaisi sen, että voitaisiin toimia kuten USA vaatisi massiivisesti rahaa, so. veroja, eli bensan hintaako vai tuloveroako pitäisi nostaa vai mitä? Sittenkin sotaa varten tarvittaisiin pakotettuja/määrättyjä joukkoja lisäksi ne ammattisotilaat, eikä se oikein Suomessa onnistu kuitenkaan asukas/pinta-alasuhteen takia, ehkä NATO-jäsenyys auttaisi osaltaan tässä, mene tiedä.
Laillinen hallitus on laillinen siten kuin se ihmiskunnan yhteisillä päätöksillä on katsottu terveellä järjellä ja intuitiolla, esim. YK ja kansainvälinen oikeus (Haag) ottaa kantaa tällaisiin kysymyksiin. Sillä, mitä juuri sinä itse pidät laillisena valtana, ei liene paljon merkitystä, jos Suomeen tulisi kommunistinen enemmistö eduskuntaan laillisilla vaaleilla yhteistuumin, niin sitä pidettäisiin kansainvälisesti täysin pätevänä päättämään ja edustamaan ja Suomi olisi sama tunnustettu Suomi silti YK:ssa.
muija!
Ottamatta kantaa sen enempää sotilaspolitiikkaan totean, että a) eläminen "isomman ikeen alla" (Suomen tapauksessa Venäjän) ei sinällään tarkoita, etteivätkö asiat ole voineet 60 vuodessa muuttua ja toisaalta b) vaikka eivät olisikaan muuttuneet, onko kansanarmeija siltikään mielekäs vaihtoehto ja ennen kaikkea, voiko Suomen tilannetta verrata johonkin Israeliin, joka kylpee jokapäiväisessä väkivallassa ja käytännössä jatkuvassa sotatilassa ja jossa kuka tahansa voi koska tahansa päästä hengestään.
Kannattaa muistaa, että kansanarmeijan mielekkyys ja sen olemassaoloa puolustava ykkösargumentti "muulla tapaa ei voida järjestää" ovat vain mielipiteitä, joiden järkevyyttä ei (onneksi) ole päästy kokeilemaan. Maailmanlaajuinen kehitys näyttää pienissäkin maissa menevän siihen suuntaan, että yleisestä asevelvollisuudesta luovutaan tai ainakin sitä supistetaan rajusti - jostakin tämänkin on kerrottava, kaikkea ei voi tyrmätä Suomeen sopimattomaksi pelkkään Venäjään viittaamalla.
"Tiedätkö miten Israelissa suhtaudutaan armeijasta vapautettuihin tai asepalveluksesta kieltäytyviin?"
Ei kiinnosta. Tai sikäli pitäisi kiinnostaa, että sotilaallisen fasismin voimalla tuolla ilmeisesti rikotaan ihmisoikeuksia, mikä on tuomittavaa.
"Kehuskeli oikein? Käytti yhteiskuntaa härskisti hyväksi? Rahankäärijä? Rahantahkoaja? V..tu että ärsyttää tuo kun aikuiset koulutetut ihmiset elvistelee tyyliin:"
Kehuskeli tai ei, mutta kuten nähdään, nuoren ihmisen elämässä voi olla muutakin, jopa mielekkäämpää sisältöä kuin käydä SA intia 6, 9 tai 12 kuukautta.
"...mutta silti koen sen kansalaisvelvollisuudeksi."
Se on vain mielipide.
tehdään hyödyllistä, armeijassa pelleillään ja käytetään huumeita aika yleisesti. Armeija on turha instanssi ja armeijaa tulisikin vain tukea siltä osin kuin halukkaita ihmisiä sinne löytyy.
nim. palkka-armeijaa kannattava. Turha sitä on armeijaan viedä hyvää työvoimaa ja koulutusta, kun ihmisiä ei oikeasti kiinnosta koko instanssi. Vähä-älyiset 50 ÄO:llä varustetut pellet sopivat armeijaan hyvin.
Joo tehdään totaalikieltäytymisestä laillista ja laillistetaan samalla valtion totaalikieltäytyminen tunnustamasta näitä kansalaisikseen, ei sosiaaliettuuksiakaan sitten. Jos yhteiskunnan säännöt ei nappaa niin miksi sitten saamiset nappaa? Reilu peli, totaalikieltäytyjä ei osallistu maansa puolustukseen, maa ei osallistu totaalikieltytyjän puolsutukseen. Aina ei voi olla vaan vaatimassa joskus pitää jotakin antaakkin.
Olipa tuossa todella typeriä olettamuksia ja mielipiteitä vailla mitään todellisuuspohjaa. Olet siis sivarissa, etkä tiedä Suomen armeijasta oikeastaan mitään, perustat olettamuksiin juttusi ja maailmankuvasi armeijan suhteen, että siellä on varmaan sellaista ja tuollaista. Olisit vaikka edes kokeillut, että miten olisit kestänyt sitä, ja jollet olisi kyeenyt siihen, niin sitten lähtenyt sivariin, vaikka 8 viikkoa olisit ollut eli sen peruskoulutuskauden, niin voisit ainakin jonkinlaista mielikuvaa muodostaa ihan todellisuuspohjalta ja olist saanut laajemman maailmankuvan, kaikki kun ei ole niin mustavalkoista ja yksinkertaista aina.
Ensinnäkin: armeijassa tehdään erittäin hyödyllistä eli opitaan (sehän on KOULU oikeasti, joka antaa tälle valtiolle sen koulutetut sotilaat reserviin) ja vastaa valmiudesta osaltaan; VARUSmies on VARALLA pahimman varalle ja nopeasti mobilisoitavissa, kun liikekannallepanoa vasta aloitellaan reservin sotilaiden osalta. Paitsi että siellä opitaan tarvittavat taidot selviämiseen hankalissa poikkeusoloissa sodan aikana, siellä opitaan käyttämään aseita ja välineitä, joilla puolustus hoidetaan, eli hävittämään ja tuhoamaan vihollista ja tappamaan vihollissotilaat, kuhotetaan kuntoa, opitaan johtamaan ja kouluttamaan omaa joukkuetta sotatilanteessa/liikekannallepanon aikana, reserviupseeri osaa itsenäisesti aloittaa joukkueensa kouluttamisen ja harjoittamisen ja joukkueen käyttämisen tarvittaessa puolustukseen asein.
Rauhanaikaa varten tulee opituksi ihan siinä sivussa johtamistaitoja, asioiden organisointia ja opettamista ja tulee paremmaksi ihmistuntijaksi, RUK on maan suurin johtamiskoulu. Armeijassa oppii lisäksi täsmällisyyttä, myöhästyminen on kauhea rikos.
Armeijassa ei saa/voi pelleillä, siitä saa rangaistuksen, pelleily estetään ja lopetetaan lyhyeen ja seuraamuksia tulee.
Huumeita armeijassa ei voi/saa käyttää ja asiaa seurataan virtsatesteillä satunnaisotannalla säännöllisesti.
Isänmaan puolustus kiinnostaa oikeasti kaikkia tunnollisia ja järkeviä ja yleisesti "kunnollisia" ihmisiä, eli ko. instanssi kiinnostaa suurinta osaa.
Palkka-armeija tulisi erinomaisen kalliiksi, mistä siihen rahat, verojako pitäisi nostaa vai bensan hintaan lisää veroa/korotusta, josta rahat?
Kylläpäs tännekin virisi taas aika kehittävä keskustelu. Huomaa kyllä ketkä (tai kuka) saa "järkevillä" mielipiteillään koko keskustelun päälaelleen... mutta jos jollain on vielä jotain JÄRKEVÄÄ sanottavaa tuohon alkuperäiseen viestiini niin kirjoitelkaa toki.
Tiedän pari tapausta, jotka ovat olleet yliopistolla töissä sen vuoden. Sieltäkin löytyy hyvin monenlaisia paikkoja, esim. toimistohommia, ylioppilaskunnan hommissa, kahvilassa, kirjastolla yms. Eli hyvällä tuurilla pokkaat sivaripaikan omalta yliopistoltasi. Sivarin ohessa on myös mahdollista opiskella, kannattaa kysellä yliopistolta tarkemmin siitä.
On mahdollista opiskella, jos vain saat sivaripaikan, joka on lähellä/samassa kaupungissa kuin oppilaitoskin. Itse tein juuri näin.
Mitäs jos 40-luvulla sällit olis sanonut että "ei nappaa", kuten nykyiset sivarit? Ei olis Suomea ei.
Tiesitkö, ettei armeija ole sama asia kuin sotaan lähtö? Tiesitkö, että aikoinaan ihmiset PAKOTETTIIN sotaan, nappasi tai ei. Siinä ei kyselty ihmisten mielipidettä tyyliin "haluatko sotaan vai et?". Sama periaate varmasti pätisi edelleen, jos sotaan joutuisimme. Tositilanteessa olisi sivari saman arvoinen kuin 6kk armeijassa lorvinut henkilö. Käytännössä kaikkein eniten arvostettaisiin niitä, joilla on tarpeeksi älliä, luovuutta, viisautta ja sitkeyttä, eli siinä tilanteessa ei kukaan kysyisi, oletko käynyt sivarin vai armeijan.
Tuohon täytyy kyllä sanoa, että tuskin talvisodan rintamat olisivat kestäneet ilman aitoa isänmaallisuutta ja maanpuolustustahtoa. Kyllä sinne useimmat lähtivät puolustamaan maataan, vastapuolella pakotettiin hyökkäämään omien politrukkien luotien uhalla. On vain jotenkin niin helvetin intellektuellia mitätöidä veteraanisukupolven teot ja leimata maanpuolustustahtoiset aivopestyiksi typeryksiksi. Minä sanoisin, että te olette taistolaisvanhempienne aivopesemiä.
Kahdessa ensimmäisessä lauseessasi puhut ihan asiaa. Harmi vaan, että muuten et tajunnut pointtia. Isänmaallisuus ja maanpuolustustahto eivät riipu millään tavoin siitä, käykö armeijan vai sivarin. Jos sota OIKEASTI tulisi, olisi sivari varmasti puolustamassa kotiaan siinä missä armeijan käynytkin. Jos nyt tarkkaan mietitään, niin tuskin ketään täysipäistä "nappaisi" sotiminen. Sillä "nappaamisella" ei sen sijaan ole mitään tekemistä sen kanssa, etteikö sivarikin olisi valmis puolustamaan itselle rakkaita ihmisiä ja kotiaan. Se ominaisuus nimittäin löytyy jokaisen perimästä. Kyse ei siis ole epäisänmaallisuudesta eikä veteraanien vähättelystä. Pikemminkin siitä, ettei halua mennä armeijaan. Minulla on ainakin omat, painavat perusteeni sille, etten käy armeijaa vaan teen vuoden verran töitä yhteiseksi hyväksi. Aivopesu nyt on asia erikseen. Sitä ei onneksi harjoiteta täälläpäin maailmaa, mutta jokaisella on silti oikeus päättää mitä oman elämänsä kanssa tekee.
Todella harvaa sota "nappaisi". Harvaa maanpuolustustahoistakaan inttikään nappaa. Kuten kapiaisluutnanttimekin sanoi: "armeijassa vituttaa aina". Minä kävin reserviupseerikoulun, ja olin siten vuoden armeijassa. En silti todellakaan viihtynyt. Oikeastaan vain mieleltään häiriintynyt ihminen voi nauttia siitä.
Minä olen kuitenkin realisti, ja tiedän, että äärimmäisesssä tapauksessa aseellinen puolustautuminen on väistämätöntä. Sanoit, että sivaritkin olisivat puolustamassa maata tarpeen vaatiessa. Heistä ei ainakaan taistelutehtävissä olisi mitään hyötyä. Päin vastoin, en itse antaisi rynkkyä saati 10-kiloista TNT-kiekkoa kouluttamattoman haltuun.
Miksi esimerkiksi sinä tunnut näkevän varusmiespalvelun jotenkin erillisenä, maanpuolustukseen liittymättömänä instituutiona? Siellä käydään hakemassa pätevyys puolustaa Suomea ääritilanteessa. Ainakin meillä pioneeriaselajissa koulutettiin asiansa osaavia suluttajia ja raivaajia. Pelleily oli siitä kaukana.
Punaniska. Ketään kiinnosta sun sodat, veteraanit tai joku Suomi?
No jaa. Kaipa minäkin olen sitten realisti, tosin hieman eri tavalla. En nimittäin usko, että Suomessa ihan heti soditaan. Tietysti on hyvä että mahdollisissa ääritilanteissa on porukkaa valmiina. Sivareita on nykyisellään kuitenkin sen verran vähän, että siitä tuskin olisi sotatilanteessakaan varsinaista haittaa. Omaan ajatuksenkulkuuni vaan sopii paremmin se, että teen vuoden verran työtä jolla kuitenkin on oma merkityksensä kuin roikkuisin 6 kuukautta intissä. Armeijan merkitys tietysti korostuu mainitsemissasi ääritilanteissa, kuten sodassa. Uskon, että mahdollisessa sotatilanteessa sivareille löytyy varmasti paikkoja muualta kuin rintamalta. Sivareissa kun on kuitenkin paljon kouluttautunutta väkeä ja erilaisia osaajia tarvitaan myös muualla kuin itse taistelussa, jotta Suomi pysyisi pystyssä. Tämä ajatusleikki sotatilasta on kuitenkin pelkkää arvailua, kukaan ei voi tietää miten asiat oikeassa sodassa menisivät. En tahdo siis väheksyä niitä jotka todella sodassa osaisivat taistella, mutta haluan kunnioittaa myös niitä, jotka suorittavat velvollisuutensa vuoden työnteolla.
Loppuiko lapsoselta sanat vai miksi kiukuttaa?
On totta, että Suomea ei uhkaa nyt mikään sotilaallinen konflikti. On kuitenkin muistettava, että itänaapurimme on yhä poliittisesti epävakaa ja käytännössä epädemokraattinen valtio.
Sodan aikanahan valtio pyörii pitkälti armeijan ehdoilla enemmän kuin ehkä arvaatkaan. Esim. monilla tehtailla on valmiit suunnitelmat, miten ne muuttavat tuotantoaan armeijan tarpeisiin sodan syttyessä, siviiliautoja takavarikoidaan yms. yms.
Toki kunnioitan siviilipalveluksen suorittaneen valintaa, mikäli se on tehty oikeasti eettisestä syystä. Jos hän katsoo oikeasti palvelevansa maataan ilman asetta. Jos tietää, ettei pysty tappamaan toista ihmistä. Toisaalta, armeijassakin on paljon tehtäviä, joissa ei kouluteta varsinaisiin taistelutehtäviin, ja sitä paitsi varusmiespalveluksen voi suorittaa aseettomana, ja se kestää muistaakseni 330 vuorokautta.
Ketään ei hei kiinnosta, jos te "kunnioitatte sivarivalintaa jos se on tehty oikeista syistä blaablaa". Ketään ei kiinnosta, että teidän mielestänne mies on mies vain jos on sänkitukka ja karvanoppadatsun ja sotilasarvo, joilla voi saunailloissa leuhkia (ei silti että oikeat aivolliset yksilöt näkisivät noissa mitään leuhkimista). Ketään ei varmaankaan myöskään kiinnosta käydä jotain 330 pv kestävää aseetonta inttiä, miksi helvetissä pitäisi? Pelkästään että voisi sanoa käyneensä intin? Ketä kiinnostaa?
Ettekö te apinat tajua, että KETÄÄN EI KIINNOSTA TEIDÄN MIELIPITEENNE YHTÄÄN MISTÄÄN. Aivan niinkuin ventovieraiden ihmisten mielipiteet eivät yleensäkään kiinnosta, varsinkaan jos ne omasta mielestä ovat päin persettä. Ihan turha vängätä ja vängätä kun kenenkään mielipide ei siitä muutu että joku nettipersoonaa jakelee "loistavia mielipiteitään".
Jotkut ovat sivareita, jotkut käyvät intin. So what? Onpa todella jännittävää.
Taisit todistaa mahtavilla keskustelutaidoillasi älyllisen ylivertaisuutesi minuun, "sänkitukan ja karvanoppadatsunin" omistavaan ei-aivolliseen ihmiseen nähden! Kirjoita toki lisää, minulla on hauskaa! :D
Ja luuletko, että jotain oikeasti kiinnostaa tuommoisen räksyttävän kakaran, joka kirjoittaa joka kerta eri nimimerkillä, mielipiteet?
Suomessa korkeimmissa johtavissa asemissa työskentelevistä 94% on miehiä,ja näistä miehistä lähes 100%:lla on taustalla suoritettu asepalvelus Puolustusvoimissa.
Että vedä siitä johtopäätöksiä,miten mahtavatko kihot arvostaa sun vihreää arvomailmaasi vai sitä samoilla papereilla muuten duunia hakevaa armeijan käynyttä kaveria? Mututuntumalla väitän että suurin osa ottaisi intin käyneet ennemmin töihin vaikka tällä olisi heikommatkin paperit muuten.
Onneksi näin on!(Tiedän minänkin että viimekesän vuoden palvelus armeijassa ei ollut turhaa,vaan itseasiassa todella arvokasta aikaa tulevien töiden suhteen), ja saan edes jotain hyötyä papereissa verrattuna saman ikäluokan naisiin (joilla siis vuosi enemmän mahdollisuutta tarjottu opiskeluille) tai sivaripelleihin.
Oikeus toteutuu aina lopulta ;) Mieti sitä sivari.
"KovapalkkaseenDuuniin ;)"
Oletpa sinä todella, todella pieni ihminen.
Onneksi niihin "kovapalkkaisiin töihin" ei riitä se typerä inttiarvo. Muilla "avuillasi" voit unelmoida niistä duuneista.
No eipä ole minun ongelmani tuo. Sattuu nimittäin olemaan jo aika varma työpaikka tiedossa kunhan joskus opinnot päätän. Alalla on muutenkin työvoimapula, eli siinä kyllä pääsee jokainen tutkinnon suorittanut töihin. Tällä hetkellä työttömyys taitaa olla alle prosentin luokkaa alallani. Ja palkka on sama kuin lääkäreillä ja lakimiehillä. Itse asiassa minun ei tarvitse paljoa välittää työnantajastani kun olen itse johtotehtävissä. Toivottavasti Sinä et tule koskaan kysymään töitä minulta. Tulen nimittäin vaatimaan alaisiltani todellista näyttöä osaamisesta. Kunnioitan silti jokaisen päätöksiä, vaikka ne eivät minun maailmankuvaani sopisikaan... mieti sitä, dorka.
Siis unohdin tuossa edellisessä viestissäni mainita sen pointin. Eli siviilipalvelus ei meinaa yhtään mitään, jos ei ole juuri korkeimpiin valtion virkoihin pyrkimässä. Aika moni sivari on kouluttautunut korkeasti ja valmistuu juuri johonkin asiantuntijatehtävään, kuten ilmeisesti alkuperäinen kirjoittajakin. Sellaisissa tehtävissä ei työnantajan ole vara leikkiä isänmaallista, jos faktat suorastaan kirkuvat siviilipalveluksen suorittaneen puolesta. Olisi muuten mielenkiintoista tietää, mitä alaa alkuperäinen kirjoittaja opiskelee?
P.S. tiedän, ettei tuota kommenttia tarkoitettu minulle, mutta satun olemaan hieman samassa veneessä alkup. kirjoittajan kanssa ja provosoiduin jonkun lapsellisesta kirjoituksesta...
"Suomessa korkeimmissa johtavissa asemissa työskentelevistä 94% on miehiä,ja näistä miehistä lähes 100%:lla on taustalla suoritettu asepalvelus Puolustusvoimissa."
Sinullahan on sitten varmasti antaa myös vähän lähdeviittauksia luvuillesi, jos kerran tuollaista väität.
Nimittäin aivan yhtä hyvin minä voin omien kokemuksieni perusteella sanoa, että asia ei todellakaan ole noin. Kyllä se on se asiantuntijuus ja osaaminen, mitkä ratkaisevat. Asepalvelus sen sijaan ei 98% paikoista paljon vaakakupissa paina.
Myönnän, että joissain harvoissa paikoissa, kuten esim. paperityössä saattaa olla joitakin pomoja (HUOM! JOITAKIN yksittäisiä pomoja..), keille se asepalvelus on jonkinlainen meriitti, ja se on sääli, sillä he menettävät osaavaa työvoimaa.
itse inttiaikoina totuin siihen että suurimmat sivarivihaajat olivat yleensä näitä peruskoulun/amiksen käyneitä rasvakäsiä joiden kanssa keskustelu muusta kuin pillusta, viinasta tahi autoista oli mahdotonta. Itselläni on kavereina paljon sivarin käyneitä ja työmaailmastakin tunnen monta sivaria jotka toimivat hyvinkin korkeissa johtotehtävissä. Tämä todistaa vain sitä että ajat muuttuvat enää ei työhaastattelussa yleensä edes kysellä sotilasarvoa (ei ainakaan minulta olla kyselty enkä sitä ole ikinä mainostanutkaan).
Yksi tupakaveri RUK:ssa oli vahvasti sitä mieltä että RUK:n käytyään hän vuolee kultaa työelämässä sen verta rautainen johtaja hän on. Totuus on kuitenkin aivan tosi, äijällä on raksainssin paperit ja perusduunarin hommia hän YIT:lle painaa. No todettakoon vielä että tämä kaveri oli todellinen ääliö ja per.nuolija.
Jos on sotakirjallisuutta vähänkään lukenut voi todeta että kyllä sieltä rintamalta lähti upseereitakin paskahousussa "naapuria" karkuun ja näin tapahtuisi tänäkin päivänä enenevissä määrin kun tietää millaisia äidinpoikia RUK:in on valittu. Eiköhän moni sivari sodassa taistelisi aivan samalla tavalla kuin me armeijan käyneetkin siitä olen melko varma....
"Suomessa korkeimmissa johtavissa asemissa työskentelevistä 94% on miehiä,ja näistä miehistä lähes 100%:lla on taustalla suoritettu asepalvelus Puolustusvoimissa."
Ensinnäkin lähes 100% suomalaisista miehistä käy armeijan. TOiseksi monet johtajat ovat jo toinen jalka haudassa ja heidän aikanansa armeija piti todellakin käydä ja mieluiten RUK:kin. Nykyään ovat arvot hiukan muuttuneet.
Se armeija ja sotilasarvo olikin tuossa edellisellä, oikeasti homman tajunneella kirjoittajalla VÄLTTÄMÄTÖN, MUTTEI RIITTÄVÄ EDELLYTYS sille, että saa tuon hyvän duunipaikan. Sivarius viittaa vastuun välttelyyn, laiskuuteen, pelkuruuteen, stressinsietokyvyttömyyteen ja psyykkisten ja fyysisten paineiden sietämisen heikkouteen, lisäksi huumeidenkäyttöön, viherpiipertämiseen, anarkismiin, mustiinpukeutumis-viiltely-psyykkisesti hajalla olevaan henkilöön...
Kiva keksiä peelo paskaa ja leikkiä aikuista.
Häpee sivariuttas runkku jos osaat!
Aivan, ja faktahan on myös se, että näitä korkeastikoulutettuja sivareita ei voisi vähempää kiinnostaa joidenkin perusduunareiden puheet intin hyödyllisyydestä.
He taaplaavat omia polkujaan ja siviilipalvelus on monille ollut vain välttämätön välietappi elämän varrella, mikä joskus on täytynyt suorittaa pois. Ei ketään enää oikeasti kiinnosta, minkä palveluksen on käynyt, ja vielä vähemmän asia kiinnostaa niitä, ketkä ovat korkeissa viroissa ja palkkaavat henkilöstökseen asiantutijoita.
On hauska lukea, että joku tuntee sellaisen ja sellaisen pomon joka arvostaa sitä ja sitä. Menkääs vähän tuonne työsektorille oikeasti hakemaan niihin asiantutijatehtäviin. Tulette kaikki RUK:it sun muut intinkävijät huomaamaan hyvin nopeasti, että se armeija ei olekaan enää niin mahtava asia.
Ei tuosta kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä voi vetää, tuosta yhdestä sun tupakaverista. Tutkittua tietoa oli hankalahko löytää aiheesta, mutta vuosina 1955, 1960 ja 1965 syntyneistä, yli sadasta tuhannesta miehestä tehdyn tutkimuksen mukaan 70% reserviupseereista sijoittui työelämässä ylimpään tuloneljännekseen, aliupseereistakin 34% sijoittui ylimpään tuloneljännekseen ja miehistöstä vain 15%. Tutkimus: Elovainio-Metsäranta-Kivimäki, Sotilaan käsikirja 11. painos, 2004 s. 32. Pääesikunnan koulutusosaston julkaisu.
Tässä hieman aiheen vierestä kyllä, mutta kuitenkin tutkittua tietoa lähteineen:
vuosina 1955, 1960 ja 1965 syntyneistä, yli sadasta tuhannesta miehestä tehdyn tutkimuksen mukaan 70% reserviupseereista sijoittui työelämässä ylimpään tuloneljännekseen, aliupseereistakin 34% sijoittui ylimpään tuloneljännekseen ja miehistöstä vain 15%. Tutkimus: Elovainio-Metsäranta-Kivimäki, Sotilaan käsikirja 11. painos, 2004 s. 32. Pääesikunnan koulutusosaston julkaisu.
Siis mitenköhän sivarit sitten, kun jo kaikilla intinkin käyneillä oli noin merkittävät erot. Nyt joku vinkuu, että, ei kun sivarit on keskimäärin fiksumpia ja saa vielä paremman aseman kuin ruk:n käyneet! Niin varmaan, siinä oliskin yhteiskuntatieteilijöille hyvää työsarkaa ja tutkittavaa, että miten sivarit sijoittuvat työelämässä vs. reserviläiset.
Siavreista on mielikuva realisteilla, että he eivät kestä armeijaa: stressinsietokyky on heikompi tai psyykkisten paineiden sietokyky on heikko, fyysisen kuormituksen sietokyky on heikko, he ovat laiskoja, vastuunvälttelijöitä, omaan napaan tuijottajia, viherpiipertäjiä, mustiinpukeutuvia-viiltelijä-hevareita-psyykkisesti hajanaisia, huumeidenkäyttäjiä jne.
Sitä sopii miettiä, miten työnantaja suhtautuu tällaiseen, sivarius ainakin mutu-tuntumalla korreloi erilaiseen problematiikkaan psyykkisellä puolella tai kahnauksiin ja ongelmiin yhteiskunnan kanssa, sen lisäksi että on näitä idealisteja viherpiipertäjä-pasifisteja, kuka haluaa idealistista realiteetteja tajuamatontakaan palkata??
"vuosina 1955, 1960 ja 1965 syntyneistä, yli sadasta tuhannesta miehestä tehdyn tutkimuksen mukaan 70% reserviupseereista sijoittui työelämässä ylimpään tuloneljännekseen, aliupseereistakin 34% sijoittui ylimpään tuloneljännekseen ja miehistöstä vain 15%. Tutkimus: Elovainio-Metsäranta-Kivimäki, Sotilaan käsikirja 11. painos, 2004 s. 32. Pääesikunnan koulutusosaston julkaisu."
Ensinnäkin, täytyy varoittaa lähteestä. Lähdekritiikki on täysin aiheellista, kun kyse on tuollaisesta julkaisusta.
Tuosta ei ilmene sitä, että kuinka paljon yrityspomoista ja muista johtajista yritysmaailmassa on RUK:in käyneitä.
Vielä sekin seikka, että olisiko asia sittenkin niin, että ylipäätänsä ne ihmiset, ketkä haluavat korkealle, käyvät sen RUK:in. Ei niin päin, että RUK:ista saisi jotain erityisosaamista ja valmiuksia korkeampiin tehtäviin. Asiaan vielä lisättynä nykyinen yhteiskuntamalli, jossa yleinen kirjoittamaton mielipide, jolla ei ole mitään pohjaa, painostaa tuonkaltaisiin paikkoihin, vaikka asiat voisivat olla toisinkin
Olen sotamies ja kuulun ylimpään tulokymmenykseen.
Totta, tuloksia voi tulkita monella tapaa, ja todennäköisin selitys on juuri se, että ne, jotka eivät mene siitä, missä aita on matalin, niin käyvät ruk:n ja yleensäkin ovat kunnianhimoisia ja osaavia (ruk:lle ei pääse kuin 10% niistä, jotka yleensä pääsevät armeijaan, sekä fyysiset, että psyykkiset testit melko kattavat ovat) ja pärjäävät muillakin elämän aloilla paremmin. Mutta en yhtään epäile kyseessä olevan minkään tieteellisen vilpin, laajahko tutkimus, mutta melko helppo toteuttaa armeijan tietokannoilla ja järjestelmillä. Kuitenkin, parhaimmisto siis on katsonut aiheelliseksi käydä ruk:n, saada johtajakoulutus itselleen ja paremmissa sosiaaliluokissa on siis enemmän erittäin positiivisesti maanpuolustukseen suhtautuvia, ei ruk:lle edes pääse, jos on maanpuolustushengenvastainen ja tuskin siihen kouluun hakisi kukaan joka ei oikeasti suhtaudu isänmaallisesti ja positiivisesti hommaan, nämä taas ovat asemissa, joissa vaikutetaan siihen ketä ja mihin palkataan.
Vai voisivat asiat olla toisinkin, niin tietysti, kaikki voisi olla vaikka mitenkä, voisihan meillä olla vaikka yhteiskunta, missä ei olisi esim. rahaa ollenkaan, eikä aseita, loisi varmaan tasa-arvoa, ei olisi omaisuutta ollenkaan, ei tulisi eriarvoisuutta jne., mutta realistisesti: erittäin hyvä, että meillä on oma armeija ja olemme varustautuneet, vaikka siitä "vakuutuksesta" joutuukin maksamaan sen armeijan käymisen, kuitenkin siellä oppii myös rauhan ajalle paljon ja ainakin kasvaa ihmisenä ja ruk:n ja auk:n käyvät myös oppivat johtamista, ei vain sodan varalle, vaan myös rauhanaikaa varten. Nyt joku taas alkaa vähätellä armeijan johtamisoppeja, mutta nykyään ainakin ne on suoraan sovellettavissa siviilielämään, syväjohtaminen on siviilikäyttöön suunniteltu oppi, esim. juuri siitä johtamiskoulutussyystä katsotaan jopa ylilääkärille eduksi ruk:n käyminen edelleen, ja ennen paljon enemmän. Harva kuitenkaan on saanut edes sellaista harjoitusta koulussa/yliopistossa ihmisten johtamisesta ja asioiden järjestelystä joukkueelliselle ihmisiä kuin kokelasaikana armeijassa upseerikokelas.
"tutkittua tietoa oli hankalahko löytää aiheesta, mutta vuosina 1955, 1960 ja 1965 syntyneistä, yli sadasta tuhannesta miehestä tehdyn tutkimuksen mukaan 70% reserviupseereista sijoittui työelämässä ylimpään tuloneljännekseen, aliupseereistakin 34% sijoittui ylimpään tuloneljännekseen ja miehistöstä vain 15%."
Eli aivan kuten sanoin ennen olivat arvot toisenlaisia. Isäni kävi RUK:n vain sen vuoksi että olisi mahdollisuuksia johtotehtäviin. Olet toki oikeassa että näkökantani perustui viestissäni suppeasti vain yhteen tupakaveriin mutta kyllä näitä tapauksia on tullut paljon vastaan esim minä taidan olla ainoa RUK:n tuvastani joka on ylemmässä johdossa tällä hetkellä. Kaikkia en toki ole nähnyt pitkään aikaan.
Mitä tässä työelämässä on tullut vuosia vietettyä niin aivan selväksi on tullut se ettei armeijalla ole oikeastaan mitään vaikutusta siihen kuinka korkealle pallille voit päästä, vaan yleensä se vaatii yliopistotutkinnon. Monissa firmoissa ei haastattelussa kysytä mitään armeijaan liittyvää.
Miehistötstä löytyy nykyään todella päteviä kavereita jotka eivät ole halunneet jäädä vuodeksi armeijaan lorvimaan vaan menevät mielummin vaikka töihin. Jos esim intti alkaa kesällä ja sinulla on opiskelupaikka valmiina niin mielummin moni kaveri on tällöin sen ½ vuotta intissä ja menee sen jälkeen töihin tienaamaan rahoja seuraavana syksynä alkavia opintoja varten.
taas joku amiksen käynyt avautuu.
Painu lyömään sitä golfpalloos!
... meni näin:
- ylioppilaat pistettiin RUK:iin ja pääsivät yliopistoihin, ja yliopistoista valmistuneet saivat parempaa palkkaa.
Nykyään homma on järkeistynyt. RUK:iin pääsee vaikka peruskoulupohjalta, jos on tarpeeksi hyvä, ja töihin otetaan koulutuksen ja pätevyyden (myös sopivuuden) mukaan. Intin ja työelämän linkki on heikentynyt. Hyvä niin, sillä armeijan johtajiksi tarvitaan siihen hommaan motivoituneita ja kyvykkäitä, ja työelämään vastaavasti tehtäväänsä päteviä.
Olen itse nyt intissä, enkä todellakaan pidä tätä mitenkään isona asiana. En näe mitään syytä, että miksi en voisi ottaa sivaria töihin ja vielä vähemmän näen perusteita arvioida ihmisiä sotilasarvojen perusteella. Vänrikin natsat kaulassa tai kirjurin merkki jääkärin hihassa ei kerro yksinkertaisesti ihmisestä yhtään mitään.
Meilläkin on noita rukkiin aikovia joktka meuhkasivat jo p-kaudella siitä, kuinka he tienaavat miljoonia vänrikin natosilla. Huvittavaa siinä on sekin, että rukkiin lähtijöitä ei ole vielä valittu meidän saapumiserästä :))
Tuskin sellaista firmaa onkaan, joka valitsee johtajansa sotilasarvon perusteella! Tai jos on, niin veikkaisinpa rekrytoinnin ja samalla koko yritystoiminnan olevan hieman hataralla ja harrastelijamaisella pohjalla.
Jos jonkun työpaikan saanti on tulevaisuudessa minulla kiinni sotilasarvosta, niin enpä olisi muutenkaan menossa kyseiseen firmaan töihin, koska sen johtavan henkilöstön arvomaailma (ja työilmapiiri) on tällöin todella ahdaskatseinen!
T: sotilaskuljettaja (ja ylpeä siitä) & DI-opiskelija
"Miehistötstä löytyy nykyään todella päteviä kavereita jotka eivät ole halunneet jäädä vuodeksi armeijaan lorvimaan vaan menevät mielummin vaikka töihin. Jos esim intti alkaa kesällä ja sinulla on opiskelupaikka valmiina niin mielummin moni kaveri on tällöin sen ½ vuotta intissä ja menee sen jälkeen töihin tienaamaan rahoja seuraavana syksynä alkavia opintoja varten."
Teen juuri noin. (tosin en kuitenkaan ylpeile olevani mikään ektrapätevä kaveri kuitenkaan).
Näin olen tehnyt: maaliskuussa kirjotin yo:ksi, kesäkuussa suoritin metsätieteellisen pääsykokeet, heinäkuussa menin inttiin ja oon kirjurina tammikuuhun, sitten menen puoleksi vuodeksi töihin tienaamaan rahaa, pidän kesäloman ja menen opiskelemaan.
Aika tehokasta ajankäyttöä muttei siltikään mitään itsensä piippuun vetoa. Kun opiskelut aloitan, olen 19v. Eipä ole elämää kauheasti silloin kulunut mutta montaa asiaa on jo suoritettuna.