Avioliitto ei ole minulle mikään itseisarvo, ehdoton päämäärä. Mutta se, että mies sanoo haluavansa naimisiin (siis joskus ja jonkun kanssa), mutta ei vielä lähemmäs kuuden vuoden seurustelun jälkeen ole kypsä kihloihin, se loukkaa.
Inhottava epävarmuus
niinpä niin
31378
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on sama ongelma (ja niin taitaa olla monella muullakin). Mun ei ole mikään pakko päästä naimisiin vaikka arvostan kyllä avioliittoa ja mieluummin olisin aviossa kuin avoliitossa. Olen kyllä sitoutunut avomieheeni ja en ole lähtenyt enkä lähde pienten vaikeuksien koittaessa. Olemme yhdessä lähes 7 vuotta ja rakastan miestäni kovasti. Ero ei todellakaan olisi helppo ratkaisu! Vaikka en ole virallisesti enkä muutenkaan luvannut olla hänen kanssaan loppuelämääni niin silti haluan olla hänen kanssaan (ja rakastaa) myötä- ja vastamäissä.
Olen kuitenkin epävarma miehen tunteista. Hän on kertonut haluavansa joskus naimisiin (mutta ei ole kertonut haluavansa minun kanssa naimisiin eikä ole luavnnut mitään). Miksi hän ei voisi jo nyt mennä? Hän tuntuu kyllä arvostavan avioliittoa vaikka välillä sanoo, että se ei muuta mitään. Joku häntä kuitenkin pidättelee... (toisaalta hän ei tunnu olevan mihinkään lähdössäkään) Meillä on yhteinen omistusasunto ja hänen mielestään mm. siksi olemme jo sitoutuneita.
Myös muita syitä hän on esittänyt. Mutta ne ei mielestäni ole vakuuttavia tai järkeviä. Sellaisia syitä minkä takia ei vielä voi mennä naimisiin, mutta ehkä sitten joskus.
Kysykää, että onko avioliitosta jotakin haittaa? Jos ei ole ja ainakin toisen mielestä on hyötyä (ja se tekee ehkä jopa onnelliseksi) niin miksi ei voi sitten mennä naimisiin? Minusta ihmiset ei ole aina ihan rehellisiä, kun he sanovat että naimisiin meneminen ei muuta mitään ja voi ihan hyvin olla avoliitossakin. Tottakai voi ihan hyvin olla avoliitossakin. Mutta niin voi olla avioliitossakin! Jotkut avoparit esim. tekevät keskenään testamentin. Ja maksavat mahdollisesta perinnöstä sitten isompaa veroa kuin avioparit. Tämä olisi helposti muutettavissa! Ja kaikki avioliitot päättyy joko eroon tai kuolemaan? Siihenkin kannattaa varautua. Jos avioliitto tuntuu yhdentekevältä niin tässä ainakin olisi edes yksi hyöty…
Ainakin sellaisten ihmisten suusta tuo ”ei se muuta mitään” tuntuu hassulta, jotka toisessa lauseessa sanovat että mikä kiire meillä on. Ja harkitsevat ehkä joskus menevänsä naimisiin. Miksi ihmeessä, jos se tuntuu turhalta tai on jopa sitä vastaan?
Kysymys on juuri siitä, että miksi ei nyt vielä. mutta ehkä myöhemmin? Minusta ihminen ei ole vielä valmis.
Ystäväni avomies ei halunnut mennä naimisiin, koska hänen vanhempansa olivat eronneet ja hän ei muutenkaan uskonut avioliittoon eikä arvostanut sitä. Mutta hän ei halunnut mennä kenenkään kanssa naimisiin koskaan. Joten ystävästäni ei ehkä tuntunut siltä, että vika on hänessä. Ja hän oli saanut mieheltä selityksen, että miksi hän ei halua jne. He olivat noin 12 vuotta yhdessä ennen kuin menivät naimisiin. Mies muutti mielensä. Se ei kyllä tapahtunut kerta heitolla vaan vähitellen hän pehmeni ajatukselle.
Sellainen tapaus taas, että mies sanoo haluavansa mennä joskus naimisiin, mutta ei ole vielä valmis/halukas on ehkä erilainen. Eikä niin helposti sulatettavissa.