Sektio

Hei,
minulle on tehty 2 sektiota viikoilla 37,koska lapsí olisi kasvanut liikaa (syy oma sairauteni). Sektioitahan tehdään myös ihan lasketun ajan aikoihin. Eka minulle tehtiin puudutuksella,näin lapseni heti, se oli mahtava kokemus. Toinen tehtiin nukutuksella, näin lapsen,kun olin nukutuksesta heräillyt...n. parin tunnin päästä. Molemmat olivat ihan ok. Jos itse ajattelen jälkeenpäin se puudutus ehkä parempi. Molemmissa tapauksissa leikkauksen jälkeen 4 viikkoon vain vauvaa sai nostaa,ei mitään painavampaa.
Onnea sinulle...Mari

Hei,

minulle tehtiin suunniteltu sektio raskausviikolla 38 6, syynä oma perussairauteni.
Sektio tehtiin puudutuksessa, spinaalipuudutuksessa ja koko toimenpide kesti varmaan alle tunnin, josta suurin osa ajasta meni siihen, kun haava ommeltiin kiinni. Lapsi näytettiin minulle heti kun hänet oli nostettu masusta ja isä sai mennä perässä katsomaan, kun vauva pestiin ja puettiin ja punnittiin ja sitten isä tuli leikkaussaliin takaisin vauva sylissä näyttämään häntä minulle.

Sektion jälkeen olin muutaman tunnin tarkkailussa, kipupumpusta sai lääkettä lisää tarvittaessa, kipupumppu oli seuraavaan aamuun asti (minut leikattiin aamulla). Sen jälkeen söin särkylääkkeitä tabletteina, mutta täytyy näin jälkeenpäin sanoa, että en kovin kauaa tarvinnut niitä.

Sairaalassa olimme 6 vuorokautta, silloin kun päästiin kotiin, oli haava jo tosi hyvin lähtenyt paranemaan ja mä kävelin jo aika reippaasti, en tietenkään nostellut mitään muuta kuin vauvaa.

Olen toipunut sektiosta hyvin, siitä on nyt vajaa 2 kk. Puudutuksesta toipuminen tuntui mulle jotenkin epämiellyttävältä, mutta se oli kuitenkin tosi lyhyt aika. Pari päivää oli kipeä ja pöpperöinen olo lääkkeiden takia, sen jälkeen alkoi siis olla jo aika normaali olo ja esim. kävelin vessaan osastolla yms. Jotkut makasivat kauemmin, eivät päässeet liikkeelle niin nopeasti.

Mun kokemus on se, että TAYS:ssa piti aika lailla sitkeästi ja pontevasti pyytää, että alettiin edes keskustelemaan sektiosta, olen kuullut muiltakin samantyylisiä kommentteja. Mutta kun mulla oli selkeät syyt ja asiaa toin esiin monta kertaa, niin sitten asia eteni.

Ota asia puheeksi neuvolassa ja äitiyspolilla, soita vaikka heti äitiyspolille ja pyydä keskusteluapua sieltä, se keskustelu auttaa sinua joka tapauksessa, päädyitte sitten kumpaan tahansa synnytystapaan!

Onnea matkaan!

t. 2 kk ikäisen pojan äiti

kiirellinen sektio kun olin ollut kuusi tuntia synnytys salissa koska poika ei tahtonutkaan tulla ulos synnytys käynnistetiin pillereillä kolme viikkoa etu ajassa synnytys salissa sain epiduraali puudutuksen jota jatkettiin leikkaus salissa haava on n. 20 cm poikittain alavatsassa sain pojan heti syntymän jälkeen viereeni jonka jälkeen isän ja hoitjan mukana takaisin synnytys saliin jossa isä sai pestä ja olla vauvan kanssa itse jäin leikkaus saliin ommeltavaksi sain vielä kipulääkettä ja sitten joutui menemään pariksi tunniksi tarkkailuun sieltä sitten äitiys osastolle vauvan ja isän luo koko päivänä ei voinut mihinkään liikkua koska puoli vartaloa oli puudutettu aamulla otettiin virtsa katetri pois ja heti passitettiin liikkeelle 4 päivää olin sairaalassa ja sen jälkeen kotiin ihan hyvin pysty käveleen ei saa vaan paljon nostella mitään ja haavaa täytyy hoitaa suihkuttelemalla ja "tuulettelemalla" vähintään pari kertaa päivässä... haava oli n.viikon kipeä täytyi välillä ottaa tavallista särkylääkettä mutta parempi että tuntee vähän kipua niin muistaa sitä varoa! tikkien poiston jälkeen vähän pelotti että entäs jos se repee.. mutta ei revennyt nyt melkein vuosi kulunut ja haavaa ei melkein edes huomaa..

Tehtiin spinaalipuudutuksessa, mieheni oli mukana. Viikkoja oli 37 0. Leikkausajankohta lyötiin lukkoon edellisenä perjantaina. Sektion ajankohta määritettiin vauvan koon mukaan, ja siksi noin aikaisessa vaiheessa, ettei synnytys vaan ehdi käynnistyä spontaanisti. Osastolle tiistaina klo. 6.30, alkuvalmisteluja, ja klo. 8 saliin. Lapsen syntymäaika 9.13. Heräämössä imetin lastani, osastolle siirryin 10.30, ja ehdin saada lounaan. Sitten köllöttelyä ja paljon kipulääkettä. Illalla viiden aikaan pääsin pesulle ja hiukan jaloittelemaan. Seuraavana aamuna poistettiin katetri ja kanyyli kädestä. Sitten lepäilyä ja vauvanhoitoa kipulääkkeiden voimalla, ja perjantai aamuna saimme luvan lähteä kotiin. Viikon verran söin kipulääkkeitä säännöllisesti, mutta pikku hiljaa ne pystyi jättämään pois. kotitöihin ei alussa pysty, mutta eihän ne villakoirat karkaa. Minulla sektio oli kolmas, mutta ensimmäinen suunniteltu.

Ei mukavaa, mutta minulla ainoa vaihtoehto. Nyt kuntouduin tosi nopeasti, verenhukka oli tosi pieni itse sektiossa (150 ml), ja jälkivuotokin kesti ainoastaan kahdeksan päivää. Lisäksi olin oppinut jo aikaisemmista kokemuksista pyytämään kipulääkitystä, sekä muutoinkin tulemaan haavojen kanssa toimeen...

Mulla on kokemusta molemmista. Eka oli norm. alatiesynnytys ja toinen sektio. Ja nyt tätä kolmatta odottaessa toivon saavani jälleen synnyttää normaalisti. Kyllähän se sektio oli helpompi tapa synnyttää, mutta se toipuminen oli inhottavampaa ja vei paljon pidempää.
Keskustele neuvolassa asiasta, ja kysy onko sairaalassa mahdollisesti synnytyspelkopoli tms. Siellä kuulemma asiallisesti keskustellaan synnytyksestä, kivunlievytyksistä ja peloista. Tsempiä!

Minulle tehtiin hätäsektio nelisen viikkoa sitten. Alatiesynnytyksen yritystä oli siihen mennessä takana 12 tuntia, ja vaikka olinkin väsynyt, olisin toivonut saavani synnyttää loppuun saakka alateitse. Mutta vauvan etu vaati sektiota, joten hyvä näin!

Itse pelkäsin etukäteen synnytyskipuja, mutta itse sain todella hyvän avun epiduraalipuudutuksesta, joka poisti kivut lähes kokonaan. Minulle kokeiltiin myös etukäteen pelkäämääni imukuppia välilihan leikkauksineen, mutta niistäkin selvittiin ilman kovia kipuja.

Jos olisin saanut synnyttää alateitse, olisin nähnyt vauvani saman tien. Nyt olin kovien haavakipujen vuoksi "sidottuna" sänkyyn lähes vuorokauden ajan, ja pääsin katsomaan tarkkailussa olevaa vauvaani vasta toisena päivänä sektiosta, kun kykenin nousemaan pyörätuoliin istumaan. Operaation jälkeen piti varoa kaikkea nostelua ym. neljän viikon ajan. Hätäsektiossa leikkausviilto tosin tehdään pystyyn, joten sitä ei kait voi ihan suoraan verrata suunniteltuun tai kiireelliseen sektioon, joissa viilto tehdään poikittain. Silti aion yrittää seuraavallakin mahdollisella kerralla alatiesynnytystä - sektiosta toipumisesta jäi sen verran huonoja kokemuksia.