Kysyisin mielipiteitä. Onko teillä tullut vastaan tilanne, että lapsi ei halua tapaamisille?
Mitä olette tehneet? Pakottaneet?
Meillä 7-vuotias poika, joka ei halua tapaamisille, koska pelkää niin kovasti äitiään.
Mitä pitäisi tehdä?
Mitä olette tehneet? Pakottaneet?
Meillä 7-vuotias poika, joka ei halua tapaamisille, koska pelkää niin kovasti äitiään.
Mitä pitäisi tehdä?
Vastaukset 7
Vanhimmat
en lähtisi pakottamaan lasta moiseen. kirjoituksestasi ei selviä missä ja miten tapaamiset on järjestetty. mieleeni tulee että valvottu tapaaminen jossakin muualla kun vanhemman kotona vois auttaa ja kullä ko.asiasta kannattaa sos.työntekijän kanssa jutella. jos lapsi PELKÄÄ onko järkevää jatkaa tapaamisia kovinkaan tiheään??
Kyllä melkein pakko on viedä lapsi tapaamisile, jos äiti vaatii. Sossu pelkää, että tulee ongelmia
jos ei biovanhempaa totella. Tapaamisten rahjoittaminen vaatii aina viranomaispäätöksen ja sehän aiheuttaa ylimäärästä työtä ja päänvaivaa.
vaatia.
Lasta pakottamalla ei asia vastaa tarkoitustaan.Älkää unohtako; tapaaminen on lapsen oikeus ja vanhemman velvollisuus.
Lapsi on sen ikäinen,että itse tietää haluaa vai ei tapaamiselle.Mutta jos asia on niin että tiedossa on hankaluuksia ellei äiti näe poikaansa.Sopikaa tapaaminen kauppareissun yhteyteen ja niin että sinä olet läsnä koko ajan.Ota syy niskoillesi,sano vaikka olevan meno johonkin jonne pojan on tultava mukaan ja selittele valkoisia valheita,ne valheet ei sinun elämääsi paljon muuta,mutta poika voi oppia luottamaan ja varmasti vielä joskus kiittää sinua.Meidän on ajateltava asiat lasten parhaana mutta bioja kunnioittaen oli asiat miten hyvänsä.
Kertoisitko mitä ja kuinka olet tehnyt työtä sen eteen, että lapsi pitäisi tapaamisia hyvinä. Olethan itsellesi sisäistänyt sen, että tapaamisten tarkoitus on ylläpitää sidettä oikeaan vanhempaan.
Jos lapsi todellisesti pelkäisi, taustalla pitäisi olla siihen syy, pahoinpitely jne.
Jos pahoinpitelyä on ollut, niin sossu varmasti olisi toiminut sen mukaisesti, eikä jättänyt asiaa sinun pohdittavaksesi.
Mitä lapsi pelkää, onko todellista pelkoa vai häneen manipuloitua pelkoa aikuisten taholta, sinun tai sossun.
Manipulaatio tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus huostaanottoasiassa.
Monesti näissä jutuissa on kyse sijarien ja sossujen ongelmista, mikä kelläkin. Ei millään pahalla.
kyllä sossu jättää juuri nämä asiat sijaisvanhemman vastuulle.
se siitä tiimityöstä ja työnohjauksesta ja tuesta.
kun lapsi pelkää, näkee painajaisia ja vaatimalla vaatii sijaisvanhempaa olemaan paikalla ja biovanhempi haluaa tapaamisia vankilaan, päihdehuoltolaan (jonne pääse vain erityisluvalla ja ruumiintarkastusten läpi) ja herratiesmihin erityis kummallisiin koloihin, niin mentävä vaan on.
koska sossu pelkää riitoja biojen kanssa. ja oikeudenkäyntejä ja lisätyötä.
ihan sama kun lapsi oireiden takia lopulta saa terapiaa ja terapeutit haluavat vähentää biotapaamisia terapian onnistumisen kannalta, niin rajoittamiset jäävät sijaisvanhemmille. terapeutit eivät annakirjallista vaatimusta vähennyksistä, vain suullisen vaatimukse. sossu ei rajoita, eikä vie eteenpäin rajoitusvaatimusta joka ei ole kirjallinen, joten meillä ainakin tapaamiset jatkuvat rajoittamattomina.
minä en tullimyllyjä vastaan enää taistele.
luuletko "asiassasi", ettei näissä ole takana raakaakin väkivaltaa? luuletko, että se jotain merkitsee, mitä biokodissa on ennen huostaanottoa tapahtunut?
kun huostaanotto on tehty astuu voimaan biovanhemman oikeus tavata lastaan. oli sitten vaikka äidinmurhaaja, niin tavattava on. vaikka lapsi olisi ollut murhan silminnäkijä. tai vaikka olisi kuinka lapsi itkien katsonut isän äitiä hakkaavan, niin yökylään haluaa hellä ja rakastava isä lastaan. vaikkei eläissään ole rikkaa ristiin lapsen eteen laittanut.
Väkivaltaa on ollut, poika itse kertonut, äiti on kertonut sekä naapurit ja sukulaiset. Myös insestiä ollut, silti sosiaalitoimesta määrätään tapaamiset. Psykologit ovat sitä mieltä, ettei niitä tulisi järjestää, kuitenkin ne jatkuvat ja nyt lapsi on alkanut itse vastustamaan.
Olemme tehneet asian eteen kaikenlaista. Yrittäneet keksiä jotain kivaa tekemistä samalle reissulle tms.
psykologit ovat sitä mieltä, ettei lapsen kokema kauhu noin vain katoa.