Maailman paras vaimo tekee ruokaa miehelleen ja perheelleen, pitää kodin siistinä ja huolehtii lapsista. On uskollinen ja pukeutuu säädyllisesti, antautuu täysin perheelleen ja tekee mahdollisimman vähän töitä kodin ulkopuolella.
Tällaisia vaimoja ei ketään päästä käsistään, vaan niiden puolesta ollaan valmiit vaikka kuolemaan.
Koulutuksella titteleillä ja ulkonäöllä ei ole pitkälle kantavia vaikutuksia parisuhteessa. Hyväksikäyttäjät ja toiset samassa tilanteessa olevat naiset antavat näille kyllä arvostuksensa, mutta sillä ei parisuhteen pysyvyyteen päästä. Ei tarvita montaakaan ongelmaa kuin näillä arvoilla elävä saa kenkää.
Nyky maailma ei anna arvostusta naisille, jotka ovat sitoutuneet perheelleen, ja siinä onkin paljon syytä miksi joka toinen avioliitto suomessa hajoaa.
Minulla itselläni on tällainen maailman paras vaimo joka saa vastineeksi pitää koko sydämeni. Olen suorastaan lumoutunut siitä rakkaudesta jolla vaimoni minua rakastaa, ja tämä on parasta mitä elämässäni olen ikinä kokenut.
Äitini opetti jo alle kouluikäisenä rukoilemaan Jumalalta hyvää puolisoa, ja pyysinkin joka päivä sitä Jumalalta aina siihen asti että sen sain 18 vuotiaana. Vaimoni oli eri kaupungista, ja heti ensimmäisen kerran nähdessäni hänet rakastuin ensi silmäyksellä, ja tiesin heti että siinä on tuleva vaimoni.
Kiitos Jumala että olet antanut minulle ihanan vaimon. Annoit vielä enemmän mitä osasin edes pyytää.
Tällaisia vaimoja ei ketään päästä käsistään, vaan niiden puolesta ollaan valmiit vaikka kuolemaan.
Koulutuksella titteleillä ja ulkonäöllä ei ole pitkälle kantavia vaikutuksia parisuhteessa. Hyväksikäyttäjät ja toiset samassa tilanteessa olevat naiset antavat näille kyllä arvostuksensa, mutta sillä ei parisuhteen pysyvyyteen päästä. Ei tarvita montaakaan ongelmaa kuin näillä arvoilla elävä saa kenkää.
Nyky maailma ei anna arvostusta naisille, jotka ovat sitoutuneet perheelleen, ja siinä onkin paljon syytä miksi joka toinen avioliitto suomessa hajoaa.
Minulla itselläni on tällainen maailman paras vaimo joka saa vastineeksi pitää koko sydämeni. Olen suorastaan lumoutunut siitä rakkaudesta jolla vaimoni minua rakastaa, ja tämä on parasta mitä elämässäni olen ikinä kokenut.
Äitini opetti jo alle kouluikäisenä rukoilemaan Jumalalta hyvää puolisoa, ja pyysinkin joka päivä sitä Jumalalta aina siihen asti että sen sain 18 vuotiaana. Vaimoni oli eri kaupungista, ja heti ensimmäisen kerran nähdessäni hänet rakastuin ensi silmäyksellä, ja tiesin heti että siinä on tuleva vaimoni.
Kiitos Jumala että olet antanut minulle ihanan vaimon. Annoit vielä enemmän mitä osasin edes pyytää.
Vastaukset 50
Vanhimmat
yhtyä
Toisen vaimoonko.
tekstiin. Se oli sanatarkalleen niinkuin itse ajattelen ja koen oman avioliittoni(huom. ei "parisuhteen", sen nimen perkele on keksinyt)
olen mieldä, että ajatukseen voi yhdyä.
... sinä et pysty määrittelemään, millainen vaimo toisille on paras. Varmaan tuo uskollisuusvaatimus on kuitenkin yhteinen kaikille.
näin naisnäkökulmasta. Tulee sellainen olo, että naisesi tehtävä on vain viihdyttää sinua huushollinpitämisen, pyykkäyksen, ruuanlaiton lisäksi. Uskon sinulla olevan maailman paras vaimo, mutta oletko huomioonottava, maailman paras mies vaimollesi? Milloin vaimosi saa aikaa itselleen, levähtää, nauttia vaikkapa naisystävien seurasta tai yhteydestä Herraansa? Naisen paikka on lähes aina kotona mielestäsi, niinkö? Hartaat muslimit ovat kanssasi samaa mieltä.
"Sinä et menesty maailmassa, jos et opi palvelemaan miehiä", opetti el.äitini minua. Menin naimisiin (hurmaavan) miehen kanssa, joka oli feministi, ollut jopa perustamassa jotakin naisasiaa ajavaa yhdistystä, ja pakotti minutkin näkemään maailman toisin silmin. "Säälin äitiäni, joka oli kotirouva", hän sanoi ja kertoi päättäneensä, että hänen vaimonsa elämästä tulee onnellisempi. Ja on tullutkin. En ole kenenkään miehen kotiorja.
Oletkos kysynyt vaimoltasi, onko hänellä maailman paras aviomies vai elääkö hän kenties "helvetissä".
Voisiko olla, että luulet rakkaudeksi sitä, että toinen nujerrettuna on orjasi tai "vankisi"?
>Uskon sinulla olevan maailman paras vaimo, mutta oletko huomioonottava, maailman paras mies vaimollesi? <
Ikinä en pysty olemaan vaimoni veroinen, mutta annan kaikkeni mihin ikinä pystyn, ja haluaisin antaa enemmänkin.
Vaimoni saa pyytää mitä ikinä haluaa, ja jos se on ikinä mahdollista, niin teen kaikkeni antaakseni sen.
>Jotenkin ällöttävää tekstiä näin naisnäkökulmasta. Tulee sellainen olo, että naisesi tehtävä on vain viihdyttää sinua huushollinpitämisen, pyykkäyksen, ruuanlaiton lisäksi.<
Juuri tämä saa tuntumaan että minua todella rakastetaan enemmän kuin olisin ansainnut. Autan silti näissä kotitöissä, mutta vaimoni kantaessa niistä päävastuun, saan tuntea itseni mieheksi, eikä apuäidiksi.
>Naisen paikka on lähes aina kotona mielestäsi, niinkö? Hartaat muslimit ovat kanssasi samaa mieltä.<
Nämä hartaat muslimit ovat varmaan sitten todella onnellisia.
Olen usein kysynyt miehiltä että millainen on hyvä vaimo, ja aina olen saanut vastaukseksi samanlaisen mitä itsekkin kuvaan.
Voit kuvitella kuinka hienoa on tulla töistä kotiin, kun lämmin ruoka on odottamassa valmiina ja koti on siisti, lapset hoidettu ja pyykit pesty. Voiko miehelle enää parempaa antaa? Sellaista kotia mihin on ihana tulla odottaa enemmän kuin mitään muuta. Tällaisella vaimolla on vetovoima, jonka viereltä ei malttaisi hetkeksikkään poistua.
Kaipaisinkin teiltä naisilta vinkkejä miten palkita vaimo tästä, ettei joutuisi sitä menettämään, mitä on saanut.
>Oletkos kysynyt vaimoltasi, onko hänellä maailman paras aviomies vai elääkö hän kenties "helvetissä".
Voisiko olla, että luulet rakkaudeksi sitä, että toinen nujerrettuna on orjasi tai "vankisi"?<
Ei nykypäivänä pysty ketään orjana tai vankina pitämään. Jos kohtelen vaimoani väärin, niin se lähtee karkuun, kouluun töihin harrastuksiin yms.
Enemmänkin tarvitsen viisautta miten hyvän vaimon pystyy pitämään.
Teit tuon varmaan tahallasi, iskin suoraan kipupisteeseen.
Katsos kun hylättyjä ja siksi katkeria naisia on paljon keskuudessamme. Isä jo hylkäsi tyttönsä, ja seuraavaksi sen teki oma aviomies. Isän hylkäämä tyttö on nimittäin ylpeydellä suojattu, piikikäs kuin siili ja hapan. Siinä maitokin happanee lasissa, kun tällaisen naisen lähelle laittaa.
Minulla on luonteeltaan samanlainen vaimo kun sinullakin. Häntä oma isä jo pienenä ihaili ja leikki hänen kanssaan. Hän rakasta isäänsä aidosti.
Ikävää vain näiden naisten kannalta. Kyllä minä ymmärrän että heillä on paha olla kun kukaan ei kuuntele eikä ymmärrä heitä. Puhuminen ja kuulluksi tuleminen olisi naiselle niin kovin tärkeätä ehyen ja itseään oikealla tavalla rakastavan minäkuvan muodostamiseksi.
Minun ihana ja rakas vaimoni on kuin kipeä kissa, jos hänellä ei ole koko ajan kädet täynnä työtä. Usein hän kyllä nukkuu kuin murmeli silloin. Arkipäivät hän ansaitsee perheelle elantoa vieraan toissä.
>Teit tuon varmaan tahallasi, iskin suoraan kipupisteeseen.<
Valitettavasti kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää.
Kun meitä rakastetaan, niin osaamme automaattisesti itsekkin rakastaa, ja jos meitä vihataan, niin helposti alamme itsekkin vihaamaan. Olemme siis molemmissa tapauksissa oravanpyörässä.
Elämällä on ihmeellinen lainalaisuus. Se jolla on annetaan lisää ja keneltä puuttuu otetaan loputkin pois.
Voimme hankkia elämäämme sellaiset puitteet ettemme ole kenestäkään riippuvaisia, koulutuksen ammatin toimeentulon maineen yms. Ja silti voi puuttua rakkaus, jolloin on paha olla.
Jos koemme että meitä rakastetaan, vaikka ympäriltä puuttuisi lähes kaikki mitä tämä maailma arvostaa, voimme silti olla maailman onnellisimpia ihmisiä.
Jälkikasvu perii vanhempien hedelmän itsestään, niin kuin sitä kuvaat hyvällä ja huonolla hedelmällä.
Kyllä vanha äitisi on ollut kaukaa viisas, kun on jo tuonkin nähnyt. Nyt sitten täällä ruikutat kun et ole päässyt palvelemaan hurmaavaa raavasta miestä lieden lämmössä."En ole kenenkään miehen kotiorja" mutta kuitenkin ajatusten orja kadehtiessa muita onnellisia kotiorjia.
Yleensä en ole vaivautunut kadehtimaan ketään, koska omassa elämässäni riittää vipinää.
Jos jollakin on mielestään asiat paremmin kuin minulla, niin heidän onnensa ei ole mitenkään minulta pois. Joten olkoot onnelliset onnestaan. Kunhan minä saan elää omalla tavallani ja olla omalla tavallani onnellinen.
Joten turha on lieden lämmössä köllöttäjän minuun omia kateuksiaan projisoida.
Todennäköisesti pitkästyisin hänen saappaissaan. Olisin siis onneton. Toisin kuin nyt. Omatoiminen, itsenäinen, viisas mieheni on ihana. Silloin kun on ja on sillä päällä. Ei hän aina ole. Osaa hän kamalakin olla. Kuten osaan minäkin. Jeh.
Äitini oli vanhan patriarkaalisen yhteiskunnan ja kasvatuksen tuote. Hänen ei annettu opiskella, koska nainen ei kuulema hyödy opinnoistaan mitään, hänelle oli sanottu. Tulevana kotiäitinä ja lasten synnyttäjänä.
kirjoittele sitten, vieläkö kaikki on niin auvoista. Kaikkein vaikeinta on nousta vastustamaan sellaista, joka "rakkaudella" hallitsee eli käyttää valtaansa toiseen ihmiseen.
Ensimmäisessä viestissäsi oli jotain, joka mielestäni paljastaa jotain sinusta. Sanot, että vaimosi saa kaikesta palveluksestaan vastineeksi sinun koko sydämesi. Siis rakkautesi on ehdollista, vaihtokauppaa.
Jos vaimosi alkaa kuitenkin joskus oireilla mielestäsi oudosti, osta hänelle Anna-Liisa Valtavaaran kirja Kiltteydestä kipeät. Olisi ehkä hyvä ostaa hänelle sellainen jo vaikkapa joululahjaksi, että hän voisi tutustua siihen ja siten ehkä välttyä suuremmilta tuhoilta. Suosittelen sen lukemista myös sinulle.
40 vuotta avioliitossa, näihin vuosiin varmaan mahtuu niin paljon erilaisia vaiheita joista kaikista on opittu jotain. Voisit joskus kirjoittaa niistä vuosista, josta me nuoremmat saisimme varmasti hyviä neuvoja. Tiedät 40 vuoden jälkeen varmasti monta asiaa käytännössä, mihin kaikki ratkaisut ovat johtaneet.
>Ensimmäisessä viestissäsi oli jotain, joka mielestäni paljastaa jotain sinusta. Sanot, että vaimosi saa kaikesta palveluksestaan vastineeksi sinun koko sydämesi. Siis rakkautesi on ehdollista, vaihtokauppaa.<
Tähän oli jotakin vastattava, jos suoraan kysytään, mitä sitten itse annat.
Tämä ei kuitenkaan ole vaihtokauppaa, vaan vetovoimaa jota vaimostani lähtee. Se on vetovoimaa jota en pysty vastustamaan, enkä haluakkaan vastustaa. Siinä on se miksi haluan elää, ja se antaa elämälleni tarkoituksen. Tässä vetovoimassa saan nähdä Jumalan kasvot.
> Jos vaimosi alkaa kuitenkin joskus oireilla mielestäsi oudosti, osta hänelle Anna-Liisa Valtavaaran kirja Kiltteydestä kipeät. Olisi ehkä hyvä ostaa hänelle sellainen jo vaikkapa joululahjaksi, että hän voisi tutustua siihen ja siten ehkä välttyä suuremmilta tuhoilta. Suosittelen sen lukemista myös sinulle. <
Kyllä näihin 18 vuoteen mahtuu niitäkin aikoja, milloin palavaa on poltettu paljon pois. Moni löytö on löytynyt juuri kivun kautta. Olen toiminut paljon myös väärillä motivaatioilla, ja olen huomannut miten kiltteys molemmin puolin toimii hyvin myös manipulointina.
Ensin kestää kauan löytää mitä oikeasti elämältä haluaa, ja sen jälkeen luonnollisesti yrittää sen saavuttaa. Vihollinen tekee kuitenkin kaikkensa estääkseen näkemästä totuutta, ja kun se ei enää voi sitä estää, niin sen jälkeen se syöttää vääriä motivaatioita sen saavuttamiseksi. Vihollinen siis jarruttaa niin pitkälle kuin se pystyy, ettemme tulisi onnellisiksi.
Olen lukenut ko. kirjan ja vaimonikin on ja paljon muita vastaavia kirjoja.
Kohtele miestäsi niinkuin koiraa.
Mies: Kohtele vaimoasi, niinkuin kissaa.
Hyvä parisuhde on jo palkinto itsessään, siis siinä on imua itsessään niin paljon, ettei juuri kummallekaan tule mieleen, että toinen saattaisi olla lähtökuopissa.
Mutta jos sinun sellaista täyttyy pelätä, että hyvä huushollerskasi saattaa vielä lähteä, suhteessanne on tympääntymisen oireita, joita et vain halua nähdä. Liian usein kuulee miesten sanovan, miten vaimo yhtäkkiä vain otti ja lähti, mitään selitystä antamatta.
Ehkä jokin vaikkapa seurakunnan järjestämä parisuhdekurssi syventäisi sillä tavalla suhdettanne, että olisitte taas kuin äskenrakastuneet. Tai ainakin ymmärtäisitte paremmin toistenne tunteita. Tulevat mieleen kauniit äitienpäiväpuheet, kun naisia ylistämällä alistetaan. Hyvää jatkoa joka tapauksessa ja onnea vain, jos hyvin menee.
>Tulevat mieleen kauniit äitienpäiväpuheet, kun naisia ylistämällä alistetaan.<
En kiellä etteikö ylistämällä voisi manipuloida, mutta myös äiti on usein ansainnut kiitoksen ja ylistyksen, eiko silloin saisi sanoa sen ääneen?
Sama manipulointi kuin perheissä ja parisuhteissa toimii myös työpaikoilla.
Kiitos ja ylistely eivät maksa mitään, mutta jos sillä saa työntekijäy raatamaan itsensä sairaiksi ja jaksamisensa äärirajoille asti, niin sehän sopii myös monelle työnantajalle - ja tulee halvaksi.
Hyvä parisuhde on jokapäiväistä onnea ja yhdessä tekemistä ja asioista keskustelemista. Siihen kuuluu toki kiitostakin, puolin ja toisin - lapset mukaan lukien. Ja myös silloin, kun sitä ei ole mitenkään erityisesti ansaittu, vaan se nousee aidosta pitämisestä ja välittämisestä.
Katson, että paras kiitos ja ylistys vaimolle on se, kun puoliso on omalla tavallaan yhtä hyvä - ja tietää sen - ja kantaa oman vastuunsa perheestä.
Arki ei aina ole kovin auvoista, mutta hyvä parisuhde kantaa ja saa jaksamaan.
Kaikenlaiset merkkipäivät ovat pikemminkin kuin koristeet täytekakun päällä: kokonaisuuden kannalta hyviä silloin, kun itse kakku on herkullista. Eikä kuten vanha sanonta kuuluu, että "moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä".
Sama manipulointi kuin perheissä ja parisuhteissa toimii myös työpaikoilla.
Kiitos ja ylistely eivät maksa mitään, mutta jos sillä saa työntekijäy raatamaan itsensä sairaiksi ja jaksamisensa äärirajoille asti, niin sehän sopii myös monelle työnantajalle - ja tulee halvaksi.
Hyvä parisuhde on jokapäiväistä onnea ja yhdessä tekemistä ja asioista keskustelemista. Siihen kuuluu toki kiitostakin, puolin ja toisin - lapset mukaan lukien. Ja myös silloin, kun sitä ei ole mitenkään erityisesti ansaittu, vaan se nousee aidosta pitämisestä ja välittämisestä.
Katson, että paras kiitos ja ylistys vaimolle on se, kun puoliso on omalla tavallaan yhtä hyvä - ja tietää sen - ja kantaa oman vastuunsa perheestä.
Arki ei aina ole kovin auvoista, mutta hyvä parisuhde kantaa ja saa jaksamaan.
Kaikenlaiset merkkipäivät ovat pikemminkin kuin koristeet täytekakun päällä: kokonaisuuden kannalta hyviä silloin, kun itse kakku on herkullista. Eikä kuten vanha sanonta kuuluu, että "moni on kakku päältä kaunis, vaan on silkkoa sisältä".
Paljon oli ja tiivistä asiaa.
Nimenomaan Naiseus näkyy sinun parisuhdetta koskevassa tekstisäsi hyvin selkeästi. Se on miehelle pitkä tie kohdata ja ymmärtää naiseutta. Edelleenkin uskallan sanoa että harvat ovat jotka sen löytävät.
Ja siinä on miehen näkökulmasta katsoen vielä yksi kummallisuus: Mikä oli hyvää eilen, niin se ei olekaan välttämättä enää hyvää tänään.
Mies kun on mileltään "korkeakirkollinen". Se mikä oli hyvää avioliiton alussa, se on hyvää hamaan kuolemaan asti.
Ja kun se hyvä sitten vähenee ajan saatossa, niin olei, mies tyytyy siihen vähempään. Hän laskee riman niin alas että pääsee sen ylitse.
Ja naisen rakkausvaje jatkaa nousuaan.
Naisella käy siis päinvastoin. Kun hyvän määrä vähenee, niin pettymys lisääntyy, tarve lisääntyy ja pettymykset antavat naiselle pontta optioiden odotuksiin. Usein tämä ruletti päättyy naisen uuteen avioliittoon toisen miehen kanssa.
Kahden vuoden kuluttua uuden liiton solmimisesta nainen on taas yhtä pettynyt, koska hänen mielikuvansa uudesta miehestä eivät TAASKAAN täyttyneet.
>Sama manipulointi kuin perheissä ja parisuhteissa toimii myös työpaikoilla.
Kiitos ja ylistely eivät maksa mitään, mutta jos sillä saa työntekijäy raatamaan itsensä sairaiksi ja jaksamisensa äärirajoille asti, niin sehän sopii myös monelle työnantajalle - ja tulee halvaksi.<
Samaa lopputulosta voidaan yrittää myös piiskalla, nyrkillä, uhkailulla, juonella yms.
Et pysty kertomaan yhtään esimerkkiä maailmasta, mitä ei voisi selittää jollakin negatiivisella motivaatiolla.
En tiedä onko sinulla lapsia, mutta jos on niin joudut ohjaamaan niitä mielestäsi oikeaan suuntaan, tai jonakin päivänä ne hyppivät sinun silmillesi. Tähän luonnollisesti mietit kaikella viisaudella, miten sen teet. Jos kehut, uhkaat, tai teet sen juonella, niin joka tapauksessa vaikutat lapsiisi, niin että sivullinen tai lapsi kokee sen manipulointina.
Ai sekö on tärkeää vain naisille???
Kumman roolissa Eerika kirjoittaa yksinäisenä vai oikeana aviovaimona. Olen saanut sen käsityksen että hän olisi vapaa kaikesta miehenlaista.
Nyt puhun omasta näkökulmastani ja luulen että moni vaimo tähän mielipiteeseen yhtyy.Hoidan pääsääntöisesti kotitalouden,mutta kaipaisin siihen mieheni apua välillä.Haluaisin käydä töissä kodin ulkopuolella (edes muutaman tunnin viikossa) mutta siihen ei ole mahdollisuutta.Se olisi minulle "omaa aikaa".Tiedän että jotkut äidit haluavat olla kotona hoitaa lapsensa,kotinsa mutta on sitten meitäkin jotka haluaisivat jotain muutakin sisältöä elämäänsä mutta se ei ole miehen puolesta mahdollista.minä ainakin olen joutunut kohtalooni tyytyväinen.Vielä ....pisti silmään kirjoittajan kysymys miten palkitsen vaimoni?.ei hän varmasti mitään erikoista palkintoa tarvitse vaan auta häntä kotitöissä,päästä lenkille ym.että hän pääsee hetkeksi irtautumaan kodista.Se on palkitsevaa ja antaa taas uutta puhtia.
>Ei nykyaikaa<
Nykyaikana on todellakin vaikea naisten löytää työ jota voisi tehdä vain muutaman tunnin, omaksi ilokseen. Uskon että moni nainen mielellään hoitaisi kodin, ja tekisi kodin ulkopuolella vain vähän töitä, mutta tämä nykyjärjestelmä antaa siihen huonot mahdollisuudet.
Elämä muuttuu raskaaksi, kun nainen joutuu täyden työpäivän lisäksi usein kuitenkin kantamaan päävastuun kodinhoidosta. Vaikka miehet osallistuvatkin näihin pakollisiin kotiaskareisiin, niin silti yhteinen vapaa-aika jää pieneksi. Ja sekin aika mikä jää, ollaan niin väsyneitä ettei jakseta enää kuin levätä.
Jos molemmat puolisot näkevät toisensa ainoastaan väsyneinä, niin kaikki mahdolliset ongelmat ovat edessä.
Nykyaika on nykyaikaa, mutta tallaisena aikana ei kannattaisi perustaa enää perhettä ollenkaan. Ehkä juuri siksi vain harvat edes siihen ryhtyvät.
Tiedän että mieheni olisi voinut kirjoittaa samalla tavalla. Niin usein saan kuulla siitä hänen suustaan.
Kirjoitan tähän vastauksen naisena, koska naisvastaukset edellä olivat arvelluttavia..
Mitä itse koen: Hoidan kotona pientä lastamme yhteisestä päätöksestä, että hoidamme rakkaan jälkikasvun kotona äidin huomassa. (Uskon että Jumala loi äidin tunteet ja hellyyden lapsellekin parhaaksi) Lapsi kasvaa niin äkkiä, ja lapsuus on lyhyt aika, kunnes koulut jo verottaa ison osan yhteisestä ajasta.
Minua on siis mahdollisuus olla kotona lapsemme kanssa ja luoda viihtyisää kotia ja vastaanottoa kotiin.. Loihdin mielelläni ruuat perheelleni, rakkailleni. Ja yhteiseksi iloksi siivoan jne. Siten saan yhteisen ajan myös isälle ja lapsille.
Minulle on suunnattoman hieno nähdä lapsen ja isän kasvoilta kuvastuva onni myöskin niissä tilanteissa, kun ISÄ tulee!!
Yksityisyrittäjänä autan häntä mahdollisuuksien mukaan yhteisen leipämme eteen.
Oma sisaruksieni verkosto on upea. Lapseni seuraksi on tarjolla hoitoapua, mikäli tarvitsisin. Ja toki lapseni nauttii myös saamastaan muusta huomiosta, viettäen pyöräilylenkkiä tms tätin seurassa.
Minulla on omaa aikaa yltäkyllä. Ollessani lapsen kanssa kotona onnelassa ja saadessani vaikka ostosreissuun ystäväni kanssa,- löytöjä perheellemme!
Minulla on maaaaaaailman paras mies. Ulkonäöltä ja sydämmestä. Miten taivaan isä johdatti hänet minun luo!!??
Ja miltä maistuukaan mieheni antaumuksella meille valmistama ruoka!
Onnellista avioliittoa kaikille!
Oli hienoa lukea kirjoituksesi, mistä näkyi sydämmestä lähtevä rakkaus miestäsi kohtaan.
Pakotettuna tai alistettuna toisen palveleminen nostaa syyllisyyden tunteen vastaanottajaan, ja silloin ei voi tuntea rakkautta jota tarvitsemme.
Monet rikkaat ostavat itselleen taloudenhoitajan, mutta siinkin menetetään se rakkaus joka tarttuu vaimon tekemään ruokaan ja kotiin.
>Minulla on maaaaaaailman paras mies. Ulkonäöltä ja sydämmestä. Miten taivaan isä johdatti hänet minun luo!!?? <
Miehet lumoutuvat sinunlaisistasi naisista, ja siksi haluavat itsekkin antaa parasta, mitä osaavat.
Prissi ja prinsessa satu kuvaavat tätä hyvin, missä prinssi on lumoutunut prinsessansa kauneudesta. Eikä sinne perheeseen lohikäärme pääse enää väliin, sillä siitä prinssi pitää huolen oman henkensäkin uhalla.
Ihanaa, että saamme jokainen määritellä sen ihanteellisen aviopuolisomme itse. Kuvailit omaa aviovaimoasi monin sanoin ja hän on mielestäsi maailman paras. Ole kiitollinen Taivaan Isälle, että olette saaneet toinen toisenne ja olette onnellisia yhdessä.
Minäkin olen onnellinen avioliitossani ja olemme kokeneet tuulia ja tuiskuja yhdessä, mutta myös aivan riemukkaita ja hulvattoman ihania hetkiä.
Oman itseni takia pyrin esiintymään säädyllisesti, koska arvostan itseäni niin paljon, etten tahdo viestittää itsestäni toisenlaista kuvaa, minkälainen olen ja haluaisin olla.
Olen täysin omistautunut perheelleni ja siksi minusta on aivan ihanaa välillä käydä vaikka kuuntelemassa luentoja tai pistäytyä ystävättärieni kanssa kaupungilla tai ulkoilla.
En ole kaunotar, mutta niin rakastavan isän tytär, että olen aina uskonut naisena kelpaavani ja miehenikin mielestä olen edelleen juuri se, joka minun pitäisikin olla. Tosin aina ei päivä paista ja ihmettelenkin silloin, mitä me toisissamme näimme silloin kerran. Mutta suurimman osan ajasta olemme tyytyväisiä yhteiseloomme.
Ulkonäöllä on merkitystä siinä mielessä, että rakastamansa ihmisen näkee useimmiten(ainakin silloin kun on aivan hurmioitunut toisen läsnäolosta)vaalenapunaisten silmälasien takaa ja ajattelee, että vau, mikä komee mies !
Koulutuksellakin voi olla merkitystä, kovin suuret erot siinä suhteessa voivat olla erottava tekijä ellei tarkoitushakuisesti hae itseään paljon vähemmän koulutettua voidakseen vaikka itse loistaa.
Olen onneksi saanut sivistyneen miehen, joka arvostaa omia älyllisiä harrastuksiani ja työtäni yhtä paljon kuin sitä, että voin pyöräyttää mustikkapiirakan perjantai-iltana tai siivota sillä aikaa kun hän on lasten kanssa uimassa.Tyhmää miestä minun olisi ehkä ollut vaikea kunnioittaa, joten Jumala onneksi järjesti asiani näin hyvin. Inhoan ompelemista enkä ole muutoinkaan käytännön nero, mutta mieheni osaa neuloa napin paitaansa eikä kaihda muitakaan taloustöitä. Ne me teemme yhdessä.
Minua ei ole alistettu, ei edes ylistämällä, vaan olen saanut olla oma itseni. Olemme aika ajoin ottaneet mittaa toisistamme ja miettineet syntyjä syviä tai mököttäneet. Auvoista ei ole elo aina ollut, mutta olemme mielessä pitäneet häälahjaksi saamamme sanat,
riidelkää, rakastakaa ja aina anteeksi antakaa!
Koulutuksella ja ulkonäöllä on varmasti oma merkityksensä, mutta se ei ole se mikä takaa liiton kestävyyttä.
On hyvä että käden taidoilla varustettu löytää myös samanlaisen puolison ja vastaavasti koulutettu löytää toisen koulutetun, silloin molemmat ovat helpommin samalla aaltopituudella.
Kuitenkin juuri aikana jona arvostetaan koulutusta ja ulkonäköä on myös eniten avioeroja.
Ongelmien tullessa, koulutettu löytää helpommin työn mihin pääsee karkuun, ja kauneudella siunattu löytää uuden ihailijan. Koska elämään kuuluu myös vaikeita aikoja, ja ihmisillä on taipuvaisuutta mennä sieltä missä aita on matalin, niin monet sortuvat järjestämään elämänsä niin että ei ole kenestäkään riippuvainen. Tällainen takaovi pidetään jopa nykyaikana viisautena. Samalla kuitenkin menetetään rakkaus mitä saadaan kokea toisen ihmisen kautta, uskaltaessaan tarvita lähimmäistä.
Tarvitaan rohkeutta jäädä vaikkapa kotiin hoitamaan perhettä, jäädä omaishoitajaksi, osallistua vapaehtoistyöhön, tai käyttää aikaansa arvoille joissa ei rakenneta takaovea. Koska samalla otetaan valtava riski tulevaisuudesta.
Mitä kylvää sitä myös niittää, tämä yksi elämän lainalaisuus. Se joka ei ole kenestäkään riippuvainen, niittää myös yksinäisyyden hedelmän. Tämä on monen vanhuksen kohtalo, monen pisnes naisen tai miehen kohtalo, monen eronneen, monen sinkun, monen muita viisaamman, yms.
Voin tehdä itselleni ruokaa pestä pyykkini yms. mutta siinä samalla menetän rakkauden, minkä saan tuntea kun toinen antaa sen minulle. Ja vastaavasti kun on oma vuoro antaa eikä ketään sitä tarvitse mitä haluan antaa, niin menetän myös antamisen rakkauden.
Rakkaus antaa elämään todellisen tarkoituksen ja sisällön, mutta samalla olen haavoittuvainen, koska se ei ole omissa käsissä.
Rohkeutta on myös olla itsenäinen. Ja yhtälailla saa tuntea olevansa Jumalan lapsi.
"Voin tehdä itselleni ruokaa pestä pyykkini yms. mutta siinä samalla menetän rakkauden, minkä saan tuntea kun toinen antaa sen minulle."
Tässä on nyt jotain kieroa. Jätät kotityöt tekemättä, jotta vaimosi voisi osoittaa sinulle rakkautta. Niinkö? Olet kaiketi aina niin rakastettava, että vaimosi sinua mielellään palvelee. Vaimosi on kyllä todellinen aarre.
"Ja vastaavasti kun on oma vuoro antaa eikä ketään sitä tarvitse mitä haluan antaa, niin menetän myös antamisen rakkauden."
Mitähän tällä oikein tarkoitat? Odotatko saavasi jotakin sillä omalla tekemiselläsi? Ja jos et sitä jotakin saa, jätät sen varjolla tekemättä? Kuulostaa palkkionmetsästykseltä.
On hyvä, että mietit näitä asioita. Kannattaa varmaan jatkaa vielä miettimistä.
En tiedä ymmärrätkö tahallasi väärin, mutta oletko koskaan tuntenut itseäsi tarpeettomaksi, tai halunut antaa jotakin omasta mielestä arvokasta mitä ketään ei kuitenkaan ole halunut?
Löytänyt vaikka helmen raamatusta, jonka haluaisit jakaa, eikä ole ketään jota kiinnostaisi asiasi.
Mitä ikinä haluat antaa, apua taitoa viisautta rahaa yms. Eikä ketään tarvitsisi sinulta mitään. Etkö silloin kokisi itsesi tarpeettomaksi. Jos edes vaimosi odottaa sinua kotiin, niin voit antaa edes itsesi.
Vertaus kuninkaasta joka valmisti pidot eikä ketään halunut tulla, vaikka kaikki oli valmiina. Se loukkasi kuningasta. Oliko tämä kuninkaalta palkkionmetsästystä? Ne ontuvat ja raajarikot jotka suostuivat tulemaan valmiiseen pöytään, niin jättivätkö he omat kotityöt tekemättä?
Eikö minun kuninkaani Jeesus Kristus ole valmistamassa vaimoni kanssa ruokaa johon valmiiseen pöytään saan istua.
Otsikkosi on myös minun mielestäni aivan oikeaa asiaa, tosin en ymmärrä, miten se voi liittyä kirjoittamaani tekstiin. Olennaistahan avioliitossa on se, että se on nimenomaan rippuvuussuhde, puolin ja toisin. Se ei ole pelkästään naisen riippuvuutta miehestään.
Avioerot ovat toki lisääntyneet muustakin syystä kuin siitä, että naiset ovat nyt työelämässä ja siten kaikenlaisille kiusauksille alttiina. Rakastettu ja arvostettu nainen ei jätä miestään, vaan on aivan vapaaehtoisesti sitoutunut. Aikaisemmin, kun vaimo oli useimmiten taloudellisesti riippuvainen miehestään, oli paljon vaikeampaa lähteä, vaikka olisi halunnutkin.
Ongelmien tullessa koulutettukin joutuu pysähtymään, voi tosin olla, että koulutuksen suoma etu kouluttamattomuuteen nähden on siinä, että opintiellä oppineella voi olla useampia keinoja tarkastella asioita kuin toisilla. Voi olla, että asenne voi olla analyyyttisempi eikä aivan purematta niele kaikkea. Tähän asenteeseen ei tietenkään tarvita välttämättä koulutusta ja koulutetutkin ihmiset voivat olla tynnyrissä kasvaneita muun kuin oman erikoisosaamisensa suhteen.
Ennen vanhaan naisten kouluttautumista vastustettiin monin syin ja nainen joutui taistelemaan paikastaan yhteiskunnassa. Monelle yksinäiselle tai perheensä pääasiallisena huoltajana toimivalle naiselle, koulutus on aivan välttämätön. Se, kuka tuo sen tarpeellisen rahan talouteen, ei millään tavoin määritä sitä, miten aviopuolisot keskenään voivat kokea olevansa mies ja vaimo Raamatun Sanan mukaisella tavalla, joten kukin sopikoon, kumman vanhemmista on hyvä jäädä kotiin. Joskus päätäntävalta asiassa ei ole edes aviopuolisoilla esim kun työttömyys tai sairaus tulee osaksi perheen elämää.
Minun on vähän vaikeaa ymmärtää ajatuksenjuoksuasi siinä suhteessa, että olet tekemättä jotakin asiaa vain siitä syystä, että vaimosi tekemänä se tuntuu sinusta paremmalta ja ilmeisesti vaimosi pätemisentarve tulee suurin osin tyydytettyä. Sanohan sille ihanalle vaimollesi, ettei sinua toki tarvitse kaikessa passata, vaan vaimo voisi sen sijaan vaikkapa kehittää itseään tai mennä yksin kävelylle. On aika huolestuttavaa jos tarpeettomuudentunne valtaa vaimosi ellei hän saa aivan yksinään huoltaa sinua ja hoitaa yhteistä kotianne.
Luulenpa, että voisit antaa hänelle tunnustusta muissakin asioissa kuin kotitöissä. Ajattelehan jos hän joskus myöhemmin alkaisi kuvitella, ettei muuhun kykenekään.
En muista montaakaan kertaa vaimoni valittaneen kotitöistä muuta kuin tehdessään jonkun työn turhaan. Esim. hän on tehnyt ruuan valmiiksi, ja ketään ei tulekkaan syömään, tämä on loukannut. Tai siivottuaan kodin joku lapsista jättää heti tavaransa levälleen. On ollut joku teko missä nähtyä vaivaa on pidetty itsestäänselvyytenä.
Ongelmana siis ei ole työ millä palvellaan, vaan vaan se miten tämä palvelu otetaan vastaan. Eli jos vaimo tai lasten äiti on ilmaa eikä ketään tarvitse häntä, niin se loukkaa.
Tarvitsen myös itse sitä että saan olla tarpeellinen. Jos ketään ei tarvitse toisiaan, niin ollaan todella yksinäisiä, vaikka asuttaisiin saman katon alla. Silloin jokainen varmasti etsii uuden paikan missä saa olla tarpeellinen. Työpaikka harrastus yms.
Olen samoilla linjoilla kanssasi, vaimojen vaivannäköä pitää palkita.
"Tarvitsen myös itse sitä että saan olla tarpeellinen. Jos ketään ei tarvitse toisiaan, niin ollaan todella yksinäisiä, vaikka asuttaisiin saman katon alla. Silloin jokainen varmasti etsii uuden paikan missä saa olla tarpeellinen. Työpaikka harrastus yms."
Tuskinpa kukaan avioituisi ellei kokisi juuri sitä, että minä tarvitsen juuri tämän oman aviopuolisoni läsnäoloa jne ja hän tarvitsee minua. Avioliiton peruslähtökohtana on juuri se, että molemmat tarvitsevat toisiaan. Perheen sisälläkin tarvitsemme toinen toisiamme. Tarpeemme tuskin kuitenkaan ensisijaisesti kohdistuvat ruoanvalmistukseen ja siivoamiseen, toki sekin on tärkeää. Mutta suurin tarvehan meillä on olla tunnetasolla lähellä ja tarpeellisia.
Naisen hakeutuminen omien harrastusten tai työn pariin voi lähteä monesta tarpeesta, sehän on useimmiten aivan tervehenkistä itsestään huolehtimista. Itse en tee työtä kodin ulkopuolella saadakseni kokea olevani tarpeellinen, sitä olen kotiympyröissäkin. Terve itsetunto naisellakin lähtee oman itsensä hyväksymisestä ja joskin on aivan paikallaan arvostaa meidän naisten työtä myös kotona, en ole vain sitä, mitä teen, vaan paljon muutakin. Tarvitsemme kukin kuulla olevamme tarpeellisia sen vuoksi, että juuri me olemme omina itsenämme ainutlaatuisia ja korvaamattomia. Työpanokseni voi joku muukin antaa puolestani sekä kotona että sen ulkopuolella.
Rekisteröi oma nimimerkki
Liity Suomi24:n jäseneksi ja rekisteröi ikioma nimimerkki!
Rekisteröinti kannattaa, koska sama nimimerkki on käytössäsi sekä chatissa että keskusteluissa eikä kukaan muu voi samaa nimimerkkiä palveluissa käyttää.
Varaa oma nimimerkki
Pelkk
Ensisijaisia tarpeita nämä tuskin ovat.
Kodin ulkopuolella oleva työ on myös monelle perheelle taloudellisesti pakkotilanne. Ja monille se on myös sisältöä antavaa vaihtelua, omaksi iloksi.
Oma vaimonikin on töissä kodin ulkopuolella omaksi ilokseen. Olemme järjestäneet sen niin että hän tekee vain sen verran mitä itsestä tyntuu virkistäytymiseltä. Sillon hän ehtii myös hoitamaan kodin, jolloin illat ja viikonloput jäävät yhteisen vapaa-ajan käyttöön.
Silloin kun lapset olivat pieniä vaimoni oli kokonaan kotona, mutta nyt ei ole enää yhtään pientä.
Maailman paras mies rakastaa vaimoaan sellaisena kuin tämä on. Ja sama pätee maailman parhaaseen vaimoon.
Taivaan Isäkin rakastaa meitä ja hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin me olemme, ilman ehtoja ja tekoja.
Ajatelkaa, jos me ihmisetkin pystyisimme olemaan yhtä täydellisiä. Kaikki avioliitot olisivat onnellisia! ;)
>Maailman paras mies rakastaa vaimoaan sellaisena kuin tämä on. Ja sama pätee maailman parhaaseen vaimoon.
Taivaan Isäkin rakastaa meitä ja hyväksyy meidät juuri sellaisena kuin me olemme, ilman ehtoja ja tekoja.<
Näin varmasti on, mutta mitä tällä tarkoitetaan.
Vanha sanonta kuuluu, Jumalakin välillä rakastaa silittämällä päätä niin että luu paistaa.
Jokaista lasta jota isä rakastaa hän myös kurittaa.
Mitenkähän tätä voisi soveltaa avioliittoon?
...ehkä vertaus ei kirjaimellisesti otettuna ollut kovin hyvä. Parisuhdehan on kahden tasavertaisen henkilön liitto, mitä ei tosiaankaan voi sanoa ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta.
Olet silti varmaan kanssani sitä mieltä, että yksi onnellisen avioliiton edellytyksistä on se, että osapuolet hyväksyvät toisensa sellaisina, kuin he ovat.
...oma nimimerkki ehti jo unohtua! ;)
>Olet silti varmaan kanssani sitä mieltä, että yksi onnellisen avioliiton edellytyksistä on se, että osapuolet hyväksyvät toisensa sellaisina, kuin he ovat. <
Näin se varmasti on, ja vaikka muutosta tapahtuu, niin ketään ei voi muuttaa kuitenkaan kuin ainoastaa itseään. Toinen muuttuu jos muuttuu, ja se pitäisi hyväksyä.
Laulun sanat, äläikinä muutu, pysy aina tuollaisena kuin nyt oot. Ei kuitenkaan käytännössä toimi, vaikka olisi löytänyt täydellisen puolison, niin muuttuessaan tämä on erilainen. Siksi pitäisikin hyväksyä toinen sellaisena kuin se on.
Pelkästään eri ikäisinä kiinnostaa eri asiat, ja elämän kolhut muuttavat eri ihmiset eri tavalla. Yhteisestä vastoinkäymisestä toinen voi katkeroittua ja toinen voi jalostua yms.
Tarvitaan liittoa missä molemmat hyväksyvät toisensa sellaisina kuin ovat, sillä vasta silloin uskaltaa kohdata sisimpänsä. Heti kun ei ole enää kivaa niin toinen lähtee, ei ole enää liittoa.
Lähtö kohtana on liitto, missä vain kuolema voi sen erottaa, tuli vastaan mitä tuli. Tämä mielestäni on suurinta rakkautta, mitä maanpäällä voi nähdä. Kun toinen seisoo vierellä vaikeinakin aikoina, niin silloin todella näkee että toinen rakastaa.
maailman parhaasta vaimosta, kun ette ole sellaista itse edes nähnyt, saati sitten kokeneet Parhaan vaimon suloisuutta?
Kosmoksen ( ei vain tämän maailman ) ylivoimaisesti paras VAIMO on nimittäin minulla. Selvä asia tämä; ei kannata edes kiistellä tästä. Sain Hänet lopulta suostumaan vaimokseni pitkällisen, useita vuosia kestäneen piirityksen jälkeen. Ihmettelen, että Hän minut valitsi elämänkumppanikseen, vaikka olisi kyllä saanut paljon parempiakin Miehiä! Niin ihana ja kaunis Hän oli jo tyttönä. Mutta todellinen Rakkaus on sokea; Naisellakin!
Nyt olemme olleet kristillisessä avioliitossa jo lähes puolen vuosisataa. Ja keskinäinen rakkautemme sen kun vaan lujittuu ja paranee; mitä tuliskaan, jos saisimme elää vielä toiset 50 vuotta tässä avioliitossa!
Liiton kestävyyden salaisuus on ollut ja on yhä ANTEEKSIANTAMUS; puolin ja toisin!
50 vuotta naimisissa saa meidät muut tuntemaan vasta aloittelijoilta. Näin monen vuoden jälkeen ei varmaan tee enää suuria virheitä. On ainakin oppinut mitä ei kannata tehdä ja mitä kannattaa.
Kummalla on se paras, en kuitenkaan ala väittelemään, vaikka hauskalta se kuulosti.
Liiton kestävyyden salaisuudeksi sanot että se on ollut anteeksiantamus. Uskon että tämän sanot sydämmestäsi, sillä viiteenkymmeneen vuoteen mahtuu varmasti monenlaisia päiviä.
Olisi kuitenkin kiva kuulla, mikä erikoisesti miehenä on ollut se, miten olet saanut tuntea että sinua rakastetaan? Ja mitä haluaisit sanoa tälle nykyiselle sukupolvelle jossa joka toinen avioliitto hajoaa? Mitä sellaista vaimosi on antanut, joka on enemmän, mitä tänäpäivänä, että liittosi on voinut kestää?
Nykypäivänä perustetaan pieniä perheitä, syödään valmisruokaa, asutaan kodeissa joissa koneet tekevät monet työt. Eli kotityöt eivät ainakaan ole lisääntyneet. On vapaa-ajan harrastuksia, ulkomaanmatkoja, Kuljetaan hienoissa vaatteissa, käytetään aikaa kropan ja ulkonäön parantamiseen. Ollaan sivistyneitä ja puhutaan montaa kieltä, tiedetään seksistä yms. Nämä ainakaan eivät ole tilastollisesti auttaneet.
Tämä sukupolvi juoksee väärien arvojen perässä, mutta te varmasti tiedätte näin monen yhteisen vuoden jälkeen, minkä perässä sitten kannattaa juosta. Anteeksiantamus on välttämätöntä, mutta myös pitäisi jotakin oppia. Mitä tämä sukupolvi on unohtanut?
En tiedä miksi jotkut naisasianaiset taasen provosoituivat syyttä suotta. Kirjoituksistasi huomaa että rakastat kovasti vaimoasi ja kunnioitat. Ihanaa että kaltaisiasi miehiä on olemassa.
hänen kirjoituksistaan huomaa, miten kovasti hän rakastaa itseään. Antaa vaimon tehdä kaikki kotityöt ja kasvattaa lapset muka hyvää hyvyyttään, että vaimo voisi näin osoittaa hänelle suurta rakkauttaan. Miksei hän osoita vaimolleen suurta rakkauttaan hoitamalla lapsia, pesemällä pyykkiä, tekemällä ruokaa jne. Luultavasti siksi, että niinkuin hän sanoo, on niin ihanaa tulla valmiin päälle. Lisäksi vaimolla on varmaankin lupa vielä viihdyttää hänen rakkauden kohteena olemisesta uupunutta kroppaansakin. Luultavasti.
ei vaimo ole orjasi!!!!!!
miksi kaikki miehet vaativat että vaimon/avopuolison pitäisi hoitaa kaikki hommat...mies käy töissä vain..en vähättele sitäkään mutta kyllä vaimo tekee ihan yhtä paljon töistä siellä kotona lasten kanssa ja jos on iso perhe niin vielä enemmän!miehet hei...palvelkaa te vaimojanne,kunnioittakaa sitä mitä ne tekevät...ovat 24h neljän seinän sisällä palvelemassa miestä ja lapsia!miksei mies voisi tehdä kotitöitä?tottakai kaikki rakastavat sellaisia vaimoja jotka tekevät kaiken valmiiksi,passaavat ja muuta.MILTÄ VAIMOSTASI TUNTUU?itse olen avioliitossa ja en todellakaan palvele miestä sen enempää niinku ei hänkään palvele minua..joten tee sitä toiselle,mitä haluat että itsellesikin tehdään!ehkä hieman epäselvää tekstiä,mutta on niin paha olla kun lukee nuita että miehet kirjoittavat,että vaimo tekee kaiken...miten joku vaimo saattaa alistua niin alas että tekee kaiken!!kuin vankina.
Vaimosi on ALISTUNUT sovinistiseen tahtoosi/vaatimukseesi, nimimerkki "18 vuotta avioliitossa"!
Mietihän, "18 vuotta avioliitossa", rakastaako vai mosi sinua ihannettasi toteuttaessaan, vai tekeekö sen vain toteuttaakseen haaveesi!? Käsityksesi ihannevaimostasi on mielestäni varsin sovinistinen.
Tarkoittaako sovinistinen, onnellista elämänsä naisen omistajaa.
Mielummin onnellinen sovinisti kuin, ruikuttava feministi.
Uskon että vaimonikin haluaa mielummin olla maailman paras, kuin irvikuva jota takana päin haukutaan. Tällaisia Feministisiä miehiä olen nähnyt ihan tarpeeksi, jotka haukkuvat vaimojaan kavereille.
Tiesitkö että joka toinen naisten ilmoittama avioeron syy on ollut, että mies oli muuttunut liian kiltiksi. Ne ovat halunneet rinnalleen miehen, eivätkä apuäitiä.
Olen itsekkin joskus rypenyt tässä paskassa ruikuttaen osaani kavereille ettei vaimolle riitä mikään. Nykyään en edes yritä enää leikkiä apuäitiä, enkä muuttua tunteelliseksi lepertelijäksi tai ulkonäöllä diivailijaksi. Homot osaavat sen homman, miehistä kaikkein parhaiten.
Vähintäin yhtä yököttävältä minusta tuntuu nainen, joka on tullut miehekkääksi. Tuntuu todella hyvältä olla sovinisti, ja vaimoni saa olla feministi.