...ajoittainen alakulo, melankolia, jolloin kaipaa jotakin/jonnekin, aivan kuin elämästä puutuisi jotain tai siitä olisi hävinnyt jotain, vaikka asiat olisivat hyvin?
Kuuluuko kauriin
luonteeseen...
51392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
...jos kerran muillakin samanlaisia oloja. Joskus suorastaan itkettää, kun on 'ikävä jonnekin, tietäs vaan että minne'!!
Tosin positiivisiakin omituisia tunnetiloja,ainakin mulla, päällepäin näyttää, että kaikki asiat on ihan solmussa ja järjellä ajatellen ovatkin, mutta sisäisesti hymyilyttää, on olo että ne selviävät jotenkin, ja niin aina tuleekin käymään, kovinkin yllättäviä apuja ilmaantuu. Minusta kauriin ajatus maailmaan sopii hyvin, että 'kyllä elämä kantaa':)
Mullakin tulee nykyään todella usein sellasia sisäisiä hyvänolontunteita: alkaa vain yhtäkkiä hymyilyttämään todella paljon, ja tuntuu, että olen ihan sairaan onnellinen. Useimmiten noihin hyvänolontunteiden oloihin ei ole edes mitään erityistä syytä. Joskus kaunis ilma tekee minut iloseks, joskus taas vesisateinen syksyilta saa minut todella onnelliseksi. Toisinaan mua itseenikin ihan ihmettyttää se, että voin tulla niinkin iloseks jostain todella vähäpitoisesta ja pienestä asiasta.
Oikestaan mä olen hyvin positiivinen ihminen: en halua surra tai murehtia. Mäkin olen ruvennut ajatteleemaan melkein aina, että kyllä mä selviän kaikista ongelmista. Ettei mikään ole mahdotonta: kaikki asiat kyllä järjestyvät aikanaan, eikä murentiminen loppujen lopuksi auta.
Tunnen erään kaurishenkilön, joka taas on aivan kuin toiselta planeetalta. Hän on hyvin surullinen ha masennukseen taipuvainen ihminen. Hän ei oikestaan näe melkein koskaan asioiden positiivisiä puolia, vaan murehtii kaikkea.
Olisi mielenkiintoista tietää, onko teistä muista kauriista monikin masentuneisuuteen taipuvainen, vai löytyykö useitakin positiivisuuden kanttavia, hieman huolettomiakin kauriita...
Olen välillä ERITTÄIN masentunut, olotila voi kestää n.3pv. Välillä olen taas aivan pilvissä, kun olen hyvällä päällä. Elämä on kuin vuoristorataa..
Tarvisen itselleni aina joskus omaa aikaa ja tätä ei kaikki oikein tunnu ymmärtävän.. nykyään sanonkin suoraan, että haluan olla yksin, lataan akkuja, jotta jaksan taas kuunnella ihmisten surkeutta..
En tiedä onko tämä ainoastaan kauriin piirre, luulen että jokainen haluaa olla joskus yksin..(ladata akkuja)
31 vuotta yrittänyt pohtia samoja juttuja: kuuluuko minun Kauriina masentua, itkeä pää peiton alla muutama tunti että tajuaa kuinka hyvin asiat voi olla ja onkin. Eiköhän se ole kaikilla...
Yleisesti ottaen, en jaksa kovastikaan murehtia muutakuin ihmissuhdesotkuja... Aina ne asiat on jotenkin selvinneet, ei ehkä heti tai huomenna vaan kenties viikon päästä. Jos ongelma on sillä hetkellä ylitsepääsemätön, hittoako sitä enempiä pohtimaan.
Asia jota olen jaksanut pohtia on se, että onko Kauriit jotenkin luotettavampia muihin verrattuna, koska minulle kerrotaan päivittäin salaisuuksia ja pyydetään neuvoja oikeastaan mihin asiaan vaan... Tietotoimisto jo vuosia!
Takertuvat liikaa menneeseen elämään...
Asiathan ovat niin, että ihmistä ei ole luotu yksin eläjäksi...vaan elämä jatkuu