Heips!
Olen nyt muuttamassa kotoa pois lukioon muualle ja nyt vähän arveluttaa että miten vieraalla paikkakunnalla tulen toimeen muitten ihmisten kanssa.Itselläni on kotona ollut koira jo viisi vuotta.Tämän koiran olen itse kouluttanut (tottelee käskyjä: istu,paikka,maahan,seuraa,hyppy,hiljaa,pois(siis esim joku esine suusta),kieri ym) ja pysyy hyvin irti.Koira on kuitenkin asunut samassa paikassa viisi vuotta näkemättä muuta maailmaa paljoakaan (siis koiran kanssa ei ole reissatu eikä olla muutettu kertaakaan) ja vanhempani sekä veljeni eivät haluaisi antaa tuttua ja hyvää ystäväänsä mukaani pois koska he eivät näkisi koiraa sitten paljoa yhtään.Ehkä noin kerran kuukaudessa.Ja voisiko koira sopeutua enää niin hyvin uuteen asuntoon ja paikkakuntaan jossa kaikki on sille vierasta.Ehkä on parempi antaa kultaisen koirani jäädä tuttuihin ympäristöihin vaikka joudunkin rakkaasta ystävästäi luopumaan.En kyllä ole aivan varma että miten koiran hoito tulee vanhemmiltani hoidettua.Isäni mukana se varmasti saa rauhassa viettää mökillä irti aikaa viikonloppuisin mutta entä viikolla kun vanhempani eivät kovia lenkkeilijöitä ole?Itse olen koiran lenkkeilytyksen hoitsnut tähän asti ja muutamat näyttelytkin tullut käytyä.Mitä olette mieltä kannattaisiko minun ottaa uuteen kotiini mukaan tämä koira vai jättää se sinne missä se on suurimman osan elämästään viettänyt?
Entä kun en halua yksin kämpässäni asua ja joka tapauksessa koiran otan kaveriksi.On illallakin tekemistä kun tutkii polkuja ja muita teitä koiran kanssa lenkkeillen.Mitä rotua suosittelisitte?Siis msitä teillä itsellänne on hyviä kokemuksia?Mitän hirmu pieniä koiria en halua että koiran pitäisi olla vähintään lapinkoiran kokoinen.Lapinkoirahan tämä nykyinen koirakin on =).Olen miettinyt kaikkea bernistä sakemanniin ja dalmista yms.Mutta mitä rotuja itse suosittelisitte?
-ZGa-
Olen nyt muuttamassa kotoa pois lukioon muualle ja nyt vähän arveluttaa että miten vieraalla paikkakunnalla tulen toimeen muitten ihmisten kanssa.Itselläni on kotona ollut koira jo viisi vuotta.Tämän koiran olen itse kouluttanut (tottelee käskyjä: istu,paikka,maahan,seuraa,hyppy,hiljaa,pois(siis esim joku esine suusta),kieri ym) ja pysyy hyvin irti.Koira on kuitenkin asunut samassa paikassa viisi vuotta näkemättä muuta maailmaa paljoakaan (siis koiran kanssa ei ole reissatu eikä olla muutettu kertaakaan) ja vanhempani sekä veljeni eivät haluaisi antaa tuttua ja hyvää ystäväänsä mukaani pois koska he eivät näkisi koiraa sitten paljoa yhtään.Ehkä noin kerran kuukaudessa.Ja voisiko koira sopeutua enää niin hyvin uuteen asuntoon ja paikkakuntaan jossa kaikki on sille vierasta.Ehkä on parempi antaa kultaisen koirani jäädä tuttuihin ympäristöihin vaikka joudunkin rakkaasta ystävästäi luopumaan.En kyllä ole aivan varma että miten koiran hoito tulee vanhemmiltani hoidettua.Isäni mukana se varmasti saa rauhassa viettää mökillä irti aikaa viikonloppuisin mutta entä viikolla kun vanhempani eivät kovia lenkkeilijöitä ole?Itse olen koiran lenkkeilytyksen hoitsnut tähän asti ja muutamat näyttelytkin tullut käytyä.Mitä olette mieltä kannattaisiko minun ottaa uuteen kotiini mukaan tämä koira vai jättää se sinne missä se on suurimman osan elämästään viettänyt?
Entä kun en halua yksin kämpässäni asua ja joka tapauksessa koiran otan kaveriksi.On illallakin tekemistä kun tutkii polkuja ja muita teitä koiran kanssa lenkkeillen.Mitä rotua suosittelisitte?Siis msitä teillä itsellänne on hyviä kokemuksia?Mitän hirmu pieniä koiria en halua että koiran pitäisi olla vähintään lapinkoiran kokoinen.Lapinkoirahan tämä nykyinen koirakin on =).Olen miettinyt kaikkea bernistä sakemanniin ja dalmista yms.Mutta mitä rotuja itse suosittelisitte?
-ZGa-
Vastaukset 7
Vanhimmat
Mielestäni voit hyvinkin ottaa koirasi mukaan.
Ja jos tulee sitten "sopeutumisongelmia" eteen niin sitten mietitte asiaa uudestaan...
Itsellä oli sama juttu viisi vuotta sitten, kun muutin omilleni ja olisin halunnut Jessen (lappari/kultsi) mukaan. Herralla oli vain ikää jo siinä vaiheessa kahdeksan vuotta ja muutto olisi ollut maalta kaupunkiin, joten äiti ja isä olivat tiukasti sitä mieltä että Jesse jää kotiin.
Kämppäkaverini (samassa tilanteessa sattumalta olimme) sen sijaan otti snautserityttönsä, 6v., tyynesti mukaan, ja hyvin tyttö sopeutui! Se ei ollut aivan niin "maalta" kuin Jesse, asuipa kuitenkin kaupungin laidalla vanhassa maalaistalossa ja isossa pihapiirissä. Taitaa olla aika tapauskohtaista aina tämä muuttaminen. Sinun koirasi ei ainakaan ole "liian vanha" sopeutumaan uudelleen (koira pystyy oppimaan kyllä vanhanakin). Ajattele sen sijaan, kuinka se oppii olemaan yksin päivät? Tarvitseeko haukunestopannan (sellainen piti hankkia sanutserille joka tykkäsi haukkua porraskäytävässä kulkijoita)? Juttele tästä vielä vanhempiesi kanssa. Toisaalta suosittelisin että koira saisi lähteä mukaasi, jos kerran sinä olet sitä enimmäkseen hoitanutkin.
Heh, suositteluista tuli heti mieleen keskikokoinen snautseri, josta usein sanotaan että se on iso koira pienessä paketissa. Ei ole kovin herkkähaukkuinen ja jotensakin ovat hellyttävää väkeä partoineen. turkki täytyy trimmata muutaman kerran vuodessa. Muita tällaisia "yksiöönsopivia" mutta ei minikoiria olisivat esim. cockerspanieli, beagle, collie. Kävele kirjastoon ja etsi koirakirja, josta löytyy rotumääritelmää ja luonteenkuvausta ja poimi sopivin! Kannattaa myös katsella sekarotuisten pentujen myynti-ilmoituksia (tarkista kuitenkin ettei emo ole berhandilainen ja isä irlanninsusikoira... vanhempien rodusta voi usein päätellä pennun tulevan koon).
tsemppiä!
Porukat ei kyl välttämättä hauvaa mukaan päästä.Pitää vielä keskustella.Hauva on kyllä asunu koko ikänsä "kaupungissa".Siis tämmösellä pienemmällä paikkakunnalla asutaan rivarissa niin on se tottunu.J ahirmu hyvähän se on ollu niin et naapuritki kehuu ku koira on yleensä päivät kopillaan hiljaa.Porukat olis kyl valmiit ostaa uudenki koiran (tai lähinnä niin että auttaavat hankinnassa).Itse tottakai sen koiran sitten huolehtisin, ruuat yms vastaavat ja eläinlääkäri kulut maksaisin.Tuntuuhan se vieraalla paikkakunnalla turvallisemmalta liikkuakkin kun olisi vähän isompi koira mukana =).Ja rivitalokaksioon kun muutan niin ei sitä mitään berhandilaista voi mukaan ottaa =).Pitkään olen kultastanoutajaa ja jotain snautserii miettiny mutta kun jotkut on sanonu sitäkin että snautserit on aika itepäisiä.Eikös ne kaikki koirat ole siinä "murkkuiässä" vähä höpelöitä =)?Mutta mutta...suositelkaa niitä rotuja nyt vielä vaikka kaikkein mieluiten sen oman kultasen kamun mukaan ottasin.Mutta pitää valmistautua siihenkin että nykynen hauva ei mukaan lähde.Mitä kokemuksia ihmisillä on samojedeista?Mutta mutta..siihen vain palautetta alle.Kommentoin niitä viestejä kyllä aina kun kommentoitavaa on =)..
-ZaGa-
Eli mihin kaupunkiin muutat, jos siellä ei uskalla ilman koiraa kävellä? Ihan mielenkiinnosta vain kysyn. Jos koiran haluat ottaa, niin ei välttämättä kannata ottaa niin ulkokoiraa kuin samojedi, itse taipuisiin snautseriin =).
Vanhemmillani on 10v irskiuros, joka on ollut minulla ja siskollani pitkiäkin ajanjaksoja vieraalla (piskelu)paikkakunnalla ja kerrostalossa. Ekan kerran vierailut tapahtuvat 2v sitten eikä mitään ongelmia ole ollut. Kun on ympärillä tutut hajut ja ihmiset, niin uskon että koira tottuu oikeestaan ihan mihin paikkaan tahansa. Joten miksipä en irskiä voisi suositella, vaikka se on aikamoinen jästipää ja periksiantamaton jässikkä =).
On snautseri kyllä kovapäisempi kuin joku kultainen noutaja, joilla on huomattavasti vahvempi ihmisen miellyttämisvietti, mutta ei mitenkään mahdoton. Pennusta saakka kun määrätietoisesti kouluttaa niin kyllä oppii snautserikin tosi kuuliaiseksi. Usein kun näkee jotain sählääviä tai muuten ihan mahdottomalla tavalla käyttäytyviä koiria, on vika hihnan toisessa päässä. Esimerkkinä tästä Tessu, "maailman viisain koira" joka esiintyi joskus telkkarissakin... sehän on rodultaan irlanninsetteri, ja niitä yleensä pidetään aivan toivottomina säheltäjinä. Ja Tessu oli itse kuuliaisuus ja rauhallisuus! Tietenkin koiran taipumukset on huomioitava: pystykorva haukkuu, ajokoira ajaa, paimenkoira vahtii.
Sanutserilla on vähän vahtitaipumusta, mutta enimmäkseen ovat seurakoiria nykyään. Kämppiksen snauteri on ihana kaveri, hiljainen (paitsi kun käytävässä kuljettiin!), kiva, ei karvoitellut koko kämppää =) ja totteli minuakin.
Samojedista ei ole varsinaista kokemusta, mutta hyväluontoisia ovat olleet kaikki jotka olen tavannut. Turkki on aika vaikeahoitoinen (valkoinen likaantuu helposti) ja tuttavat joutuivat ajelemaan samojedinsa karvattomaksi kesällä (kun eivät harjanneet sitä tarpeeksi usein, pah)... herätti lievää ihmetystä ulkoiluttaessa... kukaan ei koskaan arvannut rotua =). Tämä tapaus oli ns. pihakoira, eli sillä ei juuri ollut käytöstapoja, veti hihnassa ja hyppi päin. Ikävää.
moi...
itsekin tässä olen miettinyt millaista koiraa voisi opiskeluasunnossa kaverina pitää. Olisihan se ihanaa, kun olisi oma kulta kotona odottamassa. Mutta toisaalta, pitäisiköhän asiaa ajatella koirankin kannalta. Koira tietysti viihtyy siellä, missä omistajakin. Mutta entäs kun omistaja on päivät pitkät koulussa (lukiossakin kahdeksasta neljään) ja koira on yksin kotona? Perheen parissa se ei ainakaan joutuisi viettämään aivan niin pitkiä aikoja itsekseen. Koiran kannalta opiskeluasunto ei ehkä ole se paras paikka... mutta pidetäänhän niitä huonomminkin...
Että sellaista.
... mutta eikös työaikakin ole se 8-16? Eli opiskelijan päivät välttämättä sen pidempiä ole (siis ainakaan poissa kotoa), riippuu opiskelijasta. Meillä ainakin koko perhe (silloin kun asuin kotona) oli poissa tuon 8 tuntia arkipäivisin.