Viime vuonna olympia hopeaa ja vuoden urheilija palkinto painiin. Lisenssien määrä tällä hetkellä alle 3000, kun tavoite jo viime vuonna oli 5000!!! Mistä/kenestä saa kaivella syyllistä???
Missä mättää?
jens
718005
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 71
Vanhimmat
Vaikka lajiin tulisi minkälaista jalometallia, niin ei ne harrastajamäärät räjähdä käsiin muissakaan lajeissa. Ainahan se menestys tuo junnuja salille, mutta kohtuudessa pitää myös tavoitteiden asettelussa. Jos viime vuonna harrastajia oli Myhin mitalin vauhdittamana 3600, niin siihen kolmanneksen lisäys entisillä vetäjillä entisillä paikkakunnilla on kyllä osin utopiaa, eikä pelkästään kunnianhimoinen tavoite.
Lisenssien haltijoiden määrä tulee kuitenkin vielä syksyn aikana varmasti nousemaan, sillä monet painikoulut ovat vasta pääsemässä vauhtiin. Hetken kestää, ennen kuin kaikki painijan alut ovat kirjoissa ja kansissa.
Jos painin harrastajamääriä halutaan lisätä tuhansilla, niin silloin pitäisi olla aktiivisesti tuolla kentän seuralla. Uusia vetäjiä, uusia seuroja, toimivia aloituspaketteja. Tänä päivänä painiseuran käynnistämiseen ei liiton taholta valitettavasti ainakaan liikaa kannusteta. Eihän sitä nyt tietenkään estetäkään, mutta jonkinlaista konkreettista starttiapua kyllä kaipaisi.
Nythän sinne on tulossa lisää resurssia koulutukseen, kun Koivulan Janne aloittaa.
Samoin Myhin lähteminen syksyllä koulupainikiertueelle on hieno juttu, joka voi sytyttää kipinän uusissa vääntäjissä.
ja mitä taas tulee siihen syyllisen etsimiseen, niin se on kyllä aivan turhaa.
aloittavat innoissaan syksyisin painikoulun ja suuri osa sen myös lopettaa, ennen kuin kevät koittaa. miksi? pienillä seuroilla (onko isoillakaan) ei ole resursseja opettaa tarpeeksi yksilöllisesti ja pienet painijat turhautuvat, kun muutamille opetetaan liikkeitä ja loput keksivät itse tekemistä ryömimällä mattojen alle sun muuta kehittävää. lisäksi huomasin, että vetäjät olivat usein jonkun painijan vanhempia, ja heiltä sitten riitti enemmän innostusta omille ja näiden harjoittelukavereille. en yleistä, varmasti seurat tekevät mitä pystyvät vähillä voimavaroilla.
omani aloittivat vuosi sitten innostuneina, mutta into hiipui juuri näistä syistä. he olisivat halunneet enemmän opetusta ja ihan "oikeaa painiharjoittelua", jota sai vain muutamat. suurinta osaa kehotettiin harjoitelemaan kärrynpyöriä...
Juuri ilmestyneessä Molsikka on Harry Frilundin kirjoitus pienistä painipojista. Kirjoituksessa on todella järkeä.
Olisi suotavaa, että alle 10 vuotiaat eivät kilpailisi kuin ehkä seuranvälisissä tai ns. kämppäpaineissa naapuriseuran poikien kanssa. Pientin tulisi saada opetella liikkeitä rauhassa leikin lomassa.
Nyt pojat joutuvat koviin koitoksiin ikäkausipaineissa aivan liian nuorina. Kun he varsinaisesti olisivat kypsiä oikeisiin painikisoihin, heillä on jo into hiipunut. Frilund kirjoitti, että "isät" opettavat pojilleen liikkeitä, jotka eivät vielä kuuluisi aloittelijan "ohjelmistoon", koska voitonnälkä on niin suuri. Tämä on tosi. Miltei joka ikäkausissa nähdään, miten jotain pientä poikaa viedään ns. kravatista ympäri molsikia ja vietävä ei tiedä yhtään, mitä hänelle tapahtuu. Ei osaa puolustaa, ei ole ikinä kuvitellut, että moinen kuuluu painiin. Tämä on vain yksi esimerkki.
No, tosiasia on, että nuoret lupaukset osaavat asioita, jotka eivät vielä kuuluuisi asiaan, mikäli valmennus etenisi järjestelmällisesti. Ehkä pitäisi tehdä kuten Ruotsissa ja ehdottomasti kieltää joitakin liikkeitä. Esim heitot!
Kun nyt kumminkaan tämä ei tule onnistumaan, niin pitää keksiä muita keinoja. Ainakin tulisi taata, että lasten arvokisoissa olisi ikäkausirajat. Näitä kisoja ovat KLL ( 9v, 13v, 16v ja 20 v) ja lasten Suomenmestaruuskisat (PSM alle 17 v: 14 v ja 17 v on ehdoton minimi, laajemmastikin voi ikäkausiin jakaa.)
Arvokisojen ikärajoihin jaot ovat yksi keino estää lapsia lopettamasta hieno laji. Toinen on säännöt ikäkausikisoissa: alle kymenvuotiaiden heitoista annetaan varoitus pisteiden sijaan.
Ihan asiallista tekstiä..osittain. Ainakin itsellä niin vetäjänä kuin isänä pisti silmään tuo seuraava lause "alle kymenvuotiaiden heitoista annetaan varoitus pisteiden sijaan". Kyllä siinä lajin luonne muuttuisi ihan täysin, jos moiselle linjalle lähdettäisiin.
Toki voidaan joitain raisuimpia otteita kieltää esimerkiksi aloittelijoiden kisoissa, mutta täydellinen heittokielto ei kyllä ainakaan minun pintaan käy.
Siinä olen kyllä täysin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa, että painissa pitäisi ottaa käyttöön lisää ikäluokkia niin KLL:n kuin poikien SM-kisojen osalta.
Meillä poika aloitti painin myös viime syksynä 6-vuotiaana. Innostus oli silloin suuri ja on yhä edelleen. Meidän seurassamme on ongelmana puolestaan se, että osat vanhemmista tuovat lapsensa kuin "hoitoon" ajatellen, että lapset saavat purkaa energiaa ja itse saa vaikka asioida kaupassa. Painisalille on tällä periaatteella tuotu jopa lapsi, jolla on eskariinkin myönnetty oma avustaja ADHD:n vuoksi.
Meillä ainakin on vain joka 3. painikoululainen todella aidosti innostunut lajista ja haluaa oppia painimaan, eikä tule salille vain leikkimään. Toki leikki on tärkeää painikoululaisillekin, mutta ennenkuin lapsen laittaa painikouluun, pitäisi ottaa huomioon myös lapsen kyky toimia ryhmässä ja pystyykö lapsi ottamaan ohjeita vastaan ja vielä noudattamaan niitä.
Ohjaajien on vaikea pitää "homma hanskassa", jos suurin osa lapsista kiipeileekin köysissä, kun kaksi ohjaajaa yrittävät näyttää uusia liikkeitä. Ohjaajille tulee pakostakin kiusaus panostaa juuri näiden harjoitteluun, jotka osoittavat mielenkiintonsa uuden oppimiseen. Ja se heille sallittakoon.
Meidän seurassa ohjaajat ratkaisivat ongelman sillä, että valitsivat 30 painikoululaisen joukosta 10 tehoharjoitteluun, joilla pidetään sitten toisena iltana omat harjoitukset normaalin painikoulun lisäksi. Mukaan pääsivät juuri nämä innokkaimmat, jotka eivät välttämättä ole edes kaikista lahjakkaimpiakaan. Toki olen kuullut joidenkin valittavan tästäkin, mutta nämä ovat poikkeuksetta olleet juuri näitä vanhempia, jotka haluavat lapselleen ilmaisen hoitopaikan pariksi tunniksi.
Siispä olkaa vanhemmat itse painisalilla mukana katsomassa kuinka lapsenne harjoittelee ja jos ei harjoittelu onnistu vielä tänä vuonna, yrittäkää ensi vuonna uudestaan. Ja voihan olla niinkin, että paini ei olekaan Teidän tytölle tai pojalle se oma laji. Paini on todella hienoa, älkää antako lapsenne häiritä muiden harjoittelua.
Meidän poika joutui moisen "kravatin" kohteeksi edellisissä kisoissa juuri painijan pojan kohdalla. Äitinä toivoin molskin laidalla, että poikani jo luovuttaisi, mutta aina pienen 7-vuotiaan sisulla nousi matosta pystyyn.
Ottelun jälkeen poika itki sylissäni noin 10 minuuttia, ei ollut kyse häviöstä, häviöt on osannut ottaa aina miehen lailla, mutta joka paikkaan oli sattunut niin kovasti. Kyse luonnollisesti siis aloittelijan sarjasta. Itse vihreänä painin "alkajana" myös, olin vähän yllättynyt tämän yhden ottelun rajuudesta. Huoltajat sitten kertoivat, että poikaa vietiin "kravatilla" ja oikein kunnolla.
Pojalta meni kyllä täysin into lajiin, emmekä katso olevamme liian aikaisin kisoissa matkassa, treenejä takana jo vuosi. Painikoulussa ei vain ole vielä opeteltu edes puolustautumaan, saatikka tekemään moisia heittoja. Nyt yritämme saada pojalle vain lisää kokemuksia ja ehkä kilpailujen aika myöhemmin, jos intoa riittää...
Tämä on ongelma joka seurassa. Koska ei saa ERIARVOISTAA ketään, niin pitää hyväksyä nän ADHL tai mitä ihme kirjainyhdistelmiä liekään , vammaiset lapset tasavertaisena mukaan joukkoon. Tämä on säälittävä tosiasia. Valmentajat eivät voi poissulkea vammaisia. Mutta onko se oikein? Vammaisia sijoitetaan nykyisin jo tavallisiin koululuokkiinkin, jotta lapset oppisivat suvaitsevuutta jne. (Ja mikä säästö. Tavaliset oppivat muutenkin, mutta heikompilahjaisen opastukseen kuluu open koko aika!!)Koulussa heillä kuitenkin on avustajat. Mikäli näitä vammaisia keskittymishäiriöisiä lapsia pitää ottaa myös painivalmennukseen terapeuttisista syistä, on mielestäni seuralla oikeus vaatia, että avustaja tulee mukana! On riittävän kova rasite, että koulussa on pakko ymmärtää heikompaa. Kun tulee harkkareihin ja harrastamaan, niin silloin on mielestäni oikein vaatia, etteivät nämä heikompilahjaiset pilaa sitäkin elämystä. Painista maksavat vanhemmat. Maksu tulee siitä, että saa harrastaa ja siitä että oppii 101 %. Jos koulupäivän jälkeenkin vielä pitää "ottaa huomioon heikompi yksilö" harrastuksessa, josta maksaa ison rahan vanhemmat, niin on tämä yhteiskunta kyllä hakoteillä. Vammaiset salille avustajan kanssa on OK.
On todella nykyaikaa ainakin omassa kotikaupungissani, että nämä "lievästi vammaiset" lapset sijoitetaan "tavallisten" lapsien luokkiin. "Tavallisten" pitää ymmärtää ja ottaa huomioon...............Opet pääsevät karkuun. Esim oman lapseni ope 3. luokan jälkeen oli aivan loppu. Hän kärsi siitä, ettei hänelle jäänyt yhtään aikaa muille kuin tälle vammaiselle. Lapset kärsivät, kosta outo otus luokassa oli tabu: hänestä eivoinut valittaa ja hän sai näin ollen ihen omat säännöt. "Tavalliset" huolehtivat hänen kouluvälineistään jne. Ope ratkaisi asian hakeutumalla toiseen kouluun. "TAVALLISET" jäivät häntä kaipaamaan. Tuli uusi ope. Juuri kun häneen tutustuttiin, tuli siirto yläasteelle. Tuli kiitosta, että ilman teitä, ei tämä vammainen olisi voinut sopeutua normaaliin yhteisöön ja käydä normaalia koulua. Nyt olláan yläasteella ja tämä sama kummajainen terrorisoi koko luokkaa. Opet selviävät muutaman vuoden riesalla, mutta nämä oppilaat joutuvat kantamaan ristiään lukioon asti. Ja aina tämä kummajainen vie heidän yli 30 oppilaan luokan opelta kaiken ajan. Siksi en halua yhtään vanhempien viinanjuonnin takia vammaista lasta painisalille. Koulu on koulu. Mutta Maksullisissa harrastuksissa on lupa vaatia vastinetta!!
ADHD ei ole mikään vamma, eikä ADHD-diagnoosin saanutta luokitella vammaiseksi. Yksinkertaistaen sanottuna kyse on aivotoiminnan ylivilkkaudesta. Siksi ADHD-lapset ovatkin monesti poikkeuksellisen lahjakkaita joissain tietyissä lajeissa, esim. nyt vaikka matematiikassa tai painissa.
ADHD saadaan myös nykyään melko hyvin kuriin lääkityksellä.
Tiedän aika monta TODELLA loistavaa painijaa, joilla on todettu ADHD. He ovat yleensä matseissa poikkeuksellisen luovia ja etenkin nopeita.
Paini on auttanut näitä em. poikia eteenpäin elämässä ja tasoittanut heidän luonnettaan. Eli maallikkokielellä sanottuna: pikku riiviöistä on kasvanut painimolskien herrasmiehiä.
Ihan vaan sitä tässä haluan sanoa, että aina ei kannata tuomita ensimmäisen vaikutelman perusteella. Me ihmiset olemme yksilöitä kukin omalla tavallaan. Annetaan kaikille mahdollisuus.
Ja jos jonkun sopeutuminen painiharjoitteluun tuntuu ylivoimaiselta - karsiutuu hän luonnollista tietä pois painin parista. Sellainen laji paini on. Hieno.
Kiitos "Junttamies" äärettömän asiallisesta ja valaisevasta vastauksesta!
hyvästä kommentista.
Johan oli puheenvuoro.. En voi muuta kuin ihmetellä, kuinka pienestä sontaluukusta joku voi maailman menoa katsella. Tuollaisia mielipiteitä on helppo laukoa nimimerkin suojista, mutta kun homma omalle kohdalle osuu, niin ehkäpä silloin joutuu katsomaan asioita hieman toisella tavalla.
Jos lähdetään siitä, että paini ja ylipäätään urheilu on tarkoitettu vain terveille lapsille, niin silloinhan meidän pitäisi ottaa laajemmastikin käyttöön Saksassa toisen maailmansodan aikoihin ollut käytäntö. Siitäkin tosin sitten luovuttiin naapureiden painostuksen johdosta.
Junttamies tuossa alapuolella valoittaa ADHD:n syvintä olemusta. Myös minulla on omassa ryhmissäni poika, jolla on vastaavia oireita. Sitä en ole koskaan hänen äidiltään varmistanut, sillä toimeen on tultu.
Ja sekö on on "säälittävä tosiasia", että vammaiset lapset pitää hyväksyä tasavertaisena mukaan joukkoon. Minusta se on oikeasti rikkaus ja suuri mahdollisuus meidän lajille. Monestakaan lapsesta ei välttämättä tule palkintopallien valloittajaa, mutta olkaamme tyytyväisiä siihen, että voimme antaa vammaisen lapsen perheelle mahdollisuuden viedä lapsensa kunnollisen harrastuksen pariin. Ehkäpä heidän terveet lapset tai sukulaistensa lapset kuulevat painiväen hyvästä työstä ja tuovat sitten niitä "parempilahjaisia" lapsia harrastamaan.
Kieltämättä monessa seurassa kyse on resursseista. Erilainen lapsi vaatii enemmän huomiota, se myönnettäköön. Ihanneratkaisu olisi perustaa näille pienille erilaisille painijanaluille oma harrastusryhmä, jossa päästään ottamaan miehestä mittaa. Ja jos asiaan perehtyy, niin hommalle löytyy myös muita rahoittajia kuin lasten vanhemmat. Kunnat, järjestöt, säätiöt ja jopa erilaiset yritykset ovat tänä päivänä lähdössä mukaan tukemaan vammaisten lasten harrastuksia. Joskus siihen voi olla helpompaa hommata rahaa, kuin "terveen lapsen" harjoittelukuluihin.
Omassa ruokapöydässä joka aamu ja ilta ruokailee 8-vuotias autistinen pikkupoika. Antti on kulkenut salilla aina toisinaan maskottina ja viihtyy siellä. Tuskinpa poika koskaan pystyy kisamolskille lähtemään, mutta ehkäpä hän pystyy omalla olemuksellaan viestittämään "terveille" lapsille, että myös vammainen lapsi osaa nauttia liikunnasta. Suokaamme heille se mahdollisuus.
autistisen pojan isä, valmentaja, seura-aktiivi
Pekka Moliis
Pääosin asiaa, mutta ottaisin huomioon myös seurojen, varsinkin pienien rajalliset resurssit. Ei liene oikein, että jotkut vanhemmat pitävät painisalia hoitopaikkana ja itse tosiaan hoitavat asioitaan harjoitusten aikana.
Omassa seurassa on tilanne se, että innokkaita painijoita (alle 11 vuotiaita) on noin 30, ohjaajia 1 tai 2. Nämä lapset ovat tietääkseni ihan "normaaleita", mutta osa jopa 4-5 vuotiaita, joiden vanhemmat vain häipyvät ja jättävät nämä pienet, joiden paikka ei tosiaankaan ole ohjattu harjoitus. Omani, 9-vuotias poika ainakin turhaantuu, kun vähien vetäjien aika menee näiden pienten komenteluun ja pahuudessa pois pitämiseen.
Vanhemman pitäisi ymmärtää, jos lapsi on ryhmään liian nuori tai ei osaa toimia siellä. Liki vaippaikäinen ei todellakaan avarra kenenkään ajatusmaailmaa, päinvastoin. Painiharjoitukset, yleensäkään mitkään urheiluharjoitukset, eivät ole oikea paikka ryhmätyöskentelyn opettelulle, sillä siellä on lapsia jotka sen ovat opetelleet jossain muualla. Ei heillä riitä ymmärrystä sellaiselle lapselle, joka vie ohjaajan arvokasta aikaa.
Erilaiset, tai jopa vammaiset lapset ovat tietysti asia erikseen. Ovathan he rikkaus, mutta tällaisten lasten vanhempien tulisi tajuta, että heidän lapsensa eivät sovellu ihan joka paikkaan, ei ainakaan ilman avustajaa. Turha syyttää rajalliseksi katsantokannaksi. Onneksi useimmat tämmöisten lasten vanhemmat tajuavat lastensa rajoitteet, eivätkä tuo heitä muka "avartamaan" toisten lasten maailmaa mutta tosiasiassa haittaamaan heidän harrastustaan. Tervetuloa mukaan vaan, mutta sen vanhemman kanssa, joka on sitä mieltä, että heidän rajoitteinen lapsensa pärjää ns normaalien kanssa.
Jep,asiaa!
Tänä päivänä lapset diagnosoidaan niin kovin herkästi, että eiköhän joka salilta näitä puhetta aiheuttaneita löydy."Omalta" salilta löytyy muutamia myös ja kovin ahkeria poikia ovatkin. Eräskin kaveri matkustaa yksin yleisillä kulkuneuvoilla iltamyöhään kotiopäin, naapurikaupunkiin.(Useimmat pojat kuskataan autoilla.)
Varma siitä, kenellä mikäkin diagnoosi on, ei voi olla. Ovat sen vert vilkkaita nuo painipojat yleensä. Ja mitäpä hitsin väliä sillä onkaan, kuka minkäkin määrityksen on saanut -ihmisiä tässä kaikki ollaan.
Tällälailla kuuluu valkun sanoa! Tästä näkyy kans herrasmiehen teksti.Voi kunpa vain kaikki tajuaisivat tämän.
"Siksi en halua yhtään vanhempien viinanjuonnin takia vammaista lasta painisalille. Koulu on koulu. Mutta Maksullisissa harrastuksissa on lupa vaatia vastinetta!!"
Ensinnäkin, mistä helvetistä sinä tiedät, kuka on "vammainen" vanhempien viinanjuonnin takia, ja kuka jostakin muusta syystä? Ja jos joku oliskin viinan juonnin myötä jonkin asteisen kehityshäiriön saanut, niin lapsenko vika se on? Hänkö siitä maksaa? Naurettavaa puhetta kaikin puolin. Ei niitä kehityshäiriöisiä (tai kummajaisia, kuten sinä kutsut) lapsia saleilla niin paljon pyöri, että siitä KENENKÄÄN harjoitus kärsisi. Sinä et vain moukka siedä erilasuutta!
aloittelijoiden sarjoista. Tästähän aloitin keskustelun joku aika sitten. Ja iso osa oli sitä mieltä, että vuoden ikärajaa ei tarvita aloittelijoiden sarjoissa. Nyt kuitenkin kävi ilmi, että osa aloittelijoista on niin taitavia, että he suorastaan teurastavat ihan oikeat aloittelijat. Aiemmin olin sitä mieltä, että se vuoden raja on ehdoton. Nyt taidan olla myös sitä mieltä, että ikäkausisarjoihinkin joku tasovaatimus, eli nämä "kravatista viejät" pois ikäkausikisoista.
On selvä, ettei tämän päivän yhteiskunnassa voi arvostella ketään, joka on yhtään hiukkaakaan poikkeava. Näille poikkeaville on jokaiselle vankat järjestöt takana ja eduskunnasta tulee tarvittaessa lisäapuja. Meidän on pakko sietää nämä poikkeavuudet ja siedetäänkin, elleivät he liiaksi vie aikaa niiltä, jotka oikeasti panostavat lajiin ja haluavat oppia.
Todellisuudessa ne pienten vetäjät ovat tavallisia vanhempia, jotka haluavat itselleen harrastuksen ja siinä sivussa avittaa omaa lastaan. Ei heillä ole koulutusta ja kokemusta ja edes tahtoa "ymmärtää". Vain idealistit ja maailmanparanatajat jaksavat näitä ääriryhmiä ymmärtää. Kohta ollaan siinä, ettei vetäjiä löydy, koska on tavalliselle lainanmaksaja-perheenisä-työssäkäyvä -pulliaiselle liian suuri tehtävä ryhtyä vielä terapeutiksi näille pienemmällä lusikalle saaneille. Ei valmentajat ole mitään sosiaalitanttoja. He haluavat enimmäkseen jakaa lapsensa harrastuksen ja jakaa aikaansa samanlaisille lapsille.
Olen todella pahooillani niiden puolesta, joiden lapset eivät ole ns. normaaleja. Mutta en vaadi, että kaikkien ihmisten pitäisi heidän asiaansa ajaa. Olen tosi vihainen, kun nämä lapset, jotka eivät sovellu normaaliin porukkaan terrorisoivat muita vaatimalla ymmärrystä ja sympatiaa.
Mutta nyt on eksytty aiheesta, josta alun pitäen kirjoitettiin: painin alkumetreistä.
Ehkä pitäisi jakaa sarja "aloittelijat" vaikkapa kolmeen tasoryhmään: A,B jaC? C-ryhmä olisi ne lapset, jotka ovat vähän aikaa salilla käyneitä. He osaisivat kisoissa niskalenkin ja vaikkapa käsivarsiheiton. Näiden C-poikien kisoissa ei muista heitoista saisi pisteitä. C-pojat oppisivat nämä perusliikkeet niin hyvin, että ne olisivat lihasmuistissa.. Seuraava ryhmä olisi B-pojat: näiden välisissä kisoissa sallittaisiin lisäksi liikkeet: x ja x , joista voi saada pisteitä. Sen edistyneemmät liikkeet jäisivät huomiotta. A-poikien kisoissa sallittaisiin jo liikkeitä, joita ovat esim x,x ja x ei kuitenkaan junttaa ja muita laajakaarisia heittoja.
Nyt on ikäkausikisat merkillä "aloittelijat". Jatkossa olisi ikäkausikisat, joissa vapaat painija (ei siis vapaapainijat) ja painijat ryhmissä a,b ja c. Kunkin ryhmän painijoille olisi etukäteen määrätty ne liikkeet ja heitot, joista saa pisteitä. Liian vaativista ja seuraavaan luokkaan kuuluvista liikkeistä ei annettaisi pisteitä, paitsi varoitus, mikäli liike voi pelästyttää ja satuttaa kyseisen luokan painijaa.
Luokasta toiseen siirtymiseen saataisiin kulumaan aikaa vuosikausia 1-3, jolloin lapset eivät olisi 10 vuotiaina loppuunpalaneita ja kaiken kokeneita ja kilpailuun kyllästyneitä. Vuosi vuodelta voisi edetä c.-luokasta a-luokkaan ja lopuksi yli kymmenvuotiaana vapaaseen luokkaan, jossa kaikki tunnetut sallitut liikkeet olisivat niitä, joista pisteitä saa.
Mitäs sanotte? Lukekaa Molskista Frílundin kirjoitus. Painissa kaikki on mahdollista!
Seuravalmentajana olen samaa mieltä kuin sinä, ettei töissäkäyvien perheen isien, jotka vapaa-aikanaan valmentaa seurassa, tarvitse olla abnormien terapeuttina vastoin tahtoaan. Minä esimerkiksi haluan opettaa painia lapsille, jotka kykenevät ja haluavat opppia. Vilkkaat ja tietyllä tapaa ongelmalapsetkin painisalilla ovat ok, mutta sitten on lapsia, jotka eivät ole yhtään kiinostuneet toiminnasta vaan häiriköivät ja sekoittavat valmentajien ja muiden lasten kuviot. Näihin pitäisi puuttua antamalla porttikieltoja aina kun harmia aihettavat. Vanhempien olisi myös hyvä seurata oman lapsensa sekoilua harjoituksissa ja komentaa tarvittaessa. Valkkujen aika ei aina riitä pikkunuijien komentamiseen ja vahtimiseen.
Valmentamisessa yleensä tulisi tehdä enemmän seurojen välistä yhteistyötä. Saman kaupungin seurat voisivat pitää yhteistreenejä painijanaluille, joilla on halu ja kyky oppia muita nopeammin. Seurojen pitäisi perustaa ja rahoittaa tiimiä, jossa on kylän lahjakkaimmat vääntäjät. Rahoitusta tarvitaan esim. hyvän valmentajan sitouttamiseksi. Tiimistä voi pudota tai siihen voi nousta, jos harjoitteluhalu ja kyvyt sen osoittaa. Eli yhteistyötä!
Nuo A, B, C, D.... tasot aloittelijoille tuntuu utopialta. Samaan ideaan päästään kun tehdään ikäkausikilpailuihin yhtä monta sarjaa kuin on pikkupainijoitakin. Niin että varmasti kaikkien lasten isit ja äitit näkisivät lapsensa voittavan sarjansa. Mä peräänkuulutan vanhemmilta ja heidän lapsiltaan hieman pitkäjänteisempää asennetta. Ei kai sitä oo pakko voittaa ekoissa tai tokissa kisoissa vastustajiansa. Ei ihme, että lapsille tulee tappioista niin paha mieli, kun vanhemmatkin vääntää itkua ku oma Pekka-jalmari häviää. Pysykää seuran jäsenten välisissä leikkikisoissa vaikka kolme vuotta, jolloin vastustajat on tuttuja kavereita ja ottelut leikkimielisiä. Pakkoko heti on ängetä isoimpiin kisoihin huippuodotuksin.
lauseeseen: "Niin että varmasti kaikkien lasten isit ja äitit näkisivät lapsensa voittavan sarjansa."
Siitähän ei ole kyse. Ei voittamisesta. Vaan tasaväkisten sarjojen saamisesta pienille painijoille. Ei ole tasaväkistä, kun samassa sarjassa on lapsia jopa 4 vuoden ikähaarukalla ja esim. vuoden painia harrastanut, ekoissa kisoissa käyvä saa vastaansa jo 3 vuotta kilpailleen, mahdollisesti 5 vuotta harrastaneen. Nämä lapsiaan aloittelijoissa junnaavat vanhemmathan sitä häviötä pelkäävät!
Ei oma lapseni häviötä pelkää. Mutta hän ei halua lähteä ekohin kisoihin selkäänsä saamaan ylivoimaisilta vastustajilta. Nytkin kun olen katsellut ottelutuloksia syksyltä, niin yhä ne samat viime ja toissa syksyn "aloittelijat" painivat yhä vaan aloittelijoissa. Osa on siirtynyt kilpasarjoihin, mutta suuri osa ei!
Siksi peräänkuulutan sitä aikarajaa alottelijoissa!
Niin se vaan ihmisen mieli usein on, halutaan voittaa helpolla pienellä harjoittelulla. Tappioita tai muutakaan henkistä kärsimystä ei saa tulla, vaikka se olisi kuinka kasvattava kokemus ihmiselle. Siksi, niin monet lapset ja nuoret lopettavat painin. Painissa kokee tappion niin konkreettisesti, koska ottelut ovat "mies miestä vastaan" (tai naista). 100 m:n juoksussa voi jäädä kärjestä 50 m, mutta silti viimeinen sija on kivaa. Jos painissa häviää yhtä selvästi, niin itkuhan siinä helposti tulee. Laji on sen kaltainen. Mielestäni lapset oppivat nopeasti suhtautumaan tappioihin, eikä kravattipyörityskään tunnu niin pahalta. Siinä on kuitenkin lähes aina kysymys "henkisestä loukkaantumisesta", minkä lapsi siirtää johonkin kehon osaansa. Tietty pitää ymmärtää ja puhaltaa pipiin ja lohduttaa, se on selvä. Äidit ja isit ovat vaan joskus hieman herkkiä itse.
Mitä tulee aloittelijasarjoihin, niin pari vuotta on sopiva aika. Joku hyvin kehittynyt kaveri voi jo vuoden päästä mennä kilpasarjaan. Valmentajien tulisi katsoa, ettei aloittelijoissa roiku monta vuotta painineita lapsia. Yleensä lapset eivät itse halua jäädä aloittelijoihin kuin vuodeksi, koska pitävät sitä nolona ja usein luulevat itsestään liikoja.
Aloittelijoissa voi kohdata myös luontaisesti rajuotteisia/luontoisia lapsia, jotka osaavat vain sen yhden liikkeen esim. kravatin. Pyörittävät siitä kokeneempiakin poikia ja voittavat ottelunsa. Se on paljon lähtötasostakin kiinni. Toisesta kehittyy vuosien varrella, monien tappioidenkin sisuunnuttama taituri, joka pyörittää kravattikaverit myöhemmin solmuun.
Peräänkuuluttamasi aikarajaan olisi kyllä valmentajien suhtauduttava vakavasti. Eli kaksi vuotta on max.
Joskus tulee kuitenkin tilanteita, jossa nuori aloittelija ja selvästi parempi kohtaa. Tällöin on valmentajajien jälleen evästettävä kokeneempaa lasta. Kyllä minullekin tultiin joskus sanomaan, että vastaasi tuleva poika on nuori aloittelija, joten älä murjo häntä vaan laita nätisti seläälleen. Ja minä ainakin tajusin tilanteen lapsena. Ja aloittelija minäkin joskus olen ollut.
Tai kravattipyöritys? Poikani aloitti toisen vuoden harjoitukset ja ainakaan hän ei moista osaa!
pikkupoikien mattopainissa on usein nähty tilanne, jossa toinen ikäänkuin vyöryttää vastustajaa kravattiotteella. Vyörytyksen kai tiedät, ja kravattiotteen? Jos ei ole puolustusta treenattu niin yleensä viedään 10-0.
6-0 ja poikki nykyään sääntöjrn mukaan
mikä on kravattiote. Vyörytyksen LUULEN tietäväni. Kertokaas, miten se käytönnössä tapahtuu. Tartutaan kraivelista kiinni vai?
Viimeviikonloppuna Ilmajoella aloittelijasarjat ainakin näyttivät toimivan hienosti. Sarjat tehtiin ”jyvitysperiaatteella”, jolloin iästä tuli lisäkiloja. Kaikki saivat painia, kun sarjoissa oli neljä poikaa, muutamissa viisi. Sarjat oli tasaisia ja saimme seurata huippujännittäviä matseja, joita ei voi ainakaan tylsiksi sanoa. Ainut ”moka” oli, ettei neljänneksi jäänyt saanut mitään. Mielestäni aliottelijasarjoissa kaikille mitali tai ekoille pytty ja muille mitali (ei ole kustannus kysymys), niin kaikille jää hyvä mieli. Kyllä se häviö äkkiä unohtuu, kun voi esitellä mitalia. Oma tyttö oli ekana vuotenaan toistuvasti neljäs ja se palkinnotta jääminen oli paljon pahempaa kuin häviö selkeästi paremmalleen.
Aloittelijoissa oli, op-paineissa, muutama juuri painin aloittanut, suurin osa oli vuoden painineita ja kyllähän taidot ovat ihan eri luokkaa. Mutta en silti siirtäisi näitä vuoden painineita normaalisarjoihin, joissa erot ovat vielä paljon suuremmat ja ikä/paino suhdekin sopii paremmin aloittelijoihin, joissa muutkin sen kokoiset ovat. Kyllä vanhemmat saavat nopeasti palautetta, jos aloittelijoissa roikkuu joku ”liian hyvä” – ainakin näillä nurkilla. Pitääkö kaikesta laatia säännöt, niin kuin niitä ei olisi tarpeeksi muutenkin. Missä on se terve järki ja harkinta.
Meidän seurassa on ollut tapana, että valmentajat opettavat heti kisan jälkeisissä treeneissä puolustuksen uusiin liikkeihin joihin on törmätty kisoissa. Niin sekin, jota on viety saa itseluottamusta ja tunteen, että jotain on tehtävissä tai mitä pitää välttää ettei joudu taas vietäväksi.
tyttöjen sarja. Nimenomaan Ilmajoella. Aloittelijoissa, tytöissä oli vanhin painija 10 vuotias (-95) ja samassa sarjassa nuorimmat 4 (-01) ja 5-vuotiaat (-00)! En ollut paikalla, etten tiedä miten ottelut menivät, mutta tuo tuloksia katsellessani ihmetytti. Varsinkin kun sarja oli iso. Tuskin kovin isokokoinenkaan 4-vuotias painaa 6 kg:a enempää kuin pieninkään 10-vuotias! Tosin itse en 4-vuotiasta toisi edes kilpailemaan. En edes 5-vuotiasta. He tuskin tajuavat touhusta mitään.
Palkinnoista olen samaa mieltä; kaikille pienille painijoille, esim alle 12-vuotiaille, jotakin. Mitalin hankkiminen ei tosiaankaan ole kustannuskysymys.
Tarkoititko muuten lauseellasi "Oma tyttö oli ekana vuotenaan toistuvasti neljäs ja se palkinnotta jääminen oli paljon pahempaa kuin häviö selkeästi paremmalleen" että tytttösi painii yhä, toista vuotta aloittelijoissa. Eli jatkatteko aloittelijoissa nyt sen takia, että tyttösi saa palkintoja? Silloin olet juuri niitä vanhempia, jotka roikuttavat lapsiaan aloittelijoissa pärjäämien takia.
"Aloittelijoissa oli, op-paineissa, muutama juuri painin aloittanut, suurin osa oli vuoden painineita ja kyllähän taidot ovat ihan eri luokkaa." Näin juuri. Eli ne oikeat aloittelijat aivät ikinä saa tasaveroisia vastustajia, elleivät itse jää roikkumaan vuosiksi aloittelijoihin. Ja sitä en anna lasteni tehdä, ellei valmentaja ole sitä mieltä, että he eivät taidoiltaan kilpasarjaan kuulu.
"Mutta en silti siirtäisi näitä vuoden painineita normaalisarjoihin, joissa erot ovat vielä paljon suuremmat ja ikä/paino suhdekin sopii paremmin aloittelijoihin, joissa muutkin sen kokoiset ovat. " Eikös ikäkausipainit juuri ole siksi,että sinne voisi kivuttomasti siirtyä aloittelijoista? Sieltä ei ainakaan 2 vuotta vanhempaa saa vastaansa, kuten nyt aloittelijat saavat.
Onneksi en asu kulmillasi ja onneksi painijani ovat poikia. Oliko juuri sinun tyttösi se voittanut 10-vuotias siellä 23-kiloisissa?
Juuri sinunlaistesi takia ei vanhempi poikani ole suostunut lähtemään kilpailuihin, koska on ikää jo sen verran (10v) että tajuaa, saavansa vastaansa ne kaikki samat seurakaverit ja naapuriseurakaverit, jotka ovat painineet jopa 5-vuotiaasta, viimeiset 2-3 vuotta kilpailleet. Valmentaja ja itsekin olen houkutellut, mutta poika sanoo,ettei halua saada selkäänsä vanhemmiltaan. EI PELKÄÄ HÄVIÖTÄ vaan ylivoimaisia vastustajia, joiden kanssa ei ole mitään mahdollisuuksia.
Kuten itsekkin totesit, että et ole ollut paikalla. Kannattaako silloin kommentoida kovin syvällisesti? Selvennykseksi, Tyttöjen sarjoissa ei käytetty "ikähyvitystä", ainoastaan aloittelijoiden poikasarjoissa.
"syvällisesti". Ihmettelin vain moista. Itse en ainakaan antaisi 4-vuotiaan mennä 10-vuotiaan kanssa samaan otteluun. Tai ehkä 10-vuotiaan kanssa antaisinkin, hän jo osaisi "ottaa varovasti", mutta oli siellä 8- ja 7-vuotiaatkin tytöt; he eivät ehkä osaisi. Ja jos siellä ei edes ikähyvitystä käytetty, silloinhan sarja oli taatusti susi! Samanpainoiset 10 ja 4 -vuotiaat vastakkain!!! Mitä liikkui järjestäjän päässä?
Miksi ei tyttöjen sarjoissa käytetä ikähyvitystä? Tai useampia sarjoja? Varsinkn jos tyttöjä on paljon kuten kyseisessä sarjassa oli.
Onneksi minulla ei ole tyttöjä.
Ihmettelin kovasti lauantaina tätä pienten tyttöjen sarjajakoa. Tyttöjä oli aloittelijoiden sarjassa 23 kg yhteensä muistaakseni 7. Poikia ei ollut ainoassakaan sarjassa 5 enempää. Jos tasavertaisuus tyttöjen ja poikien välillä olisi toteutunut, näille pikkutytöille 3 kpl, olisi voinut laittaa oma sarja ja sitten nämä 4 isompaa, joiden nimet löytyvät ainakin jo viime vuoden kisatuloksista.
Näiden pikkutyttöjen puolesta tuli paha mieli, kun joutuivat heti kokemaan selätyksen reippaasti isommille vastustajilleen. Se, että kannattaako 4 ja 5-vuotiaita yleensä tuoda kilpailuun onkin sitten aivan eri juttu...
Eipä tyttöjä löydy meiltäkään, mutta tasa-arvoisuutta molskille.
Kravatissa ollaan vastustajan etupuolella. Pää ja käsi ovat kiinni puristusotteessa, siitä vyörytetään tai heitetään taaksepäin!
4-5 vuotiaita ei kannata tuoda kisoihin ja se pitäisi jopa kieltää....
Silloin kun tyttö aloitti painin ei aloittelijasarjoista ollut tietoakaan, joten turhaan tännepäin hutkit. Tarkoitus oli sanoa, että se mitallitta jääminen harmittaa pitempään kuin itse häviö. Joka unohtuu pian jos ei vanhemmat sitä kaivele ja harmittele tai selitä, mitä olisi pitänyt tehdä, se on valmentajan tehtävä.
Mielestäni vuoden painineet ovat vielä aloittelijoita ja kuukausi sitten aloittaneet ovat liian pian isoissa kisoissa, voisi ensin harjoitella muutaman liikkeen ennenkuin lähtee kisoihin. Lähempänä joulua voisi sitten jo kokeilla taitoja jä silloinkin pitäisi lähteä lähinnä hakemaan treeniä eikä sitä voittoa.
En seurannut pienimpien aloittelijatyttöjen matseja, kaikkein pienimpien keskinäistä ottelua lukuunottamatta, mutta veikkaisin että jos toinen osasi yhdenkin liikkeen ottelu loppui siihen. Hävinnyt ei välttämättä edes tajua hävinneensä jos vahemmat ei siitä tee numeroa, varsinkin jos kaikki saa mitallin niinkuin yleensä pienten kisoissa.
Tyttöni aloitti juuri painin ja kisoihin ehkä joskus olisi sitten matka. Mutta kannattaako viedä, kun tällaisia sarjoja tosiaan on? Mitä niistä oppii pienempi ja heikompi? Häviämään kunnolla? Katsoin itsekin Ilmajoen tulokset ja etsin tyttöjen syntymävuodet lisensseistä: ikähaarukka 4-10 v. Poikien sarjatkin alkoivat 21 kg:sta ja siitä sitten 2 kg:n välein. Miksei tyttöjä kohdella samalla tavalla? Ja miksi yleensä pitää näin pienillä olla tyttöjen ja poikien sarjat. Ennemmin annan tyttöni painia 21 kiloisen 7-vuotiaan pojan (21 kg sarjan voittaja) kanssa kuin 23 kiloisen 10-vuotiaan tytön kanssa. Tyttöni on 6-vuotias.
Oliko tämä Ilmajoen kisa poikkeus vai onko sarjat yleensä tämmöisiä?
Säälin myös isokoisia poikia ( 35 kiloiset 7-8 vuotiaat) aloittelijoissa: niissäkin ikähaarukka saattaa olla 7-10 v. Pojissa tosin käytettiin "ikätasausta". Miksei tytöissä käytetä?
Onko tämä yleistä? Vai oliko tämä Ilmajoen oma malli?
palkinnoista. Se mitali (tai mikä tahansa palkinto) lämmittää kummasti pikkuisen mieltä eikä tosiaan voi olla rahakysymys seuralle. Maksaisin itse vaikka ylimääräisenä osallistumismaksuna sen mitalin hinnan, jos se siitä on kiinni. Ja totta on myös toteamasi, että se häviö ei tunnu niin pahalta, jos kuitenkin tietää saavansa ja saa palkinnon.
Olen kuitenkin ymnmärtänyt, että harvat lähtevät kisoihin parien painitreenien jälkeen, tuskin sitä edes valmentaja suosittelee, oman seuramme valmentajat eivät ainakaan. Kyllä sinne yleensä lähdetään ehkä noin vuoden harrastamisen jälkeen. Silloin hankitaan se aloittelijalisenssi ja kun on vuosi siellä aloittelijoissa painittu, on painikokemusta takana yleensä noin 2 vuotta. Silloin valmentaja suosittelee jompaa kumpaa sarjaa. Ja jos lapsi ei ole jostain syystä tarpeeksi kehittynyt kilpasarjaan, sallin kyllä hänelle esim puoli vuotta - vuoden lisäaikaa aloittelijoissa.
MUTTA: kun useat aloittavat painin 5-6 vuotiaana. Käyvät 1-2 vuotta painikoulussa, siirtyvät treeneihin ja aloittelijakisoihin. Ja ovat yhä siellä aloittelijoissa 8-10-vuotiaina! Tunnen tämmöisiä tapauksia monia. Ja usein heillä on ns painiperhetausta, joten lisäopetusta tulee vielä kotona.
Ja tunnen myös tapauksia, että jo viime syksyllä aloittelijoissa painineet pojat ovat siellä jo vuoden ajan voittaneet melkein kaikki kilpailut. Ja painivat yhä aloittelijoissa. Ja myös voittavat yhä. He tuskin kuuluvat enää aloittelijoihin. En viitsi nimiä luetella, lapsiahan he ovat ja tuskin omaa syytään niin tekevät. Mutta kuka tahansa voi tutkia tuloksia painiliiton sivuilta parilta viime vuodelta ja nyt tältä syksyltä.
Se entinen systeemi oli hyvä, sillä kun olit vuoden kilpaillut, tuli automaatisesti kilpailijalisenssi. Silloin ei pystynyt roikkumaan vuosia aloittelijasarjoissa. Pehmentäisin kyllä sitä systeemiä esim siten, että valmentaja voisi hakea lisäaikaa aloittelijalisenssille ja perustella sitä esim sillä, että lapsi on liian kehittymättön klpasarjaan. Silloin se olisi harkittua ja luultavasti puolet nykyisistä aloittelijoista siirtyisi muihin sarjoihin.
Puhun nimenomaan pojista, sillä tyttöjen touhu tuntuu olevan vielä villimpää, jos sarjoissa on tyttöjä 6 vuoden ikähaarukalla.
Tyttöjen meininki on vallan villiä. Ikä- ja painoerot voivat olla huomattaviakin. Osa järjestäjistä ei tosiaan välitä, vaikka sarjat olisivat miten epätasaisia.
Oma tyttöni, 6-vuotias ja pienikokoinen on käynyt harjoituksissa nyt toista vuotta. Ilmajoen kisoihin olimme jo menossa. Onneksi tuli muita esteitä, sillä hän olisi joutunut tuohon 23 kg-aloittelijat sarjaan. Painoa on reippaasti alle 20 kg, joten kovaan pyöritykseen olisi joutunut. Olenkin miettinyt, että pitääkö meidän odottaa 2-3 vuotta ennen ekoja kisoja.
Missä kisoissa järjestäjät tekevät inhimillisiä sarjoja tytöille? Sinne suuntaamme heti!
"Kyllä vanhemmat saavat nopeasti palautetta, jos aloittelijoissa roikkuu joku ”liian hyvä” – ainakin näillä nurkilla. " Asumme E-P:n alueella ja olen kovasti Maikin kanssa samaa mieltä. Olen seurannut nyt painia muutaman vuoden ja voisin sanoa, että olen kehittynyt ainakin vähän ihan ummikosta. Juuri näillä nurkilla ja E-P:n otteluissa näitä aloittelijoissa roikkuvia on. On aina ollut ja ilmeisesti tulee myös olemaan. Sitä en tiedä, ovatko palautetta saaneet, ainakaan ei ole tehonnut.
Etelä-Suomen kisoissa, ainakaan niissä, mistä olen kuullut, tuo ei onnistu. Siellä selvitetään heti, kauanko painija on kilpaillut ja sarja tulee sen mukaan. Reilu ja selvä peli kaikille.
Kuka tahansa voi nämä roikkujat todeta seuraamalla tuloslistoja parilta viime vuodelta. Voi olla, että kaikkien näiden lasten kehitystaso ei riitä vielä kilpasarjaan, harjoittelu on voinut syystä tai toisesta katketa kesken yms. Lapsia tuntematta, sitä ei voi todeta. Mutta sen voi todeta, että niissä aloittelijoissa tosiaan painii lapsia, jotka jo vuosi sitten ovat olleet samoissa kisoissa kärkisijoilla.
Itse poistaisin aloittelijasarjat kokonaan ikäkausikisoista. Loppuisi ainakin arvuuttelu, kuka on oikea aloittelija ja kuka taas ei. Ja ikäkausikisoihin sarjat kilon välein, niin voisi tulla hyvinkin tasaväkisiä otteluita. Sitten nämä muut kisat, joissa ei ikäsarjoja ole, siellä voisi olla sitten aloittelijoille omat sarjat, ja siellä aloittelija voisi olla hyvinkin jo 2 vuotta kilpaa paininut.
Olen samaa mieltä. Poistetaan aloittelijoiden sarjat ikäkausikisoista. Ne, jotka eivät vielä ole kypsiä ikäkausikisoihin, voivat harjoitella oman- ja naapurikylän poikien kanssa kämppäkisoissa, kunnes ovat valmiita kilpailemaan. Näin menetellen ikäkausikisoille palautuisi arvostus pidenpään painineiden poikien keskuudessa. Nyt ei viisi vuottakin harjoitelleet enää kehtaa niihin osallistua.
Lisäksi pitäisi saada KLL:n kisoihin enemmän ikärajoja samoin poikien SM-kisoihin.
Hyviä kommentteja ja ehdotuksia kaiketi mutta toteuttamisen kannalta herää muutamia käytännön kysymyksiä kysymyksiä. Vaikein niistä on turjakkeen mainitsema lause "Ja ikäkausikisoihin sarjat kilon välein, niin voisi tulla hyvinkin tasaväkisiä otteluita." Mitenkähän tällainen onnistutaan kilpailut järjestävän tahon kannalta sujuvasti ennakoimaan. Jos sarjat olisivat kilon välein niin voitaisiin laskea suurinpiirtein kuinka paljon palkintoja on varattavak kisaa varten. Ikäkausisarjat olisivat esim. tuo Ilmajoella ollut jako 8v, 10v, 13v ja 17v. Ilmajoella olleista sarjoissa näiltä osin yhteensä 35sarjaa. Jos sarjat kilon välein sarjoja muodostuisi 109kpl painoluokkien vaihdellessa 8v(20-35kg), 10v(25-45kg), 13v(28-60kg), 17(42-80kg). Jo pelkästään pojista tulisi kolminkertainen määrä sarjoja ja siihen lisää vielä tytöt. Aikamoinen määrä palkintoja hankittavaksi etukäteen mikä on myös kustannuskysymyskin. Tietenkin sarjoista osa jää tyhjiksi mutta varauduttava on maksimimäärään jotta kukaan ei jää ilman palkintoa.
Sitten toiseen asiaan.
Väärinhän tuo on jos kaverit painivat aloittelijasarjoissa useita vuosia. Asia ei kuitenkaan korjaannu täälä palstalla eikä omassa päässä miettimällä. Menkää sanomaan asiasta kun tällaista huomaatte kyllä se silloin saa huomiota ja muutostakin syntynee. Muistakaa myös että ette selvittele jälkikasvullenne näitä mietteitänne ja pilaa siten heidän henkisiä latautumisvaroja otteluihin jo ennakolta.
Jatkossa siis ensi vuoden alusta toivottavasti, tyttöjen kilpailuja olisi tarkoitus säännöstellä niin, että tytöillä olisi harvemmin kisoja.
Nyt lähes kaikissa painikilpailuissa on tyttöjen ns. sarjat mukana - toisaalta hyvä niin, että heidätkin huomioidaan, MUTTA kun kisoja tyttöjen kapealle harrastajamäärälle on lähes joka viikonloppu, ei osanottajia tule paljoa ja ikä/painohaitari on laaja.
Tyttöjen kisojen säännöstelyllä olisi tarkoitus vaikuttaa siihen, että kun on tyttöjen sarjat, niin sinne olisi odotettavissa sitten n. 50-100 tyttöä ja sarjoista näin tulisi järkeviä.
Katsotaan saadaanko asiaan painiliiton ohjausta....
Pikkusisko löysi tiensä painisalille isonveljen myötä ja kisoihinkin haluaisi. Muutenkaan noita kilpailuja ei niin hirveästi ole, nytkö poistetaan tytöiltä nekin vähät? Miksi yleensä edes on olemassa tttöjen ja poikien sarjoja? Eikö kaikki esim. alle 10-vuotiaat aloittelijat voisi kilpailla samassa sarjassa? Minulle ainakin on se ja sama, painiiko tyttöni pojan vai tytön kanssa, sama juttu poikani kohdalla, hänelle kelpaa vastustajaksi tyttökin, kunhan vain saadaan jännittäviä ja tasaväkisiä otteluita.
Jos kisat "keskitetään" lähitulevaisuudessa, tarkoittaa se sitä, että perheen tyttöä täytyy kuljettaa kisoihin erikseen. Ei oikein innosta, kun perheessä on 4 lasta, joista kaksi painijaa, tyttö ja poika, 1 partiolainen-hiihtäjä ja yksi soittaja-kuvataideharrastaja. Eli joka ilta auto kääntyy johonkin.
Miksi ihmeessä ei tytöt ja pojat paini yhdessä? Ei sen pienillä, alle 10-vuotiailla luulisi olevan niin vakavaa... ja kun kisoihin haluavat, niin lähde nyt sitten viemään toista puolen Suomen halki. Olen kuullut, että pojat eivät haluaisi hävitä tytölle, mutta onko näin?
Meillä Vaasassa painii tytöt ja pojat treeneissä keskenään ja ihan ok on mennyt. Tytöt ovat monesti edellä poikia tietyssä ikävaiheessa. Ongelmia alkaa tulla sitten, kun ikää vähän tulee lisää. Silloin on tietty ikävaihe, jolloin "hävettää" painia vastakkaista sukupuolta vastaan. Kun tästä ikävaiheesta taas päästään, onnistuu jälleen harjoittelu yhdessä.
Mutta ongelma ei mielestäni olekaan tässä. Ongelma on siinä, että tytöt painivat pelkästään vapaata, pojat kevätkaudella myös krekoa. Siksi ei ole mitään järkeä alkaa opettaa tytöille krekoa pelkästään siksi, että pääsisivät painimaan poikia vastaan.
Vapaapainikisoissa tätä ongelmaa ei ole ja silloin yhteisarjat ovatkin ihan ok, ainakin pienemmillä. (= alle 30 kg)
Lisäksi me valmentajat olemme huolissamme siitä, että tytöillä on kalenterissa jopa liikaa kilpailuja. Käytännössä tämä on ilmennyt niin, että tyttöjä on sarjaa kohden melko vähän ja kisakokemus ei kartu toivotulla tavalla. Jos tytöille olisi oma kilpailukalenteri, takaisi se jo osaltaan enemmän osallistujia tyttöjen sarjoihin.
Tyttöjen oma kilpailukalenteri ei kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi olemassa kisoja pelkästään tytöille, vaan tyttöjen kisat olisivat samassa yhteydessä poikien kisojen kanssa kuten tähänkin asti.
Ne tytöt, jotka saavat pienestä pitäen harjoitella ja kilpailla hyvin ovat tulevaisuudessa naispainimme toivo.
Paljon tsemiä ja intoa kaikille painireeneihin!
miltä siitä pojasta tuntuu jos se häviää tytölle. siinä loppuu innostus koko lajiin sillä tavalla.
sen pahemmalta, hävisi sitten tytölle vai pojalle? tyttöni on kulkenut painitreeneissä jonkun aikaa ja koska ei muita yhtä pieniä tyttöjä ole salilla, niin totta kai hän harjoittelee poikien kanssa. suurin osa on fiksuja,kivoja poikia, jotka ovat mielellään tyttöni harjoittelukavereita, mutta muutamille tosiaan on kamalaa, jos vaikka tytöni selättää heidät. eräskään ei enää suostunut vastustajaksi, kun tyttöni sai pojan mattoa vasten, oli kyseessä tyttöäni isompikokoinen ja vanhempi poika, joka oli kauemmin kulkenut harjoituksissa. kyllä tommoiset asenteet opitaan vanhemmilta ja isommilta sisaruksilta.
Silloin saa helposti nipottajan ja hankalan ihmisen maineen. Eikä ole helppoa sanoa lapsen seurakaverin vanhemmille, mahdollisesti hyvillekin tutuille ja naapureille, että viekääs muksunne pois jo aloittelijoista, voitti siellä jo viime vuonna, eikös nyt olis muutoksen paikka?
Säännöt pitäisi olla niin selvät ja koskea kaikkia, niin nämä porsaanreiän etsijät häviäisivät. On turhaa perustella, että joku lapsi ei vielä vuoden kilpailemisen jälkeen ole kypsä kilpasarjaan, ja vastaavasti näille oikeille aloittelijoille sanotaan, että harjoitelkaas kauemmin, niin teistä on vastustakin toisille.Nämä kypsymättömät lienevät kuitenkin pieni marginaaliryhmä, joita ei mielestäni tulisi suosia säännöissä, vaan passittaa heidät salille harjoittelemaan. Ei näitä puoli vuotta - vuoden painijoita, jotka haluaisivat kehittyä, kokeilla kisoja ja saada vastaansa samantasoisia. Ja heitä on saleilla paljon.
Mahtaako auttaa, jos tyttöjä kerätään samaan kisaan,kun nykyisillä ottelusysteemeillä ei pojillekkaan kenties tule kuin yksi matsi/kisa. Tietty on kiva, kun on useita samassa sarjassa, se eka (ja ehkä ainoo) matsi on ainakin aikaisemmin kuin kahen tytön sarjassa.
Mikäli kisoissa pystyttäisiin takaamaan vähintään kaksi matsia/ottelija, niin sit olis isommasta sarjasta selvää hyötyä. Kummastuttaa vain se, ettei ole mahdollisuutta taata 2 ottelua/kisa, miksei???
Nykyinen ottelujärjestelmä on kilpailukokemuksen kartuttamisen kannalta mahdollisimman kehno.
YTK järjestää nyt syksyllä Vantaalla avoimet (alle 18v) vapaapainin TUL:n mestaruuskisat. Siellä ottelujärjestelmänä käytetään vanhaa mallia, joka takaa kaikille vähintään sen 2 matsia.
Tällä systeemillä tulisi mielestäni käydä kaikki painikisat Suomessa. Ruotsissa niin tehdään, mikä on esteenä, etteikö Suomessakin voisi ???
Tuliko mieleesi, että tämä "isompikokoinen ja vanhempi poika" hävisi, koske ei tohtinut käyttää osaamiaan liikkeitä tytärtäsi vastaan. Hänellä kenties heräsi suojeluvaisto, joka jokaisella normaalilla pojalla on heikompaa ja varsinkin tyttöä kohtaan. Nyt hän on siis mielestäsi kurja luuseri, joka ei osaa painia, vaikka todellisuudessa herrasmies, joka ei nosta kättään naista vastaan.
Ehdoton ei näille "sekapareille". Paini on herrasmieslaji, jossa miehet kunnioittavat naisia ja tyttöjä. Tytöt voivat kyllä painia keskenään ihan niin paljon kuin haluavat, mutta pojat on jätettävä rauhaan kisoissa.
Tietysti.
Ainakin minä olen opettanut pojilleni, että aina tulee puolustaa heikompaa; ja etenkin naispuolisia. Oletko ajatellut, että useimmat ihmiset kasvattavat poikiaan siten, että naisia/tyttöjä pitää puolustaa. Heitä ei milloinkaan satuteta fyysesti (eikä tietysti henkisestikään).
Mikäli kotikunnassasi ei ole mitään naisellisia harrastusvaihtoehtoja kuten aerobic (voimalaji sekin) ja tyttäresi on ehdottomasti päästävä painisalille (eikö ole judoseuraakaan?), niin sitten on vain hyväksyttävä se tosiasia, että pojat eivät mielellään hänen kanssaan tosissaan ottele, koska kotikasvatus on sitä vastaan.
Jos olet ikinä ollut molskilla itse väännettävänä, niin tiedät, ettei paini suinkaan ole kivutonta. Pojat tietävät sen ja sietävät, mutta heitä kauhistuttaa tuottaa kipua tytöille! Ihan totta. Pyydäppä tyttäresi valkkua rullaamaan sinua ihan tosissaan ja heittämään muutamia yksinkertaisia heittoja sinusta. Tuskin sen jälkeen haluat, että tyttäresi jatkaa harrastusta poikien kanssa.
Kaksi poikaani tulivat juuri reeneistä. Nuorempi (13 v) oli sitä mieltä, että tytöt voivat tulla salille, mutta hän ainakin kohtelee niitä hellästi...Hyvä minä! Olen onnistunut kasvatuksessani.
Vanhempi oli sitä mieltä, ettei tyttöjä tarvita salilla lainkaan. Ne vain häiritsevät reeniä.
Joten nyt olisi ehkä syytä miettiä, olisiko syytä järjestää tytöille ihan omat reeniajat ja peräti oma sali? Tosimiehet eivät naisia painiin halua! Sorry
Ei paha ehdotus, sillä tytöt ja pojat ovat fyysisesti samalla tasolla melkein 12 -vuotiaaksi ja tytöt hiukan jopa edellä. Sen jälkeen tuleekin selkeä kaula fyysisessä puolessa.
Ainakin syksyn kisoissa voisi olla tytöt ja pojat samoissa sarjoissa esim. alle 8v ja alle 10v. siitä ylöspäin voisi tytöille olla sitten harvemmin kisoja ja pelkästään tyttösarjoja.
Pelkään vaan, ettei tällainen ehdotus mene läpi ilman asennemuokkausta. Miehisessä olemuksessa on niin syvään juurtunut se, että poikien pitää olla syysisesti vahvempia ja voimakkaampia. Ei 9v poika tajua, ettei siinä iässä tarvitse vielä olla ja yrittää kovasti olla "miesten housuissa".
Mutta keskustelu on avattu
Poika, joka otteli tyttöäni vastaan otteli tosissaan, niin sanoi jopa hänen ex-painija -isänsä. Tyttöni vain on todettu urheilullisesti lahjakkaaksi melkein missä tahansa lajissa ja on todella nopea ja ketterä liikkeissään, mikä on ilmeisesti etu painissa, varsinkin vapaan painissa. Lisäksi hänellä on kokoisekseen yllättävän paljon voimaa, kiitos vuosien hiihtoharrastuksen. Tämä poika ei sen jälkeen ole suostunut matolle tyttöni kanssa ja siksi, kun isot veljet ilkkuivat, että hän hävisi tytölle... isänsä oli fiksu, hän myönsi, että on opettanut yksinhuoltajana poikalaumalleen "liian miehisiä" tapoja. En väittänyt poikaa huonoksi painijaksi tai luuseriksi, huonoksi häviäjäksi kylläkin. Kyllä tämä samainen poikakin on tyttöäni selättänyt, mutta kun tyttöni sen teki, kolahti itsetuntoon. Se niistä herrasmiesten otteista. Itse asiassa oli vähällä, ettei poika jatkanut painiottelua nyrkein... ainakin isä vei pojan jäähylle sen jälkeen.
Suurin osa painisalin pojista ottaa tyttöni asiallisesti eivätkä välitä vaikka joskus häviävätkin, niin hänkin häviää välillä. Eikä kai harjoituksissa ole tärkeää kuka on milloinkin matossa? Nämä samat pojat ovat hänen koulukavereitaan, he pelaavat jalkapalloa yhdessä, hiihtävät yhdessä, miksi he eivät voisi painia yhdessä muutaman asennevammaisen vuoksi?
Vai on joittenkin mielestä paini miehinen laji ja tytöt pitäisi viedä aerobiccaamaan. Kas kun ei kutomaan sukkaa! Kaikkia tyttöjä ei kiinnosta "naiselliset" lajit, ei tyttöänikään. Hän harrastaa kyllä useita muitakin lajeja.
Ja mitä ihmettä tarkoittaa mietteet, että pojat haluavat olla herrasmiehiä eivätkä halua satuttaa fyysisesti heikompia ja plää plää plää... paini on tietääkseni ainoa kamppailulaji, missä ei ole tarkoitus satuttaa vastustajaa!
Kyse on lapsista, kohtalaisen vähän aikaa harrastaneista. He eivät todellakaan paisko toisiaan mattoon tai rullaa kunnolla. Ja jos todella iso kokoero, useita kiloja, on lapsissa, tottakai sen isomman tulee ottaa varovaisemmin! Niin tyttönikin (jonka julkea teko - selätti isomman pojan sai tämän tekstivyöryn aikaan) tekee, kun häntä vastassa on pienempi poika.
"(eikö ole judoseuraakaan?)"
Mitenkäs pojan häviäminen judossa tytölle eroaa häviöstä tytölle painissa? Molemmat kamppailulajeja ja etenkin vapaapaini hieman judon kaltainenkin jos ei oteta huomioon pukuun tarttumista
ei sun tartte mennä pilaamaan suhteitas hyviin tuttuihin noin lapsellisilla kommenteilla. Osoitat vaan kateutes naapurin paremmin pärjäävästä pojasta. jotkut vaan voittavat useimmin kuin toiset. On täysin perusteltua pitää alle kaksi vuotta harjoitellut lapsi aloittelijoissa. Ensinnäkin sen takia, että monet heistä voivat käydä vaan parit ikäkausikilpailut vuodessa, vaikka siellä sitten voittaisivatkin. Aloittelijalisenssi on kuitenkin järkevämmän hintainen monessa tapauksessa, kuin mitä kilpailulisenssi on.
Sitä paitsi, yhden vuoden harjoittelulla marginaaliryhmään kuuluvat ne lapset, jotka oikeasti ovat kykeneviä kamppailemaan kilpasarjoissa. Suurin osa aloittelevista lapsista ovat vuoden harjoittelun jälkeen vielä aika ulkona painin ideasta.
Yleensä ottaen ihmetyttää, miten tärkeää vanhemmille on lapsensa menestyminen jo ekojen kisojen tai ekan talven aikana. Kun jonkun lapsi voittaa kahtena vuotena peräkkäin, niin ollaan sanomas, että oisko muutoksen aika.
Kaikki alle kymppivuotiaat ja 30 kiloiset pitäs luokitella edullisemman aloittelijalisenssin mukaan automaattisesti. ja yli kymppivuotiaat sais olla ekan talven aloittelijoissa.
Siinä olis hyvät kriteerit, vai mitä?
Judon parista löytyy enemmän tyttöjä, joiden kanssa voi harjoitella.
Minua nyt kummastuttaa tämmmöisen keskustelun luonne: osa vaatii liian hyviä ja liian kauan aloittelijoissa olleita sieltä pois. Ymmärtääkseni ei kuitenkaan voittojen tai pärjäämisen takia vaan saadakseen tasaväkisiä otteluita. Osa taas on henkeen ja vereen sitä mieltä, että vähintään 2 vuotta aloittelijoissa ja jos sittenkään vielä kilpasarjaan. Ja minkä takia? Että ne samat painijat voittaisivat vaan yhä? Eli taitaa sielläkin olla pärjäämisestä kyse. Järjestäjät ja painijatkin narisevat kisoissa vähiä otteluita, osassa sarjoja on painijoita 1 tai 2. Totta kai on, koska aloittaneet, esim juuri vuoden painineet eivät uskalla lähteä kisaan, kun tietää saavansa vastaansa samanikäisen ja painoisen seurakaverinsa, joka on harrastanut vuosia, kilpaillutkin. Ja kilpasarjaan ei siirry aloittelijoista kuin osa. Ja kun ei uusi aloittelijoita tule, niin piiri pieni pyörii...
Unohtui äsken kommentoida tuota sinun jakoasi: alle 10 v ja 30 kg. On olemassa 6 vuotiaita yli 30 kiloisia painijoita (oma poika 9 v ja 37 kg), mitäs heille tekisit? Ja olisitko tosiaan laittamassa samaan sarjaan vuoden tai pari paininutta 11 vuotiasta painijaa 11 vuotiaan kanssa, joka on aloittanut 6-vuotiaana ja kilpaillut kenties 4 vuotta? Tippuisi ainakin äkkiä kilpailijat, kun painijat kävisivät kokeilemassa kisoja, ja toteaisivat, että täällä on turhan rankkaa. Voisi tippua koko harrastajamäärä, sillä lapsilla on mahdoton kilpailuvietti. Kyllä meidän salilla on yleinen käytäntö, että vuosi treenejä ja kisoihin.
Omaa poikaa "aloittelijavuotenaan" pyörittivät surutta nämä kauan lajia harrastaneet. Nyt on poika kilpasarjassa ja on saanut tasaväkisiä vastustajia. Yhä nämä samat "poikani pyörittäjät" pyörittävät nyt toisia aloittelijoita.
"Yleensä ottaen ihmetyttää, miten tärkeää vanhemmille on lapsensa menestyminen jo ekojen kisojen tai ekan talven aikana. Kun jonkun lapsi voittaa kahtena vuotena peräkkäin, niin ollaan sanomas, että oisko muutoksen aika." EIKÖ TOSIAAN OLISI MUUTOKSEN AIKA? Jos kahtena vuonna voitetaan, niin eikö olisi kehityksenkin kannalta suotavaa siityä parempiin vastustajiin?
siis kysymys kuului että Mitenkäs pojan häviäminen judossa tytölle eroaa häviöstä tytölle painissa?
No nyt pomppas... Tytöt ja pojat samaan sarjaan, ei onnistu!
Meidän seurassamme on järjestetty leikkimielisesti joskus otteluja, joissa ei oo vp:ssa otettu huomioon sukupuolta ollenkaan, vaan tarkoituksena saada tasaisia matseja aikaan. Ideana hyvä mutta... Pojat ottivat yleensä tytöt tosi hellästi, hävisivät, saivat Raukkis-nimen, kun hävisivät tytölle. Sitten nämä kovat pojat, jotka ottelivatkin tosissaan ja voittivat, saivat jälleen Raukkis-nimen, kun ottivat vakavissaan. Siispä aivaan sama voitatko vai häviätkö, Raukkis-nimi taattu, jos painit tyttöjä vastaan.
Oman pienen 7-vuotiaan mielipide asiasta, "tyttöjen kanssa kiva painia, mutta pitää olla varovainen, ettei ne ala itkemään."
pillittämään, eivät kuulu salille, he kuuluvat barbileikkeihin. Ja yleensä sinne ei itkupillejä valikoidukaan, vaan kovia pikkumimmejä, jotka kyllä pärjäävät. Eri asia sitten, miten mammojen nyhveröpojat pärjäävät näiden kanssa. Tosi törkeää väittää, ettei tyttö voisi voittaa poikaa omilla taidoillaan, vaan, että silloin on poika "ottanut hellästi". Ettei vaan väittänyt niin, koska hävisi, vaikka kaikkensa yritti? Olen myös nähnyt pillittäviä poikia ja poikia, jotka eivät suostu vanhemman kanssa matsiin, koska pelkäävät... tyttöjä tämmöisiä on vähemmän.
No nyt alkaa jalostumaan tämä viestihässäköinti lopputuloksiin. Konkreettisia kokemuksia alkaa löytyä idean toteutuksesta. Tämä keskustelu on pakannut karata äitien ja isien väittelyksi siitä miten heidän tyttö tai heidän poika on voittanut tai hävinnyt epäreilusti otteluja. Joku täälä mainitsikin että selitellään vähäistä harjoittelua ja ties mitä tappioiden syyksi. Kaikkien kommentit puolustivat miten tahansa kantaansa ovat mielestäni kokonaisuudessaan yhtä lapsellisia ja hyökkäviä toisia kohtaan. Yrittää pitäisi jalostaa asiaa paremmaksi eikä repiä viimeisiäkin paloja rikki. Johan tuollaisella keuhkoamisella menee yöunetkin. tosiasia on se että miksi tekisimme yhdistettyjä sarjoja pojille ja tytöille jos sitä eivät nämä lapset itse halua? Vaikeutamme tyttöjen ja poikien kanssakäymistä ja viritämme turhia ilkkumisaiheita. Harjoituksissa yhdessä harjoittelu niin kotisalilla kuin leireillä ihan OK mutta annetaan nyt ne kilpailut olla ihan erikseen pojille ja tytöille. Vaikka sieltä painirintamalta löytyykin niitä isiä ja äitejä jotka sitä nopeaa, ketterää, vahvaa, osaavaa, kaikkitaitavaa ja lahjakasta omaa tyttöään haluaisivat poikasarjoihin työntää näyttääkseen että kyllä meidän tyttö osaa vaikkei isillä poikaa olekaan. Hieman pitäisi ajatella kokonaisuutta eikä vain omaa napaa.
harjoittelusta. Kerroin, miten harjoituksissa oli tyttöni selättänyt pojan ja sen jälkeen oli poika meinannut jatkaa hommaa nyrkein. Se niistä "hellistä otteista" ja herrasmiehistä. En ollut tunkemassakaan heitä samoihin sarjoihin, koska olen huomannut, että vaikkei pojalle olisikaan kova juttu hävitä tytölle, niin viimeistään vanhemmalle on. SUURIN OSA salimme pojista harjoittelee tyttöni kanssa, mutta osa ei suostu harjoitusotteluihin, vaikka valmentaja on yrittänyt. Painikilpailuissa ei ole edes käyty lukuun ottamatta seuran omia jäsentenvälisiä. Eikä käydä, sen verran kiihkomielistä sakkia tämä painiväki tuntuu olevan.
Meidän seuran yksi kurdipoika hävisi viime keväänä tytölle Raahen kisoissa. Innostus ei karissut minnekään, vaan jätkä meni koko kesän kuntopiiriä läpi pururadalla. Ei kuulemma enää koskaan aio hävitä tytöllä.
Unkarista palanneena oli kiintoisaa lueskella käytyä keskustelua. Koko tästä aloittelija/kilpailijalisenssi asiasta tekee vaikean lasten erilaisuus. Osa pojista ja tytöistä voi lähteä tositoimiin jo parin kuukauden jälkeen, osaa ei kilpailuihin kannattaisi viedä vielä viidenkään vuoden jälkeen.
On lihavaa, laihaa, pitkää, pätkää, 5-vuotiaana aloittanutta, 13-vuotiaana eka kerran salille tullutta. Ei näille kaikille lapsille luoda tiukkaa raamia, jolla hommaa viedään eteenpäin.
Se on kuitenkin totta, että osa aloittelijoissa painivista joutaisi kyllä kilpailusarjoihin. Voisiko tässä tilanteessa Painiliiton alueet katsastaa vähän omaa aloittelijaryhmäänsä?
Hankalaa rajanvetoa on tietenkin vaikea lähteä tekemään, mutta yksi linjaus voisi olla vaikkapa seuraava:
1) Jos painija on voittanut viidesti aloittelijasarjan, jossa on riittävästi osanottajia (4-5?), niin hänen olisi pakko siirtyä kilpasarjoihin.
2) Hän voisi kuitenkin jatkaa aloittelijoissa, mikäli ikää olisi alle kahdeksan vuotta tai ensimmäisistä kisoista olisi alle vuosi aikaa?
Tuosta jalostettu määritelmä voisi ainakin leikata ne pahimmat roikkujat pois. Jos Painiliitto ei koko maata kattavaa yhtenäistä ohjeistusta pysty luomaan, niin alueiden sisällä voitaisiin varmasti hommaa ohjata oikeille raiteille. Koko painin etuhan se olisi, että homma pelaisi.
Ja jotta aloittelijasarjat olisivat todellisia aloittelijasarjoja, niin voitaisiinhan siellä kieltää rajuimmat liikkeet kuten kravatti, juntta ja syliheitto. Noiden liikkeiden kohdalla aina ei ole kyse siitä, että niitä olisi salilla opetettu. Pojat kun oppivat liikkeitä vanhempien matseja seuraamallakin. Huomasin tuon omalla kohdalla muutama viikko sitten Jymy-paineissa, kun meidän seuran puoli vuotta paininut 24-kiloinen vei kaveria aika kravatista. Taatun varmasti tiedän, ettei sitä liikettä ole tuolle pojalle opetettu.
Olen itsekin kirjoittanut vähän turhan tunteella aiheesta. Viisaintahan olisi siirtää pallo kilpailujen järjestäjille, jotka varmasti suunnilleen tuntevat alueensa painijat. Aloittelijoita ei tarvitse tunteakaan ennen kuin seuraavana vuonna, jolloin punnitaan se, ovatko he yhä aloittelijoita. Mutta epäilen kisajärjestäjien halua tehdä tätä, siellä kun on aina joku veljenpoika, serkuntyttö, naapurinmuksu tukkimassa sinne, minne ei kuuluisi.
Jonkunlainen ranking pitäisi saada ottelujen tuloksista ja esim pisteyttää painijat tulosten mukaan. Tietyn pistemäärän saavuttaneet siirtyisivät sitten tosihommiin. Silloin ne pisteet voisi kerätä kilpailemalla tosi paljon vuodessa tai vähän 3 vuodessa.
Kyllä, pallo voisi lentää nyt painiliiton eri alueille, jotka tsekkaisivat aloittelijalisenssit läpi. Ja tsekkaisivat vielä ne "lisensittömät", joille se on maksettu, että lapsi pääsisi kilpailuihin, mutta joilta ei ole lähetetty tietoja painiliittoon. Eikä ole tarkoituskaan lähettää, kuin joskus vuoden päästä, jolloin sitten saa aloittelijalisenssin ja taas lisävuoden aloittelijoissa. Oman seuran sihteeri kertoi tästä mahdollisuudesta. Onko ihan sallitun rajoissa?
"Unohtui äsken kommentoida tuota sinun jakoasi: alle 10 v ja 30 kg. On olemassa 6 vuotiaita yli 30 kiloisia painijoita (oma poika 9 v ja 37 kg), mitäs heille tekisit?" - kummatkin on alle 10 v, eli aloittelijoihin. Ymmärrätkö?
"Ja olisitko tosiaan laittamassa samaan sarjaan vuoden tai pari paininutta 11 vuotiasta painijaa 11 vuotiaan kanssa, joka on aloittanut 6-vuotiaana ja kilpaillut kenties 4 vuotta?"
- kyllä! eritasoisia vastustajia tulee koko painiuran ajan, ei vain aloitteleville. Siihen on paras tottua. Vaikka se on varmaan lapselle vaikeaa, kun isä/äiti siunailee korvaan joka tappion jälkeen kuinka naapurin poika on "väärässä" sarjassa.
-muutos on tehty, kun aloittelijasarjasysteemi otettiin käyttöön. Ennen oli pelkkä kilpasarja. Mut nyt tämäkään systeemi ei näytä riittävän.
- 2 kautta tai 10 v tai 30 kg -> sitten kilpasarjaan ?????? oisko toi nyt hyvä???
jos alle 10 v ja 30 kg, niin aloittelijoihin vaik olis 5. kausi.
Olipas tänne kertynyt melkoinen kirjo tekstiä, mielipiteitä ja vääntöä aloittelija sarjoista sun muusta rönsyillen väliinsä ties mihin suuntaan.
Tämä maaginen sana "aloittelija" on vielä suhteellisen tuore käsite painipiireissä lisenssin ja painoluokkasarjojen nimenä. Vuosikausia painipiireissä oli käytössä sarjajako A-, B- ja C-sarjoihin. Tuosta ajasta ei niin hirveän pitkä aika ole etteikö nykyisetkin painin parissa toimijat olisi siitä tietoisia tai kuulleet. Etenkin kun tätä keskustelua näyttää viriävän aivan mahdottomasti joka suunnassa niin varmasti “vanhat hyvät ajat” on otettu keskusteluissa esille. Tuolloin A, B ja C-luokituksenkin aikaan ilmeni näitä "väärässä" luokituksessa painineita vaihtelevasti vuosittain metsästäen sitä menestystä joka kisasta. Yleinen menttaliteetti oli kuitenkin mielestäni silloin hieman erilainen kuin nyt. Tyyliin C-sarjasta "päästiin" B-sarjaan ja B-sarjasta "päästiin" A-sarjaan!! Sarjan/luokituksen vaihtuminen koettiin enemmän kunniaksi kuin vastoinkäymiseksi. Painija tunsi saavuttaneensa jotain edetessään kokeneempien sarjaan. Tottakai turpiinkin saattoi uudessa sarjassa tulla mutta innolla paineltiin eteenpäin siitä huolimatta.
NO MENNYT ON MENNYTTÄ!
Nyt meillä on tämä uusi systeemi ja meidän on kehitettävä siitä tämän päivän painiväelle mahdollisimman hyvä järjestelmä. Mahdolliset kokemukset entisiltä ajoilta on tietenkin otettava huomioon mutta pitäydyttävä kuitenkin siinä että nyt ollaan eri tilanteessa. Kaikenlaisia ehdotuksia on ehdoteltu tällä keskustelupalstalla ja kisoissa keskusteltaessa ympäri Suomen - hyviäkin. Nyt olisi tärkeää saada asia rauhoittumaan sillä tavalla että emme syö omaa nilkkaamme liiallisella sättimisellä ja toistemme arvostelemisella. Kritiikkiä ja mielipiteitä kaivataan mutta aivan kuten Maikki tuossa rehellisesti viestissään ilmaisi että ne tunteet hieman joskus tulevat pintaan liikaa. Sehän vaara aina on tässä tekstimuotoisessa kommunikoinnissa että kaikki ei rivien välistä lukijalle avaudu välttämättä sillä tavalla kuin kirjoittaja on sen tarkoittanut. Positiivisen viestin palautteen antaminen kärkevänkin kritiikin antajalle yleensä pistää kriitikon miettimään asiaa laajemminkin kuin tunnepohjalta.
MITES JATKETAAN!
Olen lukenut vain murto-osan tässäkin ketjussa olleista viesteistä puhumattakan muista ketjuista. Sen vuoksi että melko suuri osa mielipideteksteistä ja kommenteista on aika pitkiä. Mutta lueskelen ne vielä kauttaaltaan.
Tältä pohjalta aion kuitenkin viedä asiaa eteenpäin puitavaksi sekä alueellisella että valtakunnallisella tasolla. Katsotaan mitä saadaan aikaan systeemin kehittämiseksi tuleville vuosille!
Kehittämiseen tarvitaan meitä kaikkia painissa mukana olevia. Muistaa pitää kuitenkin että aina jää joku hieman tyytymätön oli systeemi mikä tahansa..
Asia menee keskusteluun tältä pohjalta mutta tulokset ja päätökset muutoksista ratkaisee tietenkin asianomaiset tahot.
KEHOITANKIN että olkaa yhteydessä seuranne toimiviin ihmisiin, aluetoimikunnnan jäseniin, painiliiton valiokuntiin ja painiliiton hallituksen jäseniin. Heille voitte näkemyksiänne esittää.
Mukavaa paini-intoa pitkin Suomen niemeä joka kolkkaan!
Suoria kommentteja minulle asiaa koskien osoitteeseen: [email protected]
Melkoinen kiivailija tunnut olevan itsekin. Ihan hyvä:-) Kukas lastaan puolustaa, ellei omat vanhemmat. Kyllä sinä hyvin sakkiin sovit! Älä suotta jätä tulematta kisoihin. Siellä sitä tunnelmaa vasta onkin. Ja todella mukavaa.