NOVASCOTIANNOUTAJA???

On meillä ensimmäisenä koirana, meille on sopinut hyvin. Olemme aktiivisia ihmisiä ja harrastamme koiran kanssa lähes päivittäin, siksi ei ole mitään ongelmia koskaan ollut. Rodun muista edustajista täällä päin ei ole hyviä kokemuksia, varsinkin tapaamamme urokset olleet aika epäsosiaalisia muita koiria kohtaan. En tiedä onko kiinni omistajien aktiivisuudesta, mutta itse olen asian näin ajatellut, että koiramme helppous ja sosiaalisuus johtuu siitä, että sillä on todella paljon aktiviteettia.

Helppo siis ollut meille, muilla näyttäisi olevan ongelmia saman rodun kanssa, mikä on itsestäni aivan ihmeellinen ajatus. Eli on kai paljon koirayksilöstä kiinni onko helppo.

Tuo turvallisuutta, vahtii kotia, telttaa, mökkiä, sitä paikkaa missä milloinkin olemme, tottelee, on metsästys seurana miehellä, on lenkkiseurana minulla, kilpailee agilityssa ja tokossa, on mukana ystäväkoiratoiminnassa silloin tällöin, on edustavan näköinen ulkomuodoltaan, erittäin uskollinen koira, meillä ei mitään merkkejä käytöshäiriöistä ole näkynyt, tarvittaessa rauhallinen, mutta vauhtiakin löytyy, tulee toimeen kaikkien kanssa, mikä on erittäin oleellista meidän sosiaalisessa ympäristössämme, on luonteeltaan juuri sellainen jonka voi viedä mukaan ihan joka paikkaan, kaikki tykkäävät, eikä koira pelkää mitään uuttakaan, hyviä puolia on loputtomasti, meidän koirassa (jota en siis voi mennä yleistämään koko rotuun). Meille just hyvä. Huonoja puolia on kotona ollessa rutinoituminen; vaatii päivittäin samat kuviot, mikä oli itselleni yllätys koirista (eikä kaikki muut tuntemani koirat olekaan näin rutinoituneita), ainainen karvanlähtö aika, noutajamainen tarve kantaa keppejä ja roskia suussaan ja jättää ne kotipihaan, ei ole "lapsirakas", ei ole mitenkään vihainen lapsille, mutta ei kiinnitä lapsiin juurikaan huomiota, vaan tulee mielummin aikuiseen seuraan, huono puoli siksi, että lapset ne yleensä koiraan enemmän kiinnittää huomiota, on hiukan nolo kun koira välttelee, vahtimiseen liittyvä haukkuminenkaan ei ole mukavaa, eikä halu jahdata muita eläimiä.

Itse olen seuraavaksi koiraksi ajatellut setteriä, sillä haluamme hiukan eloisamman seuraavan koiran. Novascotian noutaja yllätti siis myös rauhallisuudelaan, kun oppaista on saanut lukea, että koira olisi aikamoinen vöyhkä. Vauhdikkaamman koiran kanssa olen ajatellut että myös pärjäisimme, vähän lisää haastetta ja vauhtia meidän huusholliimme. Tolleri on rauhallinen aina kotona, kun touhutessamme harrastuksissa kuluttaa energiansa täydellisesti. Tavallaan olisi kiva kotonakin olla vähän energisyyttä...

No meillä on kyllä se useassa koirakirjassa kuvattu vilkas vöyhkä. Tosin ikää on vielä alle vuosi, eli vielä on mukana sitä pentutemmellystäkin.

Mutta mitä olemme tutustuneet oman tollerimme myötä muutamiin muihin tollereihin niin nekin kuulostavat kyllä aikuisenakin vielä ihan samanlaisilta energiapakkauksiltakin kuin omammekin. Tuntuu tosiaan ettei tältä meidän koiralta lopu energia koskaan. Nukkumaan osaa illalla rauhoittua, mutta se aika nukkumisen välissä on 100 prosenttista menoa ja vöyhötystä...

Eli todellakin luonne eroja kyllä löytyy, mutta itse en ole rauhalliseen tolleriin törmännyt =D Kokemusta on monista erilaisista roduista ja kyllä täytyy sanoa että tolleri on sieltä eloisimmasta päästä.

Oma koiramme on todella itsepäinen ja aika kovia johtajuus kiistoja olemme joutuneet käymään johdonmukaisesta kasvatuksesta huolimatta (ei ole siis ensimmäinen koira). Mutta kaikentuon vöyhötyksen ja pomottelun läpi huomaa että kyseessä on uskollinen koira, jonka voi ottaa melkein mihin tahansa harrastukseen ja menoon mukaan (ja niihin se on aina tunkemassakin). On tottunut olemaan reissuissa mukana, autossa on ollut rauhassa satojen kilometrien reissuilla jne. Omalle koiralle rutiinit ovat kauhistus, kyllästyy eri puuhiin nopeasti ja vaatii myös aivotyöskentelyä. On muös muistettava ettei tolleri ole niin miellyttämisen haluinen kun muut noutajat. Omalla koiralla ei tunnu olevan sitä yhtään, on vaan itsepäinen kun mikä. Tämä meidän koiruus ei ole myöskään vielä "löytänyt" kantamis vaistoaan niin kuin muut noutajat.

Mielestäni ja kasvattajankin mielestä tolleri on suhteellisen vaativa rotu, vaatii hyvin johdonmukaisen kasvatuksen. Mutta en sano etteikö se sopisi ensimmäiseksi koiraksi, jos tosiaan itse harrastaa paljon ja on valmis ottamaan koiran mukaan. Ja tolleri on todellakin sellainen koira, että se haluaa joka paikkaan mukaan =) Sohvaperunaksi tästä rodusta ei todellakaan ole.

... ja vauhtia piisaa.

Meidän pikku tollo on meille ensimmäinen koira ja hyvin on mennyt. Tosin tyttönen on vasta 5 kk:den ikäinen, mutta on se ehtinyt jo väläyttää niitä tollomaisia piirteitä. Johdonmukaisuus on se avainsana tämän koiran kanssa. Omistajaltakin vaaditaan pitkäää pinnaa ja hurttia huumoria. Tolleri on oikeasti koiramaailman klovni! Koettelee nauruhermoja lähes päivittäin ja samalla sitä omistajan "pitkää" pinnaa.

Ei muuta kuin novascottilaisen hankintaan! Rotuhan on monipuolinen harrastus/käyttökoirarotu. Ja kun muistaa, että keksii aina uusia pieniä tehtäviä, niin pennunkin aivotoiminta saa kyytiä ja näin voi välttää niitä paljon parjattuja tuhoja. Meillä toiminut mainiosti! Eli myös sana aktivointi on hyvä muistaa tollerin kanssa. Samoja juttuja ei vaan saa toistaa monesti peräkkäin, koiruus kyllästyy.

Kasvattajat kertoi meille aina kuinka vaativa ja hankala rotu tolleri on ja pla pla.... Se oli ärsyttävää, mutta toisaalta ihan hyvä juttu, koska se puhe varmaan karsii heppoisin perustein koiria hankkivia. Mutta jos tunnet olevasi valmis aktivoimaan koiraasi, johdonmukaisuuteen, ravamaan kaikenlaiset puskat ja pöheiköt, kahlaamaan läpi rapakoiden, pesemään (usein) rapaista mahanalusta, ym. hupia, niin voin sanoa että takaisin saat ihan varmaan ziljoonalla hännäheilutuksia!

ps. meilläkin tyttönen vierastaa pihapiirin lapsosia (alle kouluikäisiä). Sekös kiukuttaa sitten noita tenavia. Mutta oma poika 12vee ja hänen kaverit on koiralle kuin omaa perhettä!

Meillä on tollerinarttu. Sen "pentuikä" kesti monta vuotta, nyt se on seitsemän vanha ja hieman rauhoittunut. Se on oikein sirkuskoira, hyppii ja pomppii ja innostuu kaikesta. Siinä mielin hankala kouluttaa (ainakin meidän oma) että on niin vilkas ettei malta kuunnella loppuun ja on kärsimätön.
Luonteeltaan ihanan kiltti ja seurallinen. Eikös tolleri oo noutajista energisin?
Meidän oma käy lintumetsällä ja juoksee vapaana usein monta tuntia päivässä.

Aika hassua lukea muista tollukoista koska
meidän neiti on ensi kk-->2V!
Ja kyllä on muuten niin kiltti koira,että
näin jälkikäteen ihan on ihmettynyt.

Meillä on 2 alle kouluikäistä lasta ja tykkää
heistä ylikaiken.
Koirulin saisi laittaa vaikka solmuun ja ei olis
moksiskaan (näin kuvainnollisesti!)
Vielä on kova sylikoira,vaikka pylly ei makdukkaan
kunnolla sylkkyyn.
Ja sen lempipuuha onkin pehmolelujen kantaminen
sekä makaaminen/nukkuminen!
Tietysti kaikki kuralätäköt täytyy katsastaa...
Ja ei ole kenellekään näyttänyt kertaakaan hampaita, ollaankin nairettu että jos murtomiehet
tulisi niin meidän neiti pissais pöksyihin!
:)

Todella ihan rotu,suosittelen...

Meillä 4 vuotias urostolleri (tuossa se jaloissa nukkuu parhaillaan..). Urokset osaavat olla todella itsepäisiä, niin kuin muistaakseni rotumääritelmässäkin mainitaan. On kiltti, tulee hienosti toimeen lasten kanssa. Utelias ja kaipaa virikkeitä. Mukava pakkaus kaiken kaikkiaan.Boltsien poiston jälkeen alkoi hirveä ruoan kerjääminen. Leikattiin, koska meni aina sekaisin, kun haistoi nartun. Meidän pojalla tosi upea turkki ja mahtava häntä. En ole vielä koskaan nähnyt noin komeaa häntää. Varjopuolena voisi mainita, että kun on paljon karvaa niin sitä myös lähtee.

Novascotti on rotuna tosi mukava. Ei liian iso (meidän koissu 23kg).