Aikuisten oppiminen

Olen keski-ikäinen aikuisopiskelija, opiskelen datanomiksi. Oppiminen on ainakin yhtä helppoa kuin nuorempana ellei jopa helpompaa. Nyt on aikaa paneutua opintoihin, nuorempana tahtoi harrastukset sun muut viedä aikaa ;)
Itse opin parhaita tunnilla kuuntelemalla ja myös paljon jää mieleen, kun kirjoittaa ahkerasti muistiinpanoja. Joten jos suunnitelet aikuisopintoihin menoa , suosittelen :)

Elämänkokemus auttaa sekä mieleenpainamisessa että asioiden edelleen kehittelyssä. Olen kolmen lapsen kotiäiti, luen tällä hetkellä kasvatustiedettä ja etenen 2-3 opintopisteen viikkovauhdilla etänä lasten hoidon lomassa. Lukioaikoihini en voi tätä edes verrata, sen verran eri tavalla on kiinnostusta paneutua asioihin ja tuoda esiin omaa ajattelua.

Olen jo itsekin lähempänä viittäkymmentä ja tarkoitukseni on vileä valmistu tämän vuoden puolella. Yli kolme vuotta opiskelua takan ihan päiväopiskeluna nuorempien joukossa amk:ssa. Olisin tietysti voinut hakeutua aikuisopiskelijoitten joukkoonki. Sattumoisin vain åpääsin isosta joukosta sisään, enkä voinut jättää käyttämtää tilaisuutta. Opiskelu ei tietysti ole ollut helppoa, töitä on saanut tehdä, mutta motivaatiota riittänyt ja siten kaikki mennyt nappii. Kurssit on melkein kaikki tehty ajallaan samon harjoitukset. Se auttaa kun ei jätä kovin paljon rästiin. Joten toivon, että yhä useampi lähtisi vielä iäkkäämpänikin opiskelemaan. Tämä kautta on avautunut uusi sektori työelämässä ja tietysti entiset taidot ovat nekin vielä käytettävissä työelämän suhteen.

ja varmasti miettinyt ennen opiskelemaan lähtöä päätöksensä monelta kantilta.

Ajankäyttö ja koordinointi on itsellä nyt nelikymppisenä tavoitehakuisempaa ja paremmin hanskassa kuin "edellisellä kierroksella" parikymmentä vuotta sitten... Osittain tähän vaikuttanee se, että nyt on kuvioissa myös perhe joka tuo mukananaan muita sitoumuksia ja vaateita ajankäytön suhteen.

Eletyistä vuosista on siinä mielessä etua, että monesti osaa yhdistellä uutta oppia jo aikaisemmin koettuun. Mielestäni nyt on jopa jotenkin helpompaa oppia asioita.

Tuliko sinulle kenties koulusta tuollainen kysymys itsellesi tehtäväksi, kun kyselet?

Tuo kysymyksen asettelu on kuin suoraan oppikirjasta/opettajan antamasta tehtävästä kopioitu.

Että silleen.

Nuorempana kun opiskelin yliopistolla ensimmäistä tutkintoani, minulla ei ollut vielä elämänkokemusta yhtä paljon kuin nyt -- 10 vuotta ensimmäisen tutkinnon jälkeen.

Opiskeleminen on helpompaa, koska on helppo sisäistää asioita ja harjoittaa assosiaation kautta oppimista. Elämänkokemuksesta on todella hyötyä, kun alkaa soveltaa oppimaansa käytäntöön ja "elävään elämään". Omasta elämästään saa yllättävän paljon erilaisia esimerkkejä työhistoriasta ja aiemmasta opiskelusta esimerkiksi pidempiin esseihin sun muihin.

Minä ainakin myös luen ihan tosissani omaksi ilokseni. Pidän opiskelemisesta nyt, kun ei ole pakkoa eikä ole suoriutumisvelvoitteita. Opiskelukaverit eivät onneksi ole ihan nuoria: paikkaan oli niin vaikea päästä, että aika moni ehti hakea monta kertaa. Meitä senioreitakin on 5:-)

Tsemppiä! Aikuisena opiskeleminen on kaikenkaikkiaan rikkaampaa kuin nuorena. Kaikki aika ei tuhraudu sosiaalisen elämän ylläpitoon enää, vaan sitä osaa antaa aikaa erilaisille asioille tasapuolisesti (kai:-).

kun tuommoisia kyselet... jossain kasvatustieteitä jo opiskelet ja aineistoa keräilet eikö niin ?