Hassua miten homoseksuaalisuutta pidetään vieläkin milloin sairautena, milloin syntinä, milloin molempina. Millä perustein homous määritellään sairaudeksi? Silläkö, että se on luonnotonta, koska homosuhde ei tuota jälkeläisiä? Kuka sanoo, että näin pitäisi aina ja joka tapauksessa olla? Mihin perustuu tuo väite?
No toiset, jopa nekin, jotka normaalisti eivät tunnusta mitään uskontoa, vetoavat yhtäkkiä vaikkapa Raamattuun (tuohon iki-iäkkääseen loistavaan best-seller-romaaniin)) lainaten sieltä "Se tuomittakoon, sillä se on suuri iljetys ja kauhia synti" -lauseita. Heikoilla on perusteet siis... Ja edelleen, kuka todistaisi ensiksi kyseisen uskonopuksen vedenpitävästi todeksi?
Itse en ole kumpaakaan; en homo, en uskovainen. Olen pelkkä pienen pieni taatelintallaaja, ajattelija, hetero ja agnostikko tässä mahtavassa universumissa, jota tämänkaltaiset ihmistenväliset hölmöt kiistat kiinnostavat. Mistä moinen hylkiminen, jota rasismiksi hyvällä syyllä voisi kutsua, juontuu? Erilaisuuden pelostako? Kummallista sinänsä, mutta heteroilla on joillakin aivan yhtä verrattavissa olevia "iljetys"-harrastuksia makuuhuoneissaan: on raippaa, on kidutusvälineitä, dildoja, nukkeja, kummallisia nahka-asuja ja miehillä naisten vaatteita jne, jne... Eipä näistä puhuta kuin korkeintaan pilke silmäkulmassa.
Jotkut esittävät asian sanomalla, että eihän ne värkitkään homoilla sovi yhteen - joten se ei siis ole tarkoitettu niin. No, sekin lipsahtaa jo korkeamman ajattelun puolelle, siis uskonnolliseksi, tietyssä määrin - olettaen, että jokin/joku on meidät tällaisiksi luonut.
Perimmäinen kysymys onkin: Mitä pahaa on siinä, kun kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan niin syvästi, että haluavat antaa toisilleen kaikkensa? Kertokaa joku, jos siihen vastaus löytyy tämän kommentin ulkopuolelta.
No toiset, jopa nekin, jotka normaalisti eivät tunnusta mitään uskontoa, vetoavat yhtäkkiä vaikkapa Raamattuun (tuohon iki-iäkkääseen loistavaan best-seller-romaaniin)) lainaten sieltä "Se tuomittakoon, sillä se on suuri iljetys ja kauhia synti" -lauseita. Heikoilla on perusteet siis... Ja edelleen, kuka todistaisi ensiksi kyseisen uskonopuksen vedenpitävästi todeksi?
Itse en ole kumpaakaan; en homo, en uskovainen. Olen pelkkä pienen pieni taatelintallaaja, ajattelija, hetero ja agnostikko tässä mahtavassa universumissa, jota tämänkaltaiset ihmistenväliset hölmöt kiistat kiinnostavat. Mistä moinen hylkiminen, jota rasismiksi hyvällä syyllä voisi kutsua, juontuu? Erilaisuuden pelostako? Kummallista sinänsä, mutta heteroilla on joillakin aivan yhtä verrattavissa olevia "iljetys"-harrastuksia makuuhuoneissaan: on raippaa, on kidutusvälineitä, dildoja, nukkeja, kummallisia nahka-asuja ja miehillä naisten vaatteita jne, jne... Eipä näistä puhuta kuin korkeintaan pilke silmäkulmassa.
Jotkut esittävät asian sanomalla, että eihän ne värkitkään homoilla sovi yhteen - joten se ei siis ole tarkoitettu niin. No, sekin lipsahtaa jo korkeamman ajattelun puolelle, siis uskonnolliseksi, tietyssä määrin - olettaen, että jokin/joku on meidät tällaisiksi luonut.
Perimmäinen kysymys onkin: Mitä pahaa on siinä, kun kaksi aikuista ihmistä rakastaa toisiaan niin syvästi, että haluavat antaa toisilleen kaikkensa? Kertokaa joku, jos siihen vastaus löytyy tämän kommentin ulkopuolelta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvä että on vielä olemassa V. Vallattoman tapaisia ajattelijoita ja suhtautujia. Tällä palstalla ei kyllä taida pahemmin asiaan perehtyneitä vierailla, enkä itsekään osaa sanoa vastauksia. Monesti olen kyllä ihmetellyt, minkä kuohunnan ja kauhistelun ko. aihe todellakin aiheuttaa. Moniin oikeisiin RIKOKSIINKAAN ei suhtauduta yhtä vaahtoamalla Ei kertakaikkiaan voi käsittää, miten nuo kaikki tuomitsijat näkevät asiansa. Siis miten? Tai miten syyt oikeasti selitetään?
Mitä homojen sitten pitäisi tehdä? Elää yksinäisenä ja katkeroituneena koko elämänsä? Sillä tavalla ajateltuna ihminen kieltää itseltään elämän, koska muut eivät sitä hyväksy. Ei tunnu oikealta. Toinen vaihtoehto on elää kulissiliitossa heterona. Tällöin ympäristö varmasti olisi tyytyväinen, mutta ihminen olisi jälleen katkera ja jopa itseinhoinen yrittäessään elää elämää, joka tuntuu pahalta. Vielä suurempana ongelmana olisi se, että liiton toiselle puoliskolle aiheuttaisi vaikealla olollaan ja ehkä jopa masennuksellaan myös tuskaa ja huonoa oloa.
Mutta kuten sanoin, minulla ei ole vastauksia.
En usko, että vastausta löytyy kommenttisi ulkopuolelta. Kukaan homoseksuaalisuutta vastustava ei pätevämmällä argumentoinnilla pysty mielipidettään perustelemaan. Vai pystyykö muka?
Mun mielestä ymmärtämättömyyteen ei voi suhtautua kuin alentuvalla ymmärtämyksellä; jos joku ei asiaan osaa suhtautua, se oivaltaa vielä vähän elämästä. Senpä takia homoseksuaalin ei pitäisi missään nimessä ottaa tällaista suhtautumista itseensä, vaan elää sen yläpuolella - mihin todella on syytäkin.