uupumus

minulle ei käy nämä cipramilit jne serotonin takaisinoton estäjät, kun minulle tulee niistä niin välinpitämätön olo kuin olisin kuplan sisällä. Tämä lääkäri jonka luona kävin on yksityinen ja en asu suomessa niin korvaukset ei ole niinkuin suomessa tulee kalliiksi, kun elelee pienenellä päivärahalla.
Suomessa on MTT palvelut loistavia verrattuna tänne, sitä ei uskoisikaan ennenkuin joutuu itse kokemaan.
Ei mitään mahdollisuuksia päästä terapiaan ei edes tavata lääkäriä.
Lääkäri jonka luona kävin on Suomessa sekin tässä estää siellä käymisen.

Mutta miten ihmeessä ihminen voi olla uupunut vuosikausia nyt 4 vuosi menossa ja kadottaa elämänilon ja ystävät erakoituu sohvaperunaksi kun ei jaksa kiinnostua mistään.
Pelottavaa, näinkö tässä viettää loppuelämänsä.

rättiväsynyt kirjoitti:

minulle ei käy nämä cipramilit jne serotonin takaisinoton estäjät, kun minulle tulee niistä niin välinpitämätön olo kuin olisin kuplan sisällä. Tämä lääkäri jonka luona kävin on yksityinen ja en asu suomessa niin korvaukset ei ole niinkuin suomessa tulee kalliiksi, kun elelee pienenellä päivärahalla.
Suomessa on MTT palvelut loistavia verrattuna tänne, sitä ei uskoisikaan ennenkuin joutuu itse kokemaan.
Ei mitään mahdollisuuksia päästä terapiaan ei edes tavata lääkäriä.
Lääkäri jonka luona kävin on Suomessa sekin tässä estää siellä käymisen.

Mutta miten ihmeessä ihminen voi olla uupunut vuosikausia nyt 4 vuosi menossa ja kadottaa elämänilon ja ystävät erakoituu sohvaperunaksi kun ei jaksa kiinnostua mistään.
Pelottavaa, näinkö tässä viettää loppuelämänsä.

Tuli tässä mieleeni, että mitähän sun elämässä tapahtui 4 vuotta sitten tai jo sitä ennenkin...? Voisko se syy löytyä sieltä...
Kuulostaa nimittäin siltä, että sä vaadit itseltäsi samaa vanhaa jaksamista vaikka psyyke ja elimistö viestivät ihan muuta.
Väsymys saattaa siis olla psykofyysinen vastareaktio esim. johonkin tapahtumaan, muutokseen, pelkoon, jota et ehkä ole käynyt läpi kunnolla.

Ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja säkin saatat vaan kuulua niihin herkkiin yksilöihin, jotka suorastaan "lamaantuu" kun elämän tasapaino järkkyy jollakin tapaa.
Kartoitapa elämääsi ja sitä mitä kaikkea sulle on tapahtunut lähivuosien aikana. Millainen parisuhde sulla mielestäsi on, vai oletko ehkä sinkku, leski tai eronnut. Oletko tyytyväinen elämäsi tukipilareihin kuten yleinen terveys, parisuhde, perhe, työ, suhde vanhempiisi, ystäviisi, jne jne...
Oletko kokenut järkytyksiä, mullistuksia vai vaivaako elämän liiallinen kiire tai tasapaksuus.
Oletko burn out vaiko vain turhautunut..?
Meihin vaikuttaa koko ajan kaikenlaiset voimat, joista me ei aina olla tietoisia itsekään, niin kuinkas sitten lääkärikään...

Saara kirjoitti:

Tuli tässä mieleeni, että mitähän sun elämässä tapahtui 4 vuotta sitten tai jo sitä ennenkin...? Voisko se syy löytyä sieltä...
Kuulostaa nimittäin siltä, että sä vaadit itseltäsi samaa vanhaa jaksamista vaikka psyyke ja elimistö viestivät ihan muuta.
Väsymys saattaa siis olla psykofyysinen vastareaktio esim. johonkin tapahtumaan, muutokseen, pelkoon, jota et ehkä ole käynyt läpi kunnolla.

Ihminen on monimutkainen kokonaisuus ja säkin saatat vaan kuulua niihin herkkiin yksilöihin, jotka suorastaan "lamaantuu" kun elämän tasapaino järkkyy jollakin tapaa.
Kartoitapa elämääsi ja sitä mitä kaikkea sulle on tapahtunut lähivuosien aikana. Millainen parisuhde sulla mielestäsi on, vai oletko ehkä sinkku, leski tai eronnut. Oletko tyytyväinen elämäsi tukipilareihin kuten yleinen terveys, parisuhde, perhe, työ, suhde vanhempiisi, ystäviisi, jne jne...
Oletko kokenut järkytyksiä, mullistuksia vai vaivaako elämän liiallinen kiire tai tasapaksuus.
Oletko burn out vaiko vain turhautunut..?
Meihin vaikuttaa koko ajan kaikenlaiset voimat, joista me ei aina olla tietoisia itsekään, niin kuinkas sitten lääkärikään...

Tapahtunut jaa 3 läheisen kuolemaa joista kaksi ihan nuoria ihmisiä, ero 3 muuttoa, lapsen koulukiusaus,
ensin liikaa töitä nyt ei ollenkaan, läheisen vakava sairaus, taloudellinen ahdinko...siinä alkuun, kai ihan järjellisiä syitä, mutta sitä on varmaan itselleen aika julma ja vaativa. Pitäisi jaksaa jo pelkästään lapsen takia....
Olet varmaan oikeassa!!!!

uupunut kirjoitti:

Tapahtunut jaa 3 läheisen kuolemaa joista kaksi ihan nuoria ihmisiä, ero 3 muuttoa, lapsen koulukiusaus,
ensin liikaa töitä nyt ei ollenkaan, läheisen vakava sairaus, taloudellinen ahdinko...siinä alkuun, kai ihan järjellisiä syitä, mutta sitä on varmaan itselleen aika julma ja vaativa. Pitäisi jaksaa jo pelkästään lapsen takia....
Olet varmaan oikeassa!!!!

Pieksut sentään, kyllä olisin minäkin läpeensä uupunut jos olisin kohdannut kaiken tuon.
Ei noita tunnekolhuja ja surua voi taltuttaa lääkityksellä, tarvittais kunnon psykologista tukea ja ohjausta...
On se kyllä kumma ettei nykyisessä kotimaassasi ole muka mitään tahoa, jonka puoleen kääntyä kun omat voimat loppuu... Ei mielenterveystoimistoa, ei auttavaa puhelinta, ei mitään valmiuksia "parantaa" muuten kuin lääkkeillä..? Kummallista.

Suomessa ollaan tosiaan edelläkävijöitä mielenterveysasioissa vaikka itse me valitetaankin, ettei tämäkään palvelutaso muka riitä, mutta luulis, että psykologialla olis tarpeeksi "kysyntää" muuallakin maailmassa! Jo pelkkä työelämä on nykyään niin stressaavaa, että ihmisten työkykyisenä pitämiseen luulis kyllä rahaa löytyvän.

Eikö siellä ole edes vertaistukiryhmiä tai keskustelupiirejä?
Jonkun puheille sun olis hyvä päästä, jotta saisit purkaa ulos pahaa oloasi, jäsentää elämääsi ja löytää sille uuden suunnan.
Ei aina voi eikä tarvitse jaksaa yksin!

Ethän sä vaan ole niin "suomalainen" ettet kehtaa puhua surusta yms ystävillesi? Ettei ne vaan huolestu... Ystävät on sitä varten, että heihin voi, saa ja tulee tukeutua silloin, kun omassa elämässä tapahtuu järkytyksiä. Usein riittää kun toinen vaan kuuntelee ja on läsnä.

Surussa ja pettyneenä (avioero yms) ihminen helposti häpeää, vetäytyy kuoreensa ja teeskentelee urheaa, kun ei kestä ympäristön sympatiaa ja huolehtimista.
Se on sitä "sairasta sisua", joka pahimmillaan jopa estää eheytymisen.
Kyllä inhimillisyyteen kuuluu myös oikeus saada olla heikko.