Mielenkiinnolla olen seurannut näitä keskusteluja, että onko Raamatussa sanottu sitä tai tätä eli mm. että pitäisi pyytää veljeltään/ sisareltaan synnit anteeksi, onko avioero oikein ja niin edelleen. Hirmuisen paljon tulee vastauksia, joihin on liitetty Raamatun lauseita mukaan. Sen kuvan saa, että tänne kirjoittaa hyvin monia sellaisia, jotka tuntevat ja tietävät Raamatun kannesta kanteen ja että ei olisi mitään kohtia, mitä ei muista tai tiedä.
Samoin jotkut tietävät Lutherin kirjat ja kirjoitukset täydellisesti, tietävät mitä niissä sanotaan ja mitä ei. Se on hyvä kun ihmisellä on aikaa paneutua näihin Raamatun ja Lutherin kirjoituksiin täysin.
Joskus kuitenkin mietityttää ihan vain sen vuoksi kirjoitusten tulkinta, kun maailmassa on monia uskontoja ja ennen kaikkea kristillisiä kirkkokuntia, jotka jokainen tulkitsevat jollain tavalla erilailla kirjoituksia, kuin muut. Mistähän se johtuu, että kirjoituksia, niin Raamatun, kuin Lutherinkin kirjoituksia tulkitaan niin monella tavalla? Miksiköhän ei voi olla yhtenäistä uskoa? En sano tätä sillä, että siitä nyt haittaa olisi, jos on erilaisia uskontoja, mutta on se vaan jännä juttu, kun yhtä kirjaa eli Raamattua ja yhden uskonpuhdistajan kirjoituksia tulkitaan eri tavalla monessa kristillisessä kirkkokunnassa.
Halutaanko siis nähdä vain joitakin kohtia ja olla näkemättä taas joitakin kohtia? Kaikki uskonnot näkevät joitakin kohtia, joita muistetaan ja niitä noudatetaan, mutta kaikki myös jättävät jotain huomioimatta?
Samoin jotkut tietävät Lutherin kirjat ja kirjoitukset täydellisesti, tietävät mitä niissä sanotaan ja mitä ei. Se on hyvä kun ihmisellä on aikaa paneutua näihin Raamatun ja Lutherin kirjoituksiin täysin.
Joskus kuitenkin mietityttää ihan vain sen vuoksi kirjoitusten tulkinta, kun maailmassa on monia uskontoja ja ennen kaikkea kristillisiä kirkkokuntia, jotka jokainen tulkitsevat jollain tavalla erilailla kirjoituksia, kuin muut. Mistähän se johtuu, että kirjoituksia, niin Raamatun, kuin Lutherinkin kirjoituksia tulkitaan niin monella tavalla? Miksiköhän ei voi olla yhtenäistä uskoa? En sano tätä sillä, että siitä nyt haittaa olisi, jos on erilaisia uskontoja, mutta on se vaan jännä juttu, kun yhtä kirjaa eli Raamattua ja yhden uskonpuhdistajan kirjoituksia tulkitaan eri tavalla monessa kristillisessä kirkkokunnassa.
Halutaanko siis nähdä vain joitakin kohtia ja olla näkemättä taas joitakin kohtia? Kaikki uskonnot näkevät joitakin kohtia, joita muistetaan ja niitä noudatetaan, mutta kaikki myös jättävät jotain huomioimatta?
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen havainnut saman asian.En rupea omalta osaltani paukuttelemaan henkseleitä.Mutta kun olen tutkinut Lutherin kirjoituksia ja Raamattua, sekä kuunnellut seurapuheita (vl), olen havainnut niissä täyden loogisen johdonmukaisuuden, mitään ei ole jätetty pois tai mitään lisätty.
Mutta yksi ainoa asia minua ainoastaan askarruttaa.Käsittääkseni Jeesus salli avioeron huoruuden tähden.Meidän uskonkäsityksemme mukaan taas avioeroa ei oikeastaan sallita. Vain tämä kohta mietityttää.Toivoisin, että joku uskovainen ottaisi tähän asiaan kantaa.Silti en suosittele avioeroa kenellekään, pois se minusta! Avioliitto on pyhä, mies ja vaimo yksi liha, Raamatun mukaan.
erosta:
Tutkin joku aika sitten Lutherin käsityksiä tästä huoruus-avioero-kohdasta. Olen kirjoittanut niistä tännekin.Minulla on ollut avioerosta tietty käsitys ja lukiessa se vahvistui. Luther sanoo, että Mooseksen antama lupa avioeroon oli tarkoitettu epäuskoisille, koska eivät pysty antamaan anteeksi.Eroja otettiin ihan pienistäkin syistä, siksi Jeesus sanoo vain huoruuden kelpaavan syyksi. Toisaalta, Luther myöntää, että joskus tilanne menee niin vaikeaksi, että joutuu eroamaan.Uusin SRK:n vuosikirja puhuu paljon avioliitosta,erostakin. Myönnetään se, että valitettavsti erojakin sattuu, ne ovat suuria onnettomuuksia. Armoa ja anteeksiantamusta korostetaan, mutta myös toisaalta Raamatullista ajatusta, ettei pitäisi avioitua uudelleen.
Aida, kun kirkastit minulle tuota asiaa.Nyt se selvisi.
Kun olet asiaan perehtynyt, niin kerropa mitä Luther ajatteli uudelleen avioitumisesta tämän - huoruuden tähden otetun - avioeron jälkeen?
Minulla on käsitys että Lutherin mielestä loukattu osapuoli sai mennä uusiin naimisiin mutta hyljättyä (siis huorintenyttä ja tämän takia hyljättyä) ei saanut kukaan naida
Tuntuu kohtuuttomalta, että esim. nuori naimisissa oleva ihminen tulee petetyksi; puoliso pettää ja jättää. Tämä ei riitä, vaan oletetaan, että elät loppuikäsi yksin, odottaen, että ex-puoliso kuolee... Kyllä kai siinä pitäisi olla oikeus petetyllä uuteen onneen ja avioliittoon, eikä mahdollisesti jopa 60 vuoden yksinäisyyteen!!?? Karmeaa, jos näin on.
Luther oli sitä mieltä, että koska se Raamatussa niin on, uusi avioliitto on mahdollinen. Sen perään hän puhuu pitkästi anteeksiannosta: rikkoneelle pitäisi antaa mahdollisuus tehdä parannus, koska aviorikos on todella suuri synti ja painaa rikkoneen omaatuntoa raskaasti.Hän korostaa armoa: kuka voi sanoa olevansa synnitön.Hän toivoo, että näitäkin tapauksia olisi mahdollisimman vähän. Syytön osapuoli ei saisi pitää aviorikosta automaattina uuteen avioliittoon, vaan olisi odoteltava jonkin aikaa. Syyttömän pitäisi myös miettiä omia tunteitaan: uusi avioliitto ei saisi olla kosto aviorikoksesta.
Lisäksi avioeroasiassa Luther ihmettelee Raamatun jyrkkää kantaa esim. silloin, kun puoliso häipyy tiehensä ilman aviorikostakin. Hän muistelee Paavalin sanaa "parempi naida kuin palaa", mutta tyytyy kuitenkin Raamatun ilmoitukseen.Toisaalta hän tuomitsee "kevytmieliset" avioerot. Voisi melkein sanoa, että Luther on avioliittofanaatikko.Kaikilla pitäisi olla oikeus avioliittoon, jopa kaksinnaimiseen! Avionrikkoja pitäisi kivittää kuoliaaksi yhteiskunnan toimesta hänen mielestään.
Tässäpä jotain Lutherin mietteitä asiasta, myös avioerosta yleensä. Toiset jatkakoot, jos muistavat jotain lisää.
se on juuri niin kuin sanoit. Haluaisin sanoa sen, että tätä asiaa pitää jokaisen sydämessään tutkiskella. Mitä juuri minun omatuntoni sanoo tästä asiasta. Mihin ratkaisuun päädynkin, minun pitäisi pystyä elämään sen kanssa loppuelämäni.
Lutherin kanta on sama kuin mitä Jeesus opetti, ja miten muuten se olla voikaan?
Avioeron saa ottaa huoruuden tähden, ja sen jälkeen "hyljättyä ei saa kenekään naida".
Aviorikoksen uhrille sellaista selibaattia ei Jeesus aseta, vaan kyse on nimenomaan tästä huorin tehneestä ja siis hyljätystä.
Tässä on Jeesuksella varmaankin tarkoitus asettaa pelote aviorikoksen tekijälle. Huoruuden palkka voi olla voi olla elinikäinen selibaatti ja aviomielessä hyljätyksi tuleminen. Näin vaikka joskus synnintunnon saisikin ja asiaa anteeksi pyytäisikin.
...yhdeksännen ja kymmenennen käskyn selitysosassa kuvaa sen asemaa, joka on toiselta jotain ottanut, mikä ei alkujaan ole kuulunut hänelle.
"Vastaavasti tapahtui muinoin myös vaimoille. Jos jotain miestä miellytti toisen vaimo, hän osasi kyllä temput. Hän ohjaili asiat joko itse tai muiden avulla niin - ajateltavissahan oli monenlaisia keinoja ja menetelmiä - että aviomies tympääntyi vaimoonsa tai vaimo muuttui kylmäksi miestään kohtaan ja käytöksellään pakotti tämän ottamaan hänestä eron ja antamaan hänet tuolle toiselle. (Matt. 14:3-4) Tällainen menettely oli epäilemättä tavallinen vanhan liiton aikana. Kerrotaanhan evankeliumeissakin, miten kuningas Herodes veljensä vielä eläessä otti ja nai tämän vaimon. Silti hän pyhän Markuksen todistuksen mukaan (Mark. 6:17-20) halusi käydä kunniallisesta ja nuhteettomasta miehestä. Meidän keskuudessamme ei toivoakseni kuitenkaan löydy esimerkkejä tällaisista tapauksista,
---koska Uusi testamentti kieltää avioeron---.
Sellaista tosin saattaa sattua, että joku riistää viekkaasti toiselta rikkaan morsiamen. Meidän keskuudessamme kylläkin käy aika usein niin, että joku houkuttelee toisen palvelijan tai palvelustytön itselleen, joko viekoitellen ja vieroittaen tai muuten kauniilla puheella.
Mutta miten tuo kaikki sitten tapahtuneekin, tämä meidän tulee joka tapauksessa tietää: Jumala ei hyväksy sitä, että oman ahneutesi tyydyttämiseksi saatat lähimmäisesi puutteeseen ja riistät häneltä jotain hänelle kuuluvaa, vaikka pystyisitkin tekemään sen maailman silmissä kunniasi säilyttäen. Se on näet kätkettyä, salakavalaa pahuutta, sameissa vesissä kalastamista, kuten on tapana sanoa. Kukaan ei saa sitä huomata. Mutta vaikka kuljetkin muina miehinä, aivan kuin et olisi tehnyt kenellekään vähintäkään vääryyttä, olet kuitenkin loukannut lähimmäistäsi. Ja vaikka sitä ei voitaisikaan sanoa varastamiseksi eikä pettämiseksi, olet kuitenkin tavoittelemassa lähimmäisesi omaisuutta. Pyrit toisin sanoen viemään sen häneltä vastoin hänen tahtoaan suomatta hänelle sitä, minkä Jumala on hänelle lahjoittanut. Mutta vaikka tuomarin ja kaikkien muidenkin on pakko jättää se sinun haltuusi, Jumala ei kuitenkaan jätä. Sillä hän kyllä näkee pahan sydämesi ja maailman kavaluuden lävitse. Missä pahalle annetaan periksi sormenkin leveys, siellä se ottaa koko kyynärän. Niin sitä seuraa myös julkinen vääryys ja väkivalta"
Varmaankin tarkoitus oli alunperin näin.
Mielenkiintoisia kysymyksiä ja kommentteja.
Käytän kirjoituksissani paljon raamattua, vaikka en sitä tunnekaan kovin hyvin, varsinkin vanhan testamentin puolella on paljon aukkoja. Uutta testamenttia tunnen paremmin, mutta sielläkin on monta asiaa, jota en ymmärrä tai en huomaa tai hoksaa.
Tulkinta on sitten asia erikseen ja sen motiivit vaihtelevat. Jos raamatussa olisikin kautta linjan havaittavissa jokin asia selkeästi ilmaistuna, löytää joku oman mielihalunsa perusteella varmasti kohdan, jolla yleisen linjan voi kumota.
Tästä saarnasi mm. Lestadius näin: "Mutta ne taas, joita vihollinen ei laske kirkkoon ollenkaan, lukevat ympyriäistä kirjaa kotona, jossa musta maisteri selittää heille Raamattua sillä lailla, että juopumus tulee luvalliseksi, huoruus tulee luvalliseksi, viinakauppa tulee luvalliseksi, kirous ja tappelu tulee luvalliseksi."
Sen vuoksi itselleni tulkintaa tärkeämpää on ehkä tulkitsijan asenne.
Kol. 3:8 Luopukaa nyt tekin tästä kaikesta: vihasta, kiukusta, pahuudesta, herjauksista ja siivottomista puheista.
1. Joh. 2:15 Älkää rakastako maailmaa, älkää sitä, mikä maailmassa on. Jos joku rakastaa maailmaa, Isän rakkaudella ei ole hänessä sijaa.
Noissa pitäytyvä ei etsi synnille lupaa vaan vilpittömällä mielellä tonkii kirjoituksia, jotta ymmärtäisi totuutta paremmin ja sellaiselta pohjalta ponnistaviin keskusteluihin on sitten mukava osallistuakin.
Itse pidän raamattua referenssinä, joihin omaa ymmärrystä voi verrata, en ohjekirjana, jossa kerrotaan, mitä saa tehdä ja mitä ei. Toki siellä on myös Jumalan laki, mutta sen tehtävä on toinen.
Tuosta mitä sanot yhtenäiseksi uskoksi, jota ei ole, ajattelisin niin, että ihmiset, jotka eivät ole ymmärtäneet kristinuskon todellista olemusta, vaikka ovat kyllä kuvitelleet ymmärtäneensä (1. Kor. 8:2 Jos joku luulee tietävänsä jotakin, hänellä ei vielä ole oikeaa tietoa.), ovat alkaneet vääntää kättä ehkä merkityksettömistäkin asioista ja siten on syntynyt yhden totuuden ympärille sadoittain erilaisia näkemyksiä ja "oppeja", vaikka totuus on yksi ja muuttumaton. Se ei muutu, vaikka ihmiset sitä miten tulkitsisivat.
Itse en tuota totuutta likikään täydellisesti kaikilta osin tunne ja sen vuoksi käytän raamatunkohtia, jotta voin niillä perustella näkemyksiäni ja punnita mielipiteitäni niiden valossa. Oman mielipiteeni jätän kuitenkin kirjoituksistani monesti pois.
Luonnollisesti kaikki haluavat olla oikeassa kun kysymys on ikuisesta elämästä ja pelastuksesta ja siinä on varmastikin merkittävä osasyy väittelyyn, jota ns. "opista" täälläkin käydään.
Matt. 7:14 Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen!
Jaak. 4:5 Vai luuletteko, että Raamattu syyttä sanoo: "Mustasukkaisen kiihkeästi hän halajaa henkeä, jonka on meihin pannut"?
Matt. 10:34 "Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa. En minä ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
Matt. 11:12 Johannes Kastajan päivistä asti taivasten valtakunta on ollut murtautumassa esiin, ja jotkut yrittävät väkivalloin temmata sen itselleen.
Room. 10:3 He eivät tiedä, mitä Jumalan vanhurskaus on, ja yrittäessään pystyttää omaa vanhurskauttaan he eivät ole alistuneet siihen vanhurskauteen, joka tulee Jumalalta.
Itse tunnustan sen tosiasian, että en tiedä enkä tunne kaikkia asioita ja siksi niissä, mitä en ymmärrä, pitäydyn siinä, minkä olen oppinut, kuitenkin pyrkien koko ajan täydellisempään ymmärrykseen uskon kautta.
1. Kor. 3:18 Älköön vain kukaan pettäkö itseään. Jos joku teistä on olevinaan viisas tässä maailmassa, hänestä täytyy ensin tulla hullu, jotta hänestä tulisi viisas.
1. Kor. 1:27 Mikä maailmassa on hulluutta, sen Jumala valitsi saattaakseen viisaat häpeään. Mikä maailmassa on heikkoa, sen Jumala valitsi saattaakseen häpeään sen, mikä on voimakasta.
Room. 2:7 Niille, jotka uupumatta hyvää tehden etsivät kirkkautta, kunniaa ja katoamattomuutta, hän antaa ikuisen elämän,
8 mutta niitä, jotka ovat itsekkäitä ja tottelevat totuuden sijasta vääryyttä, kohtaa ankara viha.
Hepr. 11:6 Ilman uskoa ei kuitenkaan kukaan ole Jumalan mielen mukainen. Sen, joka astuu Jumalan eteen, täytyy uskoa, että Jumala on olemassa ja että hän kerran palkitsee ne, jotka etsivät häntä.
Sen yksinkertaisen tosiasian olen kuitenkin löytänyt, että henkilökohtainen usko syntien anteeksiantamukseen on se "hullu" pohja, jolta totuudenmukaista ymmärrystä on hyvä lähteä etsimään.
Silloin en välitä siitä, mitä sanovat katolilaiset, mitä ortodoksit tai mitä luterilaiset tms, vaan voin omakohtaisen uskon perusteella asioita tutkia.
1. Kor. 2:15 Hengellinen ihminen sen sijaan pystyy tutkimaan kaikkea, mutta häntä itseään ei kukaan voi tutkia.
...Jumala on ilmoittanut tahtonsa meille ihmisille teittäväksi.
Itse tutkin ja luen Raamattua sillä mielellä, että Jumalan ilmoittama tahto kirkastuisi. Lutherin kirjoituksia olen jonkin verran lueskellut, enkä niitä voi sanoa kovin hyvin tuntevani.
Raamatusta ymmärrän Jumalan suurimmaksi tahdoksi tämän:
Joh. 3
16 Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainoan Poikansa, että jokainen, joka uskoo hänen päällensä, ei pidä hukkuman, mutta ijankaikkisen elämän saaman.
Uskovainen ihminen on lähetetty kertomaan pelastuksen evankeliumista kaikille.
Joh. 20
21 Ja Jesus taas sanoi heille: rauha olkoon teille! niinkuin Isä minun lähetti, niin minä myös lähetän teidät.
Edellinen on lähetyskäsky ja millä mielellä sitä tulisi toimia, että Jumalan tahto säilyisi kirkkaana mielessä:
Matt. 12
30 Ja sinun pitää rakastaman Herraa sinun Jumalaas kaikesta sydämestäs, ja kaikesta sinun sielustas, ja kaikesta sinun mielestäs, ja kaikesta sinun voimastas. Tämä on suurin käsky.
31 Ja toinen senkaltainen on tämä: sinun pitää rakastaman sinun lähimmäistäs niinkuin itse sinuas. Ei ole näitä suurempaa käskyä.
Tässä on suurin käsky, ja että omassa toiminnassamme haluamme olla kuuliasia Jumalan tahdolle ja käskyille:
1. Joh. 4
7 Te rakkahimmat, rakastakaamme toinen toistamme, sillä rakkaus on Jumalasta: ja jokainen, joka rakastaa, se on Jumalasta syntynyt ja tuntee Jumalan.
8 Joka ei rakasta, ei hän tunne Jumalaa; sillä Jumala on rakkaus.
9 Sen kautta ilmestyi Jumalan rakkaus meidän kohtaamme, että Jumala lähetti ainoan Poikansa maailmaan, että me hänen kauttansa eläisimme.
10 Siinä on rakkaus, ei että me rakastimme Jumalaa, vaan että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa sovinnoksi meidän synteimme edestä.
11 Te rakkahimmat, jos Jumala meitä niin rakasti, niin meidän pitää myös toinen toistamme rakastaman.
Tuossa minä näen Jumalan tahdon syntistä ihmistä kohtaan ja Jumalan tahdon, miten Raamattu opettaa meitä toimijmaan kaikkia toisia ihmisiä kohtaan.
Esim. avioerokysymyksen minä näen niin, että Jumalan tahto on se, että minkä hän on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako.
Ehkäisykysymyksessä näen asian samalla tavalla, että Jumalan tahto on ihmisen lisääntyminen maan päällä.
Muitkain esimerkkejä löytyy eri asioista ja jotta ydinajatukseni saisin kirjoitettua, niin pelkistän asiaa.
Jumalan käskyt ja tahto on ilmoitettu Raamatussa ja kaikki se, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista on syntiä. Synti ei ole Jumalasta ja synnit saa uskoa anteeksi Kristuksen ansion tähden. Ei ole olemassa mitään syntiä, jota katuvalle ei anneta anteeksi.
Loppukysymyksenä: Kuka meistä voi sanoa, että on onnistunut täyttämään Jumalan tahdon? Raamatussa ei eritellä pieniä ja isoja rikkeita tai syntejä, vaan jokainen rike Jumalan tahtoa vastaan on ihan yhtä suuri synti. Lähimmäisen rakkaus taitaa olla meitä jokaista lähimpänä arkielämässä ja tälläkin palstalla ja ei ole kovin helppo käskyistä suurin meille ihmisille.
Kaiken peittää kuitenkin armo ja anteeksiantamus, joka oli tämän viestin alussa ja Jumalan rakkautena syntiselle ihmiselle annettu. Syntisiä me olemme ja ainoastaan usko voi pelastaa, ei mikään muu. Vaikka itsestä tuntuisi, että on täydellisesti onnistunut täyttämään Jumalan tahtoa, niin sillä ei saavuta autuutta, vaan yksin armosta uskomalla omat syntinsä anteeksi.
Yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen ansion tähden.