Pitkäkä se matkahan oli ennen kuin kohtasimme.
Rakkaani syntyi 70-luvulla Japanissa, josta sen tarkoitus oli matkustaa Ameriikan ihmemaahan. Varusteet olivat hieman paremmat kuin Euroopan malleissa, joten siihen maailman aikaan viimesen päälle hienot. Rakkaani vietti hienoa aikaa auringon lämmössä eliittipiireissä. Koska suomessa näitä malleja ei pahemmin ollut, niin joku hyvistä autoista pitävä toi sen muutamien vuosien jälkeen kylmään pohjoiseen.
Auto oli jokapaiväisessä käytössä ja omistajat vaihtuivat. Kun auto vanheni, niin siitä ei pidetty enää kovin hyvää huolta. Lopulta se jäi ajokuntoisena, mutta ruostevaurioidensa johdosta katsastamattomana lojumaan pellon kulmalle.
Kohtaaminen
Ennen kohtaamistamme olin jo 10-vuotta aikaisemmin ajatellut että olisi kiva omistaa ko. automalli. Olin kuitenkin nähnyt elämäni aikana vain yhden ko. auton myynnissä suomessa ja sekin noin 7-vuotta aikaisemmin. Se oli kullan värinen, täysin läpimätä, jota en sitten ostanut. Ajattelin että ostan joskus sitten samanlaisen mutta paremman. Tilaisuutta ei vain tullut, koska ko. autoja ei suomeen ole tuotukaan kuin muutamia kymmeniä. Se kullan värinenkin on jo paalattuna jossain...
Autojen parissa harrasteluni oli jo muiden autojen kanssa loppunut ja vietin stressitöntä elämää uudehkon hyväkuntoisen auton kanssa.
Satuin sitten tuolle ko. pellonlaidalle ja mielenkiintoni heräsi...siellä pellonlaidalla näytti olevan auto..onko se se miksi luulen!
Lähemmäksi tultuani totesin että perkele, sehän on se!
Otin omistajan selville ja päästin juttusille.
Auto oli seissyt siellä muutamia vuosia. Renkaat tyhjät, hämähäkinseittiä sisällä ja konehuoneessa, penkit homeessa, pohja täysin mätä(kiitos pellolla säilyttämisen), kynnykset ja pyöränkaaret mädät. Ajamalla siihen kuulema joskus tuotu, eli kone joskus 4-vuotta sitten ainakin toiminut. Plussaa oli se ettei autossa ollut teinivirityksiä ja se oli alkuperäsessä maalissaan.
Silloin ajattelin että se on nyt tai ei koskaan! Joskus on pakko tehdä "tyhmiäkin ostoksia". Ostin sen tinkimisen jälkeen!
Jo samana päivänä halusin hakea auton pois. Talliin päästyäni laitoin piruuttain uudet öljyt ja vaihdoin tankkiin tuoreet bensat. Uusi akku kiinni ja testaamaan pitääkö heti alkaa koneremonttiin...
Hieman "sahaamista"....mutta oli mahtava fiilis kun auto pörähti käyntiin mustien savujen kera!
Ei siinä voinut muuta sanoa kuin: "rakkaani sinä elät".
Painoin epäröiden kattoluukun sähkökatkaisinta ja toinen yllätys oli että kattoluukku aukesi rohinan kera...päälleni tippui ruostepaloja ja ties mitä..mutta kattoluukkukin toimi!
Mikä yllättävintä, niin kaikki sähköt autossa toimi! Myös se suurin epäilykseni, eli automaatti toimi hienosti. Suurin työ olikin vain ruostekorjaukset, sillä konekaan ei tarvinnut välitöntä ensiapua.
Seuraavaavina viikkoina autoa alettiin tekemään katsastuskuntoon..hitsaamista, jarrrujen laittoa jne. Päiviä, viikkoja, kuukausia. Lopulta rekisteriin! Se oli ilon päivä.
Kaverit tietenkin ihmettelivät miksi moisen ostin, miksen wanhaa saksalaista tai jenkkiä, mutta he eivät näe kuin ulkokuoren, eivät sisintä. Ei autoni vielä päältä ole kaunis, koska pintatyötä ei ole aloitettu kuin osittain, mutta nyt on varmassa käyttökunnossa ja on muuten pirun mukava ajaa!
Suunnitelmissa tehdä pellit kuntoon, maalata auto alkuperäisen väriseksi ja teettää autoon nahkasisusta.
Kaikki ei ymmärrä tätä uudestaan aloitettua autoharrastustani, kaikkein vähiten naiset. Mutta naisia tulee ja menee. Tällä hetkellä rakkaani ei ole verta ja lihaa, vaan TERÄSTÄ!
Rakkaani syntyi 70-luvulla Japanissa, josta sen tarkoitus oli matkustaa Ameriikan ihmemaahan. Varusteet olivat hieman paremmat kuin Euroopan malleissa, joten siihen maailman aikaan viimesen päälle hienot. Rakkaani vietti hienoa aikaa auringon lämmössä eliittipiireissä. Koska suomessa näitä malleja ei pahemmin ollut, niin joku hyvistä autoista pitävä toi sen muutamien vuosien jälkeen kylmään pohjoiseen.
Auto oli jokapaiväisessä käytössä ja omistajat vaihtuivat. Kun auto vanheni, niin siitä ei pidetty enää kovin hyvää huolta. Lopulta se jäi ajokuntoisena, mutta ruostevaurioidensa johdosta katsastamattomana lojumaan pellon kulmalle.
Kohtaaminen
Ennen kohtaamistamme olin jo 10-vuotta aikaisemmin ajatellut että olisi kiva omistaa ko. automalli. Olin kuitenkin nähnyt elämäni aikana vain yhden ko. auton myynnissä suomessa ja sekin noin 7-vuotta aikaisemmin. Se oli kullan värinen, täysin läpimätä, jota en sitten ostanut. Ajattelin että ostan joskus sitten samanlaisen mutta paremman. Tilaisuutta ei vain tullut, koska ko. autoja ei suomeen ole tuotukaan kuin muutamia kymmeniä. Se kullan värinenkin on jo paalattuna jossain...
Autojen parissa harrasteluni oli jo muiden autojen kanssa loppunut ja vietin stressitöntä elämää uudehkon hyväkuntoisen auton kanssa.
Satuin sitten tuolle ko. pellonlaidalle ja mielenkiintoni heräsi...siellä pellonlaidalla näytti olevan auto..onko se se miksi luulen!
Lähemmäksi tultuani totesin että perkele, sehän on se!
Otin omistajan selville ja päästin juttusille.
Auto oli seissyt siellä muutamia vuosia. Renkaat tyhjät, hämähäkinseittiä sisällä ja konehuoneessa, penkit homeessa, pohja täysin mätä(kiitos pellolla säilyttämisen), kynnykset ja pyöränkaaret mädät. Ajamalla siihen kuulema joskus tuotu, eli kone joskus 4-vuotta sitten ainakin toiminut. Plussaa oli se ettei autossa ollut teinivirityksiä ja se oli alkuperäsessä maalissaan.
Silloin ajattelin että se on nyt tai ei koskaan! Joskus on pakko tehdä "tyhmiäkin ostoksia". Ostin sen tinkimisen jälkeen!
Jo samana päivänä halusin hakea auton pois. Talliin päästyäni laitoin piruuttain uudet öljyt ja vaihdoin tankkiin tuoreet bensat. Uusi akku kiinni ja testaamaan pitääkö heti alkaa koneremonttiin...
Hieman "sahaamista"....mutta oli mahtava fiilis kun auto pörähti käyntiin mustien savujen kera!
Ei siinä voinut muuta sanoa kuin: "rakkaani sinä elät".
Painoin epäröiden kattoluukun sähkökatkaisinta ja toinen yllätys oli että kattoluukku aukesi rohinan kera...päälleni tippui ruostepaloja ja ties mitä..mutta kattoluukkukin toimi!
Mikä yllättävintä, niin kaikki sähköt autossa toimi! Myös se suurin epäilykseni, eli automaatti toimi hienosti. Suurin työ olikin vain ruostekorjaukset, sillä konekaan ei tarvinnut välitöntä ensiapua.
Seuraavaavina viikkoina autoa alettiin tekemään katsastuskuntoon..hitsaamista, jarrrujen laittoa jne. Päiviä, viikkoja, kuukausia. Lopulta rekisteriin! Se oli ilon päivä.
Kaverit tietenkin ihmettelivät miksi moisen ostin, miksen wanhaa saksalaista tai jenkkiä, mutta he eivät näe kuin ulkokuoren, eivät sisintä. Ei autoni vielä päältä ole kaunis, koska pintatyötä ei ole aloitettu kuin osittain, mutta nyt on varmassa käyttökunnossa ja on muuten pirun mukava ajaa!
Suunnitelmissa tehdä pellit kuntoon, maalata auto alkuperäisen väriseksi ja teettää autoon nahkasisusta.
Kaikki ei ymmärrä tätä uudestaan aloitettua autoharrastustani, kaikkein vähiten naiset. Mutta naisia tulee ja menee. Tällä hetkellä rakkaani ei ole verta ja lihaa, vaan TERÄSTÄ!
Vastaukset 5
Vanhimmat
..suorastaan pakotat esittämään kysymyksen, että mikähän tämä kaunotar on nimeltään?
En ole vielä keksinyt hänelle kunnon nimeä, koska rekisterilaatan mukaankaan mukaan siitä ei voi vääntää mitään kunnon nimeä. Joskus aikoinaan mulla oli sakemanniauto, jossa etukirjaimet laatassa oli OLN ja sitä kutsuin nimellä "olvi". Toistaiseksi olen kutsunut nykuistä rakastani nimellä: "paska" tai "romu", mutta kunhan valmistuu, niin on kai pakko vaihtaa ilmaisuja, sillä auto ei valmistuessaan ole enää mikään "romu".
auton merkki ihmelytää ei niinkään nimi vaan merkki ja malli itelläni säilössä toyota cupee 76 jos joskus entisöis en viitsi paalata.
Tämä oli päivää piristävä kertomus! Itsekkin vielä joskus kunhan tässä vaurastuu ja saa tallit ja tilat hommattua, hommaan kyllä jonkin vanhan klassikko japsin, zeta datsunin etc... yksi projekti -77 sss 160j olisi jo kiikarissa.
Oisko sulla kuvia tästä menopelistä?
Mikä se nyt sitten onkin?
Onko kyseessä Z-sarjan Datsun vai Fastback-Celica?