Trendejä? Wannabeita?

Siis todellinen hevari on hevari muutenkin kuin pukeutumisen ja musiikkimaun suhteen. Kyse on elämäntyylistä, sama juttu kuin hihoppareilla skeittaaminen, blingbling-autot, puhetyyli ja yleinen käyttäytyminen. Tietysti on myös kevyemmin suhtautuvia hevareita ja gootteja, joilla tämä asia rajoittuu vain pukeutumiseeen ja musiikkiin yms. Näitähän kutsutaan wannabeiksi ja ties miksi, mutta oma mielipiteeni on että kukin tyylillään.

Jos haluaa pukeutua nahkaan, kuunnella raskasta musaa ja kietoa itsensä ketjuihin, ei sen tarvitse olla esittämistä tai feikkaamista, se on vaan tyyli. Jos taas pukeutuminen ja musiikkimaku johtuu siitä että "kaikki frenditki on tällasii" niin se on jo hölmöä. Itse olen 19v kundi, pukeudun mustiin vaatteisiin mutta en hevityylisiin, vaan pelkästään mustanvärisiin. Hiukset ovat pitkät ja mustat, kummalliset lainehtivat hamppuhiukset, kuuntelen Bodomia, Dimmua ja vastaavaa, mutta en luokittele itseäni hevariksi. En tiedä asennehevareista, kuuntelevatko he muutakin kuin metallia, mutta itse tykkään kuunnella myös kevyempää ja kauniimpaa musaa kuten Pausinia, Nightwishiä, Himiä ja muuta. Mutta joo, ihan sama, kaikilla tuntuu olevan eri mielipiteitä tästä... Sanoinpa vaan kantani.

Anarkistus kirjoitti:

Siis todellinen hevari on hevari muutenkin kuin pukeutumisen ja musiikkimaun suhteen. Kyse on elämäntyylistä, sama juttu kuin hihoppareilla skeittaaminen, blingbling-autot, puhetyyli ja yleinen käyttäytyminen. Tietysti on myös kevyemmin suhtautuvia hevareita ja gootteja, joilla tämä asia rajoittuu vain pukeutumiseeen ja musiikkiin yms. Näitähän kutsutaan wannabeiksi ja ties miksi, mutta oma mielipiteeni on että kukin tyylillään.

Jos haluaa pukeutua nahkaan, kuunnella raskasta musaa ja kietoa itsensä ketjuihin, ei sen tarvitse olla esittämistä tai feikkaamista, se on vaan tyyli. Jos taas pukeutuminen ja musiikkimaku johtuu siitä että "kaikki frenditki on tällasii" niin se on jo hölmöä. Itse olen 19v kundi, pukeudun mustiin vaatteisiin mutta en hevityylisiin, vaan pelkästään mustanvärisiin. Hiukset ovat pitkät ja mustat, kummalliset lainehtivat hamppuhiukset, kuuntelen Bodomia, Dimmua ja vastaavaa, mutta en luokittele itseäni hevariksi. En tiedä asennehevareista, kuuntelevatko he muutakin kuin metallia, mutta itse tykkään kuunnella myös kevyempää ja kauniimpaa musaa kuten Pausinia, Nightwishiä, Himiä ja muuta. Mutta joo, ihan sama, kaikilla tuntuu olevan eri mielipiteitä tästä... Sanoinpa vaan kantani.

Viitsitkö täsmentää millainen on käsityksesi "oikeasta hevarin elämäntyylistä"? Mitä skeittaamiseen, blingblingiin ja muuhun hiphop-meininkiin verrattavaa tr00-metallistin pitäisi tehdä?

Jani kirjoitti:

Viitsitkö täsmentää millainen on käsityksesi "oikeasta hevarin elämäntyylistä"? Mitä skeittaamiseen, blingblingiin ja muuhun hiphop-meininkiin verrattavaa tr00-metallistin pitäisi tehdä?

Tarkoitin lähinnä sitä, että jos otetaan tavallinen silmälasipäinen hyppyritukalla varustettu jamppa, jolle puetaan mustat vaatteet ja laitetaan metallicaa soimaan, tätä ei mun mielestä voi kutsua hevariksi. Monet stävistäni ovat hevareita, ja se kyllä heijastuu monessakin asiassa. Se näkyy ihan jo käyttäytymisessä ja esim. puhetyylissä, asenteissa ja monessa muussa asiassa. En voi määritellä sitä kovin tarkkaan, koska jokaisella on oma näkemyksensä, mutta siis ihan pelkät vaatteet ja musatyyli eivät vielä tee hevaria.

Anarkistus kirjoitti:

Tarkoitin lähinnä sitä, että jos otetaan tavallinen silmälasipäinen hyppyritukalla varustettu jamppa, jolle puetaan mustat vaatteet ja laitetaan metallicaa soimaan, tätä ei mun mielestä voi kutsua hevariksi. Monet stävistäni ovat hevareita, ja se kyllä heijastuu monessakin asiassa. Se näkyy ihan jo käyttäytymisessä ja esim. puhetyylissä, asenteissa ja monessa muussa asiassa. En voi määritellä sitä kovin tarkkaan, koska jokaisella on oma näkemyksensä, mutta siis ihan pelkät vaatteet ja musatyyli eivät vielä tee hevaria.

Jees. Eli oikealle hevarille metalli ei ole "pelkästään" hyvää musiikkia, vaan jotain syvempää, musiikkia jota ei pelkästään soiteta taustalla vaan musiikista saa voimaa elämään, musiikin sanomaan (jos sellaista on) paneudutaan, mahdollisesti pohditaan lyriikoiden viestiä jne. Ei nyt välttämättä näytetä "pirunsarvia" yleisenä tervehtimisenä, mutta musiikkimaku ja oma ajatusmaailma heijastavat toisiaan. Ei niin että "jeah, nää soittaa tosi rankasti" vaan metallilla on hevarille todella jotain suurempaa merkitystä. Tätä jos tarkoitit niin samoilla linjoilla olemme.

Jani kirjoitti:

Jees. Eli oikealle hevarille metalli ei ole "pelkästään" hyvää musiikkia, vaan jotain syvempää, musiikkia jota ei pelkästään soiteta taustalla vaan musiikista saa voimaa elämään, musiikin sanomaan (jos sellaista on) paneudutaan, mahdollisesti pohditaan lyriikoiden viestiä jne. Ei nyt välttämättä näytetä "pirunsarvia" yleisenä tervehtimisenä, mutta musiikkimaku ja oma ajatusmaailma heijastavat toisiaan. Ei niin että "jeah, nää soittaa tosi rankasti" vaan metallilla on hevarille todella jotain suurempaa merkitystä. Tätä jos tarkoitit niin samoilla linjoilla olemme.

Vaikka toisaalta, mitäpä sitä suotta asettamaan tarkkoja määrityksiä sille kuka on "oikea hevari". Kyllähän sen varmasti sisimmässään tuntee jos homma lähtee sydämestä. Ja tuo aiempi tekstini ei siis tarkoittanut että ne joille metalli on "vain hyvää musiikkia" olisivat wannabeita. Ei toki, niin kauan kuin homma lähtee sydämestä eikä massan mukana kulkemisesta.

Jani kirjoitti:

Vaikka toisaalta, mitäpä sitä suotta asettamaan tarkkoja määrityksiä sille kuka on "oikea hevari". Kyllähän sen varmasti sisimmässään tuntee jos homma lähtee sydämestä. Ja tuo aiempi tekstini ei siis tarkoittanut että ne joille metalli on "vain hyvää musiikkia" olisivat wannabeita. Ei toki, niin kauan kuin homma lähtee sydämestä eikä massan mukana kulkemisesta.

Siis olenko minä jokin wannabe kun raskaamman musiikin kuuntelu alkoi ala-asteen alussa,pukeutuminen alkoi vaihtua ala-asteen lopulla ja tällä linjalla olen ollut siitä lähtien?(nyt lukion ekalla)Puhun jotain savon- ja oulun murteen sekotusta,mutta en käytä x ja q missään,missä niitä ei pitäisi olla.Nauran jos joku kertoo hyvän jutun sekä osoitan myötätuntoa ja inhimillisiä piirteitä.

Vai pitäisikö mun olla jokin "rankempi" luonteeltani eli tyyliin: vihainen kokoajan,jos mulle puhuu joku "ei-hevari" niin uhkaan tappaa sen,juoda sen veren ja polttaa lopulta sen kuihtuneen sydämen nuotiolla?

Hevimies kirjoitti:

Siis olenko minä jokin wannabe kun raskaamman musiikin kuuntelu alkoi ala-asteen alussa,pukeutuminen alkoi vaihtua ala-asteen lopulla ja tällä linjalla olen ollut siitä lähtien?(nyt lukion ekalla)Puhun jotain savon- ja oulun murteen sekotusta,mutta en käytä x ja q missään,missä niitä ei pitäisi olla.Nauran jos joku kertoo hyvän jutun sekä osoitan myötätuntoa ja inhimillisiä piirteitä.

Vai pitäisikö mun olla jokin "rankempi" luonteeltani eli tyyliin: vihainen kokoajan,jos mulle puhuu joku "ei-hevari" niin uhkaan tappaa sen,juoda sen veren ja polttaa lopulta sen kuihtuneen sydämen nuotiolla?

Jos minun tekstiini viittasit, niin varmaan ilmaisin itseäni vähän huonosti. En tietenkään tarkoittanut, että jos kuuntelee esim. bändiä joka laulaa teurastamisesta, pitäisi itse olla verenhimoinen. Tai yleensäkään että lyriikoiden pitäisi heijastaa omaa ajatusmaailmaa. Pahoittelen antamaani väärää kuvaa. Enemmän tarkoitin sitä musiikki merkitsee kuulijalleen enemmän kuin "mukavaa taustamusiikkia" tai vastaavaa.

En väittänyt ketään wannabeksi, vaan korostin että aito hevari (tai käytän itse mieluummin termiä metallisti) kyllä tietää itse jos musiikkimaku lähtee omasta sydämestä. Korostan myös ettei henkilö ole wannabe, jos pitää jostain metallista mutta pitää sitä "vain hyvänä musiikkina". Itsekin pidän 90-lukulaisesta teknopopista, mutten sano olevani "teknomies". Minä vain pidän siitä. Sen sijaan sanon itseäni metallistiksi, sillä metalli on minulle jotain erityistä. Toki kuuntelen monenlaista musiikkia, mutta metallissa vain on sitä jotain joka nostaa sen muiden yläpuolelle. Koen metallisen soundin olevan lähellä omaa persoonallisuuttani. En vihaa kristittyjä vaikka pidänkin Moonsorrowin biiseistä.

Mutta jos kysytään millainen on wannabe, niin esimerkiksi sellainen joka julistaa olevansa jonkin bändin suuri fani vaikkei ole kuullut kuin yhden tai kaksi biisiä, tai jonkin ulkomusiikillisen seikan vuoksi. Voisi kai sanoa, että myöhäisessä teini-iässä olin wannabe-Kiss-fani, kun julistin kyseisen bändin mahtavuutta lähinnä hienojen maskien ja I was made for loving you:n johdosta. Mutta kuten täällä on sanottu, "jokainen tyylillään". Mikäs minä olen ketään arvostelemaan, mielestäni tuota wannabe-vastaisuutta korostetaan usein liikaa. Antaa ihmisten hakea vapaasti omaa linjaansa, vaikka se sitten olisikin välillä wannabe-henkeä.