... juomiseni takia. No juonhan mä naiseksi aika usein. Viime viikolla 5 pulloo keskaria yhtenä iltana puusavotassa sekä perjantaina pullo valkkarii ja pari lonkkuu. Ihan kotona vaan, koti/ulkotöitä tehdessä. 2-3 kertaa viikossa otan 1 annos-lievä känni. Tykkään myös tehdä yhden totin esim. päivällä, joskus jatkuu tissuttelu iltaan, joskus ei. Ja nukkumaan meen kympin maissa yleensä.
Nyt iltamassa tein paukun kirkkaasta, ajattelin juoda saunaa lämmittäessä. Olin kantanut jo puut ja taasen heilunut hieman ulkona lapion kanssa. Ukko otti kilarit siitä ja sanoi, että valitse juotko sen paukun vai lähteekö hän. No ukko läx!
Join paukun ja kävin saunassa. Saunalonkku jäi kyl juomatta ja pullon korkki pysyy kiinni.
Mitähän tässä tekis??
Nyt iltamassa tein paukun kirkkaasta, ajattelin juoda saunaa lämmittäessä. Olin kantanut jo puut ja taasen heilunut hieman ulkona lapion kanssa. Ukko otti kilarit siitä ja sanoi, että valitse juotko sen paukun vai lähteekö hän. No ukko läx!
Join paukun ja kävin saunassa. Saunalonkku jäi kyl juomatta ja pullon korkki pysyy kiinni.
Mitähän tässä tekis??
Vastaukset 27
Vanhimmat
Tee pientä kuppia ja ja odottele kaikessa rauhassa. Kyllä mies tulee tunnon tuskiin ja palaa. Katuu katkerasti menettelyään ja tarjoaa hyvitykseksi Koskenkorvaa (2 plo).
Tulee se kuitenki huomenna ja saa kuulla että se perkeleen pullo on kaadettu lavuaariin....
En halua olla ilkeä, mutta voipi olla, että miehesi sai hyvän tekosyyn lähteä testaamaan markkina-arvonsa naismaailmassa.
Luultavasti kyllästynyt sinuun ja sai hyvän tekosyyn juomisestasi. Nyt kannattaisi sinun satsata hieman ulkonäköön yms. Väljähtänyt suhde olisi kaivannut hoitoa ja huolenpitoa. Se ei kestä, vaikka kuinka huhkisit puusavotassa. Mies kaipaa nimittäin naista eikä mitään puupökkelöä.
Anteeksi, että sanoin vähän ilkeästi. Mutta omaa kokemusta on, sillä vaihdoin jokunen vuosi sitten filippiiniläiseen kotihengettäreen. Ja ei tarvi valittaa.
Voihan se olla, vaikka se väittääkin, että "kelpaan". Ei se kyl ite sitä vähää viitsisi pitää omasta ulkonäöstään huolta, jos en potkisi perseelle. Ja suhde on väljähtynyt, sitä ei käy kieltäminen. Miehen mielestä asiat on OK.
Uskon, että sinulla on nyt hyvät oltavat, mutta en menisi kyllä itseänikään niin kamalaksi "pökkelöksi" sanomaan... ;D
"Miehen mielestä asiat on OK" - ja silti lähtee... Oon puronnu jo aikoja sitten kärryiltä.
Teillä sitten ei riitoja ja pikku naukkailusi ei oikeesti haittaa ketään...
Hmm... Tulee kyllä mieleen ne ulkonäköjutut. Tietty naistyyppi tulee sellaisen vastenmielisen turpen läskin näköiseksi ylenmääräisestä löträyksestä että minusta se on kyllä etäisyydenotto paikka. Tai itselläni ainakin. Erosin exästä juuri näistä syistä. Toinen oli se, että naiseen ei enää voinut luottaa. Saattoi esimerkiksi löytyä sängystä nukkumasta vaikka oli sovittu jokin yhteinen juttu esim. vierailu.
Kyllä minä ylipainoinen olen, samoin kuin ukko. Kummallakin noin 10 kiloo liikaa. Läski mikä läski. Turvonnu en ole muulloin kuin kortisonikuurin aikana.... Että se siitä!
Parisuhde- ja ulkonäköasiat tuossa poppoo jo hoiti Sinulle selviksi. Oleellisinta lienee se Sinun tissuttelu, josta ukkosi ei tykkää.
Tuo Sinun viinariippuvuutesi ei ole vielä kovin pahaksi päässyt, jos et siinä ohessakaan riehu, hakkaa ukkoasi, mellasta, jahtaa naapurin kakaroita yms. kaikenlaista erilaista älyttömyyttä. Siitä voit kuitenkin olla aivan varma, että tätä menoa ajan myötä tissuttelusi lisääntyy, ja muuntuu vähitellen kunnon känneiksi, ja em. harrasteiksi, ellet ota itseäsi niskasta kiinni rajoittaen sitä läträämistä.
Keskity jossain siinä tissuttelun lomassa ajatusleikkiin, että Sinä olisit selvin päin ja ukkosi alvariinsa pienessä hönössä. Se heiluisi siellä pihalla lapioineen kummallisella vimmalla, ja tämän tästä möläyttelee mielestään jotain viisasta, missä ei ole päätä eikä häntää, ja touhuaa koko ajan touhuamistaan ja käy välillä hörpyillä. Sitä kun päivästä päivään katselee ja kuuntelee, niin tulee absurdi fiilinki, ja pinna alkaa kiristymään, kun ajattelee aina, että paljonkohan se siippa tänään lorauttelee lutkuunsa, ja mitä kuolemattomia ajatuksia keksii?
Olisiko mukavaa?
Enpä olisi tuota itse sen paremmin voinut kommentoida =) Tulin hyvälle tuulelle, vaikka kysymys on vakavasta asiasta!
"Se heiluisi siellä pihalla lapioineen kummallisella vimmalla, ja tämän tästä möläyttelee mielestään jotain viisasta, missä ei ole päätä eikä häntää, ja touhuaa koko ajan touhuamistaan ja käy välillä hörpyillä."
Mies ei erityisesti tykkää ojankaivuun lomassa keskustella meidän parisuhde-asioita eli siis kuunnella niitä kuolemattomia ajatuksia!
Minä vaan en kestä kaikkien tekemättömien töiden keskellä ilman "voimaa antavaa". Olisin mieluummin pikkasen ottaneena rennompi ja mukavampi muita kohtaan, kuin nalkuttava akka!!!
Onpa kovin samankaltainen tilanne sinulla kuin minulla. Voimat loppui itsellä ja pinna kiristyi kaikkien huolien ja ennenkaikkea tekemättömien töiden takia, etten enää kestänyt tätä elämää.
Masennuin ja tartuin alkoholiin lievittääkseni omaa pahaa oloa ja saadakseni lisää voimia, että jaksan yksin tämän arjen keskellä.
Miestä ei ole kotihommat kiinnostanut, eikä ole sekään ollut oikein kunnossa, että olisi jaksanut.
Minä olen elänyt tässä jamassa 6 vuotta ja tehnyt lähes kaiken minkä olen pystynyt yksin tekemään. Toinen käy muualla töissä ja kaikki kotityöt ovat rästissä, kun kotona ei enää miestä saa mitään tekemään, ei edes rikkinäisiä oven saranoita korjaamaan. Olen asiasta valittanut ja valittanut ja viimein ajatellut, että olkoon tekemättä, jos kerran ei jaksa(kehtaa) ukko tehdä mitään kotona. Olen koittanut ymmärtää, että toinen on väsynyt töidensä takia ja siksi itse polttanut itseni kotona lasten ja kotihommien kanssa loppuun.
Mutta en jaksa enää ymmärtää sitä väsymystä, koska toinen lähtee heti auttamaan jotain tuttua remontissa tai muutossa, ei silloin paina väsymys. Ja sen huomaaminen on syönyt itsetuntoa lisää.
Tekemättömiä töitä roikkuu vaikka kuinka paljon, enkä ole suoraan sanottuna enää välittänyt koko touhusta.
Lääkkeeksi tartuin alkoholiin pari vuotta sitten, jotta jaksan lasten kanssa ja näiden maatilan töiden kanssa. Taloon pitäisi saada remonttia ja kaikkea muutakin korjaamista on.
Kaksi vuotta join lähes joka ilta olutta, brandya ja liköörejä lääkkeeksi, ensin yhden oluen ja lopulta ei riittänyt enää yksi eikä kaksi. Tilanne ryöstäytyi käsistäni ja nyt pariviikkoa sitten tein voimia kysyvän päätöksen ja lopetin kokonaan. Huomasin, että tilanne elämässäni oli entistä kurjempi.
Eikä enää mitkään asiat kotona kiinnostanut. Kunhan jotenkin rämmin päivästä toiseen sumun läpi.
Lopetin ja sanoin samalla miehelle ehdot. Jos ei minulle apua kotona tule eikä yhdessä viedä tätä perhettä ja tulevaisuutta eteenpäin, niin minä lähden tästä firmasta. En jaksa enää yksin huolehtia sinun töistäsi. Minä tarvitsen myös apua ja jos en sitä saa, niin en uhraa elämääni tähän.
Hei sinulle!
Meidän ukko kyllä tekee kotitöitä ja remppaa ja on aina välillä lastenkin kanssa. Käy töissä, ei juo liikaa eikä todellakaan ole sohvaperuna. Monen mielestä valitan turhasta! Tunnen kuitenkin ettei hän ole "täysillä mukana" meidän perheessä. Aina mieli jossain muualla. Toivoisin, että hän keskittyisi meihin, perheeseensä.
Kirjoitit: "Mutta en jaksa enää ymmärtää sitä väsymystä, koska toinen lähtee heti auttamaan jotain tuttua remontissa tai muutossa, ei silloin paina väsymys. Ja sen huomaaminen on syönyt itsetuntoa lisää."
Monta kertaa olen puhunut ja pyytänyt, että etkö huomaa, etten jaksa. Psyykkisesti enkä fyysisesti. Keskity oleelliseen. En jaksa sinun tahdissasi. En ole enää 2-kymppinen enkä ihan tervekään (masennus ja krooninen sairaus sekä ylipaino)
Miksi toinen ei voi ymmärtää???!!!
Ehkä täytyisi laittaa talo myyntiin ja lähteä lasten kanssa, olisi arki monin tavoin helpompaa ja rauhallisempaa...
Kuulostat kyllä ihan Juhani Palmulta, joka selittää silmät pyöreinä "että vaimo ihan vaan ilman mitään syytä lähti keskellä yötä kotoa pois." Juuri noin alkoholistit selittelevät asioita, etteivät vaan joutuisi itselleen tunnustamaan, että heidän alkoholinkäytöstään aiheutuu jotain haittaa kenellekään...
Se huono puolihan näissä palstoissa on, että kokonaiskuvaa tilanteestaan ei koskaan saa tuotua esille. Silloin kaikenmaailman Rva Palmut voivat heitellä kommenttejaan mistään mitään ymmärtämättä!
Mitenkäs kokonaiskuvan voisi muodostaa, kun on vain toisen osapuolen - ehkä kaunisteltu - versio tapahtuneesta. Yleensä eivät miehet kyllä halua erota eivätkä muuttaa kotoaan pois, ellei siihen ole painavaa syytä. Alkuperäinen on ihan varmasti omasta mielestään fiksu ja kiva ja vaan mukavasti rentoutunut viiniä lipittäneenä kotitöitä tehdessään ja lasten kanssa aikaa viettäessään, mutta sen selvemmän osapuolen mielestä hän saattaakin olla sönköttävä juoppo, jonka liikkeet ja reaktiot ovat hidastuneet unissakävelijän tasolle. Eikä juova alkoholisti ole läsnä puolisolleen eikä lapsilleen, häntä kiinnostaa vain oma "harrastus", kotityöt ym. velvollisuudet hoidetaan äkkiä pois vasemmalla kädellä, että päästään hyvällä omallatunnolla uppoutumaan päihdemaailmaan. Tuttu poliisikaverini on niin tottunut kuuntelemaan näitä selityksiä, "viimeksi join viikko sitten puoli pulloa valkoviiniä", "menen katkolle heti maanantaina". Kuuntelee sujuvasti, mutta tietää koko ajan, että paskaa puhutaan... Sori, jos totuus tekee kipeää, mutta sanotaanhan, että totuus myös vapauttaa.
Mieheni ei ole pakannut laukkuaan vielä, mutta tekee sen kohta ellei juopottelemiseni lopu.Eilen hän katsoi minua suoraan silmiin ja sanoi: "sinä olet alkoholisti" -ikävä myöntää, mutta näin se on. Sinun juomisesi on vielä hyvin, hyvin kohtuullista verrattuna omaani -eikö miehesi juo lainkaan itse, kun jo noista määristä saa kilarit ? Minun mieheni juo itsekin, mutta ei aivan yhtä pljon kuin minä. Itse hakeuduin näille palstoille noin viikko sitten, kun olin jälleen kerran morkkiksissä ja itsekin totesin, että alkoholisti, mikä alkoholisti. Kaikkein kurjinta siinä asiassa on viime aikoina ollut juuri se, että olen huomannut, että mieheni ja lapset eivät enää jaksa katsoa meininkiäni. Kotityöt jäävät tekemättä, unohtelen yhteisiä asioita, henkisesti olen tosi heikoilla, vaikka fysiikka onkin vielä toistaiseksi kestänyt. Kysyt mitä pitäisi tehdä. Miehesi tulee taatusti takaisin ja sitten teidän pitää vain puhua asiat selviksi -mikä häntä ärsyttää, mikä on hänestä liikaa juomista jne ?Kohtuukäyttöhän ei ole pahasta, mutta varo jatkuvaa tissuttelua, siitä tulee äkkiä tapa ja sitten mopo vie naista eikä päinvastoin. Aurinkoisia syyspäiviä.
Minäkin olen meillä se enemmän, tai pitäiskö sanoa useammin juova osapuoli. Kyllä mun ukko mielellään nappaa keppanaa viikonloppuisin siellä puusavotassa tai koneremonteissa...
Vaikka mitä muuta myönnän ja tunnustan ja älähtelen toisten viskelemistä kalikoista MUTTA minä en ole kännissä sönköttävä äiti (joku täällä oli sitä mieltä), eikä minulla jää hommat sen takia tekemättä että "tulipas eilen otettua liikaa". Paitsi silloin kun ollaan rehellisesti viihteellä ja liikekannalla ILMAN LAPSIA!
Minä olen meillä se, joka ei unohtele asioita. Päinvastoin minä olen se, jolla on kaikkien asiat muistissa ja homma hanskassa.
Antaa nyt "pojan" miettiä rauhassa, jos siihen kykenee!
Olet vaan niin itsevarma, että tuntuu siltä, että et kirjoita selvinpäin tätä asiaa.
Viina antaa rohkeutta, ainakin tilapäisesti.
Mutta todellisuus saattaa olla pahempi.
Tee nyt ratkaisu. Päätä lopettaa ja pysy päätöksessä. Kun menet kauppaan, niin osta cocista tai jääteetä, jotain muuta kylmää juomaa kuin olutta tai viinaa.
Kun menet saunaan illalla, niin otat limpparia saunan jälkeen. Pääset viinan himosta eroon.
Ja muista levätä ensimmäiset päivät. Pakota itsesi pysähtymään. Anna töiden olla ja helli vain itseäsi.
Mieti onko elämäsi sen arvoista, että kannattaa uhrata viinalla ja stressillä.
Tee kokonaisvaltainen suunnan muutos.
Keskustele miehesi kanssa näistä asioista.
Ja yrittäkää oppia tuntemaan toisenne. Keskustelkaa kaikista ongelmistanne.
Menkää vaikka terapiaan, jos asioista ei muuten mitään tule.
Yksi ainoa elämä. Vain yksi ainoa elämä on uhrata kipuun ja tuskaan.
Sen kun oivaltaa, on asiat toisin.
Olen kirjoittanut aivan fiilis-pohjalta. Hyvä jos kuulostan itsevarmalta, koska se ei ainakaan siis johdu viinasta :)
Oloni on helpottunut, koska tiedän, että jotain tapahtuu. Joko hyvään tai pahaan suuntaan! Koska mies ei ole koskaan aiemmin lähtenyt. Ehkä se eilinen "drinksu" oli vaan se viimeinen tölväisy, joka saattaa johtaa eroon tai sitten ei. Ehkä se ukko sittenkin on vaan kyllästynyt minuun, perhe-elämämme velvotteisiin, minun vaatimuksiini....
..ai niin ja siihen tissutteluun. ;)
Tyttären puhelimeen tuli juuri viesti:"Isä ei tule kotiin ensi yöksi!"
PS. En muuten aio lopettaa juomista kokonaan. Se ei ole tämän tarinan opetus!!!!!
Taitaa olla mies aika vihainen vielä, kun ei viestiäkään voi laittaa kuin tyttärelle. Ehkäpä teidän on parempi olla tämä yö erossa. Viettäkää tyttären kanssa mukava ja rauhallinen koti-ilta. Kaikkea hyvää teidän perheelle. Minun kyllä pitäisi lopettaa juominen kokonaan, mutta en tiedä osaanko elää niin.
paremman elämän!
Ei alkoholi tuo onnea. Se tuo vain hetken lohdun ja muille paljon murhetta ja surua.
Jos ei muuten, niin lasten takia kannattaa valita elämäänsä muita ilonaiheita. Tuskin alkoholia voi ilonaiheeksi edes sanoa.
Joskus se piristää ja rentouttaa, mutta jos siitä tulee päivittäinen tapa, niin olet riippuvainen siitä. Alkoholi hallitsee sinun elämääsi, et sinä itse.
Vaikka alkoholia ottais lääkkeeksi, jotta jaksaa paremmin arkea ja arjen kiireitä, niin loppupelissä se vain rapauttaa ihmisen kokonaan. Sinusta tulee väsyneempi ja sairaampi kuin koskaan. Humalatilassa ei vaan huomaa, kuinka surkeassa jamassa on.
Kokeilkaapa ottaa itsestänne valokuva, jota katsotte selvinpäin tarkkaan. Katsokaa siitä kuvasta, millainen nainen sieltä näkyy.
Kuva voi paljastaa tilanne todellisuuden, jos ette itse huomaa.
Niin tein minä. Se paljasti, että elämä on kääntynyt jo alkoholismin puolelle. Naama punaisen pöhöttynyt, turpea...hyi.
Kyllä lopettamiseen on enemmän syitä kuin jatkamiseen. Elämään täytyy etsiä korvikkeita.
Paljon on sellaista hyvää, mikä jää alkoholin takia elämästä pois. Lasten harrastukset on yksi merkki, omat harrastukset myös.
Elämässä on niin paljon muuta hyvää ja kaunista, jota ei kannata menettää alkoholin takia.
Ja lopettaminen on helpompaa silloin kun ei ole käyttänyt alkoholia vuosia. Mutta vähitellen sitä ei kannata yrittää, siitä ei tule mitään.
Minä join kaksi vuotta ja lopetin ykskaks. Tein päätöksen, että en enää avaa kaljapullon pulloa, en viiniä enkä muutakaan. Kaapissa on olutta, viiniä ja brandya. Mieli on tehnyt enimmäkseen iltaisin, mutta olen ottanut tilalle muita kylmiä juomia ja niin päässyt toistaiseksi kuiville. En kaipaa sitä elämää, jota alkoholi hallitsi. Liikaa olen menettänyt omassa elämässä, ja koko perhe on kärsinyt.
Päätöksen teko ei ole helppo, siihen täytyy kasvaa valmiiksi. On laitettava oma minuus puntariin ja mietittävä ne todelliset syyt ongelmaan. Miksi minä tätä tarvitsen?
Voinko järjestää elämäni niin, että selviän ilman alkoholia?
Kuka hallitsee minun elämääni?
Jäi kiinnostamaan joko se mies palasi kotiin ?
Ollaan yritetty purkaa tilannetta tekstarein. Taustalta löytyy väsymys perhe-elämän velvotteisiin sekä OK-talon töihin. Taloa se on kovasti myymässä, minä en! Oli laittanut asunnonhakupaperit, minä tilasin ajan perheterapeutille...
Minä varon tekemästä päätöksiä hänen puolestaan. En pyydä kotiin, en myöskään kiellä. Kirosin vaan katkerasti sitä mitä lapsille tekee!!!!
Kiitos vastauksestasi. Olette kuitenkin päässeet tilanteen purkamisen alkuun.Perheterapia varmaan kannattaa paremmin kuin hätiköidyt ero- tai asuntokauppapäätökset. Lapset ovat ihmeen ymmärtäväisiä, kun heidän kanssaan vaan keskustelee tilanteesta. Ehkä teidän on parempi tekstailla vielä jonkun aikaa, muuten sattta mennä molemminpuoliseksi huutamiseksi. Sopua toivottaen. P,
Vieläkö on poissa, vai onko jo roya kotiin ajanut ? Hyvää viikonloppua.
Iltaa!
Tässä hiljalleen jatketaan uusien "sääntöjen" mukaan. Vähemmän työtä ja enemmän omaa aikaa. Päätettiin panostaa myös parisuhteeseen.
Loppujen lopuksi tässä ei siis ollut kyse minun juomisesta. Ja senkin uskoisin vähenevän, koska juon ahdistukseen ja kun en voi enään muuten rentoutua tämän työnarkkarin rinnalla... Enkä edes juonut tämän episodin aikana, vasta illalla saunassa joimme molemmat lonkerot!
Kiitän lämpimästi Teitä, jotka autoitte asiallisilla viesteillänne!! Sain puhua asiasta toiselle, se auttoi paljon. (Sukua ei vielä "vaivattu asialla".)
Ehkä vielä tavataan tällä palstalla, jossakin muussakin yhteydessä. :D
"On hyvä, että matkalla on päämäärä.
Mutta tärkeää on lopulta matka,
ei päämäärä."
-Ursula K. Le Guin-
Hyvää jatkoa teille vaan ! Hauska kuulla, eettä asiat ovat hyvin.
Katosi sumuun...?