Ääniala

Miten apllä on NAISEN ääniala?

tipu kirjoitti:

Miten apllä on NAISEN ääniala?

Äänialan voi ilmaista just noin kun hän teki, se sopii. Kurkistapa vaikka tenorien nuotteja, sinne ne on kirjoitettu samalle korkeudelle kuin sopraanot, mutta pikkuinen kasi (8) nuottiavaimen alla kertoo soivan äänialan. Ja mm. Pavarotti on kuuluisa "3-viivaisesta c:stään", vaikka se soi oktaavia alempaa.

Minä en ole koskaan opiskellut laulua. Käyttöääneni on siinä suuresta D:stä pieneen a:han, vaikka saan ääntä vielä ainakin suuren sekunnin verran molempiin suuntiin (laatu tosin on tällöin huono). Riittääkö tämä mihinkään? Tulisiko se mahdollisesti nousemaan opiskelun myötä? Entä mitä nimitystä tällaisesta alasta käytetään?

tipu kirjoitti:

Miten apllä on NAISEN ääniala?

Kuten kirjoitin, niin en tosiaankaan ymmärrä musiikin termeistä paljoakaan mutta pääasia että tulee ymmärretyksi. Hyvä pongo:)

Liian kapea? kirjoitti:

Minä en ole koskaan opiskellut laulua. Käyttöääneni on siinä suuresta D:stä pieneen a:han, vaikka saan ääntä vielä ainakin suuren sekunnin verran molempiin suuntiin (laatu tosin on tällöin huono). Riittääkö tämä mihinkään? Tulisiko se mahdollisesti nousemaan opiskelun myötä? Entä mitä nimitystä tällaisesta alasta käytetään?

Lue lisää

Sinun äänialasi on basson. Tuo pieni a on tyypillinen basson ylärekisterin sauma. Ollaksesi täysin "toimintakykyinen", tarvitsisit vielä kvartin-kvintin verran venymää ylöspäin. Bassot laulavat usein vielä soivan 1-viivaisen d:n. Älä vaan kysy täällä palstalla, miten sinne pääset, vaan mene laulutunnille, mieluummin toisen miehen opetettavaksi, koska hänellä on käytännön tuntuma miesääneen ja hän pystyy demonstroimaan sinulle systeemin. Naisopettajakin varmasti tietää asian, muttei pysty antamaan kuulokuvaesimerkkiä sinulle.

Riittääkö kirjoitti:

Kuten kirjoitin, niin en tosiaankaan ymmärrä musiikin termeistä paljoakaan mutta pääasia että tulee ymmärretyksi. Hyvä pongo:)

Hyvä, jos onnistuttiin puhumaan samaa kieltä :) Se ei aina ole ollenkaan niin itsestään selvää näissä musiikkihommissa...

pongo kirjoitti:

Hyvä, jos onnistuttiin puhumaan samaa kieltä :) Se ei aina ole ollenkaan niin itsestään selvää näissä musiikkihommissa...

Vielä, mikä ääni mulla on? (Siis tenori, baritoni vai mikä) :)

pongo kirjoitti:

Äänialan voi ilmaista just noin kun hän teki, se sopii. Kurkistapa vaikka tenorien nuotteja, sinne ne on kirjoitettu samalle korkeudelle kuin sopraanot, mutta pikkuinen kasi (8) nuottiavaimen alla kertoo soivan äänialan. Ja mm. Pavarotti on kuuluisa "3-viivaisesta c:stään", vaikka se soi oktaavia alempaa.

Lue lisää

.. ei ole tapana ilmoittaa äänialaansa "ottavana" , oktaavia ylempää, kuin mikä oikeasti soi, vaan ihan soivalta korkeudelta, vaikka olisi mimmoinen tenori. Siksihän tenoriavaimessa on se 8 siinä kippurassa, että kaikki älyäisivät, ettei sitä lauleta "naisten korkeudelta", vaan oktaavia alempaa.

yhä vaan... kirjoitti:

.. ei ole tapana ilmoittaa äänialaansa "ottavana" , oktaavia ylempää, kuin mikä oikeasti soi, vaan ihan soivalta korkeudelta, vaikka olisi mimmoinen tenori. Siksihän tenoriavaimessa on se 8 siinä kippurassa, että kaikki älyäisivät, ettei sitä lauleta "naisten korkeudelta", vaan oktaavia alempaa.

Lue lisää

että ap:han ilmoitti äänialansa suhteessa keskiceenhen, tällöin puhutaan nimenomaan SOIVISTA korkeuksista, ei notaatiosta. Eli hän ilmoitti itsellään olevan äänialan C1:n tuntumassa, silloin puhutaan kyllä naisen äänialasta.

tipu kirjoitti:

että ap:han ilmoitti äänialansa suhteessa keskiceenhen, tällöin puhutaan nimenomaan SOIVISTA korkeuksista, ei notaatiosta. Eli hän ilmoitti itsellään olevan äänialan C1:n tuntumassa, silloin puhutaan kyllä naisen äänialasta.

Lue lisää

Täähän menee mielenkiintoiseksi:) Mikähän outolintu mie sitte olen laulunsaralla :D
Tarkennukseksi: Se minun keskiC on sen täyskokoisen koskettimiston keskimmäinen C :) Mielestäni laulelen J. Sillanpään kans suunnilleen samoilla äänialoilla.

yhä vaan... kirjoitti:

.. ei ole tapana ilmoittaa äänialaansa "ottavana" , oktaavia ylempää, kuin mikä oikeasti soi, vaan ihan soivalta korkeudelta, vaikka olisi mimmoinen tenori. Siksihän tenoriavaimessa on se 8 siinä kippurassa, että kaikki älyäisivät, ettei sitä lauleta "naisten korkeudelta", vaan oktaavia alempaa.

Lue lisää

Tästähän tuli hauskaa ping pongia :)
Oletko koskaan laulanut kuorossa - yksiäänistä laulua? Tai edes Mikko Alatalon kanssa Tammerkosken sillalla? Kaikilla laulajilla on silloin ihan sama nuotti, naiset nyt vain laulavat eri oktaavialasta. Silloin kyllä joka ikisen häiskän pyydetään (mahd. jaetusta nuottilapusta) aloittamaan veisuunsa samasta äänestä, sanotaan nyt vaikka siitä "keski-c:stä" eli 1-viivaisesta. Ja kas, tämän ohjeen jälkeen miehet automaattisesti lähtevät oktaavia alempaa. Kun nainen laulaa miehelle malliksi tuon c:n, mies suhteuttaa mallin omaan ääneensä ja lähtee matalalta, ei suinkaan samasta soivasta kuin nainen! Miten muuten luulet naiskuoronjohtajien antavan äänet miehille - tai miesjohtajien naisille? Olisin iloinen, jos vastaisit tähän.

Riittääkö kirjoitti:

Vielä, mikä ääni mulla on? (Siis tenori, baritoni vai mikä) :)

Ja se onkin uljas ääniala :)

pongo kirjoitti:

Tästähän tuli hauskaa ping pongia :)
Oletko koskaan laulanut kuorossa - yksiäänistä laulua? Tai edes Mikko Alatalon kanssa Tammerkosken sillalla? Kaikilla laulajilla on silloin ihan sama nuotti, naiset nyt vain laulavat eri oktaavialasta. Silloin kyllä joka ikisen häiskän pyydetään (mahd. jaetusta nuottilapusta) aloittamaan veisuunsa samasta äänestä, sanotaan nyt vaikka siitä "keski-c:stä" eli 1-viivaisesta. Ja kas, tämän ohjeen jälkeen miehet automaattisesti lähtevät oktaavia alempaa. Kun nainen laulaa miehelle malliksi tuon c:n, mies suhteuttaa mallin omaan ääneensä ja lähtee matalalta, ei suinkaan samasta soivasta kuin nainen! Miten muuten luulet naiskuoronjohtajien antavan äänet miehille - tai miesjohtajien naisille? Olisin iloinen, jos vastaisit tähän.

Lue lisää

että olen ammatiltani ja koulutukseltani kuoronjohtaja. Eli "jotain kokemusta" 20 vuoden ajalta on tästä aihepiiristä.
;-)

Miehet laulavat diskanttilapuista tietenkin oktaavia alempaa. Sehän on selvä. Mutta kukaan ei pyydä laulamaan "keski-c:stä", vaan yksinkertaisesti c:stä. Silloin kukin valitsee äänialalleen sopivan oktaavialan.

Mutta tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että ap ilmoitti laulavansa naisen äänialueelta, koska kertoi laulavansa 2-viivaiseen f:ään. Se on sellaisia korkeuksia, joista kuoron sopraanot laulavat. Ja nämä "viivaisuudet" eivät ole relatiivisia, vaan pysyvät paikallaan niin, että 440-442 hz on AINA yksiviivainen a, eikä se hertisluku muutu miksikään, vaikka kuka sen laulaisi, mies tai nainen. Pieni a on siis n. 220 hz jne...

Nuottiviivastot puolestaan ovat relatiivisia siinä mielessä, että tenoriavaimella toiseksi alimmassa väissä oleva a on siis pieni a, elikkäs hertsiluvun 220 tienoilla, kun diskanttiklaavissa samassa kohtaa on tuo a1, eli 440:n tienoilla.

Ja "luulen" naispuolisena kuoronjohtajana antavani äänet miehille soivaa korkeutta oktaavia ylempää. Mutta se ei muuta sitä, että miehet laualvat kuorossa pääasiassa pienessä suuressa oktaavialassa.

Oletkos itse koskaan...

tipu kirjoitti:

että olen ammatiltani ja koulutukseltani kuoronjohtaja. Eli "jotain kokemusta" 20 vuoden ajalta on tästä aihepiiristä.
;-)

Miehet laulavat diskanttilapuista tietenkin oktaavia alempaa. Sehän on selvä. Mutta kukaan ei pyydä laulamaan "keski-c:stä", vaan yksinkertaisesti c:stä. Silloin kukin valitsee äänialalleen sopivan oktaavialan.

Mutta tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että ap ilmoitti laulavansa naisen äänialueelta, koska kertoi laulavansa 2-viivaiseen f:ään. Se on sellaisia korkeuksia, joista kuoron sopraanot laulavat. Ja nämä "viivaisuudet" eivät ole relatiivisia, vaan pysyvät paikallaan niin, että 440-442 hz on AINA yksiviivainen a, eikä se hertisluku muutu miksikään, vaikka kuka sen laulaisi, mies tai nainen. Pieni a on siis n. 220 hz jne...

Nuottiviivastot puolestaan ovat relatiivisia siinä mielessä, että tenoriavaimella toiseksi alimmassa väissä oleva a on siis pieni a, elikkäs hertsiluvun 220 tienoilla, kun diskanttiklaavissa samassa kohtaa on tuo a1, eli 440:n tienoilla.

Ja "luulen" naispuolisena kuoronjohtajana antavani äänet miehille soivaa korkeutta oktaavia ylempää. Mutta se ei muuta sitä, että miehet laualvat kuorossa pääasiassa pienessä suuressa oktaavialassa.

Oletkos itse koskaan...

Lue lisää

Eli tokavikassa lauseessa piäisi lukea tietenkin "pienessä JA suuressa oktaavialassa"

tipu kirjoitti:

että olen ammatiltani ja koulutukseltani kuoronjohtaja. Eli "jotain kokemusta" 20 vuoden ajalta on tästä aihepiiristä.
;-)

Miehet laulavat diskanttilapuista tietenkin oktaavia alempaa. Sehän on selvä. Mutta kukaan ei pyydä laulamaan "keski-c:stä", vaan yksinkertaisesti c:stä. Silloin kukin valitsee äänialalleen sopivan oktaavialan.

Mutta tämä ei poista sitä tosiseikkaa, että ap ilmoitti laulavansa naisen äänialueelta, koska kertoi laulavansa 2-viivaiseen f:ään. Se on sellaisia korkeuksia, joista kuoron sopraanot laulavat. Ja nämä "viivaisuudet" eivät ole relatiivisia, vaan pysyvät paikallaan niin, että 440-442 hz on AINA yksiviivainen a, eikä se hertisluku muutu miksikään, vaikka kuka sen laulaisi, mies tai nainen. Pieni a on siis n. 220 hz jne...

Nuottiviivastot puolestaan ovat relatiivisia siinä mielessä, että tenoriavaimella toiseksi alimmassa väissä oleva a on siis pieni a, elikkäs hertsiluvun 220 tienoilla, kun diskanttiklaavissa samassa kohtaa on tuo a1, eli 440:n tienoilla.

Ja "luulen" naispuolisena kuoronjohtajana antavani äänet miehille soivaa korkeutta oktaavia ylempää. Mutta se ei muuta sitä, että miehet laualvat kuorossa pääasiassa pienessä suuressa oktaavialassa.

Oletkos itse koskaan...

Lue lisää

Juu, olen olen, koskaan sitä ja tätä :) Olet aivan aivan aivan oikeassa. Ja hyvä jos selvennät asiaa sellaisille, jotka häilyvät relatiivisen ja absoluuttisen tiedon rajamailla, mutta minä kyllä tiedän oktaavialat, kiitos :) Ja varo sanojasi niiden hertsilukujen kanssa; olen viritysjärjestelmäfriikki, jonka saa helposti provosoitua HIRMUISIIN pohdintoihin vaikka ihan siitä, missä se AAA YKKÖNE nyt oikeastaan kuuluisi olla noin niinkuin välimaastossa 398-447...(pongo hörähtelee omalle heikkoudelleen)
Nyt kun on kuitenkin niin, että äänialoista puhutaan kentällä autuaasti ristiin tuolla "rock organ"-tuloksella sekä "piano"-säädöillä (viitaten riittääkö:n selittävään viestiin), on ihan syytä kiltisti ymmärtää, jos mies sanoo äänialansa olevan c-f2. Viittasin aiemmin söör Pavarottiin, jonka 3-viivaista c:tä kehutaan niin kovin. Eikä pappa ole kontratenori.
JA kontratenorit ne vasta vekkuleita poikia ovat, kun ihan OIKEASTI laulavat naisäänialassa...

Äänialan laajuus ei vielä merkitse paljoakaan, vaan niiden äänien laatu. Ihan hyvän ammattilaisuran voi luoda jo 2:lla oktaavilla, jos on hienosti soiva peli. En muista klassisromanttisessa lauluohjelmistossa olevan juuri lauluja, joissa tarvittaisiin suurempi ääniala.

Kun ääni alkaa soida vapaasti ja pakottomasti sekä ylä-äänet kilahtavat hienosti, niin 2 ja puoli oktaavia on tyypillinen toimiva ääniala miehellä. Enempää ei vaadita, ne on aivan huippukavereita jotka siihen pystyy. Siksi suhtaudun aina epäilevästi, kun tänne kirjoittelee joku hallitsevansa enemmän kuin kahden oktaavin äänialan.

Harjoittamaton lauluääni voi olla hyvinkin yhden fakkiluokituksen pielessä. Lyyrinen baritoniääni, ehkä jopa tenoriäänikin toimii vielä koulutetun basson äänialan rajoissa, eli suuri E, D tai C:kin saattaa vielä heikosti pörähtää, mutta ei sillä vielä päästä Salmiseksi Salmisen paikalle.

Likikään kaikki ammattilaisoopperabassot eivät selviä kovin hyvin Osminin aariasta (Mozart: Ryöstö Seraljista), jossa laskeudutaan suurelle D-sävelelle. Se tahtoo monelle tukahtua kokonaan, vaikka todellisen basson pitäisi yltää hyvin kontraoktaavin puolelle. Kyseisessä aariassa on muuten yli kahden oktaavin ääniala: D-e1.

Fakki on kiinni äänialan lisäksi myös äänen väristä ja voimaominaisuuksista. Kun ääni alkaa kiertämään ja resonoimaan kunnolla, niin bassoäänestä ei voi erehtyä: se on hyvin musta, luolamaisen kumiseva ja yleensä todella vahva volyymiltaan ja se ulottuu soivana vähintään suureen F:n saakka. Kim Borgin mukaan basson täytyy ulottua vähintään suureen C:hen saakka, syvän basson reilusti kontraoktaavin puolelle.

Bassobaritonin fakki on oma tapauksensa. Se ei täytä kunnolla bassoäänen vaatimuksia, mutta ei se enää baritoniltakaan kuulosta. Monesti matalia ja suuria baritoniääniä kutsutaan bassobaritoniksi, mutta minun mielestäni bassobaritoni on selvästi matala äänityyppi ja liki bassomaisen tumma. Jos bassoääni on musta, niin bassobaritoni on mustanruskea. Nykyisin monet nuoret bassobaritonit tahtovat kutsua itseään bassoksi, mutta en itse allekirjoita sitä ajatusta. Nuori basso on hyvin harvinainen luonnon oikku, silloin on kyse basso profondosta eli syvästä bassosta.

Jos jollakin kiinnostaa kuulla esimerkkejä siitä, mitä ajan takaa, niin vertailkoon vaikkapa seuraavien laulajien ääniä: Bryn Terfel ja Thomas Quasthoff edustavat sitä bassobaritonityyppiä, jota minä luonnehdin matalaksi baritoniksi eli keskiääneksi ja esim. Paavo Rusava ja Vasili Savenko edustavat sitä bassomaista bassobaritonityyppiä, jota minä pidän aitona bassobaritonina. Kaikkien levyjä löytynee kirjastoista, Rusava lienee tuntemattomin, kun ei ole varsinainen esiintyvä taiteilija. Huikea laulaja kylläkin, aivan maailmanluokkaa äänellisesti.

Joskus olen miettinyt, että tenori, baritoni, basso -jaon sijasta mieskuoronmukainen 1. ja 2. tenori sekä 1. ja 2. basso -jako olisi käyttökelpoisempi, varsinkin jos otetaan ylempi/alempi -luokitus lisäksi. Sillä saataisiin kahdeksanportainen jako miesääniin. Toki tuossa tavanomaisessa kolmijaossakin on väli- ja äänenväriluokituksia ainakin lyyrinen/dramaattinen akselilla ja sitten vielä hienojakoisempia luonnehdintoja.

Fakkiluokituksia tunnetaan ainakin saksalainen ja italialainen, jotka poikkeavat joiltain osin.

baritoninaaras kirjoitti:

Äänialan laajuus ei vielä merkitse paljoakaan, vaan niiden äänien laatu. Ihan hyvän ammattilaisuran voi luoda jo 2:lla oktaavilla, jos on hienosti soiva peli. En muista klassisromanttisessa lauluohjelmistossa olevan juuri lauluja, joissa tarvittaisiin suurempi ääniala.

Kun ääni alkaa soida vapaasti ja pakottomasti sekä ylä-äänet kilahtavat hienosti, niin 2 ja puoli oktaavia on tyypillinen toimiva ääniala miehellä. Enempää ei vaadita, ne on aivan huippukavereita jotka siihen pystyy. Siksi suhtaudun aina epäilevästi, kun tänne kirjoittelee joku hallitsevansa enemmän kuin kahden oktaavin äänialan.

Harjoittamaton lauluääni voi olla hyvinkin yhden fakkiluokituksen pielessä. Lyyrinen baritoniääni, ehkä jopa tenoriäänikin toimii vielä koulutetun basson äänialan rajoissa, eli suuri E, D tai C:kin saattaa vielä heikosti pörähtää, mutta ei sillä vielä päästä Salmiseksi Salmisen paikalle.

Likikään kaikki ammattilaisoopperabassot eivät selviä kovin hyvin Osminin aariasta (Mozart: Ryöstö Seraljista), jossa laskeudutaan suurelle D-sävelelle. Se tahtoo monelle tukahtua kokonaan, vaikka todellisen basson pitäisi yltää hyvin kontraoktaavin puolelle. Kyseisessä aariassa on muuten yli kahden oktaavin ääniala: D-e1.

Fakki on kiinni äänialan lisäksi myös äänen väristä ja voimaominaisuuksista. Kun ääni alkaa kiertämään ja resonoimaan kunnolla, niin bassoäänestä ei voi erehtyä: se on hyvin musta, luolamaisen kumiseva ja yleensä todella vahva volyymiltaan ja se ulottuu soivana vähintään suureen F:n saakka. Kim Borgin mukaan basson täytyy ulottua vähintään suureen C:hen saakka, syvän basson reilusti kontraoktaavin puolelle.

Bassobaritonin fakki on oma tapauksensa. Se ei täytä kunnolla bassoäänen vaatimuksia, mutta ei se enää baritoniltakaan kuulosta. Monesti matalia ja suuria baritoniääniä kutsutaan bassobaritoniksi, mutta minun mielestäni bassobaritoni on selvästi matala äänityyppi ja liki bassomaisen tumma. Jos bassoääni on musta, niin bassobaritoni on mustanruskea. Nykyisin monet nuoret bassobaritonit tahtovat kutsua itseään bassoksi, mutta en itse allekirjoita sitä ajatusta. Nuori basso on hyvin harvinainen luonnon oikku, silloin on kyse basso profondosta eli syvästä bassosta.

Jos jollakin kiinnostaa kuulla esimerkkejä siitä, mitä ajan takaa, niin vertailkoon vaikkapa seuraavien laulajien ääniä: Bryn Terfel ja Thomas Quasthoff edustavat sitä bassobaritonityyppiä, jota minä luonnehdin matalaksi baritoniksi eli keskiääneksi ja esim. Paavo Rusava ja Vasili Savenko edustavat sitä bassomaista bassobaritonityyppiä, jota minä pidän aitona bassobaritonina. Kaikkien levyjä löytynee kirjastoista, Rusava lienee tuntemattomin, kun ei ole varsinainen esiintyvä taiteilija. Huikea laulaja kylläkin, aivan maailmanluokkaa äänellisesti.

Joskus olen miettinyt, että tenori, baritoni, basso -jaon sijasta mieskuoronmukainen 1. ja 2. tenori sekä 1. ja 2. basso -jako olisi käyttökelpoisempi, varsinkin jos otetaan ylempi/alempi -luokitus lisäksi. Sillä saataisiin kahdeksanportainen jako miesääniin. Toki tuossa tavanomaisessa kolmijaossakin on väli- ja äänenväriluokituksia ainakin lyyrinen/dramaattinen akselilla ja sitten vielä hienojakoisempia luonnehdintoja.

Fakkiluokituksia tunnetaan ainakin saksalainen ja italialainen, jotka poikkeavat joiltain osin.

Lue lisää

Itse jättiläiset Talvela, Salminen & al. kituvat matalien äänten kanssa. Onko niin, että oopperabasso on kuoromitassa bassobaritoni/baritoni? Vahvat keski-C:n ylittävät äänet, joita oopperarooleissa vaaditaan, viittaavat pikemminkin kevyeen bassoääneen. ???

Oktavist-alto kirjoitti:

Itse jättiläiset Talvela, Salminen & al. kituvat matalien äänten kanssa. Onko niin, että oopperabasso on kuoromitassa bassobaritoni/baritoni? Vahvat keski-C:n ylittävät äänet, joita oopperarooleissa vaaditaan, viittaavat pikemminkin kevyeen bassoääneen. ???

Lue lisää

Kyllä kyse on aivan todellisista bassoista. Uskoisin miesten äänten ulottuvan hyvän matkaa kontraoktaavin puolelle. Asiaan vaikuttaa enemmänkin se, että orkesterin yli laulettaessa ääni rasittuu niin, varsinkin pidemmän päälle, että alaäänet "syöpyvät".

Toisaalta kuorobassojen alaäänet ovat kuitenkin aika heppoista kamaa verrattuna vapaasti ja hyvin maskissa soiviin bassoääniin.

Kim Borg määritteli tyypilliset laulajien soivat äänialat seuraavasti (matalat miesäänet):
Bassobaritoni: E-g1
Basso: C-fis1
Basso profondo: G1-d1

F-f1 on kaikista käyttökelpoisin ääniala oopperabassolle ja sillä pärjääkin mainiosti. Fis-es1 kattaa myös melkoisen alan laulukirjallisuutta, jos lasketaan keskeinen lied-musiikki ja suomalainen yksinlaulu matkaan.

baritoninaaras kirjoitti:

Kyllä kyse on aivan todellisista bassoista. Uskoisin miesten äänten ulottuvan hyvän matkaa kontraoktaavin puolelle. Asiaan vaikuttaa enemmänkin se, että orkesterin yli laulettaessa ääni rasittuu niin, varsinkin pidemmän päälle, että alaäänet "syöpyvät".

Toisaalta kuorobassojen alaäänet ovat kuitenkin aika heppoista kamaa verrattuna vapaasti ja hyvin maskissa soiviin bassoääniin.

Kim Borg määritteli tyypilliset laulajien soivat äänialat seuraavasti (matalat miesäänet):
Bassobaritoni: E-g1
Basso: C-fis1
Basso profondo: G1-d1

F-f1 on kaikista käyttökelpoisin ääniala oopperabassolle ja sillä pärjääkin mainiosti. Fis-es1 kattaa myös melkoisen alan laulukirjallisuutta, jos lasketaan keskeinen lied-musiikki ja suomalainen yksinlaulu matkaan.

Lue lisää

Vau, kiitos tietävästä vastauksesta!
(Oletin tämän aiheen kuolleen kauan sitten, ja reagoin vasta nyt...)

Olen itse melkoisen matala valmentamaton amatöörikuorobasso, kuten kenties saattaa kommentistani epäillä, joten asia on minulle aina ajankohtainen.

Orkesterin ylitse laulamisen pointin uskon vallan hyvin. Oma ääneni on 'kiltti' alabasso, joskin
kuorossa suuresti toivottu. Kun laulan mitä tahansa Youtube-stemmaa yhdessä Talvelan kanssa, tunnen selvästi, miten hänen 'maski-pitonsa' lakkaa alas mentäessä selvästi ennen minua, ja hänen vääntönsä riittää vastaavasti pari kolme pykälää ylemmäs. En kuitenkaan usko olevani puhdas profondo, joten ihmettelen...

Kokemukseni perusteella kontraoktaavia voi hyvänä hetkenä laulaa pitkällekin, mutta voimaa
ei ole ollenkaan solistin tarpeiksi.

Mitä mahdat tarkoittaa äänen syöpymisellä? Tunnen selvästi, että kuuluvat alaäänet vaativat raakaa VOIMAA, mikä on julmaa leikkiä äänielimelle, enkä olekaan (vaistomaisesti) innokas painamaan alaääniä...

baritoninaaras kirjoitti:

Kyllä kyse on aivan todellisista bassoista. Uskoisin miesten äänten ulottuvan hyvän matkaa kontraoktaavin puolelle. Asiaan vaikuttaa enemmänkin se, että orkesterin yli laulettaessa ääni rasittuu niin, varsinkin pidemmän päälle, että alaäänet "syöpyvät".

Toisaalta kuorobassojen alaäänet ovat kuitenkin aika heppoista kamaa verrattuna vapaasti ja hyvin maskissa soiviin bassoääniin.

Kim Borg määritteli tyypilliset laulajien soivat äänialat seuraavasti (matalat miesäänet):
Bassobaritoni: E-g1
Basso: C-fis1
Basso profondo: G1-d1

F-f1 on kaikista käyttökelpoisin ääniala oopperabassolle ja sillä pärjääkin mainiosti. Fis-es1 kattaa myös melkoisen alan laulukirjallisuutta, jos lasketaan keskeinen lied-musiikki ja suomalainen yksinlaulu matkaan.

Lue lisää

Äänialani on suuresta C:stä kaksiviivaiseen E:hen, tosin ilman falsettiääniä vain yksiviivaiseen E:hen. Eli yhteensä lähes kolme ja puoli oktaavia. Miksi tällaista äänialaa kutsutaan ? ja lasketaanko falsettiäänet äänialaan mukaan ?

nimetön0 kirjoitti:

Äänialani on suuresta C:stä kaksiviivaiseen E:hen, tosin ilman falsettiääniä vain yksiviivaiseen E:hen. Eli yhteensä lähes kolme ja puoli oktaavia. Miksi tällaista äänialaa kutsutaan ? ja lasketaanko falsettiäänet äänialaan mukaan ?

Lue lisää

(C-e1) Miksi tällaista äänialaa kutsutaan ? ja lasketaanko falsettiäänet äänialaan mukaan ?

"Numeroina" ilmoittetuna äänialasta on aivan mahdoton sanoa äänialasta oikeastaan mitään. Miesäänestä ilmeisesti kuitenkin kyse.

Vähällä käytöllä ollut tenoriäänikin saa hyvin levänneenä kähistyä suuren C:n ja alkaa kirrata e1:n jälkeen. Prostoi baritonivehe saa suuren C:n laulettua jollain tavoin kuuluvasti ja baritonin ylimenoalue on siinä e1:n paikkeilla. Bassobaritoni voi saada jo ihan kohtuullisen kuuloisen suuren C:n laulettua. Mutta e1 on jo bassobaritonille korkeita ääniä ja vaatii kehittynyttä laulutekniikkaa saadakseen sen huutamatta tai puristamatta tulemaan.

Laadukkaasti soivana C-e1 on kuitenkin basson ääniala, ei syvän profondo-basson, mutta vaaleamman cantante basson. Profondo basso laulaa kontraoktaaviin saakka laadukkaalla soinnilla.

Ja falsettiääniä ei lasketa äänialaan mukaan, ainakaan klassisen laulun puolella.

Jotta äänialasta tai fakista voidaan sanoa jotain täsmällisempää, vaaditaan ääneltä jo harjaantuneisuutta. Ylimenoalueesta voidaan päätellä paljon ja äänen väri kertoo loput. Ulottuvuus ala- ja yläpäästä on vain yksi osa fakin määritystä.

Villin arvauksen voin toki esittää fakistasi: jos olet laulanut kohtuullisen paljon (esim. yhteislaulutilaisuuksissa tai kuorossa), niin fakkisi voisi olla baritoni (matalahko) ja jos laulat vähän, niin se voisi olla vaalea baritoni. Bassosta on tuskin kyse, koska pystyt e1:n laulamaan - ellet ole sitten pitkälle opiskellut laulaja.

arvelisin sinun kuorossa olevan ykkösbasso tai kakkostenori; jos yksinlaulutermeillä sanottaisiin, baritoni lienee lähimpänä.

Ei ollut ollenkaan paha kämmi, kun meikäläinen ymmärsi ihan sujuvasti, mitä tarkoitat. Ja vaikka Tipu on absoluuttisen oikeassa teknisissä argumenteissaan, kyllä voit ilmaista äänialasi ymmärrettävästi niin kuin alunperinkin teit. Perustelen sanojani tuolla ylempänä ketjussa vielä, mutta pääasia, että sait vastauksen ja vielä päänpi on se, että Tipu ja minä olemme harvinaisen samaa mieltä äänialastasi baritonina :)

pongo kirjoitti:

Ei ollut ollenkaan paha kämmi, kun meikäläinen ymmärsi ihan sujuvasti, mitä tarkoitat. Ja vaikka Tipu on absoluuttisen oikeassa teknisissä argumenteissaan, kyllä voit ilmaista äänialasi ymmärrettävästi niin kuin alunperinkin teit. Perustelen sanojani tuolla ylempänä ketjussa vielä, mutta pääasia, että sait vastauksen ja vielä päänpi on se, että Tipu ja minä olemme harvinaisen samaa mieltä äänialastasi baritonina :)

Lue lisää

pongo: Pavarottin korkea c on TENORIN korkea c = tenor high c. Siitä ei koskaan käytetä nimeä 3-viivainen c, koska se ei sitä ole, vaan 2-viivainen c.

On totta, että termeja "korkea c" ja "matala c" sovelletaan erilailla miehille ja naisille, mutta oikeita nuottinimiä ei koskaan, ainakaan missään ammattilaisyhteyksissä.

Jay kirjoitti:

pongo: Pavarottin korkea c on TENORIN korkea c = tenor high c. Siitä ei koskaan käytetä nimeä 3-viivainen c, koska se ei sitä ole, vaan 2-viivainen c.

On totta, että termeja "korkea c" ja "matala c" sovelletaan erilailla miehille ja naisille, mutta oikeita nuottinimiä ei koskaan, ainakaan missään ammattilaisyhteyksissä.

Lue lisää

Ei saisikaan käyttää, mutta kun käytetään. Voimme toki tästedes huomauttaa joka kerta kun näin tapahtuu ja edesauttaa täten puheenparren puhdistumista...

Voisiko joku antaa vastauksen seuraavaan kysymykseen?

Täällä on sanotttu, että kaksiviivainen c on tenorin korkea c ja että baritonin, joka on kai yleisiin miehen ääniala, korkein ääni olisi g1.

Miten sitten kaikki nuo laulut, joita laulan ja soitan esim. Suurista toivelaulukirjoista, ovat täynnä nuotteja tuolla kaksiviivaisen alueella tai ainakin yli tuon g1:n? Kenelle ne on ajateltu laulettavaksi, jos ne pitäisi laulaa siltä korkeudelta mihin ne on kirjoitettu? Pelkästään Maamme-laulussa tulee jo se kaksiviivainen c eteen ja tämän palstan viestien perusteella se karsisi jo todella monta laulajaa.

Pitäisikö miesäänen automaattisesti laulaa jokainen nuotti niistä oktaavin alempaa? Ja niiden nuottien edessä ei ole kyllä mitään pikkukasia, jonka viittaisi siihen alentamiseen.

Olen aiemmin konra-altoksi luokiteltu nainen. Olenko sitä? Kuoroussa yms. olen laulanut, mutta en mikään ammattilailainen ole. Minulle on sanottu että korkein "rento nuottini" on C5 ja matalin "rentoni" B2. Näitäkin ylemmäs/alemjas päösen, mutta se ei ole mukavaa, luontevaa. Itse tykkään, etten osaa laulaa kuin matalalta :(