...että voiko kummiudesta kieltäytyä?? Eli jos pyydetään kummiksi onko epäkohteliasta sanoa "ei kiitos, en minä" vai onko aina pakko suostua kummiksi? ...tuli vaan mieleen kun oon lukenu noita juttuja, että kummit ei muista edes 1-vuotis päivää....
sellaista vaan
tässä mietin
6951
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
kieltäytyä kummiudesta, joskin harvoin ihminen niin tekee..
vanhalla kansalla on sanonta, että kummiudesta ja arkun kannosta ei saa kieltäytyä. mutta parempihan se kieltäytyminen on, kun unohtaa lapsi heti..
Kyllä kummeudesta voi kieltäytyä, mutta syytä on ajatella jo valmiiksi riittävän hyvä peruste kieltäytymiseen.
kieltäytymällä ilman hyvää perustelua suututat lapsen vanhemmat vuoren varmasti ja saatat kyllä suututtaa vaikka olisi hyvä perustekin.
Itselläni on 5 kummilasta, kaikki ystävien lapsia ja enemmälle en kummiksi aio ryhtyä...jos vaan itsellä sitten pokka pitää sanoa, että minulla on jo 5 kummilasta, millään ei aikani ja rahani eivätkä muutkaan resurssit riitä enää enemmälle ollakseni hyvä kummi.
Eli aiempien kummilasten määrä, pitkä välimatka on hyvä perustelu kieltäytyä, sillä esitäthän asian silloin kummilapsen edun mukaisesti.
Senkun vaan sanoo, että minä en kummiksi ryhdy, ja sillä hyvä.
ainahan sanotaan että kummius on luottamustehtävä joten siitä ei voi kieltäytyä, mutta kyllä siitä voi silti, ei siis voi pakottaa jos ei halua. Hyviä syitä kieltäytyä on ainakin useampi kummilapsi ennestään, omat pienet lapset jne eli jo nyt tiedät ettei tarmoa riitä eikä mielenkiintoa hoitaa hommaa kunnialla. Ja tietysti jos suhde vanhempiin on etäinen tai ei pidä heistä tms ei ole syytä alkaakkaan kummiksi koska jossain vaiheessa tulee kuitenkin se tilanne ettei yhteyttä pidetäkkään ja lapsi unohtuu.
Meillä muuten sattui niin vinhasti että kummit (pariskunta) unohtivat vasta lapsen kahdeksanvuotispäivät ja nimipäivän saman vuonna. Tuo nimipäivä oli siitä mielenkiintoinen ettei meillä sitä ole muuten vietetty kuin kahvittamalla juuri nämä kummit jotka sen ovat halunneet aina muistaa.. Ja sitten on kyllä unohtunut jo joulut sun muutkin. Rippijuhlista voi tulla mielenkiintoiset koska niistä aiomme kiltisti ilmoittaa!!
Kummiudesta on vaikea kieltäytyä, mutta saa kieltäytyä. Ja mielestäni täytyykin tehdä niin, jos siltä tuntuu.
Itse en vuosia sitten kehdannut kieltäytyä, mutta jos nyt saisin päättää, niin olisin kieltäytynyt. Emme ole missään yhteydessä kummilapseen, sillä lapsen vanhempien erotessa lapsi jäi äitinsä luokse asumaan, eikä äiti koskaan ilmoittanut edes heidän uutta osoitettaan. Eipä kyllä ilmoittanut eronneensakaan. Alun perin vain mieheni tunsi lapsen isän, enkä minä kumpaakaan vanhemmista. Tässä sitä nyt ollaan. Kummilapsen elämästä emme tiedä yhtään mitään, ja harmittaa tavattomasti, kun ajattelenkin, että nimemme komeilevat siellä kummien kohdalla, eikä lapsi edes tunne meitä.
Mutta elämä on.
ja pitääkin sano ei jos ei halua kummiksi!! Parempi niin kuin kokea kummius sitten rasitteena. Meillekin on kieltäydytty. En todellakaan loukkaantunut siitä. Ihmettelin kyllä vähän ennen kuin ajattelin asiaa tarkemmin. Perustele mikset halua ja pysy päätöksessäsi! Se on loppu peleissä kaikille parempi niin jos et todella halua kummiksi. Kyllä voi sanoa ei.