No, arvatkaas ketä taas jahdattiin viime yönä. :D
Ei ollut oikeastaan painajainen. Pakenin vampyyria, unen alkua en muista, mutta menin huoneeseen, jossa suojanani oli munkki ja joku nainen, jota en alun jälkeen enää nähnyt. Munkki vartioi ovea, mutta vampyyrihan livahti huoneeseeni. Se ei kuitenkaan purrut minua, vaan uhkaili ja pilkkasi ja sitten poistui.
Omituista tuossa vampyyrissa oli se, että se näytti ihan Everwood-sarjan symppislääkäriltä, siis ei siltä aivokirurgilta, vaan siltä toiselta, paikalliselta yleislääkäriltä. Jännä, että paha olento esiintyi unessani, niin kiltissä ja hyväntahtoisessa hahmossa.
Ei ollut oikeastaan painajainen. Pakenin vampyyria, unen alkua en muista, mutta menin huoneeseen, jossa suojanani oli munkki ja joku nainen, jota en alun jälkeen enää nähnyt. Munkki vartioi ovea, mutta vampyyrihan livahti huoneeseeni. Se ei kuitenkaan purrut minua, vaan uhkaili ja pilkkasi ja sitten poistui.
Omituista tuossa vampyyrissa oli se, että se näytti ihan Everwood-sarjan symppislääkäriltä, siis ei siltä aivokirurgilta, vaan siltä toiselta, paikalliselta yleislääkäriltä. Jännä, että paha olento esiintyi unessani, niin kiltissä ja hyväntahtoisessa hahmossa.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niin joskus sitä vain on ihmisiä "sutena lampaan vaatteissa". Tunnistako tämän seikan esimerkiksi alitajuisesti jossain ihmisessä tai jopa itsessäsi joskus?
Hyvä aihe tuo susi lampaiden vaatteissa -minussakin.
En olla hyveellisempi kuin olen, koska inhoan tekopyhyyttä. Pidän omaa arvomaailmaani aika tärkeenä, ja jossain määrin oon ylpeäkin siitä, että oon onnistunut toimimaan sen mukaisesti. Tiedostan myös ne hetket, jolloin en ole onnistunut noudattamaan niitä, esim. antamalla tarpeilleni valtaa. Hyvä asia on se, että tajuan sen ja pystyn sen kautta olemaan jatkossa vahvempi. Lohduttaa myös se, että jos on tapahtunut jotain pahaakim, olen yleensä aidosti pahoillani muiden ja itseni puolesta.
Mutta näen itseni silti jossain määrin sutena lampaan vaatteissa. Tämä näkyy esim. järjestötoiminnassa. Olen aktiivinen ja innokas, haluan saada hyvää aikaan sydämestäni. Tunnen toimivani kutsumuksesta oikean asian puolesta.
Kolikon toisella puolella on kuitenkin tieto siitä, että samalla kun toimin, otan enemmän vastuuta, tyydytän myös omaa kunnianhimoani. Yritän käyttää tuota juttua polttoaineena oikealle toimimiselle, onnistuenkin siinä, mutta joinakin hetkinä inhoan itseäni sen takia -koska nimenomaan tiedän, etteivät motiivini ole aivan puhtaat.
Tarkoitusko pyhittää keinot?? :/
Yhdistin itse lempeän näköisen vampyyrin tuohon toisen unen tyttöön. Pelkään, että hän vetovoimastaan huolimatta satuttaa minua suorasti tai epäsuorasti, jos kulutan liikaa henkisiä voimavarojani häneen. Hitaasti kävely voi olla hyvä idea nyt.
Kiitos tulkinnasta. Sano, jos tuntuu, että setvin liikaa omia asioitani sulle näiden unien yhteydessä -tällainen anonyymi avautuminen on pelottavan helppoa. :)