Meillä ei vaimon aivot ole näin vuosi lapsen syntymän jälkeen kovasti pehmenneet. Onko se jotenkin poikkeuksellista?
Tähänkin viestiin vastaa lukemattomat kiukkuiset äidit, jotka eivät edes ymmärrä kysymystä. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaimon kynnys palata työelämään on jo todella korkea. Kuukauden päästä alkavat työt hermostuttavat häntä jo nyt. Onko kokemuksia siitä, miten vaimoille käy jos he jäävät kotiin kahdeksi-kolmeksi vuodeksi? Saako heitä enää takaisin työelämään? Entä pehmenevätkö aivot?
Tähänkin viestiin vastaa lukemattomat kiukkuiset äidit, jotka eivät edes ymmärrä kysymystä. Sen olen kuitenkin huomannut, että vaimon kynnys palata työelämään on jo todella korkea. Kuukauden päästä alkavat työt hermostuttavat häntä jo nyt. Onko kokemuksia siitä, miten vaimoille käy jos he jäävät kotiin kahdeksi-kolmeksi vuodeksi? Saako heitä enää takaisin työelämään? Entä pehmenevätkö aivot?
Vastaukset 8
Vanhimmat
Jos itse olisit esim. 1-2 vuotta kokonaan pois työelämästä? Miltä tuntuisi palata takaisin? Istahtaisit vain pöydän ääreeen ja aloittaisit siitä mihin jäit?
Tuskinpa. Varmasti naisilla työelämään palaamisen kynnys on korkealla siksi, että jännittää, miten työt ovat poissaollessa muuttuneet, osaako enää mitään jne. Useimmitenhan huolet ovat turhia, rutiini löytyy hetken muistelun jälkeen, mutta pistäähän se miettimään. Varsinkin tänä tehokkuuden ja tuottavuuden aikana, kun kaikessa pitää olla hyvä, huippu, mieluiten paras.
Itse kysyin jo ennen äitiyslomalle jääntiä työnantajalta, onko mahdollista "päivittää" tietoja sitten aikanaan töihin palatessa esim. olemalla muutama päivä jonkun kollegan matkassa mukana. Sain luvan - vaikka päivät ovatkin palkattomia - ja se helpottaa suuresti ajatusta, että kun sitten menen takaisin työelämään, lasku on pehmeämpi. Jotain tällaista ehkä voisi kokeilla helpottamaan tuota siirtymää.
Tuon kaiken mainitsemasi tiesin jo. Yllätys.
Tiedätkin jo, että työelämään palaamista odottava vaimo ei ole niitä maailman helpoimpia tapauksia.
Mutta haluan mieluummin miehiltä kommentteja miten he ovat vaimonsa kanssa pärjänneet tämän "siirtymävaiheen" kanssa. Onko jotain millä tähän liittyvän naisellisen stressivuodatuksen saisi edes hetkeksi taukoamaan?
Naiset hakeutuvat usein pois kurjasta työstä laittautumalla raskaaksi - ihan kiva motiivi? Voihan noinkin säädellä elämäänsä.
Ja mitä surkeampi duuni (kouluttamaton), sitä herkemmin raskaudutaan....
Ja sitten ollaan poissa duunista vuosia, ja takaisin meno taatusti mahdotonta.
Eläkkeelle?
Itsellä kokemusta vajaa vuoden takaa. Vaimolla oli kovasti ressiä työelämään palaamisesta, hän oli kaiken kaikkiaan 1v ja 3kk poissa töistä. Ressi alkoi noin 3kk ennen h-hetkeä ja vaihteli kovasti aivan kuin aalloilla olis ratsastanut, huh huh. Vaimolla alkoi oikeesti aivot pehmenemään jo tuon 1v 3kk aikana ja minä olin kaikkein kovimmin häntä takaisin töihin ajamassa, niinkin kovasti että siitä syntyi riitoja lukuisia, koitin perustella asiaa, koitin tunnetasolla puhua, kaikki yhtä vaikeaa. Tiesin/tiedän vaimostani sen että työssä hän saa tarpeeksi virikkeitä jotta pysyy aivot kasassa :-) 2 viikkoa siitä kun vaimo aloitti taas työs näkyi selviä piristymisen merkkejä(vaikka työn uudelleen opetteleminen olikin raskasta) Noin 2 kuukauden päästä vaimo kiitti minua siitä kun olin "rankasti" häntä takasin töihin "pakottanut" Tässä lyhyesti meidän kokemus.
Totisesti pehmenee vaikka töissä kävisikin.
Minullakin vapaailta ja tässä vain naputtelen viestejä, mutta eikö ne miehet pidäkin pehmoisista???
itse olin 1,5v kotona lapsen kanssa, jonka jälkeen palasin työelämään. Vaikeaslta tuntui jättää lapsi, mutta ei sitä muutakaan voinut kun isäntä halusi vuorostaan kokeilla kotiarkea lapsen kanssa. Nyt on enää pari kuukautta aikaa lapsen 3v syntymäpäiviin ja miehellä myös edessä työelämään siirtyminen. Ja jostain kumman syystä se tuntuu hänellä olevan jopa vaikeampaa mitä minulla aikanani. Johtuuko sitten alhaisesta koulutuksesta (helppo nakki miehelle päästä pois ankeasta työstä, tehdä lapsia ja jäädä kotihoidontuelle vaimon elätettäväksi -sori, oli ihan pakko!) vai mistä. On kuitenkin jo puolen vuoden ajan yrittänyt ympäripuhua minua toiseen lapseen.
Sinänsä hyvä idea, kyllä minäkin toisen lapsen haluan. Omassa työssäni on kuitenkin juuri nyt sellainen vaihe ja etenemismahdollisuus käsillä että mielelläni odottaisin vielä vuoden. Sitten olisi helpompi jäädä kotiin ja vaivattomampi aikanaan palata töihin. Mutta kieltämättä alkaa vauvakuume itseäkin vaivata...
Näitä lukiessa ei voi muuta kuin huokaista helpotuksesta,että vaimoni ei halua lapsia.
Tuntuu olevan monenlaista ongelmaa ton lapsen
saannin jälkeen..mitä nyt olen lukenut näitä
palstoja....tämä duuniin meno oli uus ongelma.
masennukset ja haluttomuudet jne jne lista
on loputon
Siitä on 14 vuotta kun vaimo sai ensimmäisen lapsen, sen jälkeen ei ole päivääkään töitä tehnyt, ei kyllä tehnyt sitä ennenkään. Eikä ole vaimoni enää, vetää yhteiskunnan rahoilla kaljaa ja muita märkiä itiksessä. On se vaan kumma kun 14 vuotta sossu ja kela tyrkännyt rahaa juomiseen, ehkä juopot ovat yhteiskunnan erityisessä suojelussa.