Ihme on tapahtunut..ainakin minulle. Kävin sattumalta eräällä kotisivulla ja jätin jonkin kommentin rekatulla nimellä. Sainkin vastauksen ja ylistyksen kauneudestani. No eihän se mitään, kun niitä saan päivittäin sätissä. Sitten tavattiin vahingossa sätissä...juteltiin. Mailit alkoivat kulkemaan päivittäin..tunnin välein. Mesessä saatoimme viettää koko päivän jutellen. Puhelinnumerot vaihtuivat, soittelimme. Ja Rakastuimme. Rakastuin miehen sisimpään,samanlaisiin ajatuksiin, huumoriin, hulluuteen,musiikkiin ja samanlaiseen seksinhaluun kuin omanikin ennenkuin olin nähnyt koko miestä. Nauroimme vatsat kipeinä toistemme hulluille ideoille ja kirjotuksille. Tyydytimme itsemme toisen viestejä lukiessa.
Viestit kulki puhelimessa aamusta iltaan ja rakkauden osoitukset olivat kipeitä. Sitten mies lähetti kuvansa, kun viimein sai hankittua..apua olin myyty siinä paikassa. Mikä komistus, seksikäs kuin mikä. Mutta kaiken takana on se, että olemme molemmat varattuja. Rakastan miestäni paljon ja se repii minua kahteen osaan. Nettimiehelläni rakkaus vaimoonsa on kuollut. En edes kuvittele jättäväni omaa miestä. Mutta nettirakkauteni repii minut hajalle, koska hänen kanssaan ajatukset ovat enemmän samanlaisia kuin mieheni kanssa. Nyt olemme harkinneet tapaamista, koska se on ainoa keino saada selville jotakin. Tiedän, että se on väärin niin väärin, mutta en voi muuta. Ja tiedän miten siinä käy..monta halukasta intohimoista viestiä..mailia..kuvaa..soittoa.. mielessä ja sitten kun olemme kasvotusten. Seksiä ei voi väistää. Tiedän, että sitten vasta rakastunkin. Miten piinaavaa sen jälkeen, kiduttavaa ikävää, raastavia tunteita ja itseaiheutettuja. Ja välimatka on 300 kilometriä. Onko Rakkaudessa mitään järkeä?
Viestit kulki puhelimessa aamusta iltaan ja rakkauden osoitukset olivat kipeitä. Sitten mies lähetti kuvansa, kun viimein sai hankittua..apua olin myyty siinä paikassa. Mikä komistus, seksikäs kuin mikä. Mutta kaiken takana on se, että olemme molemmat varattuja. Rakastan miestäni paljon ja se repii minua kahteen osaan. Nettimiehelläni rakkaus vaimoonsa on kuollut. En edes kuvittele jättäväni omaa miestä. Mutta nettirakkauteni repii minut hajalle, koska hänen kanssaan ajatukset ovat enemmän samanlaisia kuin mieheni kanssa. Nyt olemme harkinneet tapaamista, koska se on ainoa keino saada selville jotakin. Tiedän, että se on väärin niin väärin, mutta en voi muuta. Ja tiedän miten siinä käy..monta halukasta intohimoista viestiä..mailia..kuvaa..soittoa.. mielessä ja sitten kun olemme kasvotusten. Seksiä ei voi väistää. Tiedän, että sitten vasta rakastunkin. Miten piinaavaa sen jälkeen, kiduttavaa ikävää, raastavia tunteita ja itseaiheutettuja. Ja välimatka on 300 kilometriä. Onko Rakkaudessa mitään järkeä?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Puhun omasta kokemuksestani,että älä anna tunteittesi viedä sinua pitemmälle ja lopettakaa se nettisuhde,ennenkuin on myöhäistä.USKO;se on paljon helpompi lopettaa nyt ennenkuin olet tavannut hänet ja kuitenkin se johtaa siihen.Älä tee sitä.Sen jälkeen et saa hetkeäkään rauhaa enää missään, etkä myöskään enää näe omassa miehessäsi enää mitään samaa kuin ennen.
Voihan olla että olet ns.rakastunut.Ja suosittelen tapaamista.Ainoa vaan että ihminen voi olla millainen tahansa vastakohta vaikka tuntuukin keskusteluissa kuinka ihanalta tahansa.
Omalla kohdallani 200km välimatka oli liikaa.Piinaavaa mustasukkaisuutta,tekstiviesti jättöjä ja hurjat puhelin kulut.
En oikein usko että kannattaa hylätä rakastamansa puoliso kuvitteellisen henkilön vuoksi.
Lue enemmän rakkaus tarinoita ja elä niissä.Ei ainakaan satuta ketään.Ja miehen sana vain hänen ja vaimonsa kuolleesta rakkaudesta.
Olemmeko me naiset näin tyhmiä ja sinisilmäisiä?
Ilmeisesti...
Tapaan..en tapaa..tapaan..en tapaa..sitten taas olen varma, että vain kerran elämässä ja tapaan.
Mutta toisena hetkenä katson miestäni ja valtava rakkaus painaa sydäntäni. Miten voin sen tehdä? Kunpa koko internettiä ei oisi keksittykään! Olen kuin kissa pistoksissa..rakastan molempia..enkä osaa päättää mitä tekisin. Tiedän, että neuvonne ovat minulle oikeita.
Tiedän 100% miltä susta tuntuu. Mulla on vähän samanlainen tilanne. On tosi vaikeaa. Tapasin ihastukseni ja niinhän siinä kävi, että rakastuin aivan sikana. Oma vaimo jää tunteissa kakkoseksi. On pirun vaikeaa elää omien tunteiden kanssa. Jos vaan voit, niin älä tapaa nettituttavuutta - se on mun neuvo. Tiedän että on vaikeaa pidätellä omia tunteita ja haluja, mutta jos antaa pikusormen - se vie koko käden - vai miten siinä bisissä sanotaan...
Nimim. Kokemusta on - valitettavasti
olisi minun kirjoittama ollut toi... Tosin emme ehtineet tavata, muut osapuolet pitivät siitä huolen, mutta jos olisi tavattu, varmaan olisi menty sinne loppuun asti...ja silti minäkin rakastan miestäni, ainakin omalla tavallani, enkä voisi jättää... Meilläkin oli välimatkaa noin 300 km:ä, jonka vuoksi ei ehkä sittenkään tavattu, olisihan siinä mennyt niin monen sydän rikki... Mutta rakastuin kuitenkin, vaikka luulin, että olen jo löytänyt sen oikean omassa miehessäni...
Ajatelkaa nyt herran tähden ihmiset aivoillanne eikä ...
Viestinnästä vain hyvin pieni osa välittyy teksteistä ja puheluissakin ääni ja tunteet hyvin paljon alle 30 % siitä, mitä ne "oikeassa kohtaamisessa" ovat.
Mun vahva uskoni on, että olet "rakastunut" omiin kuvitelmiisi ja unelmiisi jostain, mitä ei ole olemassa. Arkielämäsi on tylsää, ja tästähän sitä säpinää järjestyy--- Katsoppa asiaa hieman lintuperspektiivistä!! Rakkaus kohdistuu lähinnä päässäsi pyöriviin päiväuniisi. Tunnet intohimoa mielikuvissasi olevaan henkilöön. Kuka tahansa pystyy olemaan mitä tahtoo muutaman minuutin ajan. Mutta miten on IRL??
Herää unesta!! Voit omilla mielikuvillasi pilata oman elämäsi ja tuottaa suurta kärsimystä lähimmäisillesi.
Huhhuh...
Sääliksi käy miestäsi helvetin petturi. Et todellakaan rakasta miestäsi, tai et tuollaista hänelle tekisi.
Hei kulta pieni !! Olet toteuttanut fantasioita virtuaalimaailmassa, joka saa ihmisen tekemään aivan mielettömyyksiä...rakastunut muka !!! Et kuule ole sitä, usko pois. Sulje netti ja palaa todellisuuteen !!
Tää nettimaailma on sairas, tekee ihmiset hulluiksi, haluavat olla muuta kuin ovat...se on niin helppoa, ihastua johonkin kuvaan, kirjoitukseen...ei se ole todellista !
Minäkin tosin ihastuin keväällä, ensin chatissa , sitten mesessä ja hänen kuvaan, hän minun, soiteltiin ja lopulta tavattiin, eka kerta oltiin tosin aivan hullaantuneita, toka kerta mentiin jo sänkyyn ja sitten olikin se koettu....ja me vapaita...huomasin että se oli molempien fantasiaa, päiväunta...mitä lie...hän ainakin jatkaa seikkailuja...minä olen nyt vähän ihastunut, ihan oikeaan ihmiseen live-elämässä, ollaan nyt tapailtu 3 viikkoa, edetään rauhallisesti...en tiedä tuleeko syvempää juttua, MUTTA TÄMÄ ON PALJON PAREMPAA KUIN VIRTUAALIMAAILMAN DEITTIJUTUT JA SEIKKAILUT !!!!!!!!!!!!
Rakasta miestäsi, hän on todellinen, kosketa, mene kainaloon, suutele, nauti...ihanaa !!!!!!!!!!!!
Mulla oli niin, että mailailin miehen kanssa, mutta en niin hirveästi innostunu, jonku verran kumminki. Tavattiin sitte, ja sitte vasta rakastuin..:) Se oliki menoa sitte.
Olen mieheni kainalossa, halaan, pussaankin joskus..mutta suomalainen mies ei lepertele turhia. Ja pettymys onkin SUURI kun ei saa vastakaikua, kun on jatkuva ikävä ja koskettamisen tarve. Nettimiehen kanssa tunteet on niin samalla tasolla ja harvemmin niin tunteellista miestä tapaa. Minun oli niin helppo rakastua/ihastua/hullaantua, kun ikävän aukko on vielä täyttämättä. Huomaan kyllä, että tällä menolla se vaan suurenee. Mieheni on kuitenkin se ykkönen..vielä. Taistelen tunteitani kohtaan koko ajan, mutta en pysty lopettamaan nettisuhdetta.
Mulla on just sama tilanne päällä ja tuntuu että tulen hulluksi. Rakastan poikaystävääninikin enkä haluaisi loukata häntä. toisaalta mistä tiedän että menetänkö elämäni tilaisuuden jäämällä tähän suhteeseen? olen vielä nuori ja tämä on ensimmäinen vakavmpi suhteeni. en haluaisi jumittua tällaiseen elämään lopun elämäkseni. ahdistaa ajatuskin.