Hyvät asiantuntijat,
Avioerokeskustelussa "pähkinä" koskien ositusta joka tehty harkinta-aikana, ero rauksesi ... elämä jatkui ... sitten tulee uusi kriisi ja eroa haetaan ... miten osituksen laita?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000010831215
Kommentteja / korjaus arvaukseeni ??
======================
VASTAUKSENI :
En tiedä ... mutta jos arvaan...
Osituksen voi tehdä heti kun ykkösvaihetta haettu, sen jälkeen teillä ei ole avio-oikeutta uuteen omaisuuteen tai siihen mikä erottelussa jaettu. Ellei lopullista eroa haeta, prosessi raukeaa. Ja luulen, että uudessa erossa voidaan vaatia uutta ositusta ... ellei vanhaa "jäädytetty" laatimalla sen mukaista avioehtoa. Mielestäni himean sama jos olisittekin eronneet, ja avioituneet uudelleen... avio-oikeus palautuu.
Tämä sen verran hyvä kysymys, ja tuossa minulla niin paljon arvausta... että pistetäänpä lakikeskusteluun...
======================
ALKUPERÄINEN KYSYMYS :
Olemme panneet eron vireille jo toista kertaa. Edellisellä kerralla teimme osituksen heti harkinta-aikana ja maksoin miehelleni hänen osuutensa, koska asunto jäi minulle. Emme koskaan hakeneet lopullista eroa, vaan palasimme yhteen n. vuoden kuluttua. Sitten ostimme uuden asunnon, siten että miehen nimiin tuli se osuus (30%), mihin hänen rahansa riittivät. Nyt olemme jälleen eroamassa eli harkinta-aika menossa. Mieheni ahdistelee minua taas maksamaan hänen osuutensa. Olen luvannut maksaa sen heti, kun ero on lopullinen. Tietääkö kukaan, mitä laki sanoo? Koska omaisuutemme on jo aikaisemmin jaettu, ei kai ositusta tehdä uudelleen? Voiko mies vaatia minua lunastamaan osuutensa jo harkinta-aikana? Eikö nyt ole kyseessä ihan normaali kauppa?
Avioerokeskustelussa "pähkinä" koskien ositusta joka tehty harkinta-aikana, ero rauksesi ... elämä jatkui ... sitten tulee uusi kriisi ja eroa haetaan ... miten osituksen laita?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=1000000000000005&conference=4500000000000299&posting=22000000010831215
Kommentteja / korjaus arvaukseeni ??
======================
VASTAUKSENI :
En tiedä ... mutta jos arvaan...
Osituksen voi tehdä heti kun ykkösvaihetta haettu, sen jälkeen teillä ei ole avio-oikeutta uuteen omaisuuteen tai siihen mikä erottelussa jaettu. Ellei lopullista eroa haeta, prosessi raukeaa. Ja luulen, että uudessa erossa voidaan vaatia uutta ositusta ... ellei vanhaa "jäädytetty" laatimalla sen mukaista avioehtoa. Mielestäni himean sama jos olisittekin eronneet, ja avioituneet uudelleen... avio-oikeus palautuu.
Tämä sen verran hyvä kysymys, ja tuossa minulla niin paljon arvausta... että pistetäänpä lakikeskusteluun...
======================
ALKUPERÄINEN KYSYMYS :
Olemme panneet eron vireille jo toista kertaa. Edellisellä kerralla teimme osituksen heti harkinta-aikana ja maksoin miehelleni hänen osuutensa, koska asunto jäi minulle. Emme koskaan hakeneet lopullista eroa, vaan palasimme yhteen n. vuoden kuluttua. Sitten ostimme uuden asunnon, siten että miehen nimiin tuli se osuus (30%), mihin hänen rahansa riittivät. Nyt olemme jälleen eroamassa eli harkinta-aika menossa. Mieheni ahdistelee minua taas maksamaan hänen osuutensa. Olen luvannut maksaa sen heti, kun ero on lopullinen. Tietääkö kukaan, mitä laki sanoo? Koska omaisuutemme on jo aikaisemmin jaettu, ei kai ositusta tehdä uudelleen? Voiko mies vaatia minua lunastamaan osuutensa jo harkinta-aikana? Eikö nyt ole kyseessä ihan normaali kauppa?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Jos ositus on kerran tehty niin se jää voimaan vaikka yhteiselämä jatkuisikin eikä avioliitto purkaudu.
OK, eli kerran ositettu jää tavallaan "avioehdoksi", jota ei uudelleen oteta avio-oikeuden piiriin ... jos sitä eron kakkosvaihetta ei haettukaan. Tämä selvä.
Mutta entäpä omaisuus joka sen jälkeen hankittu. Koetan valaista esimerkillä.
Aviopuolisot olivat eroamassa, osittivat ja jakoivat. Asunto miehelle, puolisolle tasinkoa 50.000 EUR ... pisti tilille. Uudet lainhuudot taloon hankittiin, ja jäännösvelka miehen vastuulle. Juuri kuten ositussopimukseen oli kirjattu, simppeli juttu.
Vaan eivätpä eronneetkaan, 10 vuotta kului ... jona aikana talo myytiin, ja ostettiin isompi 200.000 EUR torppa, mihin puoliso pisti aikaisemmin saaneen 50.000 EUR (omistavat puoliksi)
Päätyvät nyt avioeroon ... miten ositetaan? Kuinka vanha ositussopimus mukana tai huomioidaan?
Ei sitä ositeta. He omistavat asunnon osuuksiensa mukaan aivan kuten ketkä tahansa kaksi henkilöä elleivät halua myydä osuuttaan jollekin toiselle.
No jos näin on, on varmaan mahdollista tehdä "anti-avioehto" jos kerran on osituksen tullut tehneeksi ... eli keino palauttaa normaali avio-oikeus puolisolle? Toki sama onnistuu jos molemmat repivät ositussopimuksensa...
Se mikä minua tässä kummaksuttaa, on että kerran tehty ositus muuttuu avioehdon kaltaiseksi ... eli, ositus tehty 10 vuotta sitten ... sen jälkeen jatketaan normaalia elämää, rouva kotona, mies kerää "maaillista mammonaa" ... siihenkö ei ole avio-oikeutta, mikä olisi ellei ositusta olisikaan tehty aikaan.
Ja jos näin on, niin kyllä se minulle passaa -- mutta kuulostaa erikoiselta (mikä ei ainoita asioita lainsäädässömme)
Näinhän se on. Uutta ositusta ei tehdä, mutta tehdään omaisuuden erottelu(sopimus), kuten silloin aina tehdään, jos on sellaista omaisuutta, josta avio-oikeus on suljettu pois. Ja avio-oikeus tosiaan voidaan palauttaa ositettuun (ja sen jälkeen hankittuun) omaisuuteen avioehtosopimuksella.
"AL 107 § (4.2.2005/58)
Jos kummallakaan puolisoista ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden erottelussa soveltuvin osin noudatettava, mitä 89, 98, 101, 102, 103 b, 104 ja 106 §:ssä säädetään"
"AL 107 a § (16.4.1987/411)
Kun ositus on toimitettu, ei kummallakaan puolisolla ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ellei osituksen jälkeen avioehtosopimuksella toisin määrätä."
Omaisuuden ositusta toimitettaessa on omaisuutena, johon toisella puolisolla ei ole avio-oikeutta, pidettävä:
1) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla avioliiton purkauduttua toisen puolison kuoleman vuoksi;
2) omaisuutta, jonka puoliso on ansainnut taikka saanut perintönä, lahjana tai testamentin nojalla sen jälkeen, kun avioeroa koskeva asia on tullut vireille.
Poiketen siitä, mitä 1 momentin 2 kohdassa säädetään, toisella puolisolla on kuitenkin avio-oikeus kohdassa tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin sen vuoksi, että puoliso on kuollut asian vireillä ollessa.
Ei lainaamasi AL 90 §:n ja AL 107a §:n säännöksen välillä ole mitään ristiriitaa. Ne koskevat nimittäin eri tilannetta.
AL 90 §:n (2-kohdan) säännös kertoo, mihin omaisuuteen ositusta toimitettaessa ei ole avio-oikeutta. Siinä ei erikseen mainita omaisuutta, johon avio-oikeus avioehdon tai vastaavan perusteen nojalla puuttuu.
Sanotun pykälän 2 momentin mukaan puolisolla on avio-oikeus 2-kohdassakin tarkoitettuun omaisuuteen, jos avioeroa koskeva asia on rauennut muusta syystä kuin puolison kuoleman johdosta.
AL 90 §:n säännös koskee tilannetta, jossa ositusta ei ollut toimitettu silloin, kun avioero raukesi. Tällöin siis avioliitto jatkuu kuin mitään avioeroyritystä ei olisi tapahtunutkaan, myös avio-oikeuden osalta.
Jos kuitenkin ositus oli ehditty tehdä ennen eroasian raukeamista, tulee sovellettavaksi 107a §:n säännös. Ositus ei raukea tai mitätöidy, vaikka avioliitto sen jälkeen jatkuisi miten pitkään tahansa. Tällöin puolisoilla ei ole avio-oikeutta mihinkään osituksessa saatuun eikä myöskään myöhemmin tavalla tai toisella saatuun omaisuuteen. Avio-oikeus voidaan kyllä avioehdolla palauttaa.
Jos puolisot tuomitaan avioeroon, ja he sen jälkeen solmivat keskenään uuden avioliiton, heillä tietenkin taas on avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen, ellei avio-oikeutta avioehtosopimuksella rajoiteta.
Tyhjentävä vastaus, ei lisättävää.
Osituksessa jaettua omaisuutta ei enää jaeta uudestaan eli siihen ei aviopuolisoilla ole enää avio-oikeutta. Mutta kun avioero on rauennut ja uutta omaisuutta kertynyt, niin tähän uuuteen omaisuuteen tehdään uusi ositus. Eli puolisoilla on avio-oikeus avioerohakemuspäivän jälkeen saatuun omaisuuteen.
Tulkitsinko oikein?
Se omaisuus joka ositettu ja eoteltu ei enää koskaan avio-oikeuden piirissä -- vaikkeivat puolisot lopulliseen eroon olisi päätyneetkään. Ellei sitten tehdä avioehtoa jossa nimenomaan todetaan näin olevan (palautetaan "avio-oikeudelliseksi").
Tässä vielä äärettömän yksinkertainen esimerkki/kysymys:
Avioehdottoman avioeron I vaihe jätetty 1.1.2004
Ositus ja erottelu tehty 11.1.2004
Mies voittaa lotossa miljoonan 22.1.2004
31.12.2005 mennessä ei lopullista eroa haeta, prosessi raukeaa
Eli, lottovoitto ja sillä tehdyt hankinnat avio-oikeuden piirissä, ja mahdollisessa myöhemmässä erossa ositetaan ja vaikuttavat tasinkoon? Mutta jo 11.1.2004 eroteltu omaisuus ei?
Tulipa kerrankin kirjoitettua ihan puuta heinää. Tässähän ositus on jo kerran tehty. Kun ositus tehdään, niin tämän jälkeen puolisoilla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, ellei tosin sovita. Eli nyt tarvitaankin avioehto, jos halutaan palauttaa tilanne samanlaiseksi kuin ennen ositusta.
Eli lottovoitto ei ole avio-oikeuden piirissä. Voittaja pitää kaikki rahat itse.
Tyhjentävä vastaus -- joskus ääriesimerkki auttaa ;-))
Eli pariskunnalle syntyy avioehto ositusharjoituksen tulemana -- tiesitvätpä sitä tai eivät.
Tattista
Minä annoin oikean ja tyhjentävän tiedon sinulle jo ennen kuin Jurristi tuli mukaan virheellisine vastauksineen. Nytkö vasta sinulle asian oikea laita selvisi. Ja Jurristin ansiostako, kun häntä kiität?
Kiitos um. lle, joka ei tehnyt sitä virhettä, minkä minä ;) Hyvää päivänjatkoa!
Jotta nyt ei syntyisi epäselvyyttä, niin ositusharjoituksen perusteella tilanne ei muutu vaan täytyy todella olla laadittu asiakirja osituksesta. Ja jos avioliitto kestää pitkään, niin silloin on avioehdosta huolimatta mahdollisuus osituksen sovitteluun.
Jos puolisot ovat kaukaa viisaita, heidän kannattaa laittaa ositussopimukseen ehto, että ositus raukeaa, jos avioero raukeaa sen vuoksi, ettei toisen vaiheen hakemusta tehdä.
Näin vältetään edellä sanottu, jos liitto sitten jatkuukin.
... tulipa kiitos heitettyä esimerkiin annettuun selkeään vastaukseen, vaikkakin korjattu alkuperäisestään.
Siis mitenkään vähekymättä omaa vastinettasi.