Suosittelen wiccoille lämpimästi Barbara G. Walkerin teoksia. Tämä tutkija on tehnyt mittavan elämäntyön paneutumalla historiaan feminiinisestä näkökulmasta. Erosin kirkosta luettuani hänen kirjaansa The Woman's Encyclopedia of Myths and Secrets jonkin matkaa (ja sittemmin koko kirjan). Tosin tällainen henkinen kehitys oli kyllä ollut alullaan jo ennen sitä kirjaa, mutta se jotenkin avasi silmäni näkemään miten tekopyhää olisi kutsua itseään kristityksi.
No, tarkoitukseni ei ole tehdä asetelmaa kirkko vs. Wicca, vaan pääpointti Walkerin kirjoissa on mielestäni se että vuosisatoja on puputettu historiaa miesten näkemyksen ja tahdon malliin, ja sen pitää muuttua jos mitään uutta henkistä(kään) systeemiä aiotaan saada aikaiseksi.
Eikö olisi mukava että on jotain tieteellistäkin mihin maailmankatsomuksensa perustaa, ettei tarvitse vain loikkia Kuun valossa ja välillä miettiä että onko tämä vain hauska harrastus...
Se voi olla paljon enemmän.
No, tarkoitukseni ei ole tehdä asetelmaa kirkko vs. Wicca, vaan pääpointti Walkerin kirjoissa on mielestäni se että vuosisatoja on puputettu historiaa miesten näkemyksen ja tahdon malliin, ja sen pitää muuttua jos mitään uutta henkistä(kään) systeemiä aiotaan saada aikaiseksi.
Eikö olisi mukava että on jotain tieteellistäkin mihin maailmankatsomuksensa perustaa, ettei tarvitse vain loikkia Kuun valossa ja välillä miettiä että onko tämä vain hauska harrastus...
Se voi olla paljon enemmän.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Mainio kirjasuositus, joka varmasti avartaa monien näkökulmia historiaan.
Itse kuitenkin jäin ihmettelemään loppukommenttiasi, jossa peräänkuulutit tieteellisyyttä maailmankatsomukseen. Eikö uskonnossa riitä se usko ja se uskonnollinen kokemus? Miksi juuri tieteellinen näkemys tekisi siitä paremman? Vähentääkö se uskonnollisen kokemuksen arvoa, jos se kokemus syntyy tuosta kuun valossa hyppimisestä ilman tieteellistä perustaa?
Hm... Itselleni "usko" on hyvin vaikea asia, sillä minulla on vissi vakaumus että periaatteessa usko johonkin tiettyyn pitäisi pystyä perustelemaan siten että vastaus tyydyttää muitakin kuin omaa itseä. Täytyy sanoa että itse en ole pystynyt ikinä täydellisesti perustelemaan omia uskomuksiani, mikä ei ole kuitenkaan vähentänyt tippaakaan uskoni voimaa.
Herää kuitenkin aina kysymys että jos joku uskoo täydestä sydämestään esim. Jeesukseen ja toinen on täydestä sydämestään uskomatta, kumpi on oikeassa? Täytyyhän olla olemassa jotakin mikä on todella se oikea vastaus. Tässä voisi olla uudenlaisen laajemman näkemyksen kehittämisen paikka, jossa ymmärretään suvaitsevaisesti että totuus on yhtä salattu kaikilta ihmisiltä niin kauan kuin täällä materiaalisella tasolla vaeltaa, ja täällä on ihan yhtä "oikein" uskoa mihin hyvänsä, koska loppujenlopuksi uskon kuvasto on symbolikieltä jota sielu puhuu?
Lähinnä ajattelin että Wiccaan epävarmasti suhtautuville voisi tehdä hyvää että heillä olisi jokin kirja josta ammentaa, ettei tarvitse punastella tovereilleen että "Wicca on harrastukseni", kun se voi olla enemmän.
Mutta monille tietysti riittää pelkkä uskokin, eikä mitään materiaalia sen tueksi tarvita sen kummemmin. Ehkäpä kokemus tietyissä oloissa voi voittaa kirjat ja muun mennentullen. Näillä tietyillä oloilla tarkoitan sitä että kyse ei ole aivopesusta, hermoromahduksesta tms. joka VOI aiheuttaa "väärän" uskonnollisen kokemuksen. Ehkäpä huippu- ja ekstaasikokemus olisi parempi osoitus siitä että usko on ehtaa tavaraa.