Kolmevitoselle miehelleni alkoholi on maistunut nuoruudesta asti; aluksi "normaalisti" ja erilaisten kriisen jälkeen ( mm. ero) alkoi juopotella enemmän. Ongelmana lähinnä se,että kun juo, niin juo "tappiin" asti ja päätyy esim. putkaan yms. Persoona muuttuu täysin yms. Arki menee melko mukavasti ilman sen kummempia kohtauksia; pari kolmekin viikkoa ilman känniä. Muutamasta oluesta mopo ei vielä karkaa. Juomishimoa ei voi ennustaa etukäteen vaan yleensä se iskee esim. kesken arkipäivän, jolloin vapaan työnsä ( vapaat työajat ja mahis poistua työpaikoilta ilman selityksiä) takia päättää lähteä ottamaan "pari olutta" ja päätyy sitten esim. putkaan tolkuttoman humalatilan takia. Juo aina yksin näitä sikakännejä; seurassa hallitsee "normaalinkin kännäilyn".
Mieheni on unelmamies muuten, on erittäin korkeasti koulutettu ja vaativassa työssä yms. Minun vanhempani tietävät ongelmasta, mutta kukaan muu, esim. sukulainen ei kuuna päivänä arvaisi. Selvänä ollessaan mies pystyy analysoimaan tilaansa fiksusti ja tajuaa järjen tasolla, mitä olisi tehtävä. Tähän asti kuvio on aina mennyt siten,että näitä kunnon mokia on sattunut sen verta harvoin, että alun morkkiksien takia asiat pikkuhiljaa palaavat ennalleen. Muutamia viikkoja ottaa ihan kohtuudella ja vähän kaljaa, ilman hiprakan häivääkään, mutta sitten jossain vaiheessa tulee kova takaisku. Eli hyvin normaalia kuviota asiaa vähänkään tunteville. Itse olen oppinut "lukemaan merkit" ja olenkin häiynyt milloin minnekin lapsemme kanssa, koska olen päättänyt että en halua enää miestäni ko. tilassa nähdä.
Ainoastaan yhden kerran, ( yhdessä on oltu 4 vuotta), hän on päättänyt kokonaan lopettaa juomisen ja silloin oli täysin juomatta pari kuukautta. AA:ssa kävi kerran, mutta ateistina puheet jeesuuksesta eivät kiehtoneet häntä ( ryhmässä oli useampia uskon voimasta paasaavia). Jankuttaa aina sitä,että asiat on selvitettävä omassa päässä ja esim. lääkkeet tms ei auta asian ratkaisemisessa. Varmasti tottakin on.Mieheni myöntää ongelmansa nykyään ja haluaisi lopettaa. Ei siis kiellä tai vähättele asiaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aina "juomapiru" saa vallan vaikka miten olisi miettinyt asioita etukäteen toisella tavoin .
Nyt mieheni teki elämänsä pahimman mokan. Pidemmän "hiljaiselon" jälkeen sortui juomaan eräs arkipäivä "tarkoituksenaan ottaa vain pari kaljaa" ja päätyi siis putkaan humalatilansa takia jo iltapäivällä. Minän luulin, että mies on kuollut, koska puhelin oli suljettu yms ja putkastahan pääsi vasta seuraavana aamuna pois. Pahinta kuitenkin oli, että mies jätti vanhemman lapsensa tänne yksin illaksi ja minä jouduin tulemaan kyläreissulta kotiin myöhään illalla kun tajusin,että mies ei tule kotiin. Onneksi tulin kotiin, koska muuten mieheni ex-liiton isänsä kanssa asuva lapsi olisi ollut yksin koko yön, koska mies nukkui putkassa...Koskaan aiemmin ei ole juominen estänyt lapsien hoitoa ( mieheni oli ennen minun tapaamistani yh) ja nyt siis tapahtui tämäkin.
Mieheni on todella masentunut ja suunnittelee nyt tietysti täysraittiutta. Mutta ongelma on juuri se, että jonkin ajan kuluttua tilanne vaivihkaa päätyy "no pari kaljaa vaan" ja sitten joskus on taas katasrofi valmis.
Vaikeinta on juuri se itsensä suggestointi kiusauksen hetkellä yms. Miten estää repsahtaminen ja tilanteen luisuminen entisiin kuvioihin.
Haluaisin autta miestäni, koska 90% ajasta on ihana mies ja vielä tämä asia on ollut sietokyvyn rajoissa eli en ole nostanut kytkintä. En kuvittele, että pystyisin muuttamaan hänet tms.
Onko kohtalotovereita?
Mieheni on unelmamies muuten, on erittäin korkeasti koulutettu ja vaativassa työssä yms. Minun vanhempani tietävät ongelmasta, mutta kukaan muu, esim. sukulainen ei kuuna päivänä arvaisi. Selvänä ollessaan mies pystyy analysoimaan tilaansa fiksusti ja tajuaa järjen tasolla, mitä olisi tehtävä. Tähän asti kuvio on aina mennyt siten,että näitä kunnon mokia on sattunut sen verta harvoin, että alun morkkiksien takia asiat pikkuhiljaa palaavat ennalleen. Muutamia viikkoja ottaa ihan kohtuudella ja vähän kaljaa, ilman hiprakan häivääkään, mutta sitten jossain vaiheessa tulee kova takaisku. Eli hyvin normaalia kuviota asiaa vähänkään tunteville. Itse olen oppinut "lukemaan merkit" ja olenkin häiynyt milloin minnekin lapsemme kanssa, koska olen päättänyt että en halua enää miestäni ko. tilassa nähdä.
Ainoastaan yhden kerran, ( yhdessä on oltu 4 vuotta), hän on päättänyt kokonaan lopettaa juomisen ja silloin oli täysin juomatta pari kuukautta. AA:ssa kävi kerran, mutta ateistina puheet jeesuuksesta eivät kiehtoneet häntä ( ryhmässä oli useampia uskon voimasta paasaavia). Jankuttaa aina sitä,että asiat on selvitettävä omassa päässä ja esim. lääkkeet tms ei auta asian ratkaisemisessa. Varmasti tottakin on.Mieheni myöntää ongelmansa nykyään ja haluaisi lopettaa. Ei siis kiellä tai vähättele asiaa. Jossain vaiheessa kuitenkin aina "juomapiru" saa vallan vaikka miten olisi miettinyt asioita etukäteen toisella tavoin .
Nyt mieheni teki elämänsä pahimman mokan. Pidemmän "hiljaiselon" jälkeen sortui juomaan eräs arkipäivä "tarkoituksenaan ottaa vain pari kaljaa" ja päätyi siis putkaan humalatilansa takia jo iltapäivällä. Minän luulin, että mies on kuollut, koska puhelin oli suljettu yms ja putkastahan pääsi vasta seuraavana aamuna pois. Pahinta kuitenkin oli, että mies jätti vanhemman lapsensa tänne yksin illaksi ja minä jouduin tulemaan kyläreissulta kotiin myöhään illalla kun tajusin,että mies ei tule kotiin. Onneksi tulin kotiin, koska muuten mieheni ex-liiton isänsä kanssa asuva lapsi olisi ollut yksin koko yön, koska mies nukkui putkassa...Koskaan aiemmin ei ole juominen estänyt lapsien hoitoa ( mieheni oli ennen minun tapaamistani yh) ja nyt siis tapahtui tämäkin.
Mieheni on todella masentunut ja suunnittelee nyt tietysti täysraittiutta. Mutta ongelma on juuri se, että jonkin ajan kuluttua tilanne vaivihkaa päätyy "no pari kaljaa vaan" ja sitten joskus on taas katasrofi valmis.
Vaikeinta on juuri se itsensä suggestointi kiusauksen hetkellä yms. Miten estää repsahtaminen ja tilanteen luisuminen entisiin kuvioihin.
Haluaisin autta miestäni, koska 90% ajasta on ihana mies ja vielä tämä asia on ollut sietokyvyn rajoissa eli en ole nostanut kytkintä. En kuvittele, että pystyisin muuttamaan hänet tms.
Onko kohtalotovereita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taisin itse olla tuollainen "kunnollinen alkkis"... Siltäpä tuo kuullostaa, että täysraittius sopisi miehellesi hyvin - mutta harva siihen aivan omin voimin pystyy. Minä yritin pari vuotta sinnitellä (sen jälkeen kun olin itse havainnut olevani alkoholisti) ja onnistuinkin olemaan kuivilla viikkoja ja kuukausiakin, mutta jostain syystä sitä piti kuitenkin aina kokeilla, että jospa tällä kertaa...
No, minun retkahteluni päättyi aa:han menoon kohta 7 vuotta sitten. Elämäni paras päätös. Jonka tein siinä vaiheessa, kun avomies uhkasi jättää. Olin muuten agnostikko aa:han mennessäni, enkä kristinuskovaiseksi ole edelleenkään tullut ;-).
Olipa miehelläsi todella äärettömän huono onni, kun sattui ainokaisella käynnillään sellaiseen aa-palaveriin, jossa puhuttiin Jeesuksesta. Itse olen käynyt tuhansissa palavereissa, ja muistan tuskin kertaakaan Jeesusta mainitun. Jumala, Maailmankaikkeuden Henki jne. synonyymejä ihmistä suuremmalle Voimalle kylläkin. AA:han ei ole kristillinen eikä muutenkaan uskonnollinen yhteisö. Todella moni ateistikin on raitistunut aa:ssa (joskin aika moni on sittemmin kehittänyt itselleen sopivan käsityksen Korkeimmasta Voimasta). Pari sellasta aktiivi-aa:laista ystävää minulla on, jotka vuosien raittiuden jälkeen edelleenkin tunnustautuvat täysin ateisteiksi.
Minullakin muuten on aika vapaa työ (ei työaikaa) ja akateeminen luonnontieteellinen koulutus. Ei ole este aa:ssa raitistumiselle sekään.
Monet palstalaiset ovat raitistuneita alkoholisteja ja eivät vastaa, koska tietävät sinun olevan mahdottoman tehtävän edessä.
Jos miehesi humalahalukkuus on sitä luokkaa, että putkasta löytyy ja lapsi jää heitteille, niin silloin hän on täysverinen alkoholisti.
Hän ei ole vielä millään tasolla luopunut juomisesta, sanat ovat sanoja eli myöntää, se ei vielä ratkaise mitään. Pitää löytyä oma tahto.
Sellaiset selitykset, että AA:ssa on jeesusteltu ei lopeta raittiuspyrkimystä. Ensinnäkin en tiedä missä ryhmässä miehesi on käynyt, mutta siellä ei puhuta jeesuksesta vaan korkeammasta voimasta, jonka jokainen saa käsittää kuinka haluaa. Tiedän monta ateistia, jotka ovat löytäneet avun eli miehesi ei ollut mitenkään valmis raittiuteen, tekosyy jeesuksesta puhuminen.
Näitä on paljon, tulevat saadakseen uskottavuutta ja anteeksiantoa vaimon silmissä.
Pilleritkään eivät kelpaa, miksi ei voisi yrittää muutaman kuukauden raittiutta antabuksen avulla, no alkoholisti ei halua.
Lisäksi haluaisin kysyä, mikä oli syy edellisen suhteen kariutumiseen, siis todellinen, ehkä alkoholi?
Sinulle sanoisin, että sinä itse päätät elämästäsi, elämää ei ole jatkuva pelko, koska seuraavan kerran, ei uskalla olla oma itsensä, hyssyttelee, koska pelkää että antaa kimmokkeen juomiselle. Uskalla mennä vaikka Al-Anoniin ja kerro miehellesi, että tarvitset vertaistukea.
Paljon olisi kerrottavaa, mutta hyvä jos jaksoit tämän kahlata läpi.
Itse en aio mennä mihinkään ryhmään. Tuntuisi hassulta,että minä lähtisin johonkin ryhmiin istumaan, koska itse en ole alkoholisti eikä minusta sellaista koskaan tulekaan. Mieluummin sitten nostan kytkintä ja lähden. JOtenkin säälittävältä tuntuu sekin, että vuosikausia istuisi jossain läheisryhmissä voivotellen tilannetta, johon itse ei voi vaikuttaa millään tavoin. EI kiitos. Mieluummin sitten elän omaa elämääni ihan yksin.
Tottahan tuo kaikki on. En tiedä sitten, että onko niin,että AA ei vain sovi kaikille vai onko haluttomuus AA:n vain tekosyy. Mieheni sanoi joskus myös,että hänen ryhmässään oli niin erilaisia ihmisiä kuin hän,ettei jaksanut kuunnella juttuja. Hän koki,ettei saanut mitään irti siitä,että kuunteli jonkun 60-v superalkkiksen jorinoita ja tosi kurjia tarinoita viikosta toiseen.
Hän sanoi, että juomisongelmat sinänsä eivät ole tekijä, jonka takia haluaisi olla ventovieraiden ihmisten kanssa jauhamassa toinen toistaan kurjempia tarinoita.Jokaisellahan syyt juomiseen yms ovat henkilökohtaisia ja pidemmän päälle se ei auta, jos yhdessä istutaan toistamassa mantraa " tänään on raitis päivä, jippii"....Voihan sitä AA:n jälkeen mennä suoraan pubiin jos siltä tuntuu eli eihän se AA kaikille sovi sekään. Pitäähän se lopullinen käänne tapahtua ihmisen oman pään sisällä ja jos se käänne on tapahtunut, niin siinähän AA sitten vain tukee. Toisalta; voihan AA:ssa käydä vaikka ei olisi halua edes lopettaa juomsita. ELi sieltä saa hyvää omaatuntoa ja kiillotettua julkista kuvaansa muiden silmissä. Näin luulisin, mutta vaikea tietysti sanoa, kun itselläni ei ole mitään taipumusta alkoholiongelmiin.
Nyttemmin mies on puhunut siitä, että aiemmin hänelle juomattomuus oli hirveä asia. Eli hän vain laski päiviä, että kauanko on ollut juomatta yms ja sitten sai hyvää omaatuntoa rakennettua kohti seuraavaa juomiskertaa. Nyt sanoo, että ei halua enää juoda, että asiat ovat muuttuneet. Tiedä häntä.
Eräs sukulaiseni lopetti juomisen kuin seinään. Hän ei ole millää
n tavoin uskovainen ihminen tms eikä käynyt missään ryhmässä. Hän vain päätti, että nyt riitti ja oli koko loppuelämänsä sitten juomatta. Persoonana hän kyllä oli äärimmäisten liikkeiden mies joka asian suhteen eikä kovinkaan tavallinen persoona. Eli kaikillehan AA ei ole ainut autuaaksi tekevä. Mutta varmasti asiaa paljon auttaisi, jos saisi itselleen tukea jostain.
Kokemuksia?
on että,olen samoista lähtökohdista kuin miehesi.
Kävin aivan saman prosessin läpi,kaikkine järkeilyineen ja mokailuineen.Sitä kaikkea jatkui
toistakymmentä vuotta,tilanteen aina vain huonontuessa. Loppujen lopuksi vaikka kannoin
syyllisyyttä, niin aina vain viinanhimo voitti.
Menetin perheeni ja siinä vaiheessa vain alkoholi merkitsi enemmän vaakakupissa.Lopulta tein viinapäissäni sellaisen mokan että jouduin todella
selkä seinää vasten, ei kertakaikiaan ollut muuta vaihtoehtoa kuin täysraittius tai "tukevan oksan etsiminen" Täysraittius ei ollut helppoa.
Nyt olen,vaikkakin kaiken tärkeän menettäneenä
ollut 5 vuotta juomatta. Kertaakaan en ole myöskään retkahtanut ja alan uskoa olevani suhtkoht selvillä vesillä.Sen vain tiedän että
ekasta lasista alkaisi lopullinen laskulento.
Sen myös olen ymmärtänyt että koulutuksen tasolla
tai vaikka olisi kuinka kultainen vaimo ei ole
mitään merkitystä millään kun viinan himo iskee.
Toivotan kuitenkin onnea sinulle,mutta ymmärrä
että kunnollista alkkista EI ole olemassakaan.
näitä positiivisiakin tarinoita. Eli alkoholista on myös mahdollista päästä eroon ja jatkaa muuten elämää. Eli ei tarvitse tulla uskoon tms.
Jaksaisitko hieman konkreettisemmin kertoa,että miten ihan käytännön tasolla pääsit eroon juomisesta? Miten toimit, kun vastaan tuli tilanne, jossa ennen olisit juonut? Tuliko mielitekoja ja missä vaiheessa?
Mieheni sanoo, että hänelle on vasta nyt tullut ns. "pohja vastaan" ja vasta nyt on tavallaan tullut se vaihe,e ttä ei enää halua juoda vaan muutos on tapahduttava?
mutta mielellään esim.sähköpostin kautta
jos käy??ja jos siitä vain on sinulle apua tilanteessasi niin kirjoittele [email protected]
En oikein halua täällä foorumissa enempää omista
kuviostani kertoilla.