Nyt vasta ammattikoulun viimeisellä luokalla on alkanut selvitä, se mikä mua oikeasti kiinnostaa. Yläasteella oli hieman hukassa ja tuli jostain kumman syystä mentyä amikseen. Ja eräs opettajistakin on samaa mieltä kanssani, että mun pitäs olla lukiossa.
Eli, mitä olette mieltä siitä, jos menisi heti amiksen jälkeen lukioon (ilta-lukioon?). Yrittäen sitten yliopistoon ja menisi lukion jälkeen myös armeijaan.
Mitään mieltä moisessa? Psykologia ja filosofia kiinnostaa.
Eli, mitä olette mieltä siitä, jos menisi heti amiksen jälkeen lukioon (ilta-lukioon?). Yrittäen sitten yliopistoon ja menisi lukion jälkeen myös armeijaan.
Mitään mieltä moisessa? Psykologia ja filosofia kiinnostaa.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Opiskelussa on minun mielestäni tärkeintä se, että kiinnostusta riittää. Lienet vielä niin nuorikin, että oviakin (= realistisia mahdollisuuksia) on vielä auki vaikka millä mitalla. Onnea matkaan!
On siinä mieltä. Tee ja opiskele sitä mikä kiinnostaa.
Oma tieni on puusepästä fyysikoksi. Kävin ensin ammattikoulun, sitten ammattikorkeakoulua ja nyt olen yliopistossa. Alanvaihdos ei tosin ole niin suuri kuin sulla, diplomi-insinööri musta vain on tulossa. (Eikä se vielä mikään fyysikko ole vaikka teknillinen fysiikka onkin pääaineena.)
Olethan tietoinen, että yliopistoon voit hakea myös suoraan ammattikoulun jälkeen?
Nykyisinhän voi hakea myös ammattikoulun päättötodistuksella yliopistoon, mutta suosittelen itse lukion käymistä. Sinulla on motivaatio kohdallaan, joten mene ihmeessä iltalukioon! Hieman vanhempana opiskelukin on erilaista, siihen ehkä suhtautuu vakavammin. Iltalukiossa pääset tutustumaan psykologiaan ja filosofiaan. =)
Ammattiopinnot eivät ole menneet hukkaan. Voit tehdä putkimiehen töitä lukio- ja yliopisto-opintojen ohella, jos kiinnostusta löytyy. Kaikenlainen elämänkokemus on hyödyksi yliopisto-opinnoissa.
...hain amiksen papereilla psykologiaa lukemaan ja nyt on eka kuukausi takana. :) Onhan se vähän vaikeempi ilman lukion pisteitä sisälle päästä, mutta en minä ainakaan sitä lukion lappua mihinkään tarvii. Kerran lukee kunnolla pääsykokeisiin eikä tarvii istua montaa ylimääräistä vuotta koulun penkillä...
etkö ikinä lukenut psykologiaa ennen? ajattelin kans hakea sinne, mut en kirjoittanut lukiossa sitä, mut kävin joku 5 kurssia, ja numero oli 7..:/ et ei varmaa mtn järkee?
Toi oli mulle uutta, et amiksen papereillakin pääsis yliopistoon (jos pääsee).
Muistaakseni luokanvalvoja sanoi mulle jotain, et pääsis suoraan amiksestakin. Mutta on tosiaan hankalampaa päästä sisääs sitten. Ja tunnustettakoot, että matematiikka ei ole vahvin kouluaineeni. Onko se sitten kuinka tärkeätä? Käsittääkseni lukiossakin voi painottaa opiskelua enemmän kieliin kuin matematiikkaan.
Ei psykologian tai filosofian opiskelussa paljon matematiikkaa tarvita, joten siitä ei tarvitse huolestua. Sivuaineet ovat tietenkin asia erikseen ja se mihin suuntautuu. Matikkaa kun tulee vastaan yllättävän monessa paikassa yliopistoissa.
Pääasiassa yliopisto-opintoihin on hakukelpoinen kunhan on suorittanut kolmevuotisen ammatillisen tutkinnon, poikkeuksena tästä saattaa olla mm. lääketieteellinen.
Psykan pääsykokeet perustuvat kai lähinnä pääsykoekirjojen osaamiseen, ei niinkään lukiossa opittujen asioiden tenttimiseen.
http://www.uta.fi/opiskelu/valintakoekysymykset/
Tuolta löytyy Tampereen yliopiston vanhoja valintakokeita.
Itse psykologian tai filosofian opiskelusta en tiedä yhtään mitään. Epäilen vain onko tuon lukion käyminen käytännössä miten välttämätöntä psykan tai filosofian yliopisto-opintojakaan ajatellen... Oppiiko lukiossa jotain oleellista, mitä myöhemmissä opinnoissa välttämättä tarvitsee? Tietääkseni lukion filosofian ja psykologian opetus on aika mitätöntä ja yhdentekevää. Voin kyllä olla erittäin väärässäkin... Joka tapauksessa ainakin lukion fysiikan ja matikan laajat kurssit ovat sisällöltään oikeastaan aika naurettavan helppoja; pienellä vaivalla ne opettelee vuodessa ihan amispohjalta. Ero yliopistossa opiskeltavaan fyssaan ja matikkaan on valtava.
Fysiikkaa ja psykologiaa tulee lukiossa vielä vähemmän (?), joten veikkaisin eron siihen oikeaan psykologiaan ja oikeaan filosofiaan olevan vähintään yhtä suuri kuin matemaattisissa.
Varmaa kuitenkin on, että yleissivistyksestä on molemmissa opinnoissa ja tulevaisuudessa hyötyä, ja tätähän sitten saisi lukiosta. Lukiosta saa ainakin vähän kuvaa, mitä se filosofia tai psykologia oikein on.
Mikään opiskelu ei mene hukkaan, vaikka itse tietoa ei koskaan tarvitsisikaan. Onhan se vain kivaa olla vähän viisaampi :)
Itse olisin kyllä tosi tyytyväinen, jos minulla olisi amistutkinto plakkarissa(lukiokin on tosin ollut hyödyllinen, mutta eri tavalla), meinaan opiskelun ohella voit tehdä työtä josta oikeasti saa hyvää palkkaa. Lisäksi yliopistoon pääsy perustuu pääsykoekirjojen armottomaan pänttäämiseen ja opetteluun. Kun luet kirjat monta kertaa läpi ja teet muistiinpanoja kerta toisensa jälkeen, ovat mahdollisuutesi aivan yhtä hyvät kuin lukion käyneellä pyrkijällä. Eli jos perse kestää, niin ovat on auki. Onnea matkaan!
Kuinka monesta ja paksuista kirjoista on yleensä kysymys? Mielikuvana tulee heti mieleen 2-3 Raamatun paksuista kirjaa.
Saattaahan se olla, että se aika mitä iltalukion käyntiin menis, valuis "hukkaan" omalla tavallaan. Toisaalta taas ei.
Ammattikorkeaa meinasin myös. Etenkin noita tradenomin hommia. Kuitenkin tuo psykologia on sellainen, mikä on kiinnostanut aina.
Mitään foorumeita yms, misä ois keskustelua psykologiasta muutes?
Kiitos tähämennessä kaikille auttaneille ja mielipiteitään anteneille :)
Pääsykokeissa on yleensä 1 tai 2 kirjaa ja niiden laajuus on noin 500 sivua. Poikkeuksiakin löytyy.
Lukion käymisestä on se hyöty että saat ohjeita hyvään esseevastaukseen. En tiedä miten ammattikoulussa on opeteltu esseiden kirjoittamista, mutta sinun pitäisi olla valmis kirjoittamaan viiden sivun mittaisia esseitä muutaman tunnin aikana. Pääsykokeet muistuttaa yliopiston tenttejä rakenteeltaan.
Kaikesta opiskelusta on hyötyä aina ja iltalukio on erinomainen paikka mm. opiskella äidinkieltä tai matematiikkaa yliopiston vaatimalle tasolle. Matematiikkaan vaaditaan yleensä vähintään lukion tiedot, mutta mainitsemissasi aineissa ei tarvitse tietääkseni matematiikkaa.
Ammattikoulusta on helpompi tie ammattikorkeaan kuin yliopistoon ja kannattaa pohtia sitä vaihtoehtoa varsinkin jos työelämäkeskeisyys ja korkea palkka motivoivat.
"Tiiliskivien" ja "raamattujen" pänttäys ei rajoitu ainoastaan pääsykokeeseen, vaan suuri osa psykologian (ja muidenkin yliopistotutkintojen) opinnoista koostuu kirjatenteistä. Eli opiskelu on pääosin melko yksinäistäkin puurtamista kirjastossa. Pitkäjänteisyyttä ja niitä pakaralihaksia siis ennen kaikkea vaatii.
En tiedä tarkemmin, kuinka paljon olet psykologiaan tieteenalana perehtynyt. Ainakin kannattaisi katsoa netistä yliopistojen tutkintovaatimussivuilta, millaisia kurssikirjoja opiskeluun liittyyn ja käydä kirjastossa tutustumassa näihin tarkemmin, jotta saisit kattavan kuvan siitä, mitä psykologian opiskelu oikeastaan on.
Ja toisin kuin joku ketjussa väitti, psykassa matikalla (ja tilastotieteellä) on aika olennainen rooli, etenkin neuropsykassa. Joten vaikeuksia voi tulla, jos matikka kovin tökkii.
Älä nyt vaan mihinkään lukioon enää mene. Haet suoraan vaan yliopistoon. Varmasti joutuu lukemaan pääsykoet kirjat yhtä tarkkaan kävit lukion tai et.
Vaikka yliopistoon on periaatteessa mahdollista päästä ilman yo-tutkintoakin, niin on toinen asia, mitä se käytännössä tarkoittaa. Varsinkin esim. psykologiassa.
Lukio-opiskelu saattaa kuitenkin olla hyödyksi jo ihan oppimaan oppimisen kannalta (vaikka se sitten onkin erilaista yliopistossa), kun ammattikoulussa ei taideta kirjoja niin kauheasti lukea. Lukio lienee hyödyksi myös kielitaidon ja matematiikan kannalta - sekä jonkinlaisen yleissivistyksen.